Raskauden yrittäminen - kauanko yrititte esikoista?
Olemme mieheni kanssa jo jonkun aikaa yrittäneet raskautta, olemme molemmat kolmikymppisiä. Raskaus ei ole alkanut ja tämä kuukausittaisessa syklissä eläminen turhauttaa ja väsyttää. Menkkojen alkamisaikaan saa jännittää ja lopulta pettyä, kun menkat alkaa. Sen jälkeen on pari viikkoa ns. normaalia elämää ja sitten yrittämistä ovulaation aikoihin. Yrityksen jälkeen elän seuraavien kuukautisten alkuun niin kuin olisin raskaana, jotta en ruokavaliolla tm. vahingoittaisi mahdollista raskautta. Kuukautisten lähestyessä pohdin, ovatko oireet raskausoireita vai kuukautisiin liittyviä. Kun kuukautiset taas alkaa, niin harmittaa ja olen pettynyt. Kauanko te muut yrititte esikoista? Miltä teistä tuntui, jos lasta ei kuulunut?
Kaipaisin tähän ketjuun vertaistukea. Raskaus on meille molemmille toivottu asia, joten en kaipaa kommentteja, että kannattaisi jättää lapset tekemättä.
Ap
Kommentit (516)
Tarkalleen meni 1v1kk. Minä olin täyttänyt 28,kun aloitettiin. Terveelliset elämäntavat mutta isoin hidaste oli monirakkulaiset munasarjat, joten minulla oli välillä 60-päiväisiä kiertoja, mikä ei tietenkään nopeuttanut raskaaksi tulemista.
Toinen lapsi sai alkunsa vain muutamassa kuukaudessa, mistä olin TOSI yllättynyt. Olin silloin 31v. Olin varautunut siihen, että raskautuminen veisi pari vuotta, jos siis edes tulisi raskaaksi.
Kolme kuukautta pillereiden lopettamisen jälkeen, oikeastaan yhtään sen enempää "yrittämättä".:Jotenkin uskon että hirvee ovulaation kyttääminen ja seksin ajoittaminen ei auta asiaan vaan pitää ahkerasti harrastaa sitä seksiä ilman mitään suorittamista. Kierrot ei aina ole samanlaisia ja turha stressaus ei ainakaan edesauta asiaa
Vuoden yrityksen jälkeen menimme julkiselle puolelle tutkimuksiin, jotka osoittautuivat myös suoraviivaiseksi hoidoksi :-) Saimme esikoisemme ensimmäisestä inseminaatiosta. Seuraava lapsi tuli yllätyksenä ja kolmas hyvin nopeasti toiveesta. Mitään vikaa ei koskaan löydetty kummastakaan vanhemmasta. Piti vain "käynnistää kone", niin kehokin oivalsi mistä on kysymys.
Tärppäsi heti pillereiden poisjättäminen jälkeen varmaan jopa ekasta yhdynnästä. En ollut kyllä uskoa todeksi, kun tein raskaustestin ja heti näytti positiivista. Oon ollut asiasta iloinen ja kiitollinen, kun tiedän, että joillakin voi kestää monia vuosiakin eikä välttämättä ikinä onnistu. Ollaan 30-v.
4v. Oltiin 22v. Molemmat kun yritys aloitettiin. Minulla aina ollut epäsäännöllinen kierto joten ei ollut yllätys että pcos löytyi kun reilun vuoden yrityksen jälkeen mentiin tutkimuksiin.
Kauheaahan se yrittäminen on kun mitään ei voi suunnitella esim.puolen vuoden päähän kun mitä jos onkin raskaana.. se pieni toive siitä että joskus se onnistuu auttaa jaksamaan
Vierailija kirjoitti:
Vuoden yrityksen jälkeen menimme julkiselle puolelle tutkimuksiin, jotka osoittautuivat myös suoraviivaiseksi hoidoksi :-) Saimme esikoisemme ensimmäisestä inseminaatiosta. Seuraava lapsi tuli yllätyksenä ja kolmas hyvin nopeasti toiveesta. Mitään vikaa ei koskaan löydetty kummastakaan vanhemmasta. Piti vain "käynnistää kone", niin kehokin oivalsi mistä on kysymys.
Me yritettiin 4 vuotta. Esikoinen syntyi ensimmäisestä inseminaatiosta. Kuopus tuli helposti kotikonstein melkein ensi yrittämällä. Meilläkin vaati vain sen, että kone saatiin käyntiin. Meillä mitään yksittäistä syytä lapsettomuuteen ei löytynyt. Vikaa taisi lopulta olla vähän molemmissa.
Reilun vuoden, kaksi keskenmenoa ennen onnistunutta raskautta, ikää meillä oli silloin 30v. Toinen lapsi sai alkunsa ensimmäisestä kierrosta ja kolmatta saatiin taas odottaa muutaman keskenmenon jälkeen parikin vuotta.
Meillä tärppäsi 11. kierrosta.
(Suosittelen vehnänalkioöljyn nauttimista, vink vink...)
Onnea matkaan!
Esikoista yritettiin 12kk, toista 4kk ja kolmatta 3kk.
Onnea yritykseen <3
Olin jo yli 30v., eikä lasta kuulunut. Meni vuosia, kunnes kävin tutkituttamassa ainoan munasarjan ja - johtimen (toinen poistettu) =>toimiva. Sitten sovittiin aloitettavaksi hormonipistokset seur. kuukautisista. No eipä tarvinnut, raskaus alkoi luonnollisesti. 1. lapsen syntyessä olin 36 v. Toinen raskaus alkoi myös luonnollisesti ja olin 39 v.
Kaksi tervettä lasta siis sain. Sanoisin, että kun jättää kaiken stressin lapsen saannista pois niin onnistumisen todennäköisyys on suurempi.
Meidän esikoinen sai alkunsa viime syksynä kolmannesta yrityskierrosta. Olen 34-vuotias ja minulla on pco, joten olin varautunut pitkään yritykseen, mutta meillä oli hyvä onni <3
Muistelen lukeneeni, että keskimäärin raskaus alkaa seitsemän kuukauden yrityksen jälkeen, mutta toki tuo on todella yksilöllistä. Kannattaa mennä mukaan Vauva vuodelle 2020-2021-ketjuun, siellä on paljon samassa tilanteessa olevia, joilta saat varmasti vertaistukea.
Ja ruokavalioon ja alkoholinkäyttöön en tekisi mitään "raskausrajoituksia" ennen kuin testi oikeasti näyttää plussaa, se säästää kummasti omia hermoja :)
Kovasti tsemppiä yrittämiseen, toivottavasti pikkuinen saisi alkunsa pian!
Esikoisen kanssa meni 3-4kk, aloitettiin vähän loppukierrosta yritys niin sitä ei ehkä lasketa mukaan. Silloin se tuntui jotenkin pitkälle ajalle muka, tunnistan tuon tunteen. Toinen sai sitten alkunsa ihan heti kun ehkäisy jäi pois, olin suorastaan järkyttynyt että miten se näin nopeasti. Mutta hyvä näin :D
Päätettiin jättää pillerit pois ja rennosti katsoa, mitä tapahtuu. Ei siis ollenkaan ajoitettu petipuuhia enkä tarkemmin tutkaillut ovista. Kolmannesta tällaisesta tjot-kierrosta tärppäsi.
Ekaan raskauteen meni 5v., se meni kuitenkin kesken. Seuraavan kerran tuli raskaaksi jälleen vasta 5 vuoden päästä. Kävimme lapsettomuushoidoissa tuloksetta vuosia. Spontaanisti alkoi lopulta raskaus, josta syntyi esikoinen. Siitä jälleen 5 vuotta eteenpäin ja sain kaksoset. Kaiken epätoivon jälkeen niin onnellinen.
2 kk, 29 v. Enemmän tunnen kyllä niitä joilla on mennyt noin vuosi.
En ole kokeillu vielä kertaakaan. Hankala yksinäisen miehen kokeilla.Kait se pitäisi eukko tai aukko jostain hommata,jos kerran kokeilla pitää!!
Vuosi meni esikoisen kohdalla. Toinen tärppäsi melkein heti.
Löytäisi nyt ensin miehen, mutta ei. :( Olen potenut vauvakuumetta jo kymmenen vuotta. Olette onnekkaita kun teillä on puoliso, jonka kanssa yrittää lasta. Minulla ei ole mitään eikä ketään. Surettaa! :(