Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?
Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden? Pelkään että en tapaa koskaan, koska olen jo 30-vuotias ja sinkku ollut aina..
Kommentit (1372)
36-vuotiaana rakastuin ensimmäiseen ja ainoaan aviomieheeni.
15-vuotiaana rakastuin vuotta vanhempaan poikaan, jonka kanssa menin 5 vuotta myöhemmin naimisiin ja naimissa olemme edelleen 40 vuotta myöhemmin, onnellisesti.
Teininä tapasin ensimmäisen, varmaan 14v. Sitten tavattiin uudelleen kun olin 18v ja kokeiltiin taas parisuhdetta. Kumpanakaan kertana siitä ei mitään tullut. Rakkaudesta syntyi yksi lapsi.
31-v tapasin ainoan aviomieheni. Silloin olin valmis perustamaan perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
14v. En saanut häntä koskaan.
N 38Et sä voi sitä vielä tietää, jos tyyppi on hengissä. Itse erosin juuri pitkästä avioliitosta, ja harrastan villiä seksiä ylä-asteaikaisen ihastukseni kanssa.
kuulin juuri, että suuri rakkauteni 20-vuotiaana on nyt eronnut ja tinderissä.
N54
Vierailija kirjoitti:
mummi onnellinen kirjoitti:
56-vuotiaana tuli elämääni suurin Rakkaus.3 yhteistä vuotta jo takana.
37-vuotta elin lasteni isän kanssa väkivallan uhrina siihen saakka kun hän siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Aivan ihanaa nyt elää parisuhteessa jossa ei ole pelkoa lyönneistä,kidutuksista ,kiristyksistä ym.
Täällä valmistellaan yhdessä rakastuneina joulua ja toivotan teille jokaiselle loppuelämän kestävää rakkautta.
Onni on jokaiselle jossain
"Parempi yksin kuin huonossa suhteessa" ja sit sä lusit 37 vuotta tollasessa parisuhteessa. Olisit vieläkin jos mies eläisi. 🙄 Tässä se taas nähdään, että kyllä se suhteessa oleminen on niin hiton tärkeää joillekin.
Jos ei ole ollut väkivaltaisessa suhteessa, niin et tiedä, ettei siitä helposti lähdetä. Se häpeä on jotain todella suurta. Lisäksi mies monesti uhkailee ystävien ja perheen satuttamisella, jos eroaa.
45 v. Mies oli 46 v. Eli liki kymmenen vuotta sitten.
Olin naimisissa myös ikävuodet 22-42. Rakastin häntä, mutta hän ei ollut unelmieni mies kuten nykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mummi onnellinen kirjoitti:
56-vuotiaana tuli elämääni suurin Rakkaus.3 yhteistä vuotta jo takana.
37-vuotta elin lasteni isän kanssa väkivallan uhrina siihen saakka kun hän siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Aivan ihanaa nyt elää parisuhteessa jossa ei ole pelkoa lyönneistä,kidutuksista ,kiristyksistä ym.
Täällä valmistellaan yhdessä rakastuneina joulua ja toivotan teille jokaiselle loppuelämän kestävää rakkautta.
Onni on jokaiselle jossain
"Parempi yksin kuin huonossa suhteessa" ja sit sä lusit 37 vuotta tollasessa parisuhteessa. Olisit vieläkin jos mies eläisi. 🙄 Tässä se taas nähdään, että kyllä se suhteessa oleminen on niin hiton tärkeää joillekin.
Jos ei ole ollut väkivaltaisessa suhteessa, niin et tiedä, ettei siitä helposti lähdetä. Se häpeä on jotain todella suurta. Lisäksi mies monesti uhkailee ystävien ja perheen satuttamisella, jos eroaa.
En ole ollut, mutta olen kokenut perheväkivaltaa. Eipä äiti paljoa välittänyt tehdessään lapsia tuollaiseen suhteeseen. Mutta voihan sitä selitellä mitä vaan kunhan ei tartte mistään ottaa vastuuta.
24v ------>
= 42 vuotta
= 504 kuukautta
= 2184 viikkoa
= 15330 päivää
Ensimmäinen varmaan noin 25 vuotiaana jonka kanssa saimme pojan ja myöhemmin 51 vuotiaana roihahti uudestaan. Tämä suhde varmaan on se the end, eli päätyyn asti.
24-vuotiaana, ollaan naimissa.
N53
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mummi onnellinen kirjoitti:
56-vuotiaana tuli elämääni suurin Rakkaus.3 yhteistä vuotta jo takana.
37-vuotta elin lasteni isän kanssa väkivallan uhrina siihen saakka kun hän siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Aivan ihanaa nyt elää parisuhteessa jossa ei ole pelkoa lyönneistä,kidutuksista ,kiristyksistä ym.
Täällä valmistellaan yhdessä rakastuneina joulua ja toivotan teille jokaiselle loppuelämän kestävää rakkautta.
Onni on jokaiselle jossain
"Parempi yksin kuin huonossa suhteessa" ja sit sä lusit 37 vuotta tollasessa parisuhteessa. Olisit vieläkin jos mies eläisi. 🙄 Tässä se taas nähdään, että kyllä se suhteessa oleminen on niin hiton tärkeää joillekin.
Jos ei ole ollut väkivaltaisessa suhteessa, niin et tiedä, ettei siitä helposti lähdetä. Se häpeä on jotain todella suurta. Lisäksi mies monesti uhkailee ystävien ja perheen satuttamisella, jos eroaa.
Helppoa se lähteminen ei varmasti ole, mutta ymmärrät varmasti, että niin sun pitää tehdä.
17-vuotiaana ja ollaan oltu yhdessä 40 vuotta. Ihan joka päivä nähty paina, jos ei ole ollut pakko olla erossa.
50+ ikäisenä. Oli lukioihastukseni ja nyt näin vanhemmalla iälläkin onnistuin. Suhde on nyt kiihkeässä vaiheessa. En tiedä, että kehtaanko mennä hänen ylioppilasjuhliinsa ensi keväänä.
24-vuotiaana, myös ensimmäinen jolta sain tunteisiini vastakaikua. Olemme nykyään kihloissa.
21, 48 vuotta sitten, edelleen yhdessä.
15- vuotiaana. Nyt ollaan oltu naimisissa 40-vuotta. Yhdessä 43- vuotta.