Onko olemassa hyviä parisuhteita?

En tiedä ainuttakaan hyvää parisuhdetta.

Jenni Haukio ja Sauli Niinistö.

Obamat.

On. 

Sitä on oikeastaan mahdoton tietää, koska jokainen tuntee oikeasti vain oman suhteensa. Karmeuksia voi sisältyä ulospäin herttaiseen parisuhteeseen.

Mutta jos todennäköisyyksiä miettii, ja miten monia miljoonia parisuhteita on yleensäkin olemassa, olisi aika ihme, jos jotkut niistä ei olisi hyviä, vai mitä, ap?

On melko mahdotonta, että joka ikinen maailman parisuhde olisi vain ruusuilla kuorrutettua kakkaa.

Suhteet on ihananhyviä sen 2-3 vuotta.

Sen jälkeen ihan normi-ihmissuhteita. Taviksia,  kaveripohjaisia, kun uutuudenviehtymys poissa ja tuttuus tullut tilalle.

Haetaan ehkä jonkinlainen win-win, joka on jatko.

Arki pukkaa joka suhteeseen. Ihan jokaiseen.

Hyvät parisuhteet ovat yleisiä, mutta alusta loppuun hyvät parisuhteet taas harvinaisia.

Ei ole mutta on hyvä olla pari suhdetta.

On. Jo 37 vuotta kimpassa.

Sisko ja sen veli -tyyliin. Samanlaisissa tuulipuvuissa. Käytännöllistä. Saivat alennusta kaupasta, kun ostivat kahdet kerralla.

Intohimoa kävellä metsässä. 😆

Vierailija kirjoitti:

Suhteet on ihananhyviä sen 2-3 vuotta.

Sen jälkeen ihan normi-ihmissuhteita. Taviksia,  kaveripohjaisia, kun uutuudenviehtymys poissa ja tuttuus tullut tilalle.

Haetaan ehkä jonkinlainen win-win, joka on jatko.

Arki pukkaa joka suhteeseen. Ihan jokaiseen.

mitä vikaa arjessa on? 

 

minulle turvallisuus ja me-henki ovat tärkeimpiä kuin mikään ilotulitus.

Itse aikanaan lähdin huonosta suhteesta ja löysin sen täydellisen suhteen, joka on itse asiassa parempi mitä osasin koskaan ajatella. 15 vuotta mennyt ja edelleen hullua rakkautta ja sellaista vasta rakastumisen huumaa. Kyllä sitä voi olla, ja enää en yhtään vähempään tyytyisi. 

Toki, valmista ei oo koskaan ja edelleen hiotaan pahimpia särmiä ja kinataan välillä jostain mutta onneksi näin! Pysyy suhde elävänä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse aikanaan lähdin huonosta suhteesta ja löysin sen täydellisen suhteen, joka on itse asiassa parempi mitä osasin koskaan ajatella. 15 vuotta mennyt ja edelleen hullua rakkautta ja sellaista vasta rakastumisen huumaa. Kyllä sitä voi olla, ja enää en yhtään vähempään tyytyisi. 

Toki, valmista ei oo koskaan ja edelleen hiotaan pahimpia särmiä ja kinataan välillä jostain mutta onneksi näin! Pysyy suhde elävänä. 

 Ei 15 vuoden jälkeen enää pitäisi olla särmiä, joita pitäisi hioa. Olette joko hitaita oppimaan tai draamanhakuisia. Joillakin pitää elämässä olla draamaajaelämyksiä, jotta tuntee olevansa elossa.

Ei ole. Kurjuudesta eletään kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aikanaan lähdin huonosta suhteesta ja löysin sen täydellisen suhteen, joka on itse asiassa parempi mitä osasin koskaan ajatella. 15 vuotta mennyt ja edelleen hullua rakkautta ja sellaista vasta rakastumisen huumaa. Kyllä sitä voi olla, ja enää en yhtään vähempään tyytyisi. 

Toki, valmista ei oo koskaan ja edelleen hiotaan pahimpia särmiä ja kinataan välillä jostain mutta onneksi näin! Pysyy suhde elävänä. 

 Ei 15 vuoden jälkeen enää pitäisi olla särmiä, joita pitäisi hioa. Olette joko hitaita oppimaan tai draamanhakuisia. Joillakin pitää elämässä olla draamaajaelämyksiä, jotta tuntee olevansa elossa.

Tottakai sitä elämässä tulee kaikenlaisia tilanteita. Perheenlisäys, työpaikat vaihtuu, sairauksia, talonrakennus ym. Ei se elämä pysähdy missään suhteessa niin että nyt on valmista, enää ei mistään tarvitse etsiä kompromissejä. 

Särmien hiominen ei tarvitse tarkoittaa mitään suurempaa draamaa. Kyllä sitä aikuistuessa toivon mukaan myös keskustelutaidot karttuu. Meistä ei kumpikaan ole draamanhakuinen, mutta en pysty ajatella sellaista tilannetta että suhde olisi koskaan niin itsestäänselvyys ja valmis että parisuhteen eteen ei tarvitsisi tehdä töitä/laittaa omaa panostaan peliin. Nämä "valmiit" suhteet on yleensä niitä suhteita missä toinen oppinut mallin että oma harmitus asioista annetaan olla ja lähdetään töihin/harrastuksiin pakoon sitä ahdistavaa koti-ilmapiiriä. Sitten kun lapset kasvaneet aikuisiksi ja muuttavat pois kotoa, ollaankin ihmeissään kun toinen lähtee samalla oven avauksella. 

Terveessä suhteessa kummallakaan ei ole tarvetta hakea draamaa draaman vuoksi. Kyllä siellä takana on silloin jotain selvittämättömiä asioita joista se draama kumpuaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aikanaan lähdin huonosta suhteesta ja löysin sen täydellisen suhteen, joka on itse asiassa parempi mitä osasin koskaan ajatella. 15 vuotta mennyt ja edelleen hullua rakkautta ja sellaista vasta rakastumisen huumaa. Kyllä sitä voi olla, ja enää en yhtään vähempään tyytyisi. 

Toki, valmista ei oo koskaan ja edelleen hiotaan pahimpia särmiä ja kinataan välillä jostain mutta onneksi näin! Pysyy suhde elävänä. 

 Ei 15 vuoden jälkeen enää pitäisi olla särmiä, joita pitäisi hioa. Olette joko hitaita oppimaan tai draamanhakuisia. Joillakin pitää elämässä olla draamaajaelämyksiä, jotta tuntee olevansa elossa.

Kyllä ihmiset kasvaa ja kehittyy henkisesti ihan vanhuuteen asti.

Vai kuvitteletko, että 30 vuotiaiden ja 60 vuotiaiden suhteessa on samat ongelmat?