Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?
Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden? Pelkään että en tapaa koskaan, koska olen jo 30-vuotias ja sinkku ollut aina..
Kommentit (1372)
En varmaan ikinä. Pitkiä parisuhteita muutama, mutta jotenkin olen pitänyt parempana olla järjissäni kuin hullaantua keneenkään, saati olla jollain tasolla riippuvainen toisesta. En taida olla parisuhdeihmisiä, vaikka minulla on kaksi jo aikuista lasta. Oma asunto, mökki, työ. Nuorena jouduin erossa luopumaan kauniista kodistani, pidin huolen ettei niin enää käy. Eikä minua voi kiristää/painostaa millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15v yhteistä rakkautta 40 vuotta
15 vuotiaana. En tiedä onko elämäni merkittävin rakkaus mutta yhdessä ollaan vielä ja ikää 50v. Voihan sitä vielä rakastua. ( tuskin sillä tykkään nykyisestä elämästäni mutta eihän elämästä koskaan tiedä)
25 v ja yhteistä matkaa jo 40 vuotta...jatkuu varmasti hamaan hautaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En varmaan ikinä. Pitkiä parisuhteita muutama, mutta jotenkin olen pitänyt parempana olla järjissäni kuin hullaantua keneenkään, saati olla jollain tasolla riippuvainen toisesta. En taida olla parisuhdeihmisiä, vaikka minulla on kaksi jo aikuista lasta. Oma asunto, mökki, työ. Nuorena jouduin erossa luopumaan kauniista kodistani, pidin huolen ettei niin enää käy. Eikä minua voi kiristää/painostaa millään.
Miksi avaudut tässä ketjussa ? En ole ap, mutta turhat viestit jotka eivät vastaa aloituskysymykseen, vievät vaan turhaan palstatilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
14v. En saanut häntä koskaan.
N 38Mulla sama. Siis sain, mutta en saanut. Oltaisiin haluttu toisemme, mutta asutiin kaukana toisistamme jne jne.
Tapasin 49-vuotiaana iki-ihanan miehen, mutta oli varattu. Muutama kerta tavattiin ja sitten ilmoitin, että annetaan olla. En halunnut olla kakkonen/reservi. En halunnut kiusata itseäni enempää. Mies olisi halunnut jatkaa salatapaamisia. Nyt olen 68-vuotias ja sinkku edelleen. Ei ole kotoa kukaan hakenut...
Olen nuorempi, mulle kans sattui sitten varattu mies. Hänelle olisi sopinut salatapaamiset, mutta en halunnut olla kakkonen ja kiusata itseäni. Eikä tuollainen suhdekuvio ollut se, jota halusin. Niinpä jätin miehen.
20 vuotiaana, olimme lähes 30 vuotta yhdessä. Mies halusi erota 50v kriiseissään. Nyt vuosi erosta. Se oli kaunista ja hyvää elämää niin kauan kuin sitä kesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19v. Hän tuli myöhemmin uskoon aika kovan bilettämis historian painaessa mieltä. Katosi elämästäni syytettyään minua ties mistä. Olimme lapsesta asti tunteneet toisemme, eli n. 15vuotta. Emme bilettäneet hänen teinivuosinaan yhdessä. Meillä oli vain 1v ikäero.
On se niin tuurista kiinni, sattuuko rakkaus löytymään. Ihan vaikka minuuteista: jos ei molemmat oltaisi oltu juuri siinä paikassa juuri siihen aikaan, ei ikinä olisi tavattu.
18- vuotiaana tavattiin ja ihastuttiin niin kuin humalassa oltaisiin oltu. Rakastumista verrataan psykoottiseen tilaan, ehkä se onkin.
21- vuotiaina muutettiin alivuokralaiskämppään, 23- vuotiaana erottiin. Melkein tasan 2 vuotta kului ja törmättiin ratikkapysäkillä, se oli menoa samantien, myöhemmin mies kertoi, ettei tapaaminen niin sattumanvaraista ollutkaan:)
Eilen täytin 72 vuotta, mies täyttää heinäkuussa. Tytär, kaksi tyttärentytärtä ja kiva vävy on. Myrskyjä ja mylväyksiä yhtä lailla kuin seesteisyyttä, kaikkea on ollut. Ollaan molemmat tultu nyt vanhoina lempeämmiksi toista ja joskus itseäkin kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24-vuotiaana (sain lapset hänen kanssaan, avioliitto, 12 v suhde)
Lisäksi olen ollut palavasti rakastunut ja suhteessa
15-vuotiaana
18-vuotiaana
36-vuotiaana
Olen onnekseni saanut kokea 4 palavaa rakkautta jännä, että sinkkuna en ole kauaa ollut. Mistähän tämä kertoo.
Viimeisin on tasapainoisin
Ihan ensimmäinen ihastuminen oli varmaan 5- vuotiaana, kun oltiin maalla käymässä juhannuksena. Muistan miten kokko kuumensi kasvoja ja miten ruusut tuoksuivat. Siihen tuli suunnilleen mun ikäinen poika ja ojensi pensaasta ottamansa valkoisen ruusun (vanhemmat varmaan vinkanneet, heh). Yhä muistan sen hetken vaikka lapsuudesta ei muuten ole paljon muistoja jäänyt mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40-vuotiaana. Nuorena oli myös suhteita ja rakastumisia, mutta ne eivät kantaneet sen pidemmälle. Nyt on ensimmäinen oikea suhde.
Tapasin nykyisen joka on ja tulee olemaan se suurin rakkaus, 42 vuotiaana mutta alkuun oltiin vain harrastustuttuja. Suhde lähti käyntiin 1,5v sitten eli olin 43v silloin.
En tiedä päädymmekö ikinä tästä vakavasta tapailusta mihinkään sen kummempaan erilaisten elämäntilanteiden takia (hän lapseton ja minulla 2 lasta ja pitkä avioliitto takana) mutta tunne ja myös suhteemme on paras mitä kuvitella voi.
En halua tämän jälkeen enää muuta miestä
28 vuotiaana kun esiteltiin mulle leikkaussalissa pikaisesti. Olin toki jollain lailla tuntenut hänet jo usean kuukauden ajan, mutta tuona päivänä nähtiin ekan kerran silmätysten. Nyt hän on ollut osa elämääni sen 15,5 vuotta, eikä ole yhtä merkittävää rakkautta ollut ennen, eikä mahda tulla jälkeenkään. Ne ajat on jo ohi. Olen kiitollinen, että olen saanut kokea tämän yhden suuren rakkauden <3
41-vuotiaana, hän on nykyinen aviomieheni.
Vierailija kirjoitti:
28 vuotiaana kun esiteltiin mulle leikkaussalissa pikaisesti. Olin toki jollain lailla tuntenut hänet jo usean kuukauden ajan, mutta tuona päivänä nähtiin ekan kerran silmätysten. Nyt hän on ollut osa elämääni sen 15,5 vuotta, eikä ole yhtä merkittävää rakkautta ollut ennen, eikä mahda tulla jälkeenkään. Ne ajat on jo ohi. Olen kiitollinen, että olen saanut kokea tämän yhden suuren rakkauden <3
Miehiä tulee ja miehiä menee. Kuvittelin rakastavani nuoruudessa löytynyttä kumppaniani, mutta oliko se kuitenkin enemmän ystävyyttä ja yhteenkasvamista. Sitten aivan heti kohta taas 36 vuotiaana ihastuin ja rakastuin ihan pölvästinä, älytön seksuaalinen vetovoima, pakonomainen yhteenkuuluvuuden tunne, ihailu, kunnioitus kaikki. Jotenkin vielä 7 vuotta myöhemmin tämä tuntuu erilaiselta kuin se nuoruuden rakkaus koskaan, mutta tajuan että tämäkin voisi päättyä tai hiipua pois ja tilalle tulla joku uusi elämää suurempi rakkaus.
Rakkaus lasta kohtaan ei laimene koskaan ja se antaa aina enemmän kuin ottaa, vaikka antaminen onkin aika yksipuolisesti mun kontolla tässä suhteessa :D
42-vuotiaana. Olen nainen ja hän oli minua 10 vuotta nuorempi mies.
15- vuotiaana, tunne yhä, 66 vuotiaana yllä. Valitettavasti vain itselläni.