Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?
Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden? Pelkään että en tapaa koskaan, koska olen jo 30-vuotias ja sinkku ollut aina..
Kommentit (1372)
En koskaan.
15-vuotiaana ihastuin ja seurustelin, sellasta viatonta teinirakkautta oli, ei seksiä tai mitään likaista. Siitä ainakin jäi hyvät muistot.
Samoin 22-vuotiaana ihastuin, siinä suhteessa oli pelkkää paskaa kaikki, ei sitä voinut parisuhteeksi kutsua, pelkkää vttuilua ja piinaa puolintoisin.
Lapseni isään en ollut koskaan edes ihastunut, se vain tuli hetkeksi elämääni.
Siinä minun "rakkaus" elämä. Lisäksi muutama satunnainen kännipano ajat sitten.
Onneksi en ole parisuhdeihminen, niin en tunne olevani mitään vailla ilman miestä. Enkä usko mihinkään mies/nais-rakkauteen oikein muutoinkaan.
Oikea rakkaus on sitä mitä on perheen välillä. Toki mies ja nainenkin sen voivat saavuttaa jos jaksavat toisiaan monta vuosikymmentä. Mutta mikään eroottinen ei ole rakkautta minusta, vaan vain seksuaalista kemiaa ja sitä ihastumista.
Minusta se on aika kamala tunne, ahdistava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan.
15-vuotiaana ihastuin ja seurustelin, sellasta viatonta teinirakkautta oli, ei seksiä tai mitään likaista. Siitä ainakin jäi hyvät muistot.
Samoin 22-vuotiaana ihastuin, siinä suhteessa oli pelkkää paskaa kaikki, ei sitä voinut parisuhteeksi kutsua, pelkkää vttuilua ja piinaa puolintoisin.Lapseni isään en ollut koskaan edes ihastunut, se vain tuli hetkeksi elämääni.
Siinä minun "rakkaus" elämä. Lisäksi muutama satunnainen kännipano ajat sitten.
Onneksi en ole parisuhdeihminen, niin en tunne olevani mitään vailla ilman miestä. Enkä usko mihinkään mies/nais-rakkauteen oikein muutoinkaan.
Oikea rakkaus on sitä mitä on perheen välillä. Toki mies ja nainenkin sen voivat saavuttaa jos jaksavat toisiaan monta vuosikymmentä. Mutta mikään eroottinen ei ole rakkautta minusta, vaan vain seksuaalista kemiaa ja sitä ihastumista.
Minusta se on aika kamala tunne, ahdistava.
Kyllä mieheni on minun perhettäni. Perhettä minulla on mieheni ja lapseni.
Nyt vanhana tajuan että tärkeimmän tapasin jo teininä, vaikka siitä ei tullut parisuhdetta vaan elämänmittainen tapailusuhde suurella maantieteellisellä etäisyydellä ja vaikka pitkiä parisuhteitakin on ollut. Hän vaikutti elämäni suuntaan ja vaikuttaa edelleen, päivä päivältä enemmän, sillä vain hänen ansiostaan tiedän kuka pohjimmiltani olen. Muiden suhteideni ansiosta tiedän sen, kuka ja mikä en ainakaan ole. Se ensimmäinen samoin kuin kaikki muutkin heterosuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24 vuotiaana. Yhä yhdessä näin 8 vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17-vuotiaana.
Olemme edelleen yhdessä ja olen nyt melkein kuusikymmentä.
En ole tavannut, enkä todennäköisesti tule tapaamaan.
35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16-vuotiaana, mieheni yhdeksän vuotta vanhempi. Seurusteltiin rauhassa kuusi vuotta. Nyt jo naimisissa onnellisesti 23 vuotta, kolme lasta meillä.
18-vuotiaana 1980-luvulla. Kyllä minua harmittaa, että tavattiin noin nuorena, olisipa ollut muutama vuosi myöhemmin. Yhdessä ollaan edelleen ja näyttää siltä että, pysytäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä pidempiä tarinoita on kiva lukea :)
Olin 18-vuotias, kun tapasin mieheni ensi kerran. Hän on minua 10,5 vuotta vanhempi. Juuri tänään 16.3. on ensitapaamisestamme kulunut päivälleen 43 vuotta.
Vasta yhdeksän vuoden seurustelun jälkeen vaihdoimme kihlasormukset ja vähän yli vuosi kihlauksemme jälkeen vietimme häitä. Olemme edelleen naimisissa, ja meillä on tytär ja poika, jotka ovat jo aikuisia. Lapsenlapsia meillä ei vielä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16- vuotiaana eka suuri rakkaus sattui samalle lukioluokalle. On-off - sutinaa toisena kouluvuonna, hän koki minut loppuviimein kuin siskona jota hänellä ei ollut. Muistelen häntä vieläkin...Sitten vähän ennenkuin täytin 19 rakastuin kuitenkin uudelleen, (eri mieheen) ja nyt 48-vuotiaana olemme yhä naimisissa ja lapset nuoria aikuisia.
23-vuotiaana, mies oli samanikäinen. Nyt yhteisiä vuosia takana parikymmentä, naimisissa ja yhteinen lapsi.
En todellakaan ole romantikko tai haaveillut tuolloin parikymppisenä opiskelijana häistä tai avioliitosta. Kuitenkin kun kohtasin mieheni, tiesin heti että me tullaan vielä menemään naimisiin. Ja näin tapahtui. Ihmettelen vielä näin vuosien jälkeenkin, miten kohdalle osui noin mahtava tyyppi ja meidän välille näin syvä rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
18-vuotiaana 1980-luvulla. Kyllä minua harmittaa, että tavattiin noin nuorena, olisipa ollut muutama vuosi myöhemmin. Yhdessä ollaan edelleen ja näyttää siltä että, pysytäänkin.
Miksi harmittaa?
17v ja oltu 55 vuotta yhdessä.
Olen tavannut kaksi elämäni rakkautta. Ensimmäisen, jo edesmenneen nuoruuden rakkauteni ja lasteni isän tapasin 16-vuotiaana nuorisokahvilassa. Saimme yhdessä neljä lasta.
Hänen jälkeensä olin kahdessa pitkässä parisuhteessa, kihloissakin. Ne eivät kaiketi olleet elämäni rakkauksia koska päättyivät eroon
Toisen elämäni rakkauden tapasin 56-vuotiaana seurakunnan kesäleirillä.
Jaamme kristilliset arvot ja avioliittomme on onnellinen. Vietämme nykyään eläkepäiviä Espanjassa ja harrastamme mm. lenkkeilyä ja ruuanlaittoa.
39-vuotiaana ja mentiin naimisiin. Sinkku olin muistaakseni 26-vuotiaaksi, sen jälkeen pitkä räpellyssuhde ihmisen kanssa joka yritti korjata ja parantaa minua.
Alue: Aihe vapaa
34-vuotiaana.