Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsenlapset ei kiinnosta isovanhempia
sinikeiju
06.06.2020 |
En tiedä miksi tämä asia taas mietityttää ja vetää hiljaiseksi. Miettii, että miksi näin on. Siskon ja veljen lapset haetaan yökylään viikonlopuiksi ja lomilla. Käyvät hoitamassa lapsia ihan seku vain yllättäin ja soittelevat videopuheluita, ei meidän lapsille. Pari kertaa olen vuosien aikana erehtynyt kysymään, että ottaisivatko lapset viikonlopuksi, mutta aina on jotain muuta.
Syntymäpäivillä käyvät pikaisesti, jos käyvät. Olen ottanut asian puheeksi vanhempieni kanssa, mutta eivät itse näe asiaa niin. Kaikki lapset ovat kuulemma yhtä tärkeitä. Teot vain puhuu ihan muuta.
Ja ei, isovanhemmat eivät ole lapsenvahteja. En sitä ole koskaan odottanutkaan. Itse olemme lapsemme tehneet ja itse heidät myös hoidetaan. Harmittaa vain, kun lapsilla ei minkäänlaista suhdetta isovanhempiin. Nykyään eivät edes halua lähteä käymään heillä, kun joskus kysyn, että mentäisiinkö kyläilemään mummolaan. Silloin harvoin, kun heidän luonaan käydään, niin ei heitä kiinnosta lapsien jutut, eikä kyllä edes minunkaan. Monesti huomaan, että eivät edes kuuntele mitä heille puhun.
Lapset jo itsekin huomanneet, että mikä heidän paikkansa on isovanhempien silmissä. Surullista.
Lapset hyväkäytöksisiä, eivät huuda ja rieku tmv. Niin sanotusti helppoja tapauksia olleet syntymästä asti. Joten ei sekään selitä, että olisivat raskaita vieraita. Mutta jotain vikaa meissä varmaan on, kun emme kelpaa.
Tämä asia aina välillä jää mietityttämään, että mitä on tehnyt väärin. Saa mielen matalaksi ja tuntee itsensä ja perheensä merkityksettömäksi.
Kommentit (297)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.
Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.
Aivan. Aikuisena ihmisenä olet niin pienisieluinen, että kostat toisille lapsenlapsillesi heidän vanhempiensa pitämän etäisyyden ja tällä vielä kehuskelet. Itse kyllä käyttäisin tarjotun mahdollisuuden viettää aikaa näiden toistenkin lastenlasten kanssa.
Miksi haluaisin olla heidän kanssaan? Minulle he ovat vieraampia kuin naapurin lapset enkä koe heihin mitään yhteyttä eikä minun edes tarvitse sellaista kokea. Toisen pojan perhe on koko ajan pitänyt elämänsä avoinna isovanhemmille ja olemme puolin ja toisin kunnioittaneet toisen yksityisyyttä. Toisen pojan perheestä tulee soitto, että meillä on viikonloppuna meno, teidän on pakko ottaa lapset ja perua omat menonne.
Äidin pitää katkaista napanuora, jos lapsesta ei siihen ole.
Eli kun lapsen perhe hyppää niinkuin sinä käsket , haluat olla yhteydessä lapsenlapsiin. Kun toisen lapsesi perhe ei nuole prcettäsi, et edes halua tuntea omia lapsenlapsiasi. Aikamoinen narsisti siellä isoäitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan se on, että jos vanhemmat pitävät etäisyyttä isovanhempiin ja pitävät kynsin hampain kiinni yksityisyydestään, johon isovanhemilla ei ole oikeutta millään lailla puuttua, niin kyllä se vaan väkisinkin vaikuttaa isovanhempien ja lastenlasten väleihin. Täällä vielä kehotetaan siihen, että "älä pidä vähään aikaan mitään yhteyttä". Sehän vain pahentaa tilannetta.
Olemme erilaisia ja toimimme eritavalla asiassa kuin asiassa. Se pitänee muistaa. Monet isovanhemmat voivat olla sairaita ja sairauksien ja kaiken elämäntilanteen vuoksi väsyneitä joten eivät jaksa kiinnostua oman elämän ulkopuolella olevista ihmisistä. Lapsistaan ja lastenlapsista. Joissakin toimitaan opitun kulttuurin ja mallin mukaan, miten oli ennen kun itse olivat lapsia ja nuoria.
Ja kukas sen kissanhännän nostaa jos ei kissa itse, eli ottakaa puheeksi niin saatte narukerän auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Tuollainen äidin harjoittama lapsen omiminen on varmaan yksi narsismin muoto, ellei kyse ole juuri synnyttäneen hormoneista. Jos ei anna isovanhempien pitää lasta sylissä, kuvittelee selvästi omistavansa lapsensa. Kukaan ei omista toista ihmistä. En tiedä kuinka yleistä tuollainen on, mutta pitäisi tuollaiselle käytökselle stoppi
Jokainen vanhempi saa päättää kenelle lapsensa antaa syliin ja kenelle ei. Isovanhemmalla ei ole mitään oikeutta omia lapsensa lapsia.
Mutta hoitoon pitää kyllä ottaa, vaikka lapsiin ei ole oikeutta tutustua.
Mikäli todella haluaisi tutustua lapsenlapsiinsa ottaisi tietenkin hoitoon. Pieni vauva ei ole mikään paketti tai nukke ,jolla kaikkien pitää saada leikkiä. Isomman lapsen voi helpommin luottaa toistenkin hoitoon.
Meillä anoppi on kiinnostunut lapsista vain valokuvien muodossa: jatkuvasti pitäisi toimittaa uutta kuvamateriaalia milloin missäkin kokoonpanossa. Ihmeteltiin jo että mitä kuvakollaasia se niistä väsää, kunnes selvisi että lähettelee lastemme valokuvia omille ystävilleen ympäri maailmaa — ilman lupaa tietenkin. Siihen loppui kuvien antaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.
Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.
Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.
Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.
Olet tosi loukkaantunut, etkä huomaa omaa katkeruuttasi asiassa. Loppupeleissä kuitenkin kostit omille lastenlapsillesi.
Eiväthän he olleet kiinnostuneita lapsistaankaan, niin miksi sitten olisivat kiinnostuneita lapsenlapsistaan. He hankkivat jälkikasvua koska muutkin hankkivat ja samalla tavalla tapahtuivat kaikki muutkin heidän elämänsä asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.
Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.
Kyllä se on isovanhemman vastuulla rakentaa suhde lapsenlapseen eikä toisten päin. Voit itse rajata kuinka paljon haluat tarjota hoitoapua ja saada siten tilaisuuksia muodostaa suhde lapseen. Kertoo aika paljon sinusta, jos et koe saavasi mitään lasten vierailuista. Lapset ovat sinulle pelkkä rasittava taakka. Onko sinulla samanlainen suhde omaan lapseesi? Hän ehkä ajattelee säästävänsä sinut rasittavilta vierailta kieltäytymällä kahvikutsusta. Tai ei ole koskaan muodostanut sinun niin läheistä suhdetta, että kaipaisi seuraasi.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on, että jos vanhemmat pitävät etäisyyttä isovanhempiin ja pitävät kynsin hampain kiinni yksityisyydestään, johon isovanhemilla ei ole oikeutta millään lailla puuttua, niin kyllä se vaan väkisinkin vaikuttaa isovanhempien ja lastenlasten väleihin. Täällä vielä kehotetaan siihen, että "älä pidä vähään aikaan mitään yhteyttä". Sehän vain pahentaa tilannetta.
Ihmisillä on erilaisia tapoja olla kanssakäymisissä läheistensä kanssa. Esim. Äitini on pidättyväisempi kun taas hänen sisarensa on avoimempi ja elää lastensa ja näiden perheiden kanssa tiiviimmin ja siinä perheessä kaikki puutuvat kaikkien asioihin kokoajan. Kolme lasta perheineen viettää myös viikonloppunsa ja lomansa kylkikyljessä mummon mökillä. Itse en pystyisi tuollaista kestämään. Meillä on vuoroviikot mökillä ja toisten siellä ollessa käydään vaan kutsuttuina vieraina esim. Iltaa viettämässä tai talkoissa. Kumpikaan tyyli ei ole sinänsä väärä. Kuitenkaan ei näiden mummojen pitäisi olettaa että se oma tyyli on ainoa oikea. Ennenkaikkea luulisi myös mummon miettivän miten luoda suhteet kaikkiin lapsenlapsiinsa ennemminkuin lyödä lisää kiilaa väliin omalla käytöksellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta, sitten vain hyväksyy sen ja jatkaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.
Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.
Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.
Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.
Hyvä, että tiedostat ongelmasi, etkä myrkytä heidän elämäänsä. Lapsenlapsesi saavat kasvaa tasapainoisemmassa ja terveemmässä ympäristössä ilman sinun neuroosejasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nii.. On se vähän eri asia jos lapsenlapsi on kiltti tyttö tai rasavilli poika. Tottakai äidin mielestä oma lapsi on aina kiltti ja ihana vaikka oikeesti olisi ilkeä. Mummot tykkää tyttölapsista enemmän kuin poika lapsista.
Tämä on niin totta, ainakin meillä. Serkuksista neljä on poikia ja sitten on yksi tyttö. Tyttö menee aina ja joka tilanteessa poikien ohi. Aikanaan meillä oli nuoremman pojan rippijuhlat ja mitä teki mummo; kehui joka välissä tätä tyttöä ja ylisti kuinka rakas hän on mummolle. Vieressä kuuntelivat tytön veljet ja meidän pojat. Nyt ovat kaikki jo täysi-ikäisiä ja ainavaan jatkuu tämä tyttö serkun kehuminen. No, eipä meidän poikia tämä mummo pahemmin kiinnosta. Sitä saa mitä tilaa.
Miksi isovanhempia PITÄISI kiinnostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on, että jos vanhemmat pitävät etäisyyttä isovanhempiin ja pitävät kynsin hampain kiinni yksityisyydestään, johon isovanhemilla ei ole oikeutta millään lailla puuttua, niin kyllä se vaan väkisinkin vaikuttaa isovanhempien ja lastenlasten väleihin. Täällä vielä kehotetaan siihen, että "älä pidä vähään aikaan mitään yhteyttä". Sehän vain pahentaa tilannetta.
Ihmisillä on erilaisia tapoja olla kanssakäymisissä läheistensä kanssa. Esim. Äitini on pidättyväisempi kun taas hänen sisarensa on avoimempi ja elää lastensa ja näiden perheiden kanssa tiiviimmin ja siinä perheessä kaikki puutuvat kaikkien asioihin kokoajan. Kolme lasta perheineen viettää myös viikonloppunsa ja lomansa kylkikyljessä mummon mökillä. Itse en pystyisi tuollaista kestämään. Meillä on vuoroviikot mökillä ja toisten siellä ollessa käydään vaan kutsuttuina vieraina esim. Iltaa viettämässä tai talkoissa. Kumpikaan tyyli ei ole sinänsä väärä. Kuitenkaan ei näiden mummojen pitäisi olettaa että se oma tyyli on ainoa oikea. Ennenkaikkea luulisi myös mummon miettivän miten luoda suhteet kaikkiin lapsenlapsiinsa ennemminkuin lyödä lisää kiilaa väliin omalla käytöksellään.
Ihan samoin vanhempien tulisi miettiä miten luoda suhteet lasten ja isovanhempien välille. Eikä lyödä kiilaa väliin omalla itsepäisyydellään. Ei se suhde voi koskaan olla pelkästään lasten ja isovanhempien välinen, vanhemmat ovat aina jossain roolissa siinä mukana.
Omilla toimillaan ihminen määrittää aika pitkälle kuinka häneen suhtaudutaan, eikä mikään ole itsestäänselvyys eikä kuulukaan olla. Jos mummo on päättänyt käyttää suhdetta lapsenlapseen jonkinlaisena vallankäytön välineenä, lapsi on syyttä suojata täysin tuollaisen ihmisen vaikutukselta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi isovanhempia PITÄISI kiinnostaa?
Niinpä. Jos ihminen on itsekeskeinen paska, jota ei kiinnosta kukaan tai mikään muu kuin oman peräaukon ympärystä, miksi hänen pitäisi olla kiinnostunut jostain lapsenlapsista?
Vierailija kirjoitti:
Minä vein lapsiani säännöllisesti kylään, vonkasin hoitoapua ja menin käymään joka viikko. Veljeni ei tehnyt näin, ylpeyttään, ja nyt poraa, kun minun lapsillani on parempi suhde isovanhempiin. Suhteet syntyvät kontakteista ja jos ei tavata, suhde ei synny. Jos ei mummola ole luonnostaan niin innostunut lapsista, niin pieni pakkopulla paikallaan suhteen syntymiseksi...
Olet ollut röyhkeä, epäreilu ja kehuskelet sillä? Ja kehtaat vielä nostaa itsesi veljeäsi korkeammalle? Selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ota tyynesti, tuollaista se nykyään on. Minä ja mieheni ollaan molemmat oltu lapsina aivan VALTAVASTI mummoilla hoidossa, viikonloput, joulut, juhannukset, koulujen kesälomat jne. Mummot hoiti valehtelematta 4-8 päivää kuulaudessa ja arkipäivisinkin jos oltiin kipeitä.
Meidän molempien vanhemmat on ”boomereita” eli he tietoisesti hoidattivat lapsensa muilla. Minua alettiin jo parin viikon ikäisenä viedä viikonlopuiksi mummolaan ja sukulaisiin että ”vanhemmat sai nukkua”.
No, kun tulin raskaaksi niin MOLEMMAT isovanhemmat märisi että jokainen hoitaa sitten omat lapsensa, he ovat omansa jo itse hoitaneet (mikä vitsi!) ja emme tule sitten hoitamaan yhtään tai auttamaan missään eli omillanne olette vaikka tulisi mikä hätä.
Kumpiakaan ei kiinnosta yhtään oikeastaan edes me omat aikuiset lapset saati lapsenlpset. Kummatkaan isovanhemmista ei ole olleet yhdenkään lapsemme ristiäisissä. Eikä yksilläkään synttäreillä. Mun omat vanhemmat ei halua soitella tai tavata ja eivät ole nähneet esim kahta lapsistani koskaan.
Appivanhemmat sentään ”haluavat” nähdä parin vuoden välein puoli tuntia, jonka aikana lapsista ei olla kiinnostuneita muuten, kuin että otetaan kameralla kuvia joita sitten voi esitellä sukulaisille (ja teeskennellä että välitetään).Kertaakaan eivät ole auttaneet mitenkään, hoitaneet sekuntiakaan edes hätätilanteessa tai erikoistilanteessa (esim synnytys). Eivät soittele, eivät käy, eivät halua kuulla pihaustakaan lapsistaan tai lastensa perheistä.
Tuollaisia ne boomerit monesti on. Ovat niin itsekkäitä, elämä pyörii oman navan ympärillä, kaikki nähdään itsekkäästi (mitä minä tästä saan, onko mulle mitä hyötyä jne) ja tosi tarkkaan pitävät huolta että lapsille ei anneta yhtään mitään, siis esim joululahjaakaan tms eivät ikinä osta.
Tää on nykyajan normaalia boomeri-isovanhemmutta. Asialle ei voi mitään. Pari kertaa ollaan asiasta yritetty keskustella mutta toinen osapuoli raivostui. Ollaan sitten annettu olla. Ei tupata jos ei tykätä.
Olin minäkin pitkään surullinen kuten ap, mutta nykyään ajattelen että menetys on tyhmien ”isovanhempien” (eivät kyllä ansaitse tulla kutsutuksi isovanhemmiksi, se titteli pitäisi ansaita).
Tilanne paranee kun vanhenevat ja tulevat siihen kuntoon, että apu kelpaa...
Arvaa kiinnostaako auttaa noita välinpitämättömiä paskoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Koska toinen porukka ei toimi kuten sinä haluat, etäännytät itsesi myös näistä toisista lapsenlapsistasi.
Juuri näin. Koska toinen porukka ei ole päästänyt lastenlasten elämään mukaan minään muuna kuin ilmaisena hoitajana, niin minä sanon, että kiitos ei. Ihmissuhteissa on vähintään kaksi osapuolta.
Olet kyllä ”ihana” ihninen kun kos-tat viattomille lapsenlapsille. Hyi.
Kostan mitä? Pojalla ja vaimollaan on oma hyvä elämä, josta puuttuu ainoastaan maksuton viikonloppuhoitopaikka ja ilmainen mökki. Molemmat saisi minulta eli heille olen taloudellinen ratkaisu, en suinkaan isoäiti. He tekivät valintansa esikoisensa ensimmäisen vuoden aikana ja kunnioitan sitä valintaa. En tunge elämäänsä.
Sinulle tarjotaan mahdollisuus olla osa lastenlastesi elämää ja ihan itse kieltäydyt siitä. Kypsempi ihminen kuin sinä käyttäytyisi toisin, mutta selkeästi lapsenlapsilla ei ole sinulle kuin välinearvo ,jolla päästä lapsesi perhettä pompottamaan. Kun tämä ei onnistu ollaan sitten niin loukkaantunutta, että kostetaan vielä seuraavallekin sukupolvelle.
Minulle tarjotaan mahdollisuus olla päivystävä hoitopaikka ja ilmainen kesälomamajoittaja! Minä en pompota lapseni perhettä, mutta he yrittävä vallan vimmatusti pompottaa minua. Tietenkin heitä harmittaa, kun se ei onnistu, mutta ihmissuhteissa on edelleen vähintään kaksi osapuolta, suhteessa poikani perheeseen minulle tarjotaan hyväksikäytettävän typeryksen roolia.
Osassa tapauksessa tuo pitää paikkansa. Olen sama kirjoittaja kuin aamupäivän avautuja. Me olemme pyytäneet apua (= tunnin parin vahtimista eli käytännössä lähinnä esikouluikäisen tai ekaluokkalaisen lapsen istuttamista telkkarin tai sarjakuvien äärellä) yhteensä noin kymmenen kertaa yli kymmenen vuoden aikana. Kertaakaan eivät ole olleet yökylässä ja pienempi poika ei ole edes käynyt heidän kesämökinsä pihassa kääntymässä, isompi kävi tarhaikäisenä siellä kerran ulkona grillaamassa ja ongella laiturilla. Tuotiin ja valmistettiin omat eväät. Ei tästä ole voinut olla kovinkaan paljon vaivaa isovanhemmille. Lapset käyttäytyvät aina hyvin. Istuvat lähinnä hiljaa isovanhempien seurassa tai vetäytyvät omiin huoneisiin puuhailemaan omiaan tai juttelemaan läheisempien sukulaisten kesken kahdestaan.
Olen huomannut, että ystävilleen ja muille sukulaisille vanhempani puhuvat lapsistani aivan kuten tuntisivat heidät tai olisivat jotenkin heidän kanssaan tekemisissä, siis enemmän kuin 4-6h/vuosi samassa huoneessa. Siksi en oikeastaan halua kertoa heille lasteni asioita tai jakaa valokuvia. Tutustukoon itse lapsiini ja ottakoon itse kuvia, jos haluavat jakaa niitä tuttavilleen. Nyt saavat kerran vuodessa koulukuvan.
Minulla on ollut aina parempi suhde isääni kuin äitiini ja hän on osoittanut joskus jotain todellista kiinnostusta lapsiini, tuli jopa kerran hetkeksi katsomaan jalkapallomatsia kävelylenkillään, kun asiasta oli mainittu kahvipöydässä edellisenä viikonloppuna. Poika oli niin hämmästynyt ja ilahtunut. Toiset lähellä asuvat isovanhemmat tekevät tätä vähän väliä. Kysyvät pojilta peleistä ja tulevat katsomaan kotipelejä. Kannustavat ja sanovat kuinka oli mukavaa nähdä. Halaavat ja pörröttävät hiuksia. Tuollaista käytöstä muistan isäni osalta kun olin lapsi, äiti ei varmaan edes tiennyt mitä urheilulajia harrastin. Nykyään ainoastaan isäni kyselee tarkentavia kysymyksiä työasioistani ja asiantuntijatehtävistäni. Onneksi lapsilla on hyvä ja normaali suhde toisiin isovanhempiin.