Lue keskustelun säännöt.
Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?
Meillä on ollut ennen chihuahua ja yorkshiren terrierin ja chihuahuan risteytys, kumpikin eli yli 15-vuotisiksi. Nyt niistä on aika jättänyt ja haluaisimme uuden koiran, mutta enää emme halua minikoiraa, vaan ihan "kunnon koiran". Liian usein räksyttävästä pikkudiivasta väsähtäneinä haluaisimme kiinnittää erityisesti huomiota sen luonteeseen eli hakusessa olisi lempeä ja kiltti, asioihin rauhallisemmin suhtautuva rotu. Asumme pikkukaupungin laitamilla, ulkoilumahdollisuudet on hyvät ja ihan kivasti aikaa ja energiaa koiran kanssa touhuamiseen, muttei kiinnostusta mihinkään ihmisten kanssa tehtävään aktiviteetteihin kuten agilityyn. Suositelkaa rotua. Kertokaa mielellään k.o. rodusta hieman.
Kommentit (655)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 4 suomenpystärin omistajana sanottava, että ei missään nimessä pystistä, jos kimeän napakka aika herkästi haukkuva koira ärsyttää :D Meilläkin koirat asuu sisällä ja turkki helppohoitoinen, on ihanan aktiivisia monessakin harrastuksessa, mutta ÄÄNTÄ RIITTÄÄ.
Kai teillä myös metsästetään, koska siihen rotu on tarkoitettu ja koiran täytyy saada toteuttaa rodunomaisia tarpeita.
Kyllä, ovat nimenomaan metsästyskäytössä! Kuulumme 3 eri metsästysseuraan, käymme valtion mailla ja Lapissa koiriemme kanssa. Lisäksi meillä on 1 ajokoira, metsästyskäytössä sekin. Silti metsästyskoira ei mielestämme häkkiin tai tarhaan kuulu. Toki pystikset ulkona viihtyy versus ajokoira, mutta sitä varten on 6000m2 aidattuna jossa saa olla ulkona oman maun mukaan :) silti pystis sopii myös fiksuna ja ketteränä koirana ihan samoihin aktiviteetteihin kuin muutkin koirat. Meillä tytär harrastaa aksaa yhden kanssa ja yhden kanssa tokoa ja nose workia. Me vanhemmat sitten hoidetaan tää metsästyspuolen. Kantsii katella noita pystiksien youtube-videoita, ovat oikeasti viekkaita kuin ketut.
Valitettavan paljon on nykyään pystiksiä, joilla ei ole metsästysviettiä, että sellainen kyllä sopii aktiiviselle tavan talliaiselle, mutta tietentahtoen metsästysviettistä ei kannata ottaa, koska se on pois sekä meiltä metsästäjiltä että koiraltakin, jos ei pääse metsälle. Sitä vastoin se vietitön voi olla kultaakin rakkaampi lemmikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusteni mukaan karkeakarvainen saksanseisoja on ollut aina vakaa, älykäs ja "kunnon koira". Helppo koulutettava, tykkää totella, on helppo turkkinsa puolesta ja lasten kanssa ideaali. Liikuntaa tarvitsee, postilaatikkopissittäminen ei riitä.
Se on HC metsästyskoira!
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä täällä niin moni ehdottaa shelttejä? Haukkuherkkä työkoira, joka kärjistetysti tulee olemaan pelkkänä seurakoirana katastrofi. Lisäksi turkki vaatii säännöllistä hoitoa ja trimmausta, eli ei vastaa ap:n kuvausta ollenkaan..
Sheltit oman kokemuksen mukaan soveltuu kyllä äärimmäisen hyvin pelkäksi seurakoiraksi ja pärjäävät ilman seinille hyppelyä vähemmälläkin aktivoinnilla esim omistajan sairastuessa. Eikä omieni turkit "joskus ja jouluna" tapahtuvaa pesua / harjausta enempää vaadi. Sheltti ei myöskään ole trimmattava rotu kuten esim villis.
Tosin en itse shelttiä suosittelisi AP:lle haukkuherkkyden vuoksi. Näissäkin toki erittäin paljon eroja, omista nykyisistä kolmesta yksi kunnon turhalle pöhisijä ja kaksi lähes täysin hiljaista.
Mitenkäs sileäkarvainen tai vaikka pina collie, jos pk:n karva on liian pitkä ja sk liian lyhyt?
Collie on toiminnanhaluinen, tarmokas ja miellyttämishaluinen kumppani. Erinomainen seura- ja harrastuskoira, ystävällinen, iloinen ja aktiivinen, tulee yleensä toimeen lasten ja toisten koirien kanssa. Suhteellisen helppo kouluttaa ja aktivoida, mutta vaatii hyvän peruskoulutuksen.
Collien säkäkorkeus on rotumääritelmän mukaan nartuilla 51–56 cm ja uroksilla 56–61 cm.
Colliet ovat perusterveitä ja suhteellisen pitkäikäisiä koirarotuja, joilla ei ole toistaiseksi esiintynyt huolestuttavan paljon sellaisia perinnöllisiä sairauksia, jotka lyhentäisivät selvästi koiran elinikää tai heikentäisivät sen elämänlaatua merkittävästi. Joitakin perinnöllisiä sairauksia roduissa kuitenkin esiintyy. Suurimmaksi osaksi niiden periytyminen tapahtuu resessiivisesti eli piilevästi. Lisää terveydestä: https://www.scy.fi/collie/terveys/
Katsoin hieman jalostusnetin terveystilastoja sileäkarvaisen collien osalta, niin 1990 jälkeen kuvatuista koirista A-lonkkaisia oli -lonkkaisia 86%, B-lonkkaisia 13% ja C-lonkkaisia 1%. Kyynärtilastossa 0-kyynäräisiä 95%, spondyloosin suhteen nollaa näytti 98%. Silmätilastot voi katsoa tästä: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveystilastot.aspx?R=296&Lang=fi
Sanoisin, että collie kohtalaisen terve rotu siis. Vanhuus (luonnollinen tai lopetus) oli suurimman osan merkatuista kuolinsyy, keski-ikä 12 vuotta 11 kuukautta. Toki joka rodussa on uhat ja mahdollisuudet, en tiedä sitten kuinka hyvin tässä rodussa niitä hyödynnetään. PEVISA:ssa näyttää ainakin rotu olevan.
Spanielit on lempeitä ja kilttejä, jos ei hae metsästyslinjaisia niin eivät myöskään ole mitään sähköjäniksiä.
Sheltti on kiltti mutta haukkuherkkä, ei tod mitään belgiä tai howawartia jos haluaa kiltin lempeän perhekoiran..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä täällä niin moni ehdottaa shelttejä? Haukkuherkkä työkoira, joka kärjistetysti tulee olemaan pelkkänä seurakoirana katastrofi. Lisäksi turkki vaatii säännöllistä hoitoa ja trimmausta, eli ei vastaa ap:n kuvausta ollenkaan..
Sheltit oman kokemuksen mukaan soveltuu kyllä äärimmäisen hyvin pelkäksi seurakoiraksi ja pärjäävät ilman seinille hyppelyä vähemmälläkin aktivoinnilla esim omistajan sairastuessa. Eikä omieni turkit "joskus ja jouluna" tapahtuvaa pesua / harjausta enempää vaadi. Sheltti ei myöskään ole trimmattava rotu kuten esim villis.
Tosin en itse shelttiä suosittelisi AP:lle haukkuherkkyden vuoksi. Näissäkin toki erittäin paljon eroja, omista nykyisistä kolmesta yksi kunnon turhalle pöhisijä ja kaksi lähes täysin hiljaista.
Oma kokemukseni on, että aktivoinnin puute näkyy hyvinkin pian käytöksessä. Pelkät hihnalenkit eivät riitä. Ei sheltti varsinaisesti trimmattava rotu ole, kuten vaikkapa se villis, mutta tassukarvat ja korvakarvat kuuluisi trimmata ja turkin harjaaminen selväksi viikottain eivät välttämättä mene siitä helppohoitoisesta jonkun mielestä. Saatikka sitten, kun kurakeleillä lenkkeilyn jälkeen sitä kuraa on pitkät karvat täynnä ilman haalaria.
Tässä turkkiasiassakin on varmasti paljon vaihtelua yksilöiden välillä, kuten haukkuherkkyydessä ja aktivoinnintarpeessakin, aivan kuten kaikilla koirilla yleensäkin.
Kokemus shelteistä huono. Tuhansia ja tuhansia koiria moikattu aina lenkeillä, mutta nämä tai omistajansa eivät ikinä morjestele. Mielikuva on, että tämä rotu ei juuri lähelle halua tulla. Niin luotaantyöntävää käytöstä, että mieluummin ottaa vaikka kissan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ehdotuksia kivoista, vähemmän suosituista roduista? Kunhan on tunnetusti terve rotu, on tasapainoinen luonne, sellainen kiva seuralainen. Ulkonökö täysin sivuseikka, vähemmän söpö täysin ok.
Ap
Ei sellaista ole olemassakaan että on tunnetusti terve ja vähemmän suosittu. Ehkä joku serbianajokoira?
Katselee vaikka niitä kultaisia noutajia, tai muita noutajia ja jalostustietojärjestelmää lukee sen verran että katselee missä voisi olla tervettä ja tutkittua linjaa.
Samojedi on turkin hoidon kannalta helppo, haukkuu vähän ja huippulapsi-/ihmisrakas ja kiltti, suomen- tai ruotsinlapinkoirat ihania ja astetta helpompia kouluttaa. Eurasier helppo, jalostettu seurakoiraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiibetinterrieri on todella ihana, ei ollenkaan terrierimäinen nimestään huolimatta.
Mittelspitz on myös kiva perhekoira joka tykkää olla kaikessa mukana, turkkikaan ei ole vaativa kunhan välillä harjaa. Ovat seurakoiramaineestaan huolimatta alkujaan vahtikoiria, joten ilmoittavat esim. kaikista äänistä mitä ulkoa kuuluu. Jaksaa ulkoilla pitkiäkin aikoja, mutta tykkää myös löhöillä sohvalla perheensä kanssa. Jos mitteli on liian pieni, on näitä olemassa myös suurempi grosspitz joka on kooltaan n 15-25 kg.
Ilmanmuuta eurasier. Vähän jalostettu, keskikokoinen, ei hauku, ihmisystävällinen ja kaipaa ns. normaalin virikkeen ja on varsin uskollinen perheelle.
Kannattaa tutkia rotua ja käydä eurasier-sivustolla https://www.eurasierkerho.fi/.
Itsellä on ja erittäin hieno rotu, kerran viikossa turkin harjaus pohjavilloja myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan ihana rotu. Mutta pitää huomioida, että koiran koti ei ole kerrostalossa (Lapin kenneleistä suurin osa ei edes myy kerrostaloasukiksi). Pitää olla pihaa ja lääniä ympärillä, viedä pitkille lenkeille säästä huolimatta. Eli isännän pitää ehdottomasti olla luonnossa liikkuja. Koiran hankinnassa pitää myös ajatella koiran hyvää oloa. Ja tämä on tuttu rotu :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusteni mukaan karkeakarvainen saksanseisoja on ollut aina vakaa, älykäs ja "kunnon koira". Helppo koulutettava, tykkää totella, on helppo turkkinsa puolesta ja lasten kanssa ideaali. Liikuntaa tarvitsee, postilaatikkopissittäminen ei riitä.
Se on HC metsästyskoira!
Niin on. Menee toki seurakoiranakin aktiivisessa kodissa, mutta pentuja ei sitten pidä teettää, jos ei pidetä yllä viettejä. Itse olen sitä mieltä että tätä rotua ei kannata haaskata näille nykyajan löllyttelijä-koiranomistajille. Hieno ja kovatasoinen rotu on tämä, ei pilata sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollut aikoinaan Samojedi, varsin ihmisrakas ja hieno koira. Ainut hänellä oli haukkuherkkyys, nyt kun hankimme muutama vuosi sitten, niin tahdoimme jotain samaa, mutta sellaisen mikä ei haukkuisi. Valintamme osui eurasieriin ja olemme erittäin tyytyväisiä rotuun. Rotu oli minulle vielä 10 vuotta sitten aivan tuntematon, mutta eipä ole enää :)
Ei ainakaan osunut silmiin että tätä olisi jo ehdotettu: sileäkarvainen skotlanninpaimenkoira/collie. Ihan koiran kokoinen, ei mikään tukkajumala jonka turkki tarvitsee jatkuvaa ylläpitoa. Ei metsästysviettiä (yleensä), paimennusviettiä se voi ehkä toteuttaa lapsiperheessä.
Keeshond on kiva ja ystävällinen.
Meillä 2 ja kummallakin epilepsia.
Hyvällä tuurilla toisella ei.
Säälittää tämä meno kun aivottomat lampaat ei tutki rotuja, että mikä tyyppinsä puolesta sopisi itselle ja elämäntapaan, vaan otetaan suoraan se turhake mikä muillakin, "koska muillakin on semmoinen".
Meillä on 10 v. jackrussellinterrieri, lyhytkarvainen. Tosi kiltti eikä räksytäkään turhia, ei vahdi ovikelloa, lähinnä leikkiessään innostuu. Hampaiden pesusta ei pidä, mutta ei yritä näykätä, kääntää päätä pois. Turkki ei vaadi mitään muuta hoitoa kuin pesun ja kumisukaa karvanlähtöaikaan keväällä ja syksyllä. Ja lenkkiä tämä kaveri jaksaa tehdä, eilenkin käveltiin 5 km + kolme lyhyempää päälle. (Askelmittarin mukaan 10 t. askelta päivässä tulee kevyesti täyteen) Mökillä pitää jyrsijät kurissa. Tähän saakka ollut terve.
Pentuna se oli kyllä varsinainen riiviö. Mulla on palveluskoiratausta, koiran kouluttaminen on mulle itsestäänselvyys. Hitaammin oppii mutta nameilla oppii.