Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsenlapset ei kiinnosta isovanhempia
sinikeiju
06.06.2020 |
En tiedä miksi tämä asia taas mietityttää ja vetää hiljaiseksi. Miettii, että miksi näin on. Siskon ja veljen lapset haetaan yökylään viikonlopuiksi ja lomilla. Käyvät hoitamassa lapsia ihan seku vain yllättäin ja soittelevat videopuheluita, ei meidän lapsille. Pari kertaa olen vuosien aikana erehtynyt kysymään, että ottaisivatko lapset viikonlopuksi, mutta aina on jotain muuta.
Syntymäpäivillä käyvät pikaisesti, jos käyvät. Olen ottanut asian puheeksi vanhempieni kanssa, mutta eivät itse näe asiaa niin. Kaikki lapset ovat kuulemma yhtä tärkeitä. Teot vain puhuu ihan muuta.
Ja ei, isovanhemmat eivät ole lapsenvahteja. En sitä ole koskaan odottanutkaan. Itse olemme lapsemme tehneet ja itse heidät myös hoidetaan. Harmittaa vain, kun lapsilla ei minkäänlaista suhdetta isovanhempiin. Nykyään eivät edes halua lähteä käymään heillä, kun joskus kysyn, että mentäisiinkö kyläilemään mummolaan. Silloin harvoin, kun heidän luonaan käydään, niin ei heitä kiinnosta lapsien jutut, eikä kyllä edes minunkaan. Monesti huomaan, että eivät edes kuuntele mitä heille puhun.
Lapset jo itsekin huomanneet, että mikä heidän paikkansa on isovanhempien silmissä. Surullista.
Lapset hyväkäytöksisiä, eivät huuda ja rieku tmv. Niin sanotusti helppoja tapauksia olleet syntymästä asti. Joten ei sekään selitä, että olisivat raskaita vieraita. Mutta jotain vikaa meissä varmaan on, kun emme kelpaa.
Tämä asia aina välillä jää mietityttämään, että mitä on tehnyt väärin. Saa mielen matalaksi ja tuntee itsensä ja perheensä merkityksettömäksi.
Kommentit (297)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.
Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.
Aivan. Aikuisena ihmisenä olet niin pienisieluinen, että kostat toisille lapsenlapsillesi heidän vanhempiensa pitämän etäisyyden ja tällä vielä kehuskelet. Itse kyllä käyttäisin tarjotun mahdollisuuden viettää aikaa näiden toistenkin lastenlasten kanssa.
Miksi haluaisin olla heidän kanssaan? Minulle he ovat vieraampia kuin naapurin lapset enkä koe heihin mitään yhteyttä eikä minun edes tarvitse sellaista kokea. Toisen pojan perhe on koko ajan pitänyt elämänsä avoinna isovanhemmille ja olemme puolin ja toisin kunnioittaneet toisen yksityisyyttä. Toisen pojan perheestä tulee soitto, että meillä on viikonloppuna meno, teidän on pakko ottaa lapset ja perua omat menonne.
Äidin pitää katkaista napanuora, jos lapsesta ei siihen ole.Eli kun lapsen perhe hyppää niinkuin sinä käsket , haluat olla yhteydessä lapsenlapsiin. Kun toisen lapsesi perhe ei nuole prcettäsi, et edes halua tuntea omia lapsenlapsiasi. Aikamoinen narsisti siellä isoäitinä.
Näihin keskusteluihin tulee aina joku kaltaisesi, joka pitää aikuista suhdetta aikuiseen lapseen narsistisena. Kun puolin ja toisin kunnioittaa toista ja hyväksyy tämän, niin se on narsismia samoin kuin aikuisen lapsen komentelusta kieltäytyminen.
Toisen pojan perhe ei hyppää käskyjeni mukaan, mutta he ottavat minua koskevissa keskusteluissa huomioon sen, että minulla ja miehelläni on kokonainen oma elämä. He tietävät, että emme istu kotona odottamassa, koska käsky käy, vaan kanssamme sovitaan hyvissä ajoin asioista. Niin aikuisilla on tapana tehdä. Samoin olen alusta asti saanut olla mukana lastenlasteni elämässä sillä tavalla, joka sopii sekä pojan perheelle että minulle. Kun ilmoitin, että yökylään en ota ennen kouluikää, niin tätä on kunnioitettu eikä lapsenlapsille höpötellä, että "kysytään mummilta, ottaako yökylään, kysytään, kyllä se siitä heltyy".
Jos olen mielestäsi narsisti, niin kumman pojan perhe on se varsinainen uhri? Sekö, jonka määräyksiä en tottele vai se, joka saa tarvitessaan apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Tuollainen äidin harjoittama lapsen omiminen on varmaan yksi narsismin muoto, ellei kyse ole juuri synnyttäneen hormoneista. Jos ei anna isovanhempien pitää lasta sylissä, kuvittelee selvästi omistavansa lapsensa. Kukaan ei omista toista ihmistä. En tiedä kuinka yleistä tuollainen on, mutta pitäisi tuollaiselle käytökselle stoppi
Jokainen vanhempi saa päättää kenelle lapsensa antaa syliin ja kenelle ei. Isovanhemmalla ei ole mitään oikeutta omia lapsensa lapsia.
Mutta hoitoon pitää kyllä ottaa, vaikka lapsiin ei ole oikeutta tutustua.
Mikäli todella haluaisi tutustua lapsenlapsiinsa ottaisi tietenkin hoitoon. Pieni vauva ei ole mikään paketti tai nukke ,jolla kaikkien pitää saada leikkiä. Isomman lapsen voi helpommin luottaa toistenkin hoitoon.
Miksi tutustuminen edellyttää aina hoitoonottamista? Omassa lapsuudessa koko perhe oli tekemisissä isovanhempien kanssa, ei mummola ollut pelkkä hoitopaikka kuten nykyisin näyttää olevan. Ei lapsia viety mummolle hoitoon, mummolle mentiin koko perhe kylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.
Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.
Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.
Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.
Olet tosi loukkaantunut, etkä huomaa omaa katkeruuttasi asiassa. Loppupeleissä kuitenkin kostit omille lastenlapsillesi.
Mutta mieti, mitä sain tilalle: vapaan käyttöoikeuden omaan elämään ja omaan kesämökkiin! Kyllä se painaa vaakakupissa enemmän kuin ilmainen piikominen ja elämän uhraaminen sille, että mitään omaa ei saa olla, kaikki on pojan perheen päätettävissä.
Narsistivanhemmat ovat juuri tuollaisia, jos et halua enää olla pahalla mielellä niin joudut valitettavasti elämään ilman heitä. Itse sanoin heipat vanhemmilleni 3 vuotta sitten ja päivääkään en ole katunut. Itselläni on puoli vuotias lapsi, jota eivät luonnollisesti ole koskaan tavanneet eivätkä tapaa. Elämä on hyvää näin. Meillä mummon virkaa toimittaa iäkäs tätini. Hän ei tosin enää voi ottaa lapsia hoitoon kun on niin vanha (yli 80), mutta muuten hän on aivan ihana mummo ♥ Hän on aina rakastanut minua kuin omaa lastaan (hänellä ei ole lapsia) ja hän on aina tukena ja turvana ja hänen kanssaan on aidosti ihana viettää aikaa.
N31
Kun jokainen tapaaminen alkaa tai päättyy lasten äidin sanoihin "no, kysykää nyt mummolta millon pääsette sinne yöksi", niin kyllästyttäähän se.
Koskaan ei riitä tapaamiset/kyläilyt puolin ja toisin. Kuitenkin viikottain nähdään ja autetaan/hoidetaan esim. hieronnan tai jumpan ajan.
Jouluna tultaisiin täyteen ylöspitoon, suututaan, kun olen ilmoittanut mitä kukakin tuo tullessaan yhteiseen pöytään.
Lahjatoiveet on aina yli 100€.
Ollaan kuitenkin alle 60 vuotiaita työssäkäyviä, niin tarvitaan lomat ja viikonloput omaan palautumiseen ja talon sekä mökin ylläpitoon.
Niin ja kyse on tyttäremme perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.
Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.
Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.
Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.
Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.
Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.
Sinä tietenkin asetat rajat. Kerrot kuinka paljon voit tarjota hoitoapua. Ei tämä ole mikään kaikki tai ei mitään asia. Jos he pyytävät 4 viikkoa hoitoa lasten koulun kesäloman ajaksi, voit esimerkiksi luvata arkipäivän viikossa ja muutaman päivän mökillä. Jokaiseen pyyntöön ei tarvitse suostua, mutta joskus voi sanoa kyllä. Aivan kuten ystävyyssuhteissa. Aina ei voi tulla talkooavuksi tai kutsuttaessa kyläilemään, mutta jos haluaa pitää suhteen elossa, niin joskus pitää sanoa kyllä. Jos ei koskaan halua auttaa tai edes tavata, suhde kuolee pois. Näin käy myös sukulaissuhteille, mutta yleensä omat ja yhteiskunnan odotukset pakottavat jatkamaan edes jonkinlaista suhdetta omiin vanhempiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.
Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.
Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.
Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.
Olet tosi loukkaantunut, etkä huomaa omaa katkeruuttasi asiassa. Loppupeleissä kuitenkin kostit omille lastenlapsillesi.
Mutta mieti, mitä sain tilalle: vapaan käyttöoikeuden omaan elämään ja omaan kesämökkiin! Kyllä se painaa vaakakupissa enemmän kuin ilmainen piikominen ja elämän uhraaminen sille, että mitään omaa ei saa olla, kaikki on pojan perheen päätettävissä.
Juu näinhän se on, jos joskus ottaisit lapsenlapset hoitoon = MITÄÄN omaa ei saa sinulla olla = KAIKKI on pojan perheen päätettävissä.
Miniä oli yllättävän viisas kun näki heti mikä sinä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat ovat juuri tuollaisia, jos et halua enää olla pahalla mielellä niin joudut valitettavasti elämään ilman heitä. Itse sanoin heipat vanhemmilleni 3 vuotta sitten ja päivääkään en ole katunut. Itselläni on puoli vuotias lapsi, jota eivät luonnollisesti ole koskaan tavanneet eivätkä tapaa. Elämä on hyvää näin. Meillä mummon virkaa toimittaa iäkäs tätini. Hän ei tosin enää voi ottaa lapsia hoitoon kun on niin vanha (yli 80), mutta muuten hän on aivan ihana mummo ♥ Hän on aina rakastanut minua kuin omaa lastaan (hänellä ei ole lapsia) ja hän on aina tukena ja turvana ja hänen kanssaan on aidosti ihana viettää aikaa.
N31
Onnittelut, että pystyit tuohon noin nuorena itselläni meni 20 vuotta pitempään vetää raja.
N51
Toiset vain osaa ja kehtaa ottaa osansa.
Miehen veljen ex-vaimo otti ja vaati appivanhemmilta kaikkea: lastenhoitoa, kaikenlaisia palveluksia, rahaa jne.
Me taas olemme pärjänneet pitkälti omillamme. Joskus on esim. lastenhoitoapua pyydetty ajoissa ja yleensä sitä saatukin (tyytyväisiä ja kiitollisia tästä). Mutta tuon vaatimisen ynnä muun myötä toinen veljeksistä ja hänen nyt jo aikuiset lapsensa ovat jääneet tärkeimmiksi anopille. Vieläkin heille maksetaan autot kustannuksineen, annetaan rahaa tonneittain jne.
Tunnustan, että olemme tästä ajoittain pahoilla mielin (siis epätasa-arvosta johtuen, raha itsessään ei ole mikään välittämisen mittari) mutta tilanne kertoo enemmän noista muista kuin meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.
Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.
Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.
Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.
Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.
Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.
Sinä tietenkin asetat rajat. Kerrot kuinka paljon voit tarjota hoitoapua. Ei tämä ole mikään kaikki tai ei mitään asia. Jos he pyytävät 4 viikkoa hoitoa lasten koulun kesäloman ajaksi, voit esimerkiksi luvata arkipäivän viikossa ja muutaman päivän mökillä. Jokaiseen pyyntöön ei tarvitse suostua, mutta joskus voi sanoa kyllä. Aivan kuten ystävyyssuhteissa. Aina ei voi tulla talkooavuksi tai kutsuttaessa kyläilemään, mutta jos haluaa pitää suhteen elossa, niin joskus pitää sanoa kyllä. Jos ei koskaan halua auttaa tai edes tavata, suhde kuolee pois. Näin käy myös sukulaissuhteille, mutta yleensä omat ja yhteiskunnan odotukset pakottavat jatkamaan edes jonkinlaista suhdetta omiin vanhempiinsa.
Ei tuota mummoa kiinnosta kohtuus tai normaali kanssakäynti. Hän on kokenut narsistisen loukkauksen ensimmäisen lapsenlapsen vauvavuonna, eikä ole tapaa millä hän siitä toipuisi.
Tuli vielä mieleen (vastasin jo aiemmin, mullakin paskat vanhemmat) että ap katsoo asia vähän väärästä vinkkelistä.
Siis tarkoitan että ap ajattelee että ”isovanhemmat ei rakasta lapsenlasta” - kun se oikea ajatus ja totuus on että ”usovanhemmat ei rakasta omaa lastaan”.
Tämä on kipeä totuus ja se sattuu, mutta se on juuri niin että jos oma lapsi on rakas niin silloin lapsenlpsetkin ovat. Ja jos oma lapsi on ei-rakas, ihan se ja sama, niin silloin ne lapsenlapsetkin on.
Tämä tosissaan sattuu kun tän tajuaa, mutta sitähän se on ja se näkyi jo lapsuudessa. Kun ei lasta rakastettu niin aikuisena se homma on ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ovat pitäneet veljeni lapsista enemmän kuin omastani. Syy lienee se, että lapseni on ollut sanavalmis ja riittävän älykäs torpatakseen mummon puheiden älyttömyydet. Veljeni poika on varastellut autoja ja ajanut kännissä. Ihan kuulemma on reipas mies ja oikein vakituinen työpaikkakin (jäteauton kuljettaja). Omani on 25-vuotiaan valtion virkamies. Ei puolta sanaa onnittelujen suuntaan siitä, että tämä sai duunin ennen valmistumistaan. En nykyään välitä, mutta joskus korpesi kun veljen lapsille syydettiin rahaa ja tavaraa ja omani sai joululahjaksi villasukat.
Itse varmaan tuossa tilanteessa, kun lapsetkaan eivät halua mennä mummolaan, jättäisin käymättä. Miksi puhaltaa tuuleen... Siinäpä on selittelemistä muille, miksi niitä yksiä ei näy.
Mun mummoni oli inhottava isälleni ja hänen perheelleen. Puhelutkin alkoivat jossain vaiheessa olla tiuskimista. Kun käytiin kerran vuodessa, niin huokailuja kun tulemme. Muut kävivät kymmeniä kertoja vuodessa. Teininä lopetin käymästä ja parikymppisenä en enää soitellutkaan. Isäni kävi kerran vuodessa katsomassa äitiään, jolle siis oli ollut tärkeää vierailut vain ettei naapurit ihmettele kun esikoisen perhettä ei koskaan näy...
Mummo on nyt kuollut. Hän on miltei ainoa lähisukulainen kenen poismenoa en ole isommin edes surrut tai jäänyt varsinaisesti kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää kun tällaisiin VÄLITTÄMISEN PUUTE -ketjuihin tunkee nuo ISOVANHEMPIEN EI KUULU HOITAA -jankkaajat.
Kyse ei ole ketjussa siitä että isovanhempien pitäisi HOITAA. Vaan siitä että pitäisi olla edes vähän KIINNOSTUNUT.
Mulle olisi mahtavaa jos olisi edes kiinnostusta. Siis vain ja ainoastaan kiinnostusta, ei hoitamista. Mutta kun ei ristiäisiinkään viitsitty tulla eikä olla koskaan nähty lapsenlapsia. Mikä helvetti vaivaa ihmistä jolla on yhdet ainoat lapsenlapset eikä halua edes kerran elämässä niitä nähdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.
Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.
Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.
Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.
Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.
Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.
Minä niin ymmärrän sinua. Minulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta lapsilla on ollut helluja useampikin.
Pojan yksi tyttöystävä oli sitä mieltä, että meidän pitää lähteä mökiltämme pois, koska hän haluaa pitää kavereidensa kanssa bileet siellä. Wau, mikä mökki teillä on. Tehän voitte mennä kaupunkiin ens viikoksi, niin voin kutsua kaverit tänne lomailemaan viikoksi. Annatte sitten ison autonne myös meille, niin mahtuu kaikkien kamat.
Ei annettu autoa, eikä lähetty mökiltä.
Tytön yksi poikaystävä oli sitä mieltä, että tytön isä kun on näppärä käsistään, niin käy tekemässä remontin hänen asuntoonsa ilmaiseksi lomalla ja ostaa tietenkin itse työkalutkin, kun onhän hän tuleva appiukko.
Ei suostunut, eikä ollut edes tuleva appiukko, kun erosivat.
En myöskään aio suostua ilmaiseksi lapsenvahdiksi, jos lapsenlapsia tulee. Näen naapurissa tapauksen, missä mummo hoisi lapsenlapsiaan lomat ja viikonloput ja nyt kun tarvitsee itse apua, ei sitä tule omilta lapsilta, eikä lapsenlapsilta. "Kai ne nyt voi naapurit sua auttaa, ei me joudeta, kun pitää mennä salille ja on kaverin tupaantuliaiset jne.."
Hoitaa voin, mutta en aio antaa käyttää itseäni hyväksi
Iso osa äideistä on täysin rakkaudettomia lapsiaan kohtaan, myös aikuisia lapsia. Yleisin kiintymystyyppi on ollut turvaton tai välttelevä kiintymyssuhde. Äidit kokevat lapsen rasitteena ja vastenmielisenä ihmisenä. Tässä ketjussa on monta tällaista kuten tuossa ylempänä olevassa viestissä.
Omat vanhemmat samanlaisia myös ja heitä ei kiinnosta tipan vertaa minä, perheeni tai lapseni. Jo lapsuudessa olin ”riesa” joten ei se rakkaudeton äiti/isä ala aikuisenakaan rakastaa.
Hirveitä mummoja tässä ketjussa. Minä, minä, minä, minäminäminäminä!
Vierailija kirjoitti:
Miksi isovanhempia PITÄISI kiinnostaa?
Yleensä omat jälkeläiset ja heidän hyvinvointinsa kiinnostaa ihmisiä. Monet ovat jopa valmiita kuolemaan lastensa vuoksi. Toki boomereille tärkeintä on se oma napa, joten heiltä ei normaaleja inhimmillisiä tunteita voi odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.
Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.
Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.
Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.
Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.
Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.
Sinä olet lapsellinen ja kypsymätön ihminen. Elämää enemmän nähneen luusi olevan viisaampi eikä antavan katkeruuden ja loukkaantumisen vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ei pelata minun sääntöjesi mukaan niin enpä edes halua tutustua lapsenlapsiini. Ihmissuhteissa ihmiset on otettava sellaisena kuin ovat ja vain omaan osuutesi voit vaikuttaa. Sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua lastenlastesi elämään ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei siinä mitään, tuskin lapsetkaan noin kylmästä ja vihamielisestä kostonhimoisesta ihmisestä edes pitäisi. Toki srhän on oma valintasi, älä muita syyttele.
Kyllä ihminen vaistoaa ja etenkin lapset, kuka heistä todella välittää. Itselläni oli kova herätys, kun tajusin, kuinka tunne vammaisia vanhempani ovat. Tärkeämpää on raha ja suorittaminen, mutta millä muulla sitä pönkittäisi huonoa itsetuntoa, rakkautta kun eivät valitettavasti ole itsekään saaneet. Vaikea antaa, kun ei ole siitä itsellä kokemusta. Tämä on erittäin yleistä sota ajan lapsilla. Itse voin katkaista tämän rakastamalla lapsiani ja lapsenlapsiani niin, että jokainen tietää olevansa rakastettu.