Kun lapsenlapset ei kiinnosta isovanhempia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Näin isovanhempana tulkitsen isoäidin kirjoitusta niin, että on kaksi poikaa, joista toinen on suosikki, vaikka sitä ei kukaan tietty myönnä.

Onko käynyt niin, että tämä ei suosikki on valinnut vähemmän mieluisan vaimon, joka nykynaisen tapaan ei suostu mielistelemään anoppia ja sattuu ehkä vielä vähän pomottamaan aviomiestään? Usein vahvojen äitien pojat hakeutuvat samantyyppisen naisen helmoihin. Ovat tottuneet kotonaan matriarkaaliseen valtaan, eivätkä näe siinä mitään outoa.

Miniä taitaa liikaa muistuttaa anoppiaan, siinä tulee törmäyksiä. Tätä palstaa kun lukee, niin huomaa, että moni nainen pitää äidiksi tultuaan omaa äitiään läheisempänä ja anopin on vaikea tätä hyväksyä ja ymmärtää varsinkin, jos itsellään on vain poikia.

Ja toinen poika ja miniä antavan anopin pitää valtaa itsellään, niin homma sujuu. Toinen ei muottiin suostu, niin eipä anna anoppikaan piiruakaan periksi. Olisi kiva olla kärpäsenä katossa, niin näkisi, minkälainen matriarkka sitä vallan kahvaa mökissään pitelee.

Hyvää kesää kaikille!

Rakastan näitä kyökkipsykologien havaintoja.

Minä katson asiaa niin päin, että tuossa on poikien äiti alusta alkaen ottanut vastaan sen, mitä tulee eli toinen miniä hyväksyy osaksi perhettään (saattaa olla, että hänellä on veljiä ja tietää, miten poikien äidit toimivat) ja toinen puolestaan tehnyt selväksi, että sinä et ole mitään, et edes sen arvoinen, että saisit ristiäisissä lapsenlasta hetkeksi syliisi. Taitaa tämä miniä olla ainoa lapsi tai ainakin eroperheen lapsi, joka on oppinut manipuloimaan omia vanhempiaan.

Sitten kun vauva-arki alkaa tympiä, isoäitiä pidetään automaattisesti kodinhoitajana, jonka tulisi tulla siivoamaan, pesemään ikkunat ja siinä sivussa hoitamaan vauvaa, jotta vanhemmat saavat tehdä mukavampia asioita. Näistä kun kieltäytyy, saa kuulla olevansa narsisti ja suosivansa toista veljeä.

Vaikka kaikki sai aikansa "prinsessaminiästä", niin isoäidillehän se syy vieritetään. Mummon vika, kun en siitä tykkää, kun se ei tottele.

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä mummoja tässä ketjussa. Minä, minä, minä, minäminäminäminä!

Hirveitä naisia tässä ketjussa. Haukkuvat, syyllistävät ja vaativat vain toisilta naisilta. Miehet saavat edelleen vapaamatkustaa isinä ja isoisinä, kukaan ei edes odota heiltä mitään. Naisen osa ja onni on olla kehdosta hautaan muiden käytettävissä, ollaanhan vasta vuodessa 2020. Ei, en ole mummu, enkä mitenkään odota toista vaatimuskierrosta innolla, jos se on tätä samaa sontaa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.

Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla ilmainen hoitaja ja mökkitalkkari! Mieluummin tutustun vaikka niihin naapurin lapsiin paremmin, jos taaperoiden maailman täytyy olla myös minun maailmani.

Jäkäjäkä, tämä tuli jo selväksi. Ole ihan rauhassa hoitamatta lapsenlpsiasi. Sua ei sekään haittaa että oma lapsesi on sinuun pettynyt ja loukkaantunut. Tai sekään ei kiinnosta että oma lapsesi voi olla onneton tai uupunut. Ja vahingossakaan sitä omaa lasta ei auteta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä! koska nyt MUMMO on tässä vallankahvassa.

Tällainen mummo on surkea äiti.

Minun maailmassani moottoripyörän koeajo ei ole elämän ja kuoleman hätä, se on ihan itsevalittu poissaolo lasten luota. En siis sen takia peru kyläilyä siskoni luona, hankkikoot pojan perhe lastenhoitajansa muualta.

Menes nyt narskumummo jo pois ketjusta.

Ajattelepa niin päin, että jos miniä saisi päättää, olisin nytkin hoitamassa lapsia. Koska olen vapaa valitsemaan, voin kirjoitella juuri niin paljon kuin tahdon vailla lastenhoitomurheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä mummoja tässä ketjussa. Minä, minä, minä, minäminäminäminä!

Hirveitä naisia tässä ketjussa. Haukkuvat, syyllistävät ja vaativat vain toisilta naisilta. Miehet saavat edelleen vapaamatkustaa isinä ja isoisinä, kukaan ei edes odota heiltä mitään. Naisen osa ja onni on olla kehdosta hautaan muiden käytettävissä, ollaanhan vasta vuodessa 2020. Ei, en ole mummu, enkä mitenkään odota toista vaatimuskierrosta innolla, jos se on tätä samaa sontaa edelleen.

Tää sama vastaus on sanasta sanaan jokaisessa ketjussa missä on pskat isovanhemmat aiheena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.

Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla ilmainen hoitaja ja mökkitalkkari! Mieluummin tutustun vaikka niihin naapurin lapsiin paremmin, jos taaperoiden maailman täytyy olla myös minun maailmani.

Jäkäjäkä, tämä tuli jo selväksi. Ole ihan rauhassa hoitamatta lapsenlpsiasi. Sua ei sekään haittaa että oma lapsesi on sinuun pettynyt ja loukkaantunut. Tai sekään ei kiinnosta että oma lapsesi voi olla onneton tai uupunut. Ja vahingossakaan sitä omaa lasta ei auteta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä! koska nyt MUMMO on tässä vallankahvassa.

Tällainen mummo on surkea äiti.

Minun maailmassani moottoripyörän koeajo ei ole elämän ja kuoleman hätä, se on ihan itsevalittu poissaolo lasten luota. En siis sen takia peru kyläilyä siskoni luona, hankkikoot pojan perhe lastenhoitajansa muualta.

Menes nyt narskumummo jo pois ketjusta.

Ajattelepa niin päin, että jos miniä saisi päättää, olisin nytkin hoitamassa lapsia. Koska olen vapaa valitsemaan, voin kirjoitella juuri niin paljon kuin tahdon vailla lastenhoitomurheita.

Millainen mummo näkee lapsenlapset vain vaivana ja rasitteena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä mummoja tässä ketjussa. Minä, minä, minä, minäminäminäminä!

Hirveitä naisia tässä ketjussa. Haukkuvat, syyllistävät ja vaativat vain toisilta naisilta. Miehet saavat edelleen vapaamatkustaa isinä ja isoisinä, kukaan ei edes odota heiltä mitään. Naisen osa ja onni on olla kehdosta hautaan muiden käytettävissä, ollaanhan vasta vuodessa 2020. Ei, en ole mummu, enkä mitenkään odota toista vaatimuskierrosta innolla, jos se on tätä samaa sontaa edelleen.

Tää sama vastaus on sanasta sanaan jokaisessa ketjussa missä on pskat isovanhemmat aiheena.

Jos se on niissäkin ketjuissa mun kirjoittamani niin ei ole sanasta sanaan. Asia on kyllä sama. Ensin petyin äitiyteen (suhteessa isyyteen), eikä näköjään muutosta ole havaittavissa.

Olen huomannut, että mummon arvo varsinkin mitataan sillä, kuinka paljon ja usein ottaa hoitoonsa lastenlapsia.

Eihän se voi olla siitä kiinni, eikä saa ollakaan. Olen itse mummo, mutta lapset ja lastenlapset ovat asuneet aina niin kaukana, ettei ollut mahdollisuuttakaan ottaa hoitoon ja yökylään. Nyt ovat kaikki isoja ja yhteydet ovat toimineet ja toimivat.

Kuulostaa vähän appiksilta. Mieheni on heidän vanhin lapsensa, joka on aina hoitanut asiansa tosi hyvin. Nuoremmat sisarukset on tarvinneet - ja myös vaatineet - apua kaiken aikaa elämässään. Tyttären lapset olivat ensimmäiset lapsenlapset, jotka saivat suurimman kiinnostuksen ja huomion. He myös asuvat lähimpänä isovanhempia.  Myöhemmin toisen pojan saatua elämänsä raiteilleen, hänen lapsensa saivat suurimman kiinnostuksen ja huomioon. Hauskinta siinä oli seurata, miten perheen tytärtä se on harmittanut :D

Mutta joo, me ollaan oltu siinä välissä.   Itse pyöritettiin lapsiperhearki kahden työuran ohessa, onnistui hyvällä suunnittelulla, sillä että lapset olivat erittäin terveitä, ja että vanhempien työnantajat mahdollistivat mm. etätyön jo tuolloin vuosituhannen vaihteessa. 

Kerran anoppi oikein naurahti ja sanoi, että ei ole "Matti" saanut juurkaan apua, kun ei ole koskaan tarvinnut.

Ja kuitenkin se "Matti" on nytkin se, joka hoitaa vanhenevien vanhempiensa yhä hankalammiksi muuttuvat asiat.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että mummon arvo varsinkin mitataan sillä, kuinka paljon ja usein ottaa hoitoonsa lastenlapsia.

Eihän se voi olla siitä kiinni, eikä saa ollakaan. Olen itse mummo, mutta lapset ja lastenlapset ovat asuneet aina niin kaukana, ettei ollut mahdollisuuttakaan ottaa hoitoon ja yökylään. Nyt ovat kaikki isoja ja yhteydet ovat toimineet ja toimivat.

Eipäs. Vaan mummon arvo on se onko KIINNOSTUNUT lapsenlapsista. Mun lasteni osalta kumpikaan mummo ei halua soitella, tavata, pitää yhteyttä, nähdä lapsenlapsia edes joskus. Oma äitini ei olen nähnyt koskaan kahta lastani. Nämä ovat huonoja paskamummoja.

Sinä olet hyvä mummo kun pidät yhteyttä ja olet kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Olet tosi loukkaantunut, etkä huomaa omaa katkeruuttasi asiassa. Loppupeleissä kuitenkin kostit omille lastenlapsillesi.

Mutta mieti, mitä sain tilalle: vapaan käyttöoikeuden omaan elämään ja omaan kesämökkiin! Kyllä se painaa vaakakupissa enemmän kuin ilmainen piikominen ja elämän uhraaminen sille, että mitään omaa ei saa olla, kaikki on pojan perheen päätettävissä.

Juu näinhän se on, jos joskus ottaisit lapsenlapset hoitoon = MITÄÄN omaa ei saa sinulla olla = KAIKKI on pojan perheen päätettävissä.

Miniä oli yllättävän viisas kun näki heti mikä sinä olet.

Tunnen miniän äidin. Tämä valittaa sitä, miten kuvitteli saavansa osa-aikaeläkkeellä itselleen aikaa (takana raskas vuosikymmen omaishoitajana), mutta nyt onkin tyttärensä perheen kotiapulainen. Mitään omaa ei saa sopia, jopa kampaajalla käymiseen pitää pyytää lupa, jotta se sopii tyttären aikatuluihin.

Minulle on vain helpotus, että miniä huomasi heti, millainen olen. Eipä tarvitse perua menoa kaverin 50v-synttäreille, kun lapsenlapset tarvitsevat juuri silloin hoitopaikkaa pariksi tunniksi. Minän äidille tuo on enemmän kuin tavallista, hänen sopimansa menemiset eivät merkitse mitään.

Onhan niitä lapsia, jotka hyväksikäyttävät omia vanhempiaan ja ulkoistavat heille niin lastensa hoidon kuin juhlapyhien vieton järjestämisen. Keskustelun avaus koski kuitenkin kiinnostuksen ja välittämisen puutetta. En minä ole mitään apua tai rahaa vailla vaan ihmissuhdetta. Sitä että vanhempani kuuntelisivat, kysyisivät ja muistaisivat muitakin kuin omia asioitaan, sitä että ottaisivat joskus edes yhteyttä.

Muutin omilleni kohta 30 vuotta sitten ja vasta nyt olen kypsynyt luopumaan ajatuksesta, että välit vanhempiini olisivat koskaan läheiset. Vielä selviävät kotona keskenään, luulisin kun eivät apuakaan pyydä, mutta alkavat olla pian 80 vuotiaita. Mitäs sitten käy, kun tarvitsevat todella apua? Hoitaako kunta ja seurakunta heidät? Minä en aio heidän elämäänsä osallistua siinä vaiheessa. Appivanhemmat ovat läheisiä ja ovat pyytämättäkin tarjonneet meille apua, autan heitä mielelläni. Veli hoidelkoon vanhempamme, hänhän se äidin suosikki on aina ollut. Tosin ei ole pitänyt hänkään heihin yhteyttä, vaimonsa on viime vuosina tyyliin kerran vuodessa tainnut jotain tapaamista järjestää. Muuten on veli tavannut heitä minun harvakseltaan järjestämissä perhejuhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.

Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla ilmainen hoitaja ja mökkitalkkari! Mieluummin tutustun vaikka niihin naapurin lapsiin paremmin, jos taaperoiden maailman täytyy olla myös minun maailmani.

Jäkäjäkä, tämä tuli jo selväksi. Ole ihan rauhassa hoitamatta lapsenlpsiasi. Sua ei sekään haittaa että oma lapsesi on sinuun pettynyt ja loukkaantunut. Tai sekään ei kiinnosta että oma lapsesi voi olla onneton tai uupunut. Ja vahingossakaan sitä omaa lasta ei auteta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä! koska nyt MUMMO on tässä vallankahvassa.

Tällainen mummo on surkea äiti.

Minun maailmassani moottoripyörän koeajo ei ole elämän ja kuoleman hätä, se on ihan itsevalittu poissaolo lasten luota. En siis sen takia peru kyläilyä siskoni luona, hankkikoot pojan perhe lastenhoitajansa muualta.

Näinhän siinä käy kun kasvattaa lapsensa yhtä itsekkääksi kuin itse on. Minä ,minä, minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.

Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla ilmainen hoitaja ja mökkitalkkari! Mieluummin tutustun vaikka niihin naapurin lapsiin paremmin, jos taaperoiden maailman täytyy olla myös minun maailmani.

Jäkäjäkä, tämä tuli jo selväksi. Ole ihan rauhassa hoitamatta lapsenlpsiasi. Sua ei sekään haittaa että oma lapsesi on sinuun pettynyt ja loukkaantunut. Tai sekään ei kiinnosta että oma lapsesi voi olla onneton tai uupunut. Ja vahingossakaan sitä omaa lasta ei auteta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä! koska nyt MUMMO on tässä vallankahvassa.

Tällainen mummo on surkea äiti.

Minun maailmassani moottoripyörän koeajo ei ole elämän ja kuoleman hätä, se on ihan itsevalittu poissaolo lasten luota. En siis sen takia peru kyläilyä siskoni luona, hankkikoot pojan perhe lastenhoitajansa muualta.

Menes nyt narskumummo jo pois ketjusta.

Ajattelepa niin päin, että jos miniä saisi päättää, olisin nytkin hoitamassa lapsia. Koska olen vapaa valitsemaan, voin kirjoitella juuri niin paljon kuin tahdon vailla lastenhoitomurheita.

Millainen mummo näkee lapsenlapset vain vaivana ja rasitteena?

Sellaiset, jotka eivät oikeasti halunneet lapsiaankaan. Ne on tehty koska tavallisella kunnon ihmisellä "kuuluu" olla perhe. Tämä on hyvin tyypillistä aina 90-luvulle saakka. Lapset hankitaan koska halutaan näyttää ulospäin, ei siksi että niistä lapsista tai lapsenlastista iloittaisiin tai edes pidettäisiin ja kunnioitettaisiin ihmisinä. Ne ovat vaan jotain jolla korostetaan oma egoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.

Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla ilmainen hoitaja ja mökkitalkkari! Mieluummin tutustun vaikka niihin naapurin lapsiin paremmin, jos taaperoiden maailman täytyy olla myös minun maailmani.

Jäkäjäkä, tämä tuli jo selväksi. Ole ihan rauhassa hoitamatta lapsenlpsiasi. Sua ei sekään haittaa että oma lapsesi on sinuun pettynyt ja loukkaantunut. Tai sekään ei kiinnosta että oma lapsesi voi olla onneton tai uupunut. Ja vahingossakaan sitä omaa lasta ei auteta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä! koska nyt MUMMO on tässä vallankahvassa.

Tällainen mummo on surkea äiti.

Minun maailmassani moottoripyörän koeajo ei ole elämän ja kuoleman hätä, se on ihan itsevalittu poissaolo lasten luota. En siis sen takia peru kyläilyä siskoni luona, hankkikoot pojan perhe lastenhoitajansa muualta.

Menes nyt narskumummo jo pois ketjusta.

Ajattelepa niin päin, että jos miniä saisi päättää, olisin nytkin hoitamassa lapsia. Koska olen vapaa valitsemaan, voin kirjoitella juuri niin paljon kuin tahdon vailla lastenhoitomurheita.

Millainen mummo näkee lapsenlapset vain vaivana ja rasitteena?

Sellaiset, jotka eivät oikeasti halunneet lapsiaankaan. Ne on tehty koska tavallisella kunnon ihmisellä "kuuluu" olla perhe. Tämä on hyvin tyypillistä aina 90-luvulle saakka. Lapset hankitaan koska halutaan näyttää ulospäin, ei siksi että niistä lapsista tai lapsenlastista iloittaisiin tai edes pidettäisiin ja kunnioitettaisiin ihmisinä. Ne ovat vaan jotain jolla korostetaan oma egoa.

Näin se on. Omat vanhemmat eivät ole nyt 12 vuoteen nähnyt minua tai olleet kanssani tekemisissä (haluavat elää sanojensa mukaan vain itselleen). Tänä aikana on syntynyt lapsenlapsia joita eivät ole siis myöskään nähneet.

Tässä vuosi sitten vietin kesää synnyinkaupungissa missä on myös etäisempiä sukulaisia, ja oli melkoisen jännä kohdata näitä sukulaisia ja kuulla että ”kyllä sun kelpaa kun vanhempasi niin auttaa ja hoitaa teidän lapsia” ja ”miten aina vanhempas puhuvat että hoitavat ja ostavat kaikenlaista lapsenlapsille”.

Menin ihan häkellyksiin enkä osannut edes korjata tätä. Kävi ilmi noista puheista että vanhemmat ovat 10 vuotta valehdelleet omasta päästään kaikenlaisia lastenlasten kuulumisia (miten Niinakin harrastaa balettia) ja että miten he ovat koko ajan hoitaneet ja auttaneet muka meitä (taas pitää uudestaan lähteä hoitamaan lapsenlapsia ensi viikolla).

Ihan valhetodellisuus. En tajua. Olin liian nynny enkä kehdannut tipauttaa kulisseja sanomalla että ei olle pihaustakaan kuultu yli kymmeneen vuoteen.

Olisi varmaan pitänyt, sillä alkoi kyllä v*tuttaa selän takana valehtelu.

Monet isovanhemmat vain leikkii isovanhempaa, koska siitä saa statusta toisten verrokkiryhmäläisten silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on sitä nykypäivän isovanhemmuutta.

Meillä isovanhemmat ilmestyy nimiäisiin, meillä siis kolme lasta. Vanhin 15 vuotias. Kertaakaan ei ole isovanhemmat kysyneet voisivatko tulla meille katsomaan lapsia / voisivatko lapset tulla hoitoon.

Joskus aiemmin kyselivät kesäisin mökilleen käymään koko perhettä, mutta isovanhemmat jatkoivat siellä elämää, kuin pikkulapsia ei olisi olemassakaan. Istuivat terassilla, polttivat röökiä ja vetivät kaljaa. Ei ole sielläkään sitten enää käyty.

Lasten synttäreille tulevat ja ottavat kuvan facebookiin, että voivat esittää mummoa ja pappaa kavereille. Siihen se isovanhemmuus sitten jää. Enkä minä jaksa heitä patistella, jos kerran lapsenlapset on ihan sama, niin se on heidän elämänsä.

Minullakin on tunne, että vanhemmille yhteydenpito on pakkopullaa ja pakko tehdä koska heidän olisi noloa tunnustaa kavereilleen, ettei mitään yhteydenpitoa ole.

Ei se ole noloa. Aika lailla isoäidit puhuvat lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja siitä, miten heidän kanssaan ei välttämättä ole tarvetta olla missään erityisen läheisissä väleissä. Se kun tarkoittaa vastuuta lapsenlapsista, ne omat lapset kun heittäytyvät vanhempiensa kanssa lapsiksi jälleen. Ihan avoimesti isoäidit (isoisistä en tiedä) kertovat, että rajallista elämäänsä ei halua käyttää lastenlasten hoitamiseen, koska on jo nähty, että se ei takaa mukavaa vanhuutta. Moni ikänsä muita paaponut on loppuelämänsä yksin kun taas ystävyyssuhteisiin ja itseensä panostaneella on muutakin kuin kitisevät kakarat.

No mihin maagiseen ja ylevään se loppu-elämä pitäisi sitten panostaa, jos ei oman lapsen tai lapsenlapsen elämää kiinnosta yhtään helpottaa? Luulisi ihmisen kykenevän hoitamaan ystävyyssuhteet ja suhteet omiin lapsiin/lastenlapsiin samanaikaisesti.

Omat vanhempani tiiviisti lastenlasten elämässä mukana, mutta osaavat myös tarpeen tullen kieltäytyä ja sanoa, ettei sovi. No problem. Ja isovanhemmat lapsenlapsille kovin tärkeitä. Veikkaanpa, ettei "moni ikänsä muita paaponut vietä loppuelämäänsä yksin", vaan välittämisestä, yhteisestä ajasta ja huolenpidosta muodostuu aito ja rakastava suhde, ts. isovanhemmat eivät jää yksin siinä vaiheessa kun vanhoina apua ja yhteyttä kaipaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.

Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla ilmainen hoitaja ja mökkitalkkari! Mieluummin tutustun vaikka niihin naapurin lapsiin paremmin, jos taaperoiden maailman täytyy olla myös minun maailmani.

Jäkäjäkä, tämä tuli jo selväksi. Ole ihan rauhassa hoitamatta lapsenlpsiasi. Sua ei sekään haittaa että oma lapsesi on sinuun pettynyt ja loukkaantunut. Tai sekään ei kiinnosta että oma lapsesi voi olla onneton tai uupunut. Ja vahingossakaan sitä omaa lasta ei auteta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä! koska nyt MUMMO on tässä vallankahvassa.

Tällainen mummo on surkea äiti.

Minun maailmassani moottoripyörän koeajo ei ole elämän ja kuoleman hätä, se on ihan itsevalittu poissaolo lasten luota. En siis sen takia peru kyläilyä siskoni luona, hankkikoot pojan perhe lastenhoitajansa muualta.

Menes nyt narskumummo jo pois ketjusta.

Ajattelepa niin päin, että jos miniä saisi päättää, olisin nytkin hoitamassa lapsia. Koska olen vapaa valitsemaan, voin kirjoitella juuri niin paljon kuin tahdon vailla lastenhoitomurheita.

Millainen mummo näkee lapsenlapset vain vaivana ja rasitteena?

Sellaiset, jotka eivät oikeasti halunneet lapsiaankaan. Ne on tehty koska tavallisella kunnon ihmisellä "kuuluu" olla perhe. Tämä on hyvin tyypillistä aina 90-luvulle saakka. Lapset hankitaan koska halutaan näyttää ulospäin, ei siksi että niistä lapsista tai lapsenlastista iloittaisiin tai edes pidettäisiin ja kunnioitettaisiin ihmisinä. Ne ovat vaan jotain jolla korostetaan oma egoa.

Näin se on. Omat vanhemmat eivät ole nyt 12 vuoteen nähnyt minua tai olleet kanssani tekemisissä (haluavat elää sanojensa mukaan vain itselleen). Tänä aikana on syntynyt lapsenlapsia joita eivät ole siis myöskään nähneet.

Tässä vuosi sitten vietin kesää synnyinkaupungissa missä on myös etäisempiä sukulaisia, ja oli melkoisen jännä kohdata näitä sukulaisia ja kuulla että ”kyllä sun kelpaa kun vanhempasi niin auttaa ja hoitaa teidän lapsia” ja ”miten aina vanhempas puhuvat että hoitavat ja ostavat kaikenlaista lapsenlapsille”.

Menin ihan häkellyksiin enkä osannut edes korjata tätä. Kävi ilmi noista puheista että vanhemmat ovat 10 vuotta valehdelleet omasta päästään kaikenlaisia lastenlasten kuulumisia (miten Niinakin harrastaa balettia) ja että miten he ovat koko ajan hoitaneet ja auttaneet muka meitä (taas pitää uudestaan lähteä hoitamaan lapsenlapsia ensi viikolla).

Ihan valhetodellisuus. En tajua. Olin liian nynny enkä kehdannut tipauttaa kulisseja sanomalla että ei olle pihaustakaan kuultu yli kymmeneen vuoteen.

Olisi varmaan pitänyt, sillä alkoi kyllä v*tuttaa selän takana valehtelu.

Sen lisäksi, että olen päättänyt lakata yrittämästä pitää yllä jotain suhdetta vanhempiini, olen myös lakannut pitämässä pystyssä kulisseja. Olen kertonut tästä tilanteesta lähimmille ystävilleni vasta nyt vuoden parin sisällä. Minun on jotenkin aina ollut vaikea luottaa ihmisiin sillä tasolla, että avautuisin tälläisistä tunnepuolen ongelmista. Työasioista ja sairauksista tai muista elämän vastoinkäymisistä olen kyllä puhunut, mutta en etäisestä ja tunnekylmästä lapsuudenperheestä. Kun asian myöntää itselleen, niin siitä voi puhua muillekin. Puhuminen on helpottanut paljon omaa oloa ja ystävyyssuhteet ovat syventyneet. Suosittelen, että seuraavalla kerralla paljastat suoraan vanhempiesi valehtelun. Itse vastaan nykyään vanhempieni kuulumisia kyseltäessä, että en tiedä heistä mitään, kun ei olla pidetty mitään yhteyttä moneen kuukauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.

Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla ilmainen hoitaja ja mökkitalkkari! Mieluummin tutustun vaikka niihin naapurin lapsiin paremmin, jos taaperoiden maailman täytyy olla myös minun maailmani.

Jäkäjäkä, tämä tuli jo selväksi. Ole ihan rauhassa hoitamatta lapsenlpsiasi. Sua ei sekään haittaa että oma lapsesi on sinuun pettynyt ja loukkaantunut. Tai sekään ei kiinnosta että oma lapsesi voi olla onneton tai uupunut. Ja vahingossakaan sitä omaa lasta ei auteta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä! koska nyt MUMMO on tässä vallankahvassa.

Tällainen mummo on surkea äiti.

Minun maailmassani moottoripyörän koeajo ei ole elämän ja kuoleman hätä, se on ihan itsevalittu poissaolo lasten luota. En siis sen takia peru kyläilyä siskoni luona, hankkikoot pojan perhe lastenhoitajansa muualta.

Menes nyt narskumummo jo pois ketjusta.

Ajattelepa niin päin, että jos miniä saisi päättää, olisin nytkin hoitamassa lapsia. Koska olen vapaa valitsemaan, voin kirjoitella juuri niin paljon kuin tahdon vailla lastenhoitomurheita.

Millainen mummo näkee lapsenlapset vain vaivana ja rasitteena?

Sellainen, joka saa nähdä lapsenlapsia vain silloin, kun miniä niin päättää. Silloinkin ehdottomasti niin, että kyseessä on hoitaminen, ei tapaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on sitä nykypäivän isovanhemmuutta.

Meillä isovanhemmat ilmestyy nimiäisiin, meillä siis kolme lasta. Vanhin 15 vuotias. Kertaakaan ei ole isovanhemmat kysyneet voisivatko tulla meille katsomaan lapsia / voisivatko lapset tulla hoitoon.

Joskus aiemmin kyselivät kesäisin mökilleen käymään koko perhettä, mutta isovanhemmat jatkoivat siellä elämää, kuin pikkulapsia ei olisi olemassakaan. Istuivat terassilla, polttivat röökiä ja vetivät kaljaa. Ei ole sielläkään sitten enää käyty.

Lasten synttäreille tulevat ja ottavat kuvan facebookiin, että voivat esittää mummoa ja pappaa kavereille. Siihen se isovanhemmuus sitten jää. Enkä minä jaksa heitä patistella, jos kerran lapsenlapset on ihan sama, niin se on heidän elämänsä.

Minullakin on tunne, että vanhemmille yhteydenpito on pakkopullaa ja pakko tehdä koska heidän olisi noloa tunnustaa kavereilleen, ettei mitään yhteydenpitoa ole.

Ei se ole noloa. Aika lailla isoäidit puhuvat lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja siitä, miten heidän kanssaan ei välttämättä ole tarvetta olla missään erityisen läheisissä väleissä. Se kun tarkoittaa vastuuta lapsenlapsista, ne omat lapset kun heittäytyvät vanhempiensa kanssa lapsiksi jälleen. Ihan avoimesti isoäidit (isoisistä en tiedä) kertovat, että rajallista elämäänsä ei halua käyttää lastenlasten hoitamiseen, koska on jo nähty, että se ei takaa mukavaa vanhuutta. Moni ikänsä muita paaponut on loppuelämänsä yksin kun taas ystävyyssuhteisiin ja itseensä panostaneella on muutakin kuin kitisevät kakarat.

No mihin maagiseen ja ylevään se loppu-elämä pitäisi sitten panostaa, jos ei oman lapsen tai lapsenlapsen elämää kiinnosta yhtään helpottaa? Luulisi ihmisen kykenevän hoitamaan ystävyyssuhteet ja suhteet omiin lapsiin/lastenlapsiin samanaikaisesti.

Omat vanhempani tiiviisti lastenlasten elämässä mukana, mutta osaavat myös tarpeen tullen kieltäytyä ja sanoa, ettei sovi. No problem. Ja isovanhemmat lapsenlapsille kovin tärkeitä. Veikkaanpa, ettei "moni ikänsä muita paaponut vietä loppuelämäänsä yksin", vaan välittämisestä, yhteisestä ajasta ja huolenpidosta muodostuu aito ja rakastava suhde, ts. isovanhemmat eivät jää yksin siinä vaiheessa kun vanhoina apua ja yhteyttä kaipaavat.

Veikkaat aika lailla väärin. Nytkin korona-aikana vanhuksia käyvät ikkunan takana tapaamassa puoliso ja lapsettomat lapset. Lapsenlapsia on näkynyt todella vähän (nyt jo siis aikuisia), vaikka mummot muistelevat, miten ovat kaksi sukupolvea joutuneet kasvattamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.

Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla ilmainen hoitaja ja mökkitalkkari! Mieluummin tutustun vaikka niihin naapurin lapsiin paremmin, jos taaperoiden maailman täytyy olla myös minun maailmani.

Jäkäjäkä, tämä tuli jo selväksi. Ole ihan rauhassa hoitamatta lapsenlpsiasi. Sua ei sekään haittaa että oma lapsesi on sinuun pettynyt ja loukkaantunut. Tai sekään ei kiinnosta että oma lapsesi voi olla onneton tai uupunut. Ja vahingossakaan sitä omaa lasta ei auteta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä! koska nyt MUMMO on tässä vallankahvassa.

Tällainen mummo on surkea äiti.

Minun maailmassani moottoripyörän koeajo ei ole elämän ja kuoleman hätä, se on ihan itsevalittu poissaolo lasten luota. En siis sen takia peru kyläilyä siskoni luona, hankkikoot pojan perhe lastenhoitajansa muualta.

Menes nyt narskumummo jo pois ketjusta.

Ajattelepa niin päin, että jos miniä saisi päättää, olisin nytkin hoitamassa lapsia. Koska olen vapaa valitsemaan, voin kirjoitella juuri niin paljon kuin tahdon vailla lastenhoitomurheita.

Millainen mummo näkee lapsenlapset vain vaivana ja rasitteena?

Sellaiset, jotka eivät oikeasti halunneet lapsiaankaan. Ne on tehty koska tavallisella kunnon ihmisellä "kuuluu" olla perhe. Tämä on hyvin tyypillistä aina 90-luvulle saakka. Lapset hankitaan koska halutaan näyttää ulospäin, ei siksi että niistä lapsista tai lapsenlastista iloittaisiin tai edes pidettäisiin ja kunnioitettaisiin ihmisinä. Ne ovat vaan jotain jolla korostetaan oma egoa.

Näin se on. Omat vanhemmat eivät ole nyt 12 vuoteen nähnyt minua tai olleet kanssani tekemisissä (haluavat elää sanojensa mukaan vain itselleen). Tänä aikana on syntynyt lapsenlapsia joita eivät ole siis myöskään nähneet.

Tässä vuosi sitten vietin kesää synnyinkaupungissa missä on myös etäisempiä sukulaisia, ja oli melkoisen jännä kohdata näitä sukulaisia ja kuulla että ”kyllä sun kelpaa kun vanhempasi niin auttaa ja hoitaa teidän lapsia” ja ”miten aina vanhempas puhuvat että hoitavat ja ostavat kaikenlaista lapsenlapsille”.

Menin ihan häkellyksiin enkä osannut edes korjata tätä. Kävi ilmi noista puheista että vanhemmat ovat 10 vuotta valehdelleet omasta päästään kaikenlaisia lastenlasten kuulumisia (miten Niinakin harrastaa balettia) ja että miten he ovat koko ajan hoitaneet ja auttaneet muka meitä (taas pitää uudestaan lähteä hoitamaan lapsenlapsia ensi viikolla).

Ihan valhetodellisuus. En tajua. Olin liian nynny enkä kehdannut tipauttaa kulisseja sanomalla että ei olle pihaustakaan kuultu yli kymmeneen vuoteen.

Olisi varmaan pitänyt, sillä alkoi kyllä v*tuttaa selän takana valehtelu.

Sen lisäksi, että olen päättänyt lakata yrittämästä pitää yllä jotain suhdetta vanhempiini, olen myös lakannut pitämässä pystyssä kulisseja. Olen kertonut tästä tilanteesta lähimmille ystävilleni vasta nyt vuoden parin sisällä. Minun on jotenkin aina ollut vaikea luottaa ihmisiin sillä tasolla, että avautuisin tälläisistä tunnepuolen ongelmista. Työasioista ja sairauksista tai muista elämän vastoinkäymisistä olen kyllä puhunut, mutta en etäisestä ja tunnekylmästä lapsuudenperheestä. Kun asian myöntää itselleen, niin siitä voi puhua muillekin. Puhuminen on helpottanut paljon omaa oloa ja ystävyyssuhteet ovat syventyneet. Suosittelen, että seuraavalla kerralla paljastat suoraan vanhempiesi valehtelun. Itse vastaan nykyään vanhempieni kuulumisia kyseltäessä, että en tiedä heistä mitään, kun ei olla pidetty mitään yhteyttä moneen kuukauteen.

Tämä on totta ja näin pitäisi tehdä. Mutta on vaan jotenkin vaikeaa! Ensin ajattelin että mun on jotenkin pakko suojella vanhempiani (en tajua miksi), etten voi kertoa totuutta tai ne menettävät kasvonsa. Sittemmin tajusin että ehkä jotenkin yritänkin suojella itseäni koska luulen että vanhempien täydellinen osallistumattomuus laitettaisiin minun syykseni ja luultaisiin että olen vaikea lapsi.

Ehkä vaan pitää uskaltaa kertoa, sillä nyt mun oma vaikeneminen mahdollistaa vanhempieni perseilyn ja ne itse keksityt sadut. Kun enhän kehtaa korjata niitä valheita.

Asioilla on yleensä kaksi puolta. Vaikea uskoa, että aina olisi vain siitä kiinni, että mummo on narsku eikä sitä kiinnosta. Asiat voivat lähteä menemään väärään suuntaan jo sieltä ristiäisistä, joissa mummo ei saa ottaa lasta syliin. Mummo pahoittaa mielensä ja miniää ärsyttää mummon hankaluus. Sen jälkeen pidetäänkin etäisyyttä ja kierre on valmis. Mummo ei enää uskalla ottaa yhteyttä, koska pelkää miniän reaktioita liikaan puuttumiseen. Miniää ärsyttää kun mummoa ei kiinnosta. Jne jne.