Kun lapsenlapset ei kiinnosta isovanhempia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isovanhempia PITÄISI kiinnostaa?

Yleensä omat jälkeläiset ja heidän hyvinvointinsa kiinnostaa ihmisiä. Monet ovat jopa valmiita kuolemaan lastensa vuoksi. Toki boomereille tärkeintä on se oma napa, joten heiltä ei normaaleja inhimmillisiä tunteita voi odottaa.

Niin tämä! Boomerit ovat oma alalaji ja häiriintynyt sukupolvi ihmiskunnan historiassa. Ahneempia ja omahyväisempiä itsekkäitä saa etsiä (eikä löydä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Olet tosi loukkaantunut, etkä huomaa omaa katkeruuttasi asiassa. Loppupeleissä kuitenkin kostit omille lastenlapsillesi.

Mutta mieti, mitä sain tilalle: vapaan käyttöoikeuden omaan elämään ja omaan kesämökkiin! Kyllä se painaa vaakakupissa enemmän kuin ilmainen piikominen ja elämän uhraaminen sille, että mitään omaa ei saa olla, kaikki on pojan perheen päätettävissä.

Juu näinhän se on, jos joskus ottaisit lapsenlapset hoitoon = MITÄÄN omaa ei saa sinulla olla = KAIKKI on pojan perheen päätettävissä.

Miniä oli yllättävän viisas kun näki heti mikä sinä olet.

Tunnen miniän äidin. Tämä valittaa sitä, miten kuvitteli saavansa osa-aikaeläkkeellä itselleen aikaa (takana raskas vuosikymmen omaishoitajana), mutta nyt onkin tyttärensä perheen kotiapulainen. Mitään omaa ei saa sopia, jopa kampaajalla käymiseen pitää pyytää lupa, jotta se sopii tyttären aikatuluihin.

Minulle on vain helpotus, että miniä huomasi heti, millainen olen. Eipä tarvitse perua menoa kaverin 50v-synttäreille, kun lapsenlapset tarvitsevat juuri silloin hoitopaikkaa pariksi tunniksi. Minän äidille tuo on enemmän kuin tavallista, hänen sopimansa menemiset eivät merkitse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.

Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla ilmainen hoitaja ja mökkitalkkari! Mieluummin tutustun vaikka niihin naapurin lapsiin paremmin, jos taaperoiden maailman täytyy olla myös minun maailmani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.

Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla ilmainen hoitaja ja mökkitalkkari! Mieluummin tutustun vaikka niihin naapurin lapsiin paremmin, jos taaperoiden maailman täytyy olla myös minun maailmani.

Jäkäjäkä, tämä tuli jo selväksi. Ole ihan rauhassa hoitamatta lapsenlpsiasi. Sua ei sekään haittaa että oma lapsesi on sinuun pettynyt ja loukkaantunut. Tai sekään ei kiinnosta että oma lapsesi voi olla onneton tai uupunut. Ja vahingossakaan sitä omaa lasta ei auteta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä! koska nyt MUMMO on tässä vallankahvassa.

Tällainen mummo on surkea äiti.

Olen aina ihmetellyt sitä, miten boomeri-isovanhempia ei yhtään kiinnosta se että he piittaamattomina ovat omien lasten silmissä pettymys, huonot vanhemmat, loukkaavat ja ilkeät. Miten niillä on niin teflonpinta että tällainen ei niitä kiinnosta? Miten ne voi ja osaa katsoa maailmaa vain oman navan kautta?

Olisin itse aivan musertunut jos lapseni kokosivat että olen huono äiti tai käyttäydyn loukkaavasti. Miten omien lasten ajatukset kiinnostaa minua mutta ei omia vanhempini?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.

Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla ilmainen hoitaja ja mökkitalkkari! Mieluummin tutustun vaikka niihin naapurin lapsiin paremmin, jos taaperoiden maailman täytyy olla myös minun maailmani.

Toki sinulla on oikeus pitää täysin vieraiden ihmisten lapsista enemmän kuin omistasi. Kertoo vaan tasan tarkkaan millainen manipuloiva narsisti olet. Lapsille taitaa olla vain hyvä etteivät joudu kanssasi tekemisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.

Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla ilmainen hoitaja ja mökkitalkkari! Mieluummin tutustun vaikka niihin naapurin lapsiin paremmin, jos taaperoiden maailman täytyy olla myös minun maailmani.

Toki sinulla on oikeus pitää täysin vieraiden ihmisten lapsista enemmän kuin omistasi. Kertoo vaan tasan tarkkaan millainen manipuloiva narsisti olet. Lapsille taitaa olla vain hyvä etteivät joudu kanssasi tekemisiin.

Tämähän on vaan boomereille täysin luonnollista käytöstä. Mitään ei osata ajatella toisten näkökulmasta. Boomereilla ei kiinnostus yllä minäminäminä napaa pitemmälle ja toisilla ihmisillä , myös omilla lapsilla, on pelkkä välinearvo heille.

Ketjussa on oikein hyvä läpileikkaus itsekkäistä omaa napaa tuijottavista mummoista, joille on ookoo kos-taa viattomille lapsenlapsille saamaansa ”huonoa kohtelua” ja peluuttaa aikuisia lapsia toisiaan vastaan (hoidanpas oikein näpäyttääkseni paljon Riston lapsia ja oikein uhallani en ollenkaan Pirkon lapsia!).

Tällaisia ne suuret ikäluokat ovat.

Jatkokysymys; kun meillä on kahdet täysin välinpitämättömät isovanhemmat, niin olen nyt 10v piittaamattomuuden jälkeen viimein luopunut toivosta. Mistä olette löytäneet korvaavia ihmisiä lastenne elämään? Onko teillä esim ”ostomummo” tai joku perhetuttu tms joka vähän kuin paikkaisia isovanhemman roolia?

Vierailija kirjoitti:

Ap ota tyynesti, tuollaista se nykyään on. Minä ja mieheni ollaan molemmat oltu lapsina aivan VALTAVASTI mummoilla hoidossa, viikonloput, joulut, juhannukset, koulujen kesälomat jne. Mummot hoiti valehtelematta 4-8 päivää kuulaudessa ja arkipäivisinkin jos oltiin kipeitä.

Meidän molempien vanhemmat on ”boomereita” eli he tietoisesti hoidattivat lapsensa muilla. Minua alettiin jo parin viikon ikäisenä viedä viikonlopuiksi mummolaan ja sukulaisiin että ”vanhemmat sai nukkua”.

No, kun tulin raskaaksi niin MOLEMMAT isovanhemmat märisi että jokainen hoitaa sitten omat lapsensa, he ovat omansa jo itse hoitaneet (mikä vitsi!) ja emme tule sitten hoitamaan yhtään tai auttamaan missään eli omillanne olette vaikka tulisi mikä hätä.

Kumpiakaan ei kiinnosta yhtään oikeastaan edes me omat aikuiset lapset saati lapsenlpset. Kummatkaan isovanhemmista ei ole olleet yhdenkään lapsemme ristiäisissä. Eikä yksilläkään synttäreillä. Mun omat vanhemmat ei halua soitella tai tavata ja eivät ole nähneet esim kahta lapsistani koskaan.

Appivanhemmat sentään ”haluavat” nähdä parin vuoden välein puoli tuntia, jonka aikana lapsista ei olla kiinnostuneita muuten, kuin että otetaan kameralla kuvia joita sitten voi esitellä sukulaisille (ja teeskennellä että välitetään).

Kertaakaan eivät ole auttaneet mitenkään, hoitaneet sekuntiakaan edes hätätilanteessa tai erikoistilanteessa (esim synnytys). Eivät soittele, eivät käy, eivät halua kuulla pihaustakaan lapsistaan tai lastensa perheistä.

Tuollaisia ne boomerit monesti on. Ovat niin itsekkäitä, elämä pyörii oman navan ympärillä, kaikki nähdään itsekkäästi (mitä minä tästä saan, onko mulle mitä hyötyä jne) ja tosi tarkkaan pitävät huolta että lapsille ei anneta yhtään mitään, siis esim joululahjaakaan tms eivät ikinä osta.

Tää on nykyajan normaalia boomeri-isovanhemmutta. Asialle ei voi mitään. Pari kertaa ollaan asiasta yritetty keskustella mutta toinen osapuoli raivostui. Ollaan sitten annettu olla. Ei tupata jos ei tykätä.

Olin minäkin pitkään surullinen kuten ap, mutta nykyään ajattelen että menetys on tyhmien ”isovanhempien” (eivät kyllä ansaitse tulla kutsutuksi isovanhemmiksi, se titteli pitäisi ansaita).

Hyvä kirjoitus. Itse olen boomerina vanhan ajan isoäiti. Meillä on pieni suku, vain yksi lapsenlapsi, jonka kanssa olin ensi kertaa yötä kun hän oli 3vk, kun vanhemmat olivat miniän siskon häissä. Pidän niin tärkeänä tätä tyttöä ja olen iloinen, kun meille on muodostunut ihana suhde nykyisen 10v. kanssa. Lomia ja juhlapyhiä on vietetty yhdessä aina.

Minulla on erimielisyyksiä miniäni ja poikani kanssa joistakin asenteista ja arvoista elämässä, mutta kukaan meistä ei ole antanut sen vaikuttaa minun ja lapsenlapseni suhteeseen.

Poikani ja miniäni ovat eronneet, mutta olemme yhdessä osallistuneet pitämään lapsen erossa kaikista aikuisten erimielisyyksistä. Olemme opetelleet puhumaan lapsen aikana vain myönteisiä asioista toisistamme, jos on tarpeen mainita joku aikuisista.

Helppoa ei ole ollut, mutta nyt näyttää ihan hyvältä. Se vaatii ihmisenä kasvamista ja ihmissuhdetaitojen hiomista, myös meiltä boomereilta.

On turha mankua. Etsikää joku, jota lapsenne kiinnostavat. - Minulla se oli yksi tädeistäni. Ei voi olla niin, että teillä on vain ne vanhemmat, eikä mitään muuta sukua.

Vierailija kirjoitti:

On turha mankua. Etsikää joku, jota lapsenne kiinnostavat. - Minulla se oli yksi tädeistäni. Ei voi olla niin, että teillä on vain ne vanhemmat, eikä mitään muuta sukua.

Tämä ei ole ihan helppoa jos ei ole verisukulaisia. Mun pitää yrittää etsiä tuttavista.

Mun vanhemmat on kuolleet, joten puolisoni vanhemmat ovat aina olleet lasteni ainoat isovanhemmat. Kun odotin esikoista, heidän ensimmäistä lastenlastaan, tehtiin meille tiukasti selväksi että hoitoapua on turha pyytää - vaikka emme olleet sanoneet mitään aiheesta. En minä hoitoapua toivonut, vaan sitä että isovanhemmilla voisi olla suhde lapsiimme. Sellainen että he puhuisivat lasten kanssa, olisivat rakkaita isovanhempia joita kiinnostaa lasten asiat tai jotka haluaisivat pelata vaikka erän shakkia. Olisi aivan mahtavaa jos lapsilla olisi isovanhemmat jotka veisivät heitä vaikkapa leikkipuistoon tai uimaan, pyytäisivät yökyläänkin, mutta sellainen tuntuu ihan liian hyvältä ollakseen totta. Olemme siis käyneet perheenä heillä kylässä, olleet jos jonkinlaisena apuna heille, mutta isovanhemmat eivät ole olleet lapsista sillä tavalla kiinnostuneita, että heidän välilleen olisi tiivistä suhdetta syntynyt. He itse eivät juurikaan jaksa tulla meille. Lapsemme ovat tyttöjä ja kaikki heitä hoitaneet ovat aina sanoneet että todella ihania ja helppohoitoisia tapauksia, eli lasten käytöksestä ei ole kyse. Pelkään tämän johtuvan ihan vain sukupuolesta. Miehen vanhemmat kun ovat sitä ikäluokkaa joiden arvomaailmassa poika on tärkein, ja heillä itsellään on vain poikia. Lapsemme ovat nyt jo teinejä ja tässä vaiheessa miehen veli on avioitunut pikavauhtia ja hänen puolisollaan oli ennestään poika, ja heille syntyi nyt myös yhteinen poika. Tämä puolisonkin poika, jolla on jo kahdet omat, läsnäolevat isovanhemmat, on saanut mieheni vanhemmilta sen mitä itse hartaasti lapsillemme toivoin. Tekee vaan todella kipeää miksi meidän lapsemme eivät voineet saada sitä, kun heillä ei ole ketään muuta. En tiedä miten näistä tunteista pääsee yli. Lasten kanssa puhumme aina kaikesta tosi avoimesti, mutta tuntuu että nyt en löydä sanoja. En halua puhua pahaa heidän isovanhemmistaan, mutta en halua että lapsemme kääntyvät ajattelemaan että vika on heissä. Se kipu omien lasten puolesta on ihan valtava. Ja kyllä hekin tiedostavat tilanteen, ovat jo pienenä sanoneet että ei mummu tai ukki sillä tavalla välitä heistä. Mieheni sanoi että hänen lapsuudenperheensä oli myös aika etäinen. Eivätkä mieheni vanhemmat suostu mistään vaikeista aiheista puhumaan muutenkaan, ei tästäkään voi keskustella. AP.n tilannettakin ajatellen, ketään toista ei voi hallita, eikä pakottaa muuttumaan. Vain omaan käytökseensä voi vaikuttaa ja siihen millaisia rajoja asettaa. Asiasta voi puhua suoraan mutta kunnioittavasti, mutta jos isovanhemmat eivät vain pysty tai suostu keskustelemaan niin eihän sille mitään mahda. Haluan itse välttää katkeroitumisen ja säilyttää hyvät välit, mutta surutyö pitää tehdä ja siihen tarvii etäisyyttä. Haluan suojella myös lapsiani eriarvoiselta kohtelulta, ja siksi tekee mieleni työntää isovanhemmat vaan kauas elämästämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Näin isovanhempana tulkitsen isoäidin kirjoitusta niin, että on kaksi poikaa, joista toinen on suosikki, vaikka sitä ei kukaan tietty myönnä.

Onko käynyt niin, että tämä ei suosikki on valinnut vähemmän mieluisan vaimon, joka nykynaisen tapaan ei suostu mielistelemään anoppia ja sattuu ehkä vielä vähän pomottamaan aviomiestään? Usein vahvojen äitien pojat hakeutuvat samantyyppisen naisen helmoihin. Ovat tottuneet kotonaan matriarkaaliseen valtaan, eivätkä näe siinä mitään outoa.

Miniä taitaa liikaa muistuttaa anoppiaan, siinä tulee törmäyksiä. Tätä palstaa kun lukee, niin huomaa, että moni nainen pitää äidiksi tultuaan omaa äitiään läheisempänä ja anopin on vaikea tätä hyväksyä ja ymmärtää varsinkin, jos itsellään on vain poikia.

Ja toinen poika ja miniä antavan anopin pitää valtaa itsellään, niin homma sujuu. Toinen ei muottiin suostu, niin eipä anna anoppikaan piiruakaan periksi. Olisi kiva olla kärpäsenä katossa, niin näkisi, minkälainen matriarkka sitä vallan kahvaa mökissään pitelee.

Hyvää kesää kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ota tyynesti, tuollaista se nykyään on. Minä ja mieheni ollaan molemmat oltu lapsina aivan VALTAVASTI mummoilla hoidossa, viikonloput, joulut, juhannukset, koulujen kesälomat jne. Mummot hoiti valehtelematta 4-8 päivää kuulaudessa ja arkipäivisinkin jos oltiin kipeitä.

Meidän molempien vanhemmat on ”boomereita” eli he tietoisesti hoidattivat lapsensa muilla. Minua alettiin jo parin viikon ikäisenä viedä viikonlopuiksi mummolaan ja sukulaisiin että ”vanhemmat sai nukkua”.

No, kun tulin raskaaksi niin MOLEMMAT isovanhemmat märisi että jokainen hoitaa sitten omat lapsensa, he ovat omansa jo itse hoitaneet (mikä vitsi!) ja emme tule sitten hoitamaan yhtään tai auttamaan missään eli omillanne olette vaikka tulisi mikä hätä.

Kumpiakaan ei kiinnosta yhtään oikeastaan edes me omat aikuiset lapset saati lapsenlpset. Kummatkaan isovanhemmista ei ole olleet yhdenkään lapsemme ristiäisissä. Eikä yksilläkään synttäreillä. Mun omat vanhemmat ei halua soitella tai tavata ja eivät ole nähneet esim kahta lapsistani koskaan.

Appivanhemmat sentään ”haluavat” nähdä parin vuoden välein puoli tuntia, jonka aikana lapsista ei olla kiinnostuneita muuten, kuin että otetaan kameralla kuvia joita sitten voi esitellä sukulaisille (ja teeskennellä että välitetään).

Kertaakaan eivät ole auttaneet mitenkään, hoitaneet sekuntiakaan edes hätätilanteessa tai erikoistilanteessa (esim synnytys). Eivät soittele, eivät käy, eivät halua kuulla pihaustakaan lapsistaan tai lastensa perheistä.

Tuollaisia ne boomerit monesti on. Ovat niin itsekkäitä, elämä pyörii oman navan ympärillä, kaikki nähdään itsekkäästi (mitä minä tästä saan, onko mulle mitä hyötyä jne) ja tosi tarkkaan pitävät huolta että lapsille ei anneta yhtään mitään, siis esim joululahjaakaan tms eivät ikinä osta.

Tää on nykyajan normaalia boomeri-isovanhemmutta. Asialle ei voi mitään. Pari kertaa ollaan asiasta yritetty keskustella mutta toinen osapuoli raivostui. Ollaan sitten annettu olla. Ei tupata jos ei tykätä.

Olin minäkin pitkään surullinen kuten ap, mutta nykyään ajattelen että menetys on tyhmien ”isovanhempien” (eivät kyllä ansaitse tulla kutsutuksi isovanhemmiksi, se titteli pitäisi ansaita).

Hyvä kirjoitus. Itse olen boomerina vanhan ajan isoäiti. Meillä on pieni suku, vain yksi lapsenlapsi, jonka kanssa olin ensi kertaa yötä kun hän oli 3vk, kun vanhemmat olivat miniän siskon häissä. Pidän niin tärkeänä tätä tyttöä ja olen iloinen, kun meille on muodostunut ihana suhde nykyisen 10v. kanssa. Lomia ja juhlapyhiä on vietetty yhdessä aina.

Minulla on erimielisyyksiä miniäni ja poikani kanssa joistakin asenteista ja arvoista elämässä, mutta kukaan meistä ei ole antanut sen vaikuttaa minun ja lapsenlapseni suhteeseen.

Poikani ja miniäni ovat eronneet, mutta olemme yhdessä osallistuneet pitämään lapsen erossa kaikista aikuisten erimielisyyksistä. Olemme opetelleet puhumaan lapsen aikana vain myönteisiä asioista toisistamme, jos on tarpeen mainita joku aikuisista.

Helppoa ei ole ollut, mutta nyt näyttää ihan hyvältä. Se vaatii ihmisenä kasvamista ja ihmissuhdetaitojen hiomista, myös meiltä boomereilta.

Näin ihana isovanhempi on varmasti lapselle rakas.

Vierailija kirjoitti:

On turha mankua. Etsikää joku, jota lapsenne kiinnostavat. - Minulla se oli yksi tädeistäni. Ei voi olla niin, että teillä on vain ne vanhemmat, eikä mitään muuta sukua.

Kaikilla ei ole yhtä onnekkaasti ketään läheistä sukulaista. Monestihan tämä tunnekylmyys kulkee sukuperintönä. Silloin ne läheiset täytyy vaan löytää ystävistään ja ympäristöstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ota tyynesti, tuollaista se nykyään on. Minä ja mieheni ollaan molemmat oltu lapsina aivan VALTAVASTI mummoilla hoidossa, viikonloput, joulut, juhannukset, koulujen kesälomat jne. Mummot hoiti valehtelematta 4-8 päivää kuulaudessa ja arkipäivisinkin jos oltiin kipeitä.

Meidän molempien vanhemmat on ”boomereita” eli he tietoisesti hoidattivat lapsensa muilla. Minua alettiin jo parin viikon ikäisenä viedä viikonlopuiksi mummolaan ja sukulaisiin että ”vanhemmat sai nukkua”.

No, kun tulin raskaaksi niin MOLEMMAT isovanhemmat märisi että jokainen hoitaa sitten omat lapsensa, he ovat omansa jo itse hoitaneet (mikä vitsi!) ja emme tule sitten hoitamaan yhtään tai auttamaan missään eli omillanne olette vaikka tulisi mikä hätä.

Kumpiakaan ei kiinnosta yhtään oikeastaan edes me omat aikuiset lapset saati lapsenlpset. Kummatkaan isovanhemmista ei ole olleet yhdenkään lapsemme ristiäisissä. Eikä yksilläkään synttäreillä. Mun omat vanhemmat ei halua soitella tai tavata ja eivät ole nähneet esim kahta lapsistani koskaan.

Appivanhemmat sentään ”haluavat” nähdä parin vuoden välein puoli tuntia, jonka aikana lapsista ei olla kiinnostuneita muuten, kuin että otetaan kameralla kuvia joita sitten voi esitellä sukulaisille (ja teeskennellä että välitetään).

Kertaakaan eivät ole auttaneet mitenkään, hoitaneet sekuntiakaan edes hätätilanteessa tai erikoistilanteessa (esim synnytys). Eivät soittele, eivät käy, eivät halua kuulla pihaustakaan lapsistaan tai lastensa perheistä.

Tuollaisia ne boomerit monesti on. Ovat niin itsekkäitä, elämä pyörii oman navan ympärillä, kaikki nähdään itsekkäästi (mitä minä tästä saan, onko mulle mitä hyötyä jne) ja tosi tarkkaan pitävät huolta että lapsille ei anneta yhtään mitään, siis esim joululahjaakaan tms eivät ikinä osta.

Tää on nykyajan normaalia boomeri-isovanhemmutta. Asialle ei voi mitään. Pari kertaa ollaan asiasta yritetty keskustella mutta toinen osapuoli raivostui. Ollaan sitten annettu olla. Ei tupata jos ei tykätä.

Olin minäkin pitkään surullinen kuten ap, mutta nykyään ajattelen että menetys on tyhmien ”isovanhempien” (eivät kyllä ansaitse tulla kutsutuksi isovanhemmiksi, se titteli pitäisi ansaita).

Hyvä kirjoitus. Itse olen boomerina vanhan ajan isoäiti. Meillä on pieni suku, vain yksi lapsenlapsi, jonka kanssa olin ensi kertaa yötä kun hän oli 3vk, kun vanhemmat olivat miniän siskon häissä. Pidän niin tärkeänä tätä tyttöä ja olen iloinen, kun meille on muodostunut ihana suhde nykyisen 10v. kanssa. Lomia ja juhlapyhiä on vietetty yhdessä aina.

Minulla on erimielisyyksiä miniäni ja poikani kanssa joistakin asenteista ja arvoista elämässä, mutta kukaan meistä ei ole antanut sen vaikuttaa minun ja lapsenlapseni suhteeseen.

Poikani ja miniäni ovat eronneet, mutta olemme yhdessä osallistuneet pitämään lapsen erossa kaikista aikuisten erimielisyyksistä. Olemme opetelleet puhumaan lapsen aikana vain myönteisiä asioista toisistamme, jos on tarpeen mainita joku aikuisista.

Helppoa ei ole ollut, mutta nyt näyttää ihan hyvältä. Se vaatii ihmisenä kasvamista ja ihmissuhdetaitojen hiomista, myös meiltä boomereilta.

Näin ihana isovanhempi on varmasti lapselle rakas.

Kiitos, siltä vaikuttaa, kun hän koronatauon jälkeen eilen huokasi ruokapöydässä, että aah, vihdoinkin täällä. Ja noihin kirjoituksiin viitaten, niin minä olen ollut kiinnostunut tästä pirpanasta ja hänen hyvinvoinnistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.

Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla ilmainen hoitaja ja mökkitalkkari! Mieluummin tutustun vaikka niihin naapurin lapsiin paremmin, jos taaperoiden maailman täytyy olla myös minun maailmani.

Jäkäjäkä, tämä tuli jo selväksi. Ole ihan rauhassa hoitamatta lapsenlpsiasi. Sua ei sekään haittaa että oma lapsesi on sinuun pettynyt ja loukkaantunut. Tai sekään ei kiinnosta että oma lapsesi voi olla onneton tai uupunut. Ja vahingossakaan sitä omaa lasta ei auteta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä! koska nyt MUMMO on tässä vallankahvassa.

Tällainen mummo on surkea äiti.

Minun maailmassani moottoripyörän koeajo ei ole elämän ja kuoleman hätä, se on ihan itsevalittu poissaolo lasten luota. En siis sen takia peru kyläilyä siskoni luona, hankkikoot pojan perhe lastenhoitajansa muualta.

Tästä pitäisi puhua ja kirjoittaa, mutta aihe on TABU. Kaikki luulee (neuvola, tarha, työnantaja jne) että ilman muuta joka perheellä on auttavat isovanhemmat ja mummolat ja tukea.

Vaan ei ole. Ja kun ei ole niin asiaa hävetään ja salataan, ja entisestään tulee se käsitys että tämä on erittäin harvinaista (vaikkei ole, on itseasiassa yllättävän yleistä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.

Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.

Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.

Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.

Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.

Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.

Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.

Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.

Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.

Minulle tarjotaan mahdollisuus olla ilmainen hoitaja ja mökkitalkkari! Mieluummin tutustun vaikka niihin naapurin lapsiin paremmin, jos taaperoiden maailman täytyy olla myös minun maailmani.

Jäkäjäkä, tämä tuli jo selväksi. Ole ihan rauhassa hoitamatta lapsenlpsiasi. Sua ei sekään haittaa että oma lapsesi on sinuun pettynyt ja loukkaantunut. Tai sekään ei kiinnosta että oma lapsesi voi olla onneton tai uupunut. Ja vahingossakaan sitä omaa lasta ei auteta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä! koska nyt MUMMO on tässä vallankahvassa.

Tällainen mummo on surkea äiti.

Minun maailmassani moottoripyörän koeajo ei ole elämän ja kuoleman hätä, se on ihan itsevalittu poissaolo lasten luota. En siis sen takia peru kyläilyä siskoni luona, hankkikoot pojan perhe lastenhoitajansa muualta.

Menes nyt narskumummo jo pois ketjusta.