Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsenlapset ei kiinnosta isovanhempia
sinikeiju
06.06.2020 |
En tiedä miksi tämä asia taas mietityttää ja vetää hiljaiseksi. Miettii, että miksi näin on. Siskon ja veljen lapset haetaan yökylään viikonlopuiksi ja lomilla. Käyvät hoitamassa lapsia ihan seku vain yllättäin ja soittelevat videopuheluita, ei meidän lapsille. Pari kertaa olen vuosien aikana erehtynyt kysymään, että ottaisivatko lapset viikonlopuksi, mutta aina on jotain muuta.
Syntymäpäivillä käyvät pikaisesti, jos käyvät. Olen ottanut asian puheeksi vanhempieni kanssa, mutta eivät itse näe asiaa niin. Kaikki lapset ovat kuulemma yhtä tärkeitä. Teot vain puhuu ihan muuta.
Ja ei, isovanhemmat eivät ole lapsenvahteja. En sitä ole koskaan odottanutkaan. Itse olemme lapsemme tehneet ja itse heidät myös hoidetaan. Harmittaa vain, kun lapsilla ei minkäänlaista suhdetta isovanhempiin. Nykyään eivät edes halua lähteä käymään heillä, kun joskus kysyn, että mentäisiinkö kyläilemään mummolaan. Silloin harvoin, kun heidän luonaan käydään, niin ei heitä kiinnosta lapsien jutut, eikä kyllä edes minunkaan. Monesti huomaan, että eivät edes kuuntele mitä heille puhun.
Lapset jo itsekin huomanneet, että mikä heidän paikkansa on isovanhempien silmissä. Surullista.
Lapset hyväkäytöksisiä, eivät huuda ja rieku tmv. Niin sanotusti helppoja tapauksia olleet syntymästä asti. Joten ei sekään selitä, että olisivat raskaita vieraita. Mutta jotain vikaa meissä varmaan on, kun emme kelpaa.
Tämä asia aina välillä jää mietityttämään, että mitä on tehnyt väärin. Saa mielen matalaksi ja tuntee itsensä ja perheensä merkityksettömäksi.
Kommentit (297)
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että mummon arvo varsinkin mitataan sillä, kuinka paljon ja usein ottaa hoitoonsa lastenlapsia.
Eihän se voi olla siitä kiinni, eikä saa ollakaan. Olen itse mummo, mutta lapset ja lastenlapset ovat asuneet aina niin kaukana, ettei ollut mahdollisuuttakaan ottaa hoitoon ja yökylään. Nyt ovat kaikki isoja ja yhteydet ovat toimineet ja toimivat.
Tuo on totta. Miksi alapeukkuja? Monilla on tosi pitkät matkat, joten kovin läheinen "hoitosuhde" ei onnistu etäisyyksien vuoksikaan.
Itsekin etämummona olen aika vähän hoitanut lastenlapsia, koska etäisyyttä on ollut satoja kilometrejä. Isompana kaksi lapsista tuli junalla ja olivat muutaman yön ja kun ikää tuli 13v ymmärsin, ettei enää tule noita vierailuja vaan kaverit ovat tärkeimpiä.
Hyvät suhteet on olleet kaiken aikaa, eikä kiintymystä saa mitata sillä kuinka paljon on pidetty yökylässä tai oltu hoitamassa lastenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että mummon arvo varsinkin mitataan sillä, kuinka paljon ja usein ottaa hoitoonsa lastenlapsia.
Eihän se voi olla siitä kiinni, eikä saa ollakaan. Olen itse mummo, mutta lapset ja lastenlapset ovat asuneet aina niin kaukana, ettei ollut mahdollisuuttakaan ottaa hoitoon ja yökylään. Nyt ovat kaikki isoja ja yhteydet ovat toimineet ja toimivat.Tuo on totta. Miksi alapeukkuja? Monilla on tosi pitkät matkat, joten kovin läheinen "hoitosuhde" ei onnistu etäisyyksien vuoksikaan.
Itsekin etämummona olen aika vähän hoitanut lastenlapsia, koska etäisyyttä on ollut satoja kilometrejä. Isompana kaksi lapsista tuli junalla ja olivat muutaman yön ja kun ikää tuli 13v ymmärsin, ettei enää tule noita vierailuja vaan kaverit ovat tärkeimpiä.
Hyvät suhteet on olleet kaiken aikaa, eikä kiintymystä saa mitata sillä kuinka paljon on pidetty yökylässä tai oltu hoitamassa lastenlapsia.
Miksi tämä lasten hoitaminen ja kylään reissaaminen pitää sotkea mukaan keskusteluun kiinnostuksen ja välittämisen puutteesta? Kiinnostusta ja huomioimista voi osoittaa ihan vain soittamalla puhelimella, tai jos tekniset kyvyt riittävät, skypella. Ei maksa käytännössä mitään ja vie hyvin vähän aikaa & vaivaa ja siitä on paljon iloa puolin ja toisin. Ainakin niille, jotka kokevat ihmis- ja perhesuhteet tärkeiksi. Täällä on useammalla keskustelijalla kokemusta isovanhemmista, jotka eivät pidä mitään yhteyttä lapsiinsa tai lapsenlapsiin. Onhan se kiva saada apua lastenhoidossa, mutta ainakaan minä en ole sellaista hoitopalvelua vaan henkistä läheisyyttä ja normaalia sukulaisuussuhdetta vailla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.
Että on ikävän oloinen kurppa. Sinne olisi synnytyslaitokselle pitänyt päästä hönkimään ja lapset kelpaa elämään vain, jos vanhemmat pakertavat terassit kurpalle ja sen miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on kummallisia syyttelijöitä ja huonojen isovanhempien puolustelijoita.
kysytäänpä näin, eli mitä itse toivoisin isovanhemmilta? Ja sanokaa onko toivomus kohtuuton.
- lapset saisi synttäripäivänä kortin, tekstarin tai puhelun jossa onnitellaan (tähän menee 5min)
- jouluna lapset saisi kortin, ehkä pienen paketin (menee 5-30min)
- kerran kesässä edes nähtäisiin (2h)
- vaikka 4 kertaa vuodessa soiteltaisi (4 x20min)Koko vuoden vaivannäkö siis olisi isovanhemmille ALLE NELJÄ TUNTIA. Tämä ei olisi ”koko elämä menee lapsenlapsille”, ”muuta elämää ei ehdi olla”, ”lapsen perhe määrää koko elämän”.
Jos vuodessa on 356pv ja koko vuoden lapsenlasten huomioiminen vie NELJÄ TUNTIA niin onko se oikeasti kohtuuton toive?
Tähän ne isovanhemmat ei tietenkään taivu, heidän huomioimiseen käyttämä aika on nolla sekuntia vuodessa.
Mutta siis te jotka syyttelette että isovanhempia riistetään liikaa, onko jukolauta NELJÄ TUNTIA liikaa vuodessa?
Kyllä, se on kohtuuton toive.
Koska vastaavasti isovanhempi haluaisi saada edes 18 minuuttia
- vauvan syliinsä ristiäisissä 3 min
- vauvan vanhempineen käymään kerran vuodessa 15 min (matkoineen siitä tulee aina vähintään 24 tuntia, joten eihän tätä saa toivoa)
Jos ei lapsen vanhemmat pysty tähän ensimmäisen vuoden aikana, ei isovanhemmalta tarvitse odottaa 4 tuntia.
Eikö niille kurpille sovi ottaa vauvaa syliin muulloin kuin salamavalojen ristikeiloissa? Voisiko siellä vauvaperheessä käväistä kahvilla vaikka ihan arkena. Ei siellä synytyssairaalassa, jossa äiti on uupunut ja rikki juuri synnytettyään tai siellä ristiäisissä, jossa sitä lasta riepotetaan muutenkin sylistä syliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on kummallisia syyttelijöitä ja huonojen isovanhempien puolustelijoita.
kysytäänpä näin, eli mitä itse toivoisin isovanhemmilta? Ja sanokaa onko toivomus kohtuuton.
- lapset saisi synttäripäivänä kortin, tekstarin tai puhelun jossa onnitellaan (tähän menee 5min)
- jouluna lapset saisi kortin, ehkä pienen paketin (menee 5-30min)
- kerran kesässä edes nähtäisiin (2h)
- vaikka 4 kertaa vuodessa soiteltaisi (4 x20min)Koko vuoden vaivannäkö siis olisi isovanhemmille ALLE NELJÄ TUNTIA. Tämä ei olisi ”koko elämä menee lapsenlapsille”, ”muuta elämää ei ehdi olla”, ”lapsen perhe määrää koko elämän”.
Jos vuodessa on 356pv ja koko vuoden lapsenlasten huomioiminen vie NELJÄ TUNTIA niin onko se oikeasti kohtuuton toive?
Tähän ne isovanhemmat ei tietenkään taivu, heidän huomioimiseen käyttämä aika on nolla sekuntia vuodessa.
Mutta siis te jotka syyttelette että isovanhempia riistetään liikaa, onko jukolauta NELJÄ TUNTIA liikaa vuodessa?
Kyllä, se on kohtuuton toive.
Koska vastaavasti isovanhempi haluaisi saada edes 18 minuuttia
- vauvan syliinsä ristiäisissä 3 min
- vauvan vanhempineen käymään kerran vuodessa 15 min (matkoineen siitä tulee aina vähintään 24 tuntia, joten eihän tätä saa toivoa)
Jos ei lapsen vanhemmat pysty tähän ensimmäisen vuoden aikana, ei isovanhemmalta tarvitse odottaa 4 tuntia.Eikö niille kurpille sovi ottaa vauvaa syliin muulloin kuin salamavalojen ristikeiloissa? Voisiko siellä vauvaperheessä käväistä kahvilla vaikka ihan arkena. Ei siellä synytyssairaalassa, jossa äiti on uupunut ja rikki juuri synnytettyään tai siellä ristiäisissä, jossa sitä lasta riepotetaan muutenkin sylistä syliin.
Narsistimummon perimmäinen tarkoitus on vain pönkittää omaa erinomaisuuttaan ja luoda kuva itsestään hyvänä ja innokkaana isovanhempana eli saada se ristiäiskuva esiteltäväksi, osoittaa vauvan viihtyvän kaikken parhaiten hänen sylissään ja päästä sairaalaan mahdollisimman pian ja erityisesti ennen muita vierailijoita ja niitä toisia isovanhempia. Muiden hyvinvoinnilla ei ole mitään merkitystä. Jos nämä etuoikeudet evätään, niin mielenosoituksellisesti hylätään koko isovanhemmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata murehtia. Ilman isovanhempia pärjää hyvin. Meillä isovanhemmat on kuolleet eikä muksut osaa kaivata kun eivät muusta tiedä. Tarkalleen ottaen yksi elää mutta ei vaan tavata (ei oma vanhempani).
Oletteko jollain tapaa pärjäävämpiä kuin muut perheet?
Vanhempasi kyllä näkevät sen teistä. Siitä ei vaan puhuta ääneen.
Mahdollisesti teille ollaan myös kateellisia.
Olette todella vahvoja.
Pärjäätte hienosti edelleen. Hyvä!!!
Onnellista kesää vahvalle perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko jollain tapaa pärjäävämpiä kuin muut perheet?
Vanhempasi kyllä näkevät sen teistä. Siitä ei vaan puhuta ääneen.
Mahdollisesti teille ollaan myös kateellisia.Olette todella vahvoja.
Pärjäätte hienosti edelleen. Hyvä!!!
Onnellista kesää vahvalle perheelle!
Ihan hyvin pärjätään, kuten myös sisarukseni. Vanhempieni omat sisarukset lapsineen ja lapsenlapsineen pärjäävät myös hyvin. Isovanhemmillani oli asiat hyvässä hoidossa, kun vielä elivät. Keihinkään näistä vanhempani eivät ole välittäneet pitää yhteyttä. Siinä mielessä minä ja lapseni ei olla saatu mitään erityiskohtelua. Silloin kun harvoin nähdään minun toimesta ja kutsusta, harmittelevat ettei nähdä useammin. Eipä koskaan soitella tai kuulu kutsua heille kylään kotiin tai mökille tai viedä lapsia retkille. Olen jo lapsille opettanut, että minun vanhempieni tälläisiä lupauksia ei kannata ottaa tosissaan, ne kun jäävät aina toteutumatta. Itse en enää heidän seuraansa kaipaa ja ajatus yhteisestä mökkilomasta kuulostaa todella raskaalta ja epämiellyttävältä, kun ei meillä oilein riitä juteltavaa edes parin tunnin kahvittelun ajaksi ja en jaksaisi kuunnella äitini katkeraa tilitystä samoista vanhoista omista jutuistaan. En edes viitsi heitä päivittää sisarusteni kuulumisista, joista olen hyvin perillä aktiivisen yhteyden pidon myötä - hoitakoon itse ihmissuhteensa.
Omat vanhemmat ovat jo kuolleet, appivanhemmat ovat elossa. Itse tehdään kaikki. Hoidetaan lapset ja koti. Ei saada mitään apua kummankaan sukulaisilta. Hoitoapua emme appivanhemmilta pyydä eikä se olisi mahdollistakaan appivanhempien iän, sairauksien ja pitkän välimatkan takia.
Ihmetyttää nämä äidit ja isät - jopa 30-40-vuotiaat ja vanhemmat - jotka ovat jatkuvasti mankumassa apua isovanhemmilta. Kyseiset vanhemmat ovat siis aikuisia ihmisiä, eivät 15-17-vuotiaita teinivanhempia. En ymmärrä asennetta, että lapset hoidatetaan isovanhemmilla. Päästään itse helpommalla, kun kesälomalla kuskataan lapsia jatkuvasti mummoloihin. Onhan se outoa, että noin 70-vuotias muori joutuu hoitamaan keski-ikäisen tyttärensä lapsia 24/7. Varmasti on paljon isovanhempia, jotka väsyvät ainaiseen lastenhoitoon ja kotiapulaisena olemiseen. Toivottavasti äidit ja isät tajuavat nyt koronan aikana pysyä lastensa kanssa kaukana mummoloista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös muistaa, että se lastenlasten mielestä nyt "mukava" ja "ystävällinen" isoäiti ja/tai isoisä on voinut olla täysi hirviö omille lapsilleen! Narsisti, väkivaltainen, luonnehäiriöinen, henkisesti ja fyysisesti poissaoleva, alkoholisti jne. Kun omia lapsia ei ole haluttu, osattu tai viitsitty hoitaa ja kasvattaa, niin nyt puututaan aikuisten lasten ja lastenlasten asioihin kotirauhaa rikkoen. Kuinkahan moni äiti on 1960- ja 1970-luvulla imettänyt lapsentahtisesti lapsiaan? Iso osa äideistä ei ole imettänyt lapsiaan ollenkaan! Kuinka moni isä on muutama kymmenen vuotta sitten hoitanut lapsiaan? Vai onko isä kuskannut lapset omalle äitilleen hoitoon, jos vaimo ei ole ollut kotona??? Aika moni 1960-1980-luvulla syntynyt lapsi otettaisiin nykyään jopa huostaan. Nykyään myös paheksutaan vanhempia, jotka hoidattavat lapsiaan usein sukulaisilla ja isovanhemmilla. Jatkuvaa avun pyytämistä ei katsota hyvällä, vaan vanhempien pitää pärjätä itse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tätä boomer sukupolvea oikein vaivaa? Onko se sodan trauma, oliko heidän vanhemmat kylmiä vanhempia? Miksi silti te pääsitte heille mummolaan? Tosi outoa. Tarkoitan huolehtivatko boomereiden vanhemmat vain lapsenlapsistaan mutta silloin kun boomerit oli lapsia, oli liian kiire eikä ehditty, ja nyt boomerit kostaa sen?
En todellakaan tiedä. Mulla oli hyvä suhde äidinäitiin ja olin monesti mummon luona hoidossa ja tapasin siellä serkkuja. Mummo oikein hemmotteli, laittoi suosikkiruokia, teki pitkään tukkaan hienoja kampauksia, ompeli vaatteita opetti käsitöitä ja joka päivä pääsin vaahtokylpyyn. Oikeita luksuslomia. Äitini vain tuhahteli, että oli aina inhonnut äitinsä ruokia ja kotikutoisia vaatteita. Äitini ei selvästi pitänyt mummosta, joka oli kuitenkin kovin mieluisa meille lapsille. Mummon vierailuihin se kommentoi tyyliin, että mitä ihmettä se tänne meille aina tunkeaa itseään. Äitini ei ole oikeastaan puhunut mitään omasta lapsuudestaan ja äitisuhteestaan, tai mistään muustakaan syvällisestä kanssani.
Minulla oli myös samanlainen hellä ihana mummo (ja hirveä väkivaltainen äiti). Mummo antoi minulle yhden viikonlopun aikana enemmän välittämistä, lämpöä ja rakkautta kuin äitini koko elämäni aikana. Äitini ei ole esim koskaan sanonut että olet kaunis, rakas, tärkeä tms. Aina kyllä on muistettu sanoa miten epäonnistunut, ruma, tyhmä, huono ja kiittämätön olen.
Ilman mummoa olisin varmaan työkyvytön ja ptsd.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa, molemmilla 2 lasta.
Toisen lapsia päästiin katsomaan jo sairaalaan, toisen lapsia ei ole saanut syliin edes ristiäisissä. Toisen lapset on vanhempineen käyneet meillä usein, hoitoon lapsia ei ole tuotu kertaakaan. Koko perheen kanssa on tehty milloin mitäkin omenapuidenistutuksesta terassinkorjaamiseen. Toisen lapsille pitäisi olla yökyläpaikka, mutta vanhemmat itse eivät tule edes kahville, kun on omia kiireitä. Toisen perhe tulee kanssamme mökille (ja jää sinne usein viikoksi, kun me olemme viikonlopun jälkeen palanneet kotiin), toisen perhe ilmoittaa, koska mökin pitää olla heille vapaa, koska heille perheaika on tärkeää.
Toinen miniä valittaa kaikille, miten vähän me välitämme heidän lapsistaan.Että on ikävän oloinen kurppa. Sinne olisi synnytyslaitokselle pitänyt päästä hönkimään ja lapset kelpaa elämään vain, jos vanhemmat pakertavat terassit kurpalle ja sen miehelle.
Mistä tiedät, kenelle se terassi oli? Ettei olisi ollut sille mukavammalle veljeksistä ja sekös sitä toisen vaimoa kismittää. Kun ei saanut ilmaista rakennusmiestä omalle pihalleen, niin pitäähän siitä älämölö nostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on kummallisia syyttelijöitä ja huonojen isovanhempien puolustelijoita.
kysytäänpä näin, eli mitä itse toivoisin isovanhemmilta? Ja sanokaa onko toivomus kohtuuton.
- lapset saisi synttäripäivänä kortin, tekstarin tai puhelun jossa onnitellaan (tähän menee 5min)
- jouluna lapset saisi kortin, ehkä pienen paketin (menee 5-30min)
- kerran kesässä edes nähtäisiin (2h)
- vaikka 4 kertaa vuodessa soiteltaisi (4 x20min)Koko vuoden vaivannäkö siis olisi isovanhemmille ALLE NELJÄ TUNTIA. Tämä ei olisi ”koko elämä menee lapsenlapsille”, ”muuta elämää ei ehdi olla”, ”lapsen perhe määrää koko elämän”.
Jos vuodessa on 356pv ja koko vuoden lapsenlasten huomioiminen vie NELJÄ TUNTIA niin onko se oikeasti kohtuuton toive?
Tähän ne isovanhemmat ei tietenkään taivu, heidän huomioimiseen käyttämä aika on nolla sekuntia vuodessa.
Mutta siis te jotka syyttelette että isovanhempia riistetään liikaa, onko jukolauta NELJÄ TUNTIA liikaa vuodessa?
Kyllä, se on kohtuuton toive.
Koska vastaavasti isovanhempi haluaisi saada edes 18 minuuttia
- vauvan syliinsä ristiäisissä 3 min
- vauvan vanhempineen käymään kerran vuodessa 15 min (matkoineen siitä tulee aina vähintään 24 tuntia, joten eihän tätä saa toivoa)
Jos ei lapsen vanhemmat pysty tähän ensimmäisen vuoden aikana, ei isovanhemmalta tarvitse odottaa 4 tuntia.Eikö niille kurpille sovi ottaa vauvaa syliin muulloin kuin salamavalojen ristikeiloissa? Voisiko siellä vauvaperheessä käväistä kahvilla vaikka ihan arkena. Ei siellä synytyssairaalassa, jossa äiti on uupunut ja rikki juuri synnytettyään tai siellä ristiäisissä, jossa sitä lasta riepotetaan muutenkin sylistä syliin.
No kyllähän sitä koko suku ihmettelee, kun ristiäiskuvissa on jopa naapurin tytön poikakaveri vauva sylissään, mutta ei yhtään kuvaa lapsen isän vanhemmista ja vauvasta. Kaikkien muiden syliinhän se vauva annetaan, mutta ei missään nimessä isän vanhempien, eihän se nyt sovi. Syynä on tietenkin tuo, että isoavanhemmat haluavat koko ajan olla esillä ja salamavalojen loisteessa, eihän ne muuten vauvaa edes huomaa, joten ei oteta kuviakaan. Näinhän ne tuoreet äidit ajattelevat.
Eikä sinne vauvaperheeseen sovi mennä kylään arkena, koska siellä se perhe nyt opettelee olemaan yhdessä ja sillai niinku pesii. Vauvaperheeseen meneminen jopa ensin asiaa kysyttyään on sama asia kuin mennä rikkomaan perhe, tartuttamaan vauvaan vaarallisia tauteja ja estämään perhedynamiikan syntyminen.
Mutta kaiken tämän jälkeen sillä tuoreella äidillä on oikeus sanoa, että miehen vanhemmat on paskoja, ne ei välitä, ne ei tottele, ne pitää saada holhoukseen, koska me tarvitaan niiden rahat.
Vierailija kirjoitti:
Nii.. On se vähän eri asia jos lapsenlapsi on kiltti tyttö tai rasavilli poika. Tottakai äidin mielestä oma lapsi on aina kiltti ja ihana vaikka oikeesti olisi ilkeä. Mummot tykkää tyttölapsista enemmän kuin poika lapsista.
====
Kyllä tytötkin on villejä ja tottelemattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on kummallisia syyttelijöitä ja huonojen isovanhempien puolustelijoita.
kysytäänpä näin, eli mitä itse toivoisin isovanhemmilta? Ja sanokaa onko toivomus kohtuuton.
- lapset saisi synttäripäivänä kortin, tekstarin tai puhelun jossa onnitellaan (tähän menee 5min)
- jouluna lapset saisi kortin, ehkä pienen paketin (menee 5-30min)
- kerran kesässä edes nähtäisiin (2h)
- vaikka 4 kertaa vuodessa soiteltaisi (4 x20min)Koko vuoden vaivannäkö siis olisi isovanhemmille ALLE NELJÄ TUNTIA. Tämä ei olisi ”koko elämä menee lapsenlapsille”, ”muuta elämää ei ehdi olla”, ”lapsen perhe määrää koko elämän”.
Jos vuodessa on 356pv ja koko vuoden lapsenlasten huomioiminen vie NELJÄ TUNTIA niin onko se oikeasti kohtuuton toive?
Tähän ne isovanhemmat ei tietenkään taivu, heidän huomioimiseen käyttämä aika on nolla sekuntia vuodessa.
Mutta siis te jotka syyttelette että isovanhempia riistetään liikaa, onko jukolauta NELJÄ TUNTIA liikaa vuodessa?
Kyllä, se on kohtuuton toive.
Koska vastaavasti isovanhempi haluaisi saada edes 18 minuuttia
- vauvan syliinsä ristiäisissä 3 min
- vauvan vanhempineen käymään kerran vuodessa 15 min (matkoineen siitä tulee aina vähintään 24 tuntia, joten eihän tätä saa toivoa)
Jos ei lapsen vanhemmat pysty tähän ensimmäisen vuoden aikana, ei isovanhemmalta tarvitse odottaa 4 tuntia.Eikö niille kurpille sovi ottaa vauvaa syliin muulloin kuin salamavalojen ristikeiloissa? Voisiko siellä vauvaperheessä käväistä kahvilla vaikka ihan arkena. Ei siellä synytyssairaalassa, jossa äiti on uupunut ja rikki juuri synnytettyään tai siellä ristiäisissä, jossa sitä lasta riepotetaan muutenkin sylistä syliin.
No kyllähän sitä koko suku ihmettelee, kun ristiäiskuvissa on jopa naapurin tytön poikakaveri vauva sylissään, mutta ei yhtään kuvaa lapsen isän vanhemmista ja vauvasta. Kaikkien muiden syliinhän se vauva annetaan, mutta ei missään nimessä isän vanhempien, eihän se nyt sovi. Syynä on tietenkin tuo, että isoavanhemmat haluavat koko ajan olla esillä ja salamavalojen loisteessa, eihän ne muuten vauvaa edes huomaa, joten ei oteta kuviakaan. Näinhän ne tuoreet äidit ajattelevat.
Eikä sinne vauvaperheeseen sovi mennä kylään arkena, koska siellä se perhe nyt opettelee olemaan yhdessä ja sillai niinku pesii. Vauvaperheeseen meneminen jopa ensin asiaa kysyttyään on sama asia kuin mennä rikkomaan perhe, tartuttamaan vauvaan vaarallisia tauteja ja estämään perhedynamiikan syntyminen.
Mutta kaiken tämän jälkeen sillä tuoreella äidillä on oikeus sanoa, että miehen vanhemmat on paskoja, ne ei välitä, ne ei tottele, ne pitää saada holhoukseen, koska me tarvitaan niiden rahat.
Vaikutat olevan sen verran päästäsi sekaisin, että on varmaan ihan siitä syystä kieltäydytty antamaan vastasyntynyttä käsiin.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat ovat jo kuolleet, appivanhemmat ovat elossa. Itse tehdään kaikki. Hoidetaan lapset ja koti. Ei saada mitään apua kummankaan sukulaisilta. Hoitoapua emme appivanhemmilta pyydä eikä se olisi mahdollistakaan appivanhempien iän, sairauksien ja pitkän välimatkan takia.
Ihmetyttää nämä äidit ja isät - jopa 30-40-vuotiaat ja vanhemmat - jotka ovat jatkuvasti mankumassa apua isovanhemmilta. Kyseiset vanhemmat ovat siis aikuisia ihmisiä, eivät 15-17-vuotiaita teinivanhempia. En ymmärrä asennetta, että lapset hoidatetaan isovanhemmilla. Päästään itse helpommalla, kun kesälomalla kuskataan lapsia jatkuvasti mummoloihin. Onhan se outoa, että noin 70-vuotias muori joutuu hoitamaan keski-ikäisen tyttärensä lapsia 24/7. Varmasti on paljon isovanhempia, jotka väsyvät ainaiseen lastenhoitoon ja kotiapulaisena olemiseen. Toivottavasti äidit ja isät tajuavat nyt koronan aikana pysyä lastensa kanssa kaukana mummoloista!
Eikös tässä puhuttu siitä, että lapsenlapset eivät lainkaan kiinnosta isovanhempia? Se on aivan eri asia kuin se, että isovanhemmat eivät hoida lapsenlapsia niin paljon kuin heidänsä lapsensa toivoisivat. Kiinnostusta voi osoittaa muutenkin kuin palveluksilla tai vaikkapa lahjoilla.
Toki pidätte huolen siitä, ettei teistä tule niitä narsistikurppia?
Vierailija kirjoitti:
Näin se vaan usein on. Syystä tai toisesta toise lapsen perheet on mukavampia ,kuin toisen. Sille ei vaan mitään voi. Ei sitä jaksa näytellä, kyllähän se paistaisi läpi.
Sinäkin pidät toisista ihmisistä enemmän kuin toisista, oli lähimäisiä tai ei.Varmasti useimmat sanoo , ettei näin saisi olla, mutta on vaan.
Anteeksi, mutta puhutko sinä nyt isovanhemman suulla?
Olitteko niitä vanhempia jotka sanoivat,ei sää tulla sairaalaan, en anna vauvaa yökylään ym
Jos itse hylkäisitte ensin ne isovanhemmat ja nyt itketään kun ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Olitteko niitä vanhempia jotka sanoivat,ei sää tulla sairaalaan, en anna vauvaa yökylään ym
Jos itse hylkäisitte ensin ne isovanhemmat ja nyt itketään kun ei kiinnosta.
En ole kieltänyt isovanhempia tulemasta sairalaan tai pitämään vauvaa sylissä tai kutsumaan lapsenlapsia yökylään. Omia vanhempiani nämäkään asiat eivät vain kiinnosta. Esikoista, poikaa, pidettiin nimijuhlissa kuvaa varten sylissä. Kuopus kun ei ollut äitini toivoma tyttö, jota oli jo pitkin kyliä mainostanut vaikka rakenneultra lupasi poikaa, niin tälläiselle kuvallekaan ei sitten ollut tarvetta. Muutenkin kuopus on saanut osakseen vielä vähemmän kiinnostusta kuin esikoinen, joka oli heidän ensimmäinen lapsenlapsi. Kuopus on sanavalmis ja suorasukuinen poika ja osaa tylyttää näitä äidin puolen isovanhempia. Häneltä on turha kysellä muodon vuoksi kun kerran vuodessa pikaisesti tapaavat kuinka harrastukset ja koulu sujuu - hän kun kysyy takaisin, että tiedättekös millä luokalla olen ja mitkä mun harrastukset nykyään ovat. Eivät tiedä. Toiselle mummulle, joka soittelee viikottain, riittää kyllä juttua.
Up