3,5- vuotias komentelee AINA toisia lapsia ja aikuisia, ja saa kauheat raivarit kun asiat ei mene hänen haluamallaa tavalla

Jos rangaistus on riittävän kova, niin harvoin tarvitsee rangaista. Useimmissa tapauksissa riittää, että uhkaa lasta rangaistuksella, ja niin kauan kuin lapsi vielä muistaa miten ikävältä rangaistus tuntuu, niin se pelkkä uhkaus riittää aikaansaamaan tottelemiseen.

Meillä on käytössä nurkassa seisominen rangaistuksena, ja sinänsä omapäisyyteen taipuva 5v ei siellä nytkään ole ollut yli kuukauteen, kun ei ole ollut tarvetta.

Jos rangaistusten mahdollisia haittoja mietitään, niin taatusti se on myös paljon vähemmän haitallista rangaista joskus harvoin kovaa, kuin että rankaisisi alvariinsa lievästi. Sillä niitä lapsiahan on, jotka ovat joka ikinen päivä esim. siellä jäähyllä, kun jäähy ei tunnu tehoavan eivätkä vanhemmat muutakaan rangaistusta keksi tai halua käyttää.

Perheneuvola

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että moni hieman arempi lapsi pelkää lastani. Ja tällöin he toimivat ennalta ehkäisevästi lapseni mielen mukaan, koska eivät halua kuulla huutoa ja moittimista. Lapseni on hyvin vakuuttava määräilemisessä. Ap

Miten te ap puututte tuollaisiin tilanteisiin, jossa moittii muita tai määräilee muita? Siis jos ihan istutte vieressä, ja lapsi leikkii toisten kanssa ja alkaa määräillä heitä? Jäättekö odottamaan että tilanne laukeaisi itsestään ja menette vasta kun käytös ok jo huipussaan? Vai menettekö jo vierelle opettamaan toisten huomioimista kun tulee jo pientä määräilyä tai toisten kiusaamista?

Tuon ikäisen ei anneta vielä itse jäädä selvittämään tilanteita, jos määrää muita leikissä. Enemmän 5-6-vuotiaiden juttu. 3-4-vuotiauden leikkiin mennään aika napakasti ohjaamaan, jos tilanne tuntuu kääntyvän kiusaamiseksi. Eivät ne muuten opi.

Vähän menis hermot tuollaiseen pentuun. Sen siitä saa kun lellii ja hyysää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koivuniemen herra käyttöön ni oppii

On laitonta.

Mitä jos kysyisit apua ammattilaiselta, joka voisi auttaa arvioimaan perheenne kokonaistilanteen, koska itse ei sisältäpäin aina hahmota kaikkea?

Ei ollut laitonta silloin ku lapsia sai vielä kasvattaa. Nykyään näkee näitä vapaan kasvatuksen hedelmiä joilla ei mitään tapoja tai kunnioitusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä anna jäähyä. Jää tilanteeseen lapsen kanssa, kestämään tunne. Laskeudu hänen tasolleen, älä jätä yksin. Sanoita hänen tunteitaan: ”esim.”olisit halunnut toimia näin ja se harmittaa ja kiukuttaa”. Älä vain kerro, mitä ei saa tehdä, vaan kerro myös mitä sen sijasta tehdään. Jäähy jättää lapsen yksin isojen tunteiden kanssa, eivätkä taidot kehity. Muista, että vika ei ole lapsessasi, se on kasvatuksessa.

Tässä taas yksi tunteiden sanoitukseen hurahtanut, joka kuvittelee sen olevan "tie, totuus ja elämä".

Ei varmastikaan ole ”tie, totuus ja elämä”. Mutta tuntuu, että tämä lapsi on jäänyt tunteidensa kanssa hyvin yksin. Jos jäähyä on kokeiltu jo kauan, eikä se toimi, on tyhmyyttä jatkaa sitä. Vanhemman täytyy kokeilla muuta ja lapsen tasolle, asemaan asettautuminen ja tunteiden sanoitus voivat auttaa. Tai sitten toki on koivuniemenherra-tyyliset ankarat tavat, joilla lapsi traumatisoidaan hiljaiseksi.

Niin tyypillistä nykyaikaa ajatella, että jos lapselle on ankara, niin lapsi saa traumat. Siksi ei saisi oikein mitenkään lasta rangaistakaan, kun aina on se traumamörkö nurkan takana väijymässä.

Jostain syystä se ei haittaa, että riittävän järeiden menetelmien ollessa epäsuosiossa yhteiskunnassa kovapäinen lapsi saa traumatisoida muut vapaasti. Eli vain osa traumoista otetaan huomioon.

Samoin sitä ei tarvitse huomioida mitenkään, ettei kaikilla vanhemmilla voi olla riittävät taidot tilanteiden korjaamiseen. Onko meille rahoitettu palvelukanavaa, josta Piapenttalan saa tilata päiväkodin suosituksesta ilmaiseksi paikalle, kun kotona ei saada ongelmia ratkeamaan?

Samaten voitaisiin miettiä, että aiheuttaahan se kaikki ohjaamisen yrittäminen kovapäiselle lapselle itselleenkin huonommuudentunteen, vaikka hän huomioriippuvainen olisikin. Eli apua pitäisi voida tilata paikalle nopeasti ja ilman huolta kustannuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koivuniemen herra käyttöön ni oppii

On laitonta.

Mitä jos kysyisit apua ammattilaiselta, joka voisi auttaa arvioimaan perheenne kokonaistilanteen, koska itse ei sisältäpäin aina hahmota kaikkea?

Ei ollut laitonta silloin ku lapsia sai vielä kasvattaa. Nykyään näkee näitä vapaan kasvatuksen hedelmiä joilla ei mitään tapoja tai kunnioitusta

Itse asiassa vielä parikymmentä vuotta sitten annettiin yleisesti selkään jos pentu ei muuten totellut. Mutta silloin ei ollutkaan lasuja vielä olemassa, eli kasvatus oli enemmän "villi länsi".

Oletko ap puhunut lapsellesi isi-kieltä? Siis mentäisiinkö, tehtäisiinkö, lähtisitkö? Olet antanut vallan pikkuhiljaa lapsellesi, hän on ottanut pomon paikan perheessä? Sano että, mennään, tehdään, lähdetään! Käskymuodossa, niin lapsella ei jää vaihtoehtoja. Ole sinä se pomo, minkä vallan olet nyt siirtänyt lapsellesi. Jos et nyt tee sitä, niin olet kymmenen vuoden päästä vaikeuksissa. Pitkää pinnaa vaatii, jaksamista siihen.

Viisitoista vuotta olen tällä alalla ollut, ja sanoisin että tuohon liittyy toisaalta temperamentti ja uhmaikä. Kaikki raivoavat ja uhmakkaat lapset eivät suinkaan pomota tai moiti muita, joten kannattaa kuitenkin miettiä tarkasti mitä taustalla voi olla. Lapsesi on ap kuitenkin vielä pieni, joten voi mennä ohi ajan kanssa ja pienilläkin muutoksilla. Puolen vuoden päästä olet jo fiksumpi, ja 4-vuotiaasta lähtien kyllä alkaa nähdä sekä nepsyongelmat että kasvatusongelmat. Aika usein vanhemmillakin on jonkinlainen tuntuma, mistä kiikastaa. Sitten on niitäkin, jotka eivät halua nähdä ollenkaan että miten lapsi käyttäytyy ja miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Muistuu mieleen yksi lapsi, jolla oli tapana sulkea joku ulkopuolelle leikistä. Päiväkodissakin pyritään tukemaan kaverisuhteita, mutta toisten sulkemiseen ulkopuolelle puututaan. Kun tässä nähtiin jo selvä kuvio, niin sanottiin vanhemmille että tällaista on ollut ja esimerkiksi yksi tilanne, jossa yksi lapsi olisi halunnut mukaan leikkiin, mutta heidän lapsi sanoi ettei saa tulla vaikka muille lapsille se olisi käynyt. Äiti sitten sanoi, että hänen lapsensa mielestä tämä kyseinen lapsi ei vaan nyt kuulunut siihen leikkiin, kun hän oli päättänyt että lapset x,y ja z kuuluvat siihen. Kyllä se vain niin on, että kauaa ei tarvi miettiä monien kohdalla mistä kiusaaminen opitaan.

Teillähän on hyvällä mallilla asiat, kun huomaatte lapsen huonon käytöksen ja haluatte puuttua siihen.

Jos tyttö, niin voimakas persoona ja ulospäin suuntautunut.

Jos poika niin narsistinen sianalku.

N33

Vierailija kirjoitti:

Jos tyttö, niin voimakas persoona ja ulospäin suuntautunut.

Jos poika niin narsistinen sianalku.

N33

Näin se nykyään on. 20 vuotta sitten annettiin "poikien olla poikia", mikä oli huono juttu. Nykyään on nähtävissä enemmän, että pojista leimataan aika pienestäkin häirikköjä, kun taas tyttöjä jopa kannustetaan käyttäytymään kurjasti toisia kohtaan, jos tarkoituksena on vain pitää puolensa.

Tyttöjen käytöksessä on näkyvissä valtava muutos viime vuosien aikana. Tyttöjen annetaan paljon useammin määrätä tahti perheessä kuin poikien. En tiedä onko taustalla, että osa nykyäideistä tavallaan purkaa niitä omia lapsuustraumoja näin?

Tavoitteenahan kuitenkin olisi, että kumpaakin sukupuolta ohjattaisiin ja opetettaisiin sosiaalisesti hyväksyttyihin toimintatapoihin. Olisi hienoa nähdä vielä aikakausi, jolloin lasten kiusaamistavat olisi kitketty jo ennen kouluikää.

Kuulostaa tutulta. Meidän lapsi (nyt 7 vuotta) oli tuollainen pienempänä, kuitenkin sillä erotuksella, että muita lapsia hän ei niin kauheasti pomottanut vaan kohdisti lähes kaiken pomotusenergiansa meihin vanhempiin. Samoin hän oli, ja on edelleenkin, hyvin avoin, puhelias ja rohkea, menisi varmasti puhumaan reippaasti vaikka ns. Kiinan keisarille jos tilaisuus tulisi 😁

Voin sanoa, että kuria todellakin pidettiin ja lapselle näytettiin, ettei hän ole pomo talossa, mutta meni VUOSIA ennen kuin lapsi oppi sen ymmärtämään. Vaikka lapsi on edelleenkin tosi voimakastahtoinen, niin tällä hetkellä elo on jo paljon seesteisempää – saa nähdä, mikä tilanne on sitten murrosiässä...

Olen vasta hiljattain tajunnut, että jos persoonallisuustyyppejä katsoo, niin meidän lapsi on päivänselvä ENTJ. Ap:n kannattaa googlettaa ”entj child”, voi löytyä hyviä kasvatusvinkkejä ainakin sitten tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No selvästikään jäähy ei ole sitten oikea tapa rangaista. Daa..

Mikä sitten? Ap

Ihan mikä vaan sellainen rangaistus, mikä oikeasti tehoaa lapseen. Eli lapsi kokee rangaistuksi tulemisen selkeän vastenmielisenä ja esiin tulee katumusta ja lapsi alkaa totella. Konkreettisesti rangaistuksen tehoamisen huomaa esim. siitä, että uhmaaminen loppuu, suu menee lapselta mutrulle ja usein tulee myös itku.

Sellaisten rangaistusten käyttämisestä mitkä eivät tehoa ei ole mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa.

Käytä mielikuvitustasi rangaistusten valinnassa äläkä myöskään ole liian "sovinnainen". Ei ole pakko toimia niin kuin valtavirta toimii tai valtavirran luullaan toimivan. Ne keinot mitkä esim. saavat paljon alapeukkuja täällä palstalla tai jotka paperisen Vauva-lehden pääkirjoituksessa tuomitaan jyrkästi ovat usein niitä parhaita. :)

Tarkotetaanko epäsovinnaisella jotain sulkemista pimeään komeroon tjms.? Mikä olisi salittua? Haluaisin tehokkaita keinoja, joita voi käyttää myös ihmisten ilmoilla.ap

Mites mulle alkaa tulla sellainen olo, että lapsen oireilu liittyy sinuun ap?

Tai ap:n puolisoon. Onhan hänkin varmaan kasvattamassa lasta.

No, oikeastaan en syyllistäisi vanhempia. Kaikki lapset ovat erilaisia eikä heidän mukanaan valitettavasti tule käyttöihjetta.

Aika julmalta kuulostaa joidenkin ehdottama jatkuva tahallinen pettymysten aiheuttaminenkin. Mutta en ole kasvatusalan ammattilainen.

Vierailija kirjoitti:

Joku suosikkilelu, herkut ym asiat joista pitää, pois vähäksi aikaa. Sovittu kiva meno voidaan perua jos käytös huonoa ym. Selkeitä tuntuvia rangaistuksia.

Tunteiden sanoittaminen ynnä muu höpö höpö huonosti käyttäytyvän lapsen kanssa on muuten täyttä paskaa. Huonosti käyttäytyminen on huonosti käyttäytymistä eikä mitään sen kummempaa. Lapsi tekee niin jos vanhemmat sen sallii.

Jaa, täytynee kertoa tolle mun parivuotiaalle, että jatkaa nyt vaan niitä parin tunnin hallitsemattomia raivokohtauksiaan. Että ei yhtään saa rauhoittua sellasista höpöhöpöistä, että joku sanottaa ja ymmärtää mistä se raivo lähti liikkeelle.

Ihan kauhee epälapsi mulla kun on oppinut ottamaan lohdutustakin vastaan ja sietää jopa kosketusta kiukun keskellä, kun vaan tietää että aikuinen tietää mistä kiukku johtuu.

Kyllä lapsi vaan käyttäytyy huonosti kun se ei ole vaivautunut oppimaan tunnistamaan ja hillitsemään tunteitaan eikä osaa automaattisesti käyttäytyä niinkuin aikuinen.

🤦‍♀️

Ton ikäsen kanssa vois jo pelata pelejä, mieluiten sellaisia joissa sattuma näärää paljon niin saa sitten niitä onnistumisen ja häviön tilanteita. Ja oppii odottamaan vuoroaan, aluksi varmaan parempi, että pelaa vain toisen vanhemmista kanssa kerrallaan. (pelaamista käytetään ihan niiden aikuistenkin kanssa joilla impulssikontrolli ja tunteidensäätely on jäänyt kolmevuotiaan tasolle)

Etukäteen voi puhua miten lapsi uskoo reagoivansa voitosta ja häviöstä ja sitten jäkikäteen taas siitä miten oikeesti reagoi.

Lelut voisi myös laittaa laatikoihin ja ylähyllylle niin, että lapsi oppii pyytämään vanhemmalta haluamansa.

Pöydässä vesilasi jätetään tyhjäksi niin, että lapsen pitää pyytää kauniisti vettä tmv.

Kaapin oviin lukko niin, että lapsen pitää pyytää haluamasa asioita aikuiselta.

Ja kun pyytää nii kehut perään.

Edelliset lelut kannattaa vaatia laittamaan ensin takas laatikkoon ennen kuin saa seuraavan jne. Mutta vaatimusten kannattaa olla kohtuullisia ja helppoja, koska lapsi on vasta pieni ja vasta harjoittelee.

Ja kyllä sitä sanotusta kannattaa kokeilla, mistä se lapsi muuten tietää, että vanhempi ymmärtää mistä se harmi on tullut.

"sua harmittaa nyt kovasti kun et heti saa haluaamaasi lelua, äiti/isi antaa sen heti kun pikkuautot on kerätty"

Jäin miettimään että kun teidän lapsella on alkanut niin aikaisin tuo ns pomottamisen että voisiko kyseessä olla jokin muu syy tai tarve taustalla kuin pomottamisen tarve?

Meidän lapsella oli aikoinaan sellaista käytöstä minkä joku lapsi koki pomottamiseksi mutta kun asiaa selviteltiin niin kyseessä meidän lapsella autismipiirteisyys ja hänellå leikkien piti noudattaa tiettyä kaavaa minkä hän oli itse jo valmiiksi ajatellut päässään. Eli lapsi ei välttämättä halua pomottaa vaan yrittää hallita omaa sisäistä kaaosta tai noudattaa rutiineja. Jotkut lapset ovat myös niin aikaisin kehittyneitä tai niin älykkäitä etteivät ns kestä ikätovereiden heidän mielestään hömppää leikkiä vaan pitää olla järkevämpää leikkiä. Onko lapsella mitään nepsy piirteitä? Yliherkkyyksiä valoihin, ääniin tai vaatteiden laput? Onko hän ikäisekseen älykäs?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi hommata joku diagnoosi kun lapsi on selvästi vain voimakastahtoinen ja temperamenttinen? Taantuu kyllä jonkin verran kunhan uhmaikä hiipuu. Ja kerta oppii nopeasti niin on oppinut myös sen, että raivoamisella saa tahtonsa läpi. Siksi raivoaa vaikka sen kolme varttia putkeen. Eli ala pitää pääsi. Anna raivota. Oppii kyllä yhtä nopeasti, että raivoaminen (ainakaan sinulle) ei auta mitään.

Mua vaan ahdistaa, kun nään miten toisten lapset ottaa muita huomioon ja jakaa leluja. Mun tyranni haluaa AINA kaikki mulle heti. Hirvee huuto, jos toiset ei tottele. Joo temperamentin piikkiin tää on laitettu muutenki . ap

Selkeesti tuleva audi tai bemari kuski

Tiedän yhden tällaisen "leikkipaikan pomon". Päiväkodissa jo 5-vuotiaana tyttö halusi määrätä, minkä värisillä autoilla muut saavat leikkiä. Muut lapset, jopa pojat, selkeästi pelkäsivät tätä. Kun otin vääränvärisen auton, tämä kävi käsiksi ja raapaisi huuleni viereen avohaavan. Minulla on vieläkin huulen vieressä lommo, josta muut ihmiset kyselevät. Suosittelen ammattiapua, jos asiat eivät ala järjestymään. N31v

Ihanan nepsy lapsen äiti kirjoitti:

Jäin miettimään että kun teidän lapsella on alkanut niin aikaisin tuo ns pomottamisen että voisiko kyseessä olla jokin muu syy tai tarve taustalla kuin pomottamisen tarve?

Meidän lapsella oli aikoinaan sellaista käytöstä minkä joku lapsi koki pomottamiseksi mutta kun asiaa selviteltiin niin kyseessä meidän lapsella autismipiirteisyys ja hänellå leikkien piti noudattaa tiettyä kaavaa minkä hän oli itse jo valmiiksi ajatellut päässään. Eli lapsi ei välttämättä halua pomottaa vaan yrittää hallita omaa sisäistä kaaosta tai noudattaa rutiineja. Jotkut lapset ovat myös niin aikaisin kehittyneitä tai niin älykkäitä etteivät ns kestä ikätovereiden heidän mielestään hömppää leikkiä vaan pitää olla järkevämpää leikkiä. Onko lapsella mitään nepsy piirteitä? Yliherkkyyksiä valoihin, ääniin tai vaatteiden laput? Onko hän ikäisekseen älykäs?

Meillä myös aspergerilla samaa, ja hetken mietin samaa, mutta toisaalta kyllä oma lapseni vetäytyy leikistä sitten yksinleikkiin jos toinen ei hänen "kaavaa" noudata. Onneksi kuntoutuksella tämä helpotti.

Useimmat autismipiirteiset eivät kyllä pääsääntöisesti jää siihen tilanteeseen pomottamaan ja haukkumaan muita, vaan sitten vetäytyvät suorittamaan sen oman toimintansa tai jos ei ole mahdollista niin saavat raivokohtauksen.

Ap sanoi, että hänen lapsensa on hyvin "vakuuttava" määräilyssään ja toiset lapset alistuvat helposti. Näinhän ei useinkaan käy autismipiirteisten kanssa, vaan enemmänkin niin että heidät syrjääntyvät siitä yhteisestä leikistä eivätkä osaa sosiaalisia sääntöjä sillä tavalla, että pystyisivät vakuuttamaan lapset puolelleen.

Lapsi tarvitsee nöyryyttämistä. Onhan se opittava ettei ole mikään päällikkö. Jotkut on syntymästään narsistisia, onko muita piirteitä jotka tukisivat tätä? Oletko huomannut osasko lapsi osoittaa empatiaa, huolta toista ihmistä kohtaan?