Opetelkaa käyttämään potentiaalia oikein
Miksi ihmiset käyttää potentiaalia väärin? Juuri luin yhdestä ketjusta ”äiti lienee kantaa syyllisyyttä” kun oikea muoto on kantanee. Tätä samaa virhettä näkyy nykyään todella paljon. Ärsyttävää!
Lienee on olla-verbin potentiaalimuoto. Sitä ei käytetä apuverbinä, vaan jokaisella verbillä on oma potentiaalimuotonsa.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kouluaikanani opetettiin, että lienee on kaksoispotentiaali eli siis sama kuin lie lie. Oikea sana on lie. Ei lienee.
Opetettiin väärin. Lienee on olla-verbin potentiaali, käytetään siis myös potentiaalin perfektimuodossa.
Perfektimuoto on lie ollut.
Näin opetettiin ainakin vielä 70-luvulla. Kirjoitin 1981.
Voi olla, että säännöt ovat muuttuneet sen jälkeen.
Säännöt eivät ole muuttuneet mihinkään. Sinulle on vain opetettu väärin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää mikä on Potentiaali.
Esim urheilussa sanotaan että jollain on kovampi potentiaali kuin toisella. Mistä sen tietäää!
No jos hyppää pituutta kylmiltään kuusi metriä, niin tietää että on potentiaalia.
Mutta sitä en tiedä, mistä tietää, että hyppäsi kuusi metriä eikä koivu metriä.
Ja se muuten on kovempi, ei kovampi. Mutta joo, niillä jotka ei osaa suomea, onkin yleensä kovempi potentiaali.
Minun kielikorvaani ovat vihloneet eniten olevinaan -muodosta laaditut viritelmät. Niitä on puitu Kotuksen kielitiedossa, tässä sieltä muutama karmiva esimerkki:
Minä olevinaan nukuin > Olin nukkuvinani
Tilasin kännykän verkkokaupasta kun sain sen olevinaan halvalla. > ... kun olin saavinani sen halvalla,
Ostin nelisen vuotta sitten olevinaan laadukkaan tiskikoneen. > ... tiskikoneen, joka oli olevinaan laadukas.
Vaikka Kotus toteaa, etteivät nämä kammotukset kuulu yleiskieleen, niin jonkinlainen armo niillekin annetaan:
"Vaikka ’muka’-merkityksinen kivettynyt "olevinaan" ei kuulukaan yleiskieleen – siis toisin kuin oli tekevinään, on olevinaan – sille on oma paikkansa arkisemmassa kielenkäytössä."
https://www.kotus.fi/kielitieto/yleiskieli_ja_sen_huoltaminen/yleiskiel…
Vierailija kirjoitti:
Virheellinen potentiaali on yksi ikuinen kompastuskivi, joka painii samassa sarjassa kaksoispassiivin ja lauseenvastikkeiden pilkutuksen kanssa. Moni osaa vältellä yhtä tai kahta virhettä, mutta tuskin edes yksi miljoonassa osaa välttää noita kaikkia. Ainakaan nykyään.
Pilkut lauseenvastikkeissa ovat todella yleisiä ja häiritseviä. Tähän virheeseen törmää jopa melko virallisissa teksteissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kouluaikanani opetettiin, että lienee on kaksoispotentiaali eli siis sama kuin lie lie. Oikea sana on lie. Ei lienee.
Opetettiin väärin. Lienee on olla-verbin potentiaali, käytetään siis myös potentiaalin perfektimuodossa.
Lienee on on-verbin potentiaali. Olla-verbin potentiaali on liennä (vrt mennä - menee, panna - panee)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kouluaikanani opetettiin, että lienee on kaksoispotentiaali eli siis sama kuin lie lie. Oikea sana on lie. Ei lienee.
Opetettiin väärin. Lienee on olla-verbin potentiaali, käytetään siis myös potentiaalin perfektimuodossa.
Perfektimuoto on lie ollut.
Näin opetettiin ainakin vielä 70-luvulla. Kirjoitin 1981.
Voi olla, että säännöt ovat muuttuneet sen jälkeen.
Tossa on kyse eri asiasta. Perfektimuodossa olla verbiin tulee olla-verbi kaksi kertaa. Mutta muiden verbien kanssa vain kertaalleen.
"Hän on ollut siellä" - pot. "hän lienee ollut siellä"
"Hän on tehnyt töitä" - pot. "Hän lienee tehnyt töitä"
Pluskvamperfekti on sitten "hän lieni ollut siellä"
Ei sillä, etteikö lämmittäisi sydäntäni nähdä täällä muitakin kielioppinörttejä kuin minä, mutta petyin silti vähän ketjun sisältöön... luulin sen käsittelevän toisenlaista potentiaalia. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kouluaikanani opetettiin, että lienee on kaksoispotentiaali eli siis sama kuin lie lie. Oikea sana on lie. Ei lienee.
Opetettiin väärin. Lienee on olla-verbin potentiaali, käytetään siis myös potentiaalin perfektimuodossa.
Perfektimuoto on lie ollut.
Näin opetettiin ainakin vielä 70-luvulla. Kirjoitin 1981.
Voi olla, että säännöt ovat muuttuneet sen jälkeen.
Säännöt eivät ole muuttuneet mihinkään. Sinulle on vain opetettu väärin.
Oletko ihan varma, ettei ole muuttunut sitten 1970-luvun? Aika monessa kieliasiassa ovat suositukset muuttuneet. Onhan tuo 'lie' edelleen käytössä myös. https://fi.wiktionary.org/wiki/lie
Tuli tällainen lie-sann käyttö mieleen: äiti kysyy, missäs Pekka, minä vastaan, missä lie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää mikä on Potentiaali.
Esim urheilussa sanotaan että jollain on kovampi potentiaali kuin toisella. Mistä sen tietäää!
No jos hyppää pituutta kylmiltään kuusi metriä, niin tietää että on potentiaalia.
Mutta sitä en tiedä, mistä tietää, että hyppäsi kuusi metriä eikä koivu metriä.
Ja se muuten on kovempi, ei kovampi. Mutta joo, niillä jotka ei osaa suomea, onkin yleensä kovempi potentiaali.
Kuitenkin potentiaalinen hyppääjä on mahdollinen tuleva hyppääjä eikä hyvä hyppääjä. Tämä menee monella sekaisin.
Yliopisto-opiskelijoiden äidinkielen osaaminen on nykyään surkeaa. Potentiaalivirheitä harvemmin näkee, mutta vääriä sijamuotoja ja pilkkuvirheitä on paljon. Välillä tuntuu käsittämättömältä, että suomenkielinen ihminen ei huomaa esimerkiksi sijamuotovirheitä. Lähes aina lauseenvastikkeissa ja kuin-vertailuissa on pilkku. Ihmiset ilmeisesti lukevat tosi vähän nykyään, ja sanomalehtien lukeminen ei tosiaan mitään autakaan, kun nekin vilisevät virheitä.
Mua ärsyttää ihmisten puheessa tällainen: "Olen huolissaan hänestä" kun sen pitäisi olla
"Olen huolissani hänestä" tätä virhettä kuulee nykyään paljon telkkarissa. Särähtää korvaan joka kerta, vaikka tuo taitaa olla tosi yleistä puhekielessä.
Siis tämä on oikea taivutus:
Olen huolissani...
Olet innoissasi...
Hän on harmissaan...
Me olemme huolissamme...
Te olette innoissanne...
He ovat harmissaan...
Vierailija kirjoitti:
Virheellinen potentiaali on yksi ikuinen kompastuskivi, joka painii samassa sarjassa kaksoispassiivin ja lauseenvastikkeiden pilkutuksen kanssa. Moni osaa vältellä yhtä tai kahta virhettä, mutta tuskin edes yksi miljoonassa osaa välttää noita kaikkia. Ainakaan nykyään.
Silloin Suomessa olisi alle 5 ihmistä, jotka tekevät jokaisen noista oikein, eikä sellaisessa tilanteessa tietenkään voitaisi enää sanoa, että ne ovat oikeita tapoja, vaan tapa olisi muuttunut. Jotain suhteellisuuden tajua olisi hyvä olla näissä arvioissa.
Ei selvästikään. Käyneekö tällainen kommentti nyt tähän?