Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?

Olin 31 ja hän 30. Nyt olen 58 ja hän on ollut kirkkomaalla jo 7 vuotta. Mutta näyttää siltä, että jäi viimeiseksi rakkaudeksi, vieläkään en pysty oikein ajattelemaankaan muita.

53-vuotiaana. Silloin vasta oivalsin, että tällaistakin elämä voi parisuhteessa olla.

32v. iässä. Nyt ollaan oltu naimisissa 20 vuotta.

18-vuotiaana. Sitä on jatkunut lähes 40 vuotta. Mies on minulle se ainoa oikea, mutta voi kun me oltaisiin tavattu vasta muutamaa vuotta myöhemmin.

32. Naimisiin menimme puolen vuoden päästä ja 20 vuotta yhdessä.

Mä katson että mulla on/on ollut kolme (eri tavoilla) elämäni merkittävää rakkautta. Ensimmäinen kumppani, joka opetti todella paljon (epäterveistä) suhteista ja monesta muustakin asiasta elämässä niin hyvässä kuin pahassa, aiheutti ensimmäisen sydänsurun, tapasin 20-vuotiaana. Sitten sellainen josta ikuisesti tulen pikkuisen ajattelemaan mitä olisi voinut olla, salamaromanssi kun tavattiin lomaillessa, sellainen kliseinen täydellinen rakkauden kesä yhdessä, ja jutun nopea kuivuminen kun "normiarki" palasi syksyllä ja meidän erilaisten elämien realiteetit löi kasvoille, tapasin 23-vuotiaana. Ja nykyinen aviomieheni, elämäni suuri rakkaus, paras ystäväni. Tavattiin kun olin 22, oltiin samassa harrastusporukassa ja kavereita pari vuotta. 23 vielä olin kun alettiin seurustella, puolisen vuotta tuon salamaromanssin loppumisen jälkeen.

Oli näin jälkikäteen katsellen varsin vaiheikkaita nuo ensimmäiset vuodet 20:n paremmalla puolen.

13.

17 ja edelleen yhtä rakastunut.

Tähän astisessa elämässä (täytän syksyllä 29) kaikkein rakkaimpani löysin ollessani 24 v. Yhä yhdessä ja tunne (ainakin omalta osalta) vain vahvistunut vaikka suhde on muttanut muotoaan arkipäiväisemmäksi. Toki, tämä on ainoa ja ensimmäinen parisuhteeni. Sen vuoksi sanoin tähän astisessa elämässä, koska ei minulla ole kokemusta muusta. Voi olla, että joskus tiemme eroaa ja koenkin jotain vielä suurempaa. Vaikka tietenkin toivon että niin ei koskaan kävisi vaan voisimme olla näin aina ja yhdessä kuolemaan saakka. Mutta elämää ei voi etukäteen kuitenkaan ennustaa 100%. AP uskon että sinullakin on mahdollisuus löytää joku, jos haluat ja annat sellaiselle mahdollisuuden etkä lannistu vaikka ei onnistuisikaan heti. Olen sitä mieltä, että kaikille on joku ja todennäköisesti useampi hyvä ja oikea kumppani. Sen löytyminen ja suhteen muodostus taas on vaikeampi toteuttaa. Ja joskus aito rakkauskaan ei riitä. ja toisilla yksin oleminen on parempaa lopulta. Parisuhde ei kuitenkaan lopulta tee kenestäkään kokonaista, uskoisin.

14-vuotiaana, mutta hän murskasi sydämeni täysin kolmen vuoden jälkeen. Koen että nyt menossa toinen, ollut jo 11 vuotta elämässäni. Olin melkein 18 hänet tavatessa. ♡

33-vuotiaana, nyt olen 44-v ja yhä sitä mieltä että hän on elämäni rakkaus, yhdessä ollaan edelleen vaikka on välillä ollut todella vaikeaa.

36- vuotiaana.

29, täyttämässä 30.

Pari vuotta myöhemmin syntyi lapsi ja menimme naimisiin.

Tytär täyttää pian vuoden.

21-vuotiaana

36v

28-vuotiaana. Hyvin on ehditty yhdessätoista vuodessa tutustua, mennä naimisiin, kerätä omaisuutta ja hankkia pari lasta. Kyllä sinulla on vielä aikaa!

42 vuotiaana

En ole vieläkään tavannut.

t: 40v naimisissa oleva mies.

27. Olin vielä neitsyt ja luopunut jo toivosta, että löytäisin koskaan kumppania tai ketään, joka tykkäisi minusta. Sitten sattumalta törmäsin ihanaan naiseen, jonka kanssa perustin perheen. Nyt meillä on kolme lasta ja olemme edelleen umpirakastuneita.

54-vuotiaana. oli ihanaa kymmenen vuotta, mutta sitten tuli syöpä-