Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?
Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden? Pelkään että en tapaa koskaan, koska olen jo 30-vuotias ja sinkku ollut aina..
Kommentit (1372)
27 vuotiaana. Tosin 42 vuotiaana tuli sellainen kemia ja kolahdus yhden miehen kohdalla että mitähän olisi tapahtunut ellen olisi ollut naimisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotiaana. Seurasi 23 onnellista vuotta. Sitten mieheni keskiverto löysi sen oikean elämänsä rakkauden. Itku.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole vielä tavannut..
Narsistin uhri 34-v
Samat sanat. Ja pelkään etten koskaan tapaakaan, sillä ex-kumppani vei minulta kaiken luottamuksen miehiin.
Narsistin uhri 50 v
Ihan ekan kerran 23-vuotiaana.
Siitä meni jokunen vuosi niin seuraavan kerran 26-vuotiaana. Silloin alettiin olee ja ollaan edelleen yhdessä <3 nyt oon 38v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16v. Nuorena vähän eroiltiinkin, mutta edelleen ollaan yhdessä.
N50
15-vuotiaana. Yhä yhdessä.
Nainen 69 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23 vuotiaana alettiin yhdessä olla. Ollaan edelleen. Takana 30 v yhdessä oloa ja jatketaan.
38v , naimisissa ja nyt jo 6 vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 24v - erottiin 30v - kuusi vuotta oltiin. Elämäni rakkaus.
Nyt 2 pitkää muuta liitoa takana, joista lapset.
39-vuotiaana tapasin miehen, jonka myötä ymmärsin, mitä rakkaus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21v ja 37v. En vieläkään osaa valita heidän välillään.
29. Menimme naimisiin kaksi vuotta myöhemmin ja perhe on kasvanut kolmella vauhdikkaalla lapsella.
17 v. Luulin löytäneeni kumppanin loppuelämäksi. 14v. myöhemmin tajusin ettei hän sitä ole. Yksipuolista rakkautta tunnen nyt toiseen mieheen😓
34 vuotiaana. Elettyä elämää oli takana paljon, avioero ja lapsiakin, kuten hänelläkin. Olin kokonaan luopunut toivosta sekä ajatuksesta, että enää vakiintuisin. Tavattiin kuitenkin, rakastuttiin palavasti. Sovitaan toisillemme niin upealla tavalla! Viime talvena menimme naimisiin ja yhteinen lapsi tulossa.
21
Valitettavasti kyseinen suhde kuoli ja kuopattiin 7,5v myöhemmin. Mutta rakastan häntä ja jos mahdollista olisi ottaisin hänet takaisin heti
36-vuotiaana tapasin sellaisen sielunkumppanin, että en ollut ennen kokenut mitään niin voimakasta yhteyttä. Ihan kuin olisin tuntenut hänet aina, tutun ja turvallisen oloinen. Rakastuin varmasti aivan ensinäkemältä ja olisin siitä lähtien halunnut vain viettää hänen kanssaan aikaa, kaikelta muulta lähti jotenkin merkitys. Hän oli tuolloin 45v.
Ei mitään tietoa, oliko tunne molemminpuolinen, vai vain yksipuolinen ihastus minulta. Hän oli minua kohtaan todella ihana, ja luulin niin, kunnes yhtäkkiä vain lopetti yhteydenpidon. Olemme molemmat naimisissa tahoillamme, olleet jo kauan, joten ymmärrän kyllä, että peli piti viheltää poikki, ennen kun mitään tapahtuisi.
Nyt olen 40v ja ei mene päivääkään, etten ajattelisi häntä, vaikkei olla nähty enää kahteen vuoteen. Ikävä jäi, enkä usko, että palaudun tästä ennalleen enää koskaan, koska hän jotenkin näytti millaista voisi olla, millainen ihminen on olemassa, ja meni sitten pois.
Harmittaa, etten tavannut häntä vuosikausia aikaisemmin. Oma mies ei oikein tunnu miltään, ikävöin vain tätä toista, joka tuskin siitä edes mitään tietää, enkä koskaan voi kertoa. Olen ihan masentunut sisimässäni.