Miksi olen niin tuuliviiri? Kuuluuko tämä nuoruuteen olla turhan huoleton.

Vai olenkohan kenties vähän yksinkertainen.
On aika kuluttavaa kun ei tiedä missä paikassa olisi. Olen tottunut muutoksiin ja tehnyt aika radikaaleja päätöksiä jo teinistä lähtien.
Jo tehdessäni päätöksen on ajatukseni jo jossain tulevaisuudessa, on jo uusi "pakoreitti" suunnitelmissa.
Elän kuin välietappeja kulkien mutta aina eteenpäin kompastellen ja aika vakaviakin uupumuksia joskus kokien.
Olen kyllä tunnollinen enkä satuta päätöksilläni ketään, en puhu sen tyyppisestä maanisuudesta.

Esimerkiksi viiden vuoden aikana saldona on ollut useiden työpaikkojen vaihtaminen omasta aloitteesta vaikka hyvin olen pärjännyt, olen vain tarvinnut muutoksia. Vaikka työssäni olisi vaihtelua niin silti menen aikalailla intuition varassa uusiin juttuihin kiinni nopeasti ja tahdon nähdä mitä annettavaa jossain muualla olisi.
Olen muuttanut vajaan viiden vuoden aikana neljä kertaa ja kolme niistä eri kaupunkiin.
Nyt olen asunut puoli vuotta tässä nykyisessä kaupungissa parisuhteen vuoksi ja oma asunto on toisessa kaupungissa. Haaveilen kuitenkin aivan uuteen kaupunkiin lähtöä. :D Jos nyt kävisi vaikka niin, että eroaisimme niin en jäisi tänne ja tietäisin jo minne.
Minä olen muutenkin ihmisenä jatkuvassa muutoksen tilassa vaikka tuntuu, että elämä pysyy paikoillaan eikä oikeastaan mitään tapahdu. Se jostain syystä tuntuu turhauttavalta jos joudun liian pitkään olemaan samassa paikassa enkä tunne pääseväni eteenpäin.

Ymmärtääkö joku?