Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?
Kommentit (1372)
36-vuotiaana. Edelleen yhdessä ja mennään loppuun saakka. Tai siis todennäköisesti hänen loppuunsa saakka.
Lähes 29 vuotiaana, erosin ex miehestäni 28 vuotiaana. Olimme yhdessä 13v, luulin että se oli elämäni rakkaus mutta se olikin vain manipulatiivinen yksisuuntainen ihmissuhde :)
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tullut vielä vastaan. Luulin ensimmäisen pidempiaikaisen tyttöystävän olleen se, mutta kolmen vuoden jälkeen paljastui pettäminen ja varsin yksisuuntaiset tunteet. En ole sen jälkeen enää kyennyt rakastumaan kehenkään. Satutti liian syvältä.
Ehkä vielä joskus.
M31
4.6.2020
Huhhuh onpa tämä ketju ollut kauan esillä. :D En olekaan tainnut käydä tuon jälkeen täällä. Onko mikään oleellisesti muuttunut?
Terv. M31 nykyään M32
En ole löytänyt. Luulin löytäneeni, mutta nainen paljastuikin lapsia vieroittavaksi ja ahneeksi. On vaikea luottaa enää naisiin kun raha sekoittaa pään ja mies on joku helkkarin vastustaja.
Olisinko ollut 21 vuotias. Ensimmäinen rakkauteni. Taisimme olla yhdessä olisiko kolmisen vuotta. Hän jätti minut. Koen tämän kaikista merkityksellisimmäksi jo ihan siksi, että oli ensimmäinen ja ainut ihminen jota olen rakastanut. Myös se hylkäämiseksi tulemisen kokemus jonka erossa koin oli merkityksellinen ja vasta nyt vajaa 20vee myöhemmin terapiassa olen ymmärtänyt miten itsekkäästi häntä kohtaan käyttäydyin. Olen huomannut toistavani tietynlaisia samanlaisia käyttäytymismalleja.
32- vuotiaana. Oltiin yhdessä 11 vuotta ja neljä lasta saatiin. Nyt yhdessä toisen miehen kanssa, jota kyllä rakastan, jonka kanssa on hyvä olla ja jolle aion antaa loppuelämäni mutta tiedän, että tuo ex oli elämäni rakkaus ikuisesti.
38v. Luulin olleeni rakastunut ennenkin, mutta tämä iski eri tavalla, kuin metrinen halko. Vuosia jo mennyt enkä oo kertonut hänelle, enkä ikinä ehkä kerrokaan. Salaa kaipaan niin että fyysisesti sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Olisinko ollut 21 vuotias. Ensimmäinen rakkauteni. Taisimme olla yhdessä olisiko kolmisen vuotta. Hän jätti minut. Koen tämän kaikista merkityksellisimmäksi jo ihan siksi, että oli ensimmäinen ja ainut ihminen jota olen rakastanut. Myös se hylkäämiseksi tulemisen kokemus jonka erossa koin oli merkityksellinen ja vasta nyt vajaa 20vee myöhemmin terapiassa olen ymmärtänyt miten itsekkäästi häntä kohtaan käyttäydyin. Olen huomannut toistavani tietynlaisia samanlaisia käyttäytymismalleja.
Tämä on kyllä jännä ilmiö, että monesti se ensimmäinen vakava suhde jää merkityksellisimmäksi ja tunnerikkaimmaksi. Etenkin miehillä tämä on varsin yleistä, mitä tuttavapiiristä ja harrasteporukoista osaan mutustella.
Toivoa tietysti täytyy, että olisi vielä mahdollisuus kokea sellaista hullaantumista ja pakahduttavaa rakkautta, jota joskus sai kokea.
Nykyinen tuntuu tietenkin merkittävimmältä. Olin 29 kun tavattiin
se oli siinä ala-asteella ja videolla saksalainen mature