Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?

16 vuotiaana, 38 vuotta sitten

15-vuotiaana rakastuin korviani myöten hyvään ystävään. Ei tullut teinirakkautta ja ystävyys säilyi. Molemmat teki lapsia ja perusti perheen toisen kanssa. Yhteen päädyimme 20 vuoden ystävyyden jälkeen, kun uskalsimme vihdoin kertoa toisillemme tunteistamme!

46- vuotiaana. Merkittävyys tuli tuhoisuudesta (henkisestä).

Siihen loppui minun halu parisuhteeseen.

Perhetuttuja lapsesta asti, kunnolla henkilökohtaisesti tutustuttiin 15-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

15-vuotiaana rakastuin korviani myöten hyvään ystävään. Ei tullut teinirakkautta ja ystävyys säilyi. Molemmat teki lapsia ja perusti perheen toisen kanssa. Yhteen päädyimme 20 vuoden ystävyyden jälkeen, kun uskalsimme vihdoin kertoa toisillemme tunteistamme!

Jatkan tähän, että molemmat olivat eronneet liitoistaan aika päivää ennen kuin yhteen päädyttiin eli emme kumpikaan olleet millään tavalla osallisena toistemme eroihin.

Ensimmäisen kun olin 23v, en vaan tajunnut HÄN on se oikea..oma vikani.

Toinen kun olin 26 v, hänestä tuli aviomieheni. Mutta EI tosi rakkaus, silti olemme avioliitossa, en ole rakastanut häntä kuin alku aikoina.

Ja kolmas, kun olin 47 v...ja siis naimisissa. Hän olisi ollut Se oikea, jos elämä ei olisi päättänyt toisin.

Olin jo naimisissa, ja meidän suhde olisi ollut muutenkin "kiellettyä" jos olisi tullut jokaisen tietoon.

Joten jätin hänet.

Ja tämän hra nro 2:n kanssa yhteiselo jatkuu..vaikkakin ainakin minun osaltani kaveri pohjalta.

40 v. Siitä on 11 onnellista vuotta.

18 vuotiaana.

Suhde kesti puoli vuotta ja loppui hänen ihastuttuaan toiseen, mutta olin ihan hulluna häneen.

Vielä vuosikymmenten jälkeenkin hänen muistelemisensa

sykähdyttää.

Kaksi tärkeää rakkautta senkin jälkeen joten elämä jatkui…

21-vuotiaana.

Vau. hienoja tarinoita. Mistä tiesitte että se on se "oikea"? alan olla vähän väsynyt tarinoihin joissa sen "vain tietää". itse en varmaan ikinä tule tietämään sitä kenenkään kohdalla vaan teen päätöksen ja sitten pysyn siinä. Alan uskoa, että kyseessä ei ole se, että löytää oikean ihmisen vaan enemmänkin niin, että ne jotka vain tietävät varmasti ovat tietynlaisia ihmisiä. Heillä on joku varmuus omista päätöksistään ja omistussuhde tunteisiinsa ja luotto elämään. Pakko olla. Terveisin:. yli 30 v. sitoutumiskammoinen, riitaisassa lapsuudenkodissa kasvanut, epävarma ihminen, joka pelkää ettei ikinä löydä vakituista puolisoa

25

, Ei saatu toisiamme. Minä 15 ja "mies" 14

Tapasin ja ihastuin ihan järisyttävästi 12-vuotiaana. Samanikäisiä olemme. Koko yläasteen välillämme kipinöi, mutta säädimme tahoillamme. Seurustelemaan aloimme himpun vajaa 17-vuotiaina.

Nyt ollaan 28 v. eli 11v yhdessä ja kuudetta vuotta naimissa. Järki on tullut toki peliin vuosien saatossa ja tiedän, että jos joskus eroamme, siitäkin selviää. Mutta en millään osaa kuvitella elämää ilman häntä, tahto pysyä yhdessä on luja. Se teinirakkauden huuma kantaa aika pitkälle, vaikka molemmat ollaan kasvettu ja muututtu paljon. <3

Vierailija kirjoitti:

39, mutta ei menty yhteen.

Sama,46v eikä menty yhteen.

20 ja 48.

Vierailija kirjoitti:

Vau. hienoja tarinoita. Mistä tiesitte että se on se "oikea"? alan olla vähän väsynyt tarinoihin joissa sen "vain tietää". itse en varmaan ikinä tule tietämään sitä kenenkään kohdalla vaan teen päätöksen ja sitten pysyn siinä. Alan uskoa, että kyseessä ei ole se, että löytää oikean ihmisen vaan enemmänkin niin, että ne jotka vain tietävät varmasti ovat tietynlaisia ihmisiä. Heillä on joku varmuus omista päätöksistään ja omistussuhde tunteisiinsa ja luotto elämään. Pakko olla. Terveisin:. yli 30 v. sitoutumiskammoinen, riitaisassa lapsuudenkodissa kasvanut, epävarma ihminen, joka pelkää ettei ikinä löydä vakituista puolisoa

Ja olen tylsä, ja vastaan että sen vain tietää. Jos ei ole vielä tiennyt, se ei vielä ole tullut vastaan.

Minäkin sitoutumiskammoinen, aina omia päätöksiään kyseenalaistava, alkoholistiperheessä kasvanut.

Mutta kun se oikea tuli vastaan, oli vain sellainen tunne, että tässä se nyt on. Ei siinä ollut mitään, miksi olisi pitänyt olla epävarma, kun kaikki oli mukavasti kohdillaan, eikä ollut mitään aihetta draamaan. Kummatkin heti tiesimme, ja heti myös sen avoimesti kerroimme. Ensitapaamisella se oli selvä juttu.

Sitä kyllä piti odottaa viisikymppiseksi, en minäkään tiennyt että sitä edes on. Mutta on vaan.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaalaiset naureskelee kun suomalaiset menee yhteen koulukavereidensa kanssa. Ne eivät pidä ihan normaalina olla saman kanssa yhdessä teini-ikäisestä lähtien. Itse epäilen suomalaisten näkevän monissa tapauksissa kumppaninsa hyvännäköisenä vain, jos ovat tunteneet nuoresta lähtien. Sitten ollaan yhdessä ettei tarvitse myydä taloa.

Olisiko noin? Olen kuvitellut aivan muuta huomioon ottaen Suomen erotilastot.

19

39 v.

21- vuotiaana