Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?

18-vuotiaana. Nyt 15 vuotta myöhemmin ollaan yhdessä edelleen, ja perhe on kasvanut kahdella lapsella. Tunnen edelleen olevani rakastunut 🥰

18-vuotiaana ensimmäisen kerran, mutta yhteen päädyttiin vasta 9 vuotta ensitapaamiseen jälkeen. Nyt 4 vuotta yhteiseloa takana.

31-vuotiaana. Vai onko se rakkautta, no yksipuolista sellaista. Eli ei olla yhdessä, mutta kukaan muu ei oikein tunnu miltään. Vielä en ole häntä unohtanut, ja vaikeaa onkin kun lähes päivittäin nähdään.

7-vuotiaana mutta rakkauteni ei saanut vastakaikua.

M57

31 v. 20 v naimisissa, 22 v ensinäkemisestä

26-vuotiaana rakastuin silmittömästi, mutta erosimme muutaman vuoden jälkeen, sillä vastapuoli oli

varattu.

Seuraava onnellinen alku tuli erinäisten elämän kiemuroiden jälkeen 53-vuotiaana ja sitä suhdetta

elän edelleenkin.  Onnellisesti.

18v.

Olin 10 vuotta siinä suhteessa mutta lopulta ei toiminut ja erottiin.

Vierailija kirjoitti:

31-vuotiaana. Vai onko se rakkautta, no yksipuolista sellaista. Eli ei olla yhdessä, mutta kukaan muu ei oikein tunnu miltään. Vielä en ole häntä unohtanut, ja vaikeaa onkin kun lähes päivittäin nähdään.

Vau, voisin kirjoittaa melko saman tekstin.

T. toinen 31v

22.

39

16 vuotiaana. Vieläkin yhdessä ollaan. Nykyään olen jo 31 vuotias. Mutta, rakkauden voi löytää ihan milloin vaan, ja minkä ikäisenä vain. Älä hätäile, kyllä vielä varmasti löydät omasi 😊

20-vuotiaana. Mies oli tuolloin 21v.

Nyt olemme perheen perustaneet ja ikää tullut kymmenen vuotta lisää

En tiedä olenko vieläkään tavannut ja olen 42 v. Olen ollut narsistin uhri myös, niin tuntuu ettei edes uskallakaan enää edes yrittää, terveys ei kestä enempää väkivaltaa, jos valitseekin taas väärin. 

Eräs tuttu löysi vasta 42-vuotiaana elämänsä rakkauden. 

Moni omista tutuistani on eronnut, jopa pitkistä avioliitoista, joillakin heistä etsiminen jatkuu yhä.

Harva niistä ketkä tiedän, on onnellisessa suhteessa, vaikka seurustelisi. Todella onnelliset parisuhteessa olevat tuttavani voin laskea yhden käden sormilla.

Parisuhteet eivät välttämättä ole ikuisia ja vaativat työtä, samoin kuin ystävyyssuhteetkin. Joskus ihmisiä tulee ja menee. 

Äitini on +70 ja leski, sinkkuillut vuosikymmenen kohta. Sisareni vähän minua nuorempi, sinkku.

Kaverini reilu 40 v, sinkkuna 10 vuotta. 

Tee elämästä omannäköisesi ja opettele nauttimaan omista jutuista ja harrastuksista?

Ehkä sattumalta voi tavata joskus jonkun, jossain myös, korona-aika tietysti häiritsee harrastuksia ja kokoontumisia. 

Oma mottoni on että parempi yksin kuin karmeassa suhteessa. 

21 vuotiaana löysin mieheni naapurirapusta

Juhannuksena vietetään 27 hääpvää 😱

Voi elämän kevät kun tuntee itsensä vanhaksi kun kuuleekin tuon vuosimäärän; vuodet meni vauhdilla.

16-vuotiaana, nyt ikää 57 ja naimisissakin olemme olleet jo 36 vuotta.

Tuhkelo kirjoitti:

Olin pari kuukautta vajaa 15, juuri rippikoulun käynyt pojankoltiainen.

Noita riparimuistoja ja siellä tapahtuneita ”romansseja” kelaillessani yhtäkkiä tajusin että olen rakastunut täydelliseen olentoon, siis itseeni... 🤗

Tämä havainto (naiset ovat vain lihallisen nautinnon välikappaleita, mihinkään syvempään, emotionaaliseen yhteyteen heistä ei ole), tämä havainto on kantanut näihin päiviin asti, ja vain vahvistunut vuosien saatossa.

Kyllä joistakin ihmisistä on syvälliseen yhteyteen, mutta taidat olla itse tunnekylmä ihminen?

14-vuotiaana TET-harjoittelusta.

Täytetään tänä vuonna 40v ja oltu siis yhdessä tuosta lähtien, oltiin samalla yläasteella, riparilla, samassa lukiossa ja yliopistossa. Naimisissa viimeiset 15v, kolme lasta 13v, 11v ja 7v. 

 

21 vuotiaana tapasin nykyisen miehen ja yhdessä oltu 25 vuotta

35-vuotiaana tuli vastaan mies, johon rakastuin; eka jonka kanssa tuli olo että haluan lapsia ja naimisiin hänen kanssaan. Suhteessa on turvallista ja voi olla luottavainen sen suhteen. Ennen tätä miestä oli 2 pidempää huonoa suhdetta, joista aina tiesi ettei näistä tule lopulta mitään, ei ollut turvallinen mukava olo niissä suhteissa vaikka pitkään kestivätkin.

23-vuotiaana