Miksi uusien kerrostaloasuntojen makkarit on kuin koirankoppeja?

Niin ja 70-luvun asunnot on usein läpitalon asuntoja, toisin kuin uudet.

Vierailija kirjoitti:

Otin nyt ihan randomilla Turusta 300 tonnia 85 neliötä uudiskohteen.

https://d3ls91xgksobn.cloudfront.net/1560x1080,fit,q80/etuovimedia/imag…

Pohja on minusta aika kiva, mutta eihän tästä kuvasta taaskaan tietenkään pysty yhtään sanomaan että mikä kokoisia nuo huoneet oikeasti ovat.

Olihan siinä hahmoteltu miten mahtuu pienet sängyt ja työpöydät. Toisessa makkarissa sängyn ja vaatekaapin välissä melko ahdas kulkuväylä. Ja sanoisin, että liukuovikaapit on must noin ahtaissa paikoissa.

Meidän eka perheasunto oli 83-neliöinen 4h+k. Rakennusvaiheessa pystyi valitsemaan ottaako kaksi vai kolme makkaria ja me otettiin kolme, kun aateltiin että jos saadaan toinenkin lapsi. No ei saatu ja kärvisteltiin sitten pienten makkareiden kanssa. Meidän sänky meni makkarissa kolmea seinää pitkin, kun koululaiselle piti antaa isoin makkari, että työpöytä mahtuu. Kaikkein pienin makkari jäi työhuoneeksi.

Nykyinen asuntomme, johon muutimme lapsen ollessa seiskaluokalla, on 97-neliöinen kolmio. Ihanan helppoa pedata sänky kun ei tarvitse kontata enää sängyn päällä, kun sängyn ympärillä on tilaa! Eikä kenenkään tarvitse herätessään kiivetä toisen yli, että pääsee sängystä pois. Kun on asunut monta vuotta liian pienessä makkarissa, osaa arvostaa näitä arjen pieniä iloja. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun on omituisen iso olohuone, mutta makkarit liian pieniä. Lisäksi saunan voisi hyvin poistaa ja "siirtää" neliöt makkariin. Kuka oikeasti tarvitsee saunaa, tilava yhteissauna olisi paljon järkevämpi.

Jossain uudiskohteissa sauna on valinnainen ja sen tilalle voi halutessaan ottaa vaatehuoneen, joka palvelee saunan vieressä olevaa makuuhuonetta.

Siellähän vaan nukutaan?

Pienet makkarit + avoin ratkaisu = iso tila, josta ei löydy niin paljon yhtenäistä seinää, että saisi kirjahyllyn tai edes television sijoitettua.

Ei näin.

Ymmärrän tämän ongelman lapsiperheissä, mutta yksin/kaksin asuvana kyllä olohuoneen koolla on suurempi merkitys. Ärsyttää, kun joissain kaksioissa on on niin pienet olohuoneet, ettei niihin mahdu kuin max kolmen istuttava sohva, pikku jakkara, sohvapöytä ja tv-taso. Sitten kun kokoontuu kaveriporukalla niin osa joutuu istumaan keittiön puolella, kun istumapaikkoja olohuoneeseen ei mahdu enempää. Minulla on yksiössänikin isompi "olohuone" (+alkovi) kuin monilla kavereilla kaksioissaan. Siksi kokoonnutaan useimmiten minun luokseni pelailemaan lautapelejä ja istumaan iltaa, kun minun yksiööni mahtuu helposti viiden istuttava kulmasohva, nojatuoli sekä tarpeeksi iso sohvapöytä lautapelejä varten. Eikä tee tiukkaakaan, vaikka meitä olisi seitsemänkin paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Koska työläisillä ei muuhunkaan ole kaupungeissa varaa, ja pienten neliöiden tekeminen on rahalliseen ja ajalliseen investointiin nähden tuottavinta. Ja tuloja tulee satavarmasti asumistuen kautta vaikka muutama asukas muuttaisikin pois.

Näin prolejen orjuutus on päässyt totaaliseen päätepysäkkiinsä, samalla kun rakennuttaja elää 600m2 palatsissa jossa makuuhuone on kolme kertaa isompi kuin sen duunariorjan koko asunto.

Ei se ihmisen elämää ole, mutta defenssikeinona ihminen keksii aina kaikenlaisia selityksiä sille miten se nyt ainakin on kivan "kompakti" ja "koko kaupunki toimii olohuoneena".

Marxilaista paatosta vauvapalstalla, ihanaa! Yläpeukutin.

Vierailija kirjoitti:

Pienet makkarit + avoin ratkaisu = iso tila, josta ei löydy niin paljon yhtenäistä seinää, että saisi kirjahyllyn tai edes television sijoitettua.

Ei näin.

Tämä on niin totta, kauhea tetris käynnissä että saa kirjahyllyn tai muun johonkin mielekkääseen paikkaan eikä oudosti päällekkäin ikkunan eteen törröttämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin nyt ihan randomilla Turusta 300 tonnia 85 neliötä uudiskohteen.

https://d3ls91xgksobn.cloudfront.net/1560x1080,fit,q80/etuovimedia/imag…

Pohja on minusta aika kiva, mutta eihän tästä kuvasta taaskaan tietenkään pysty yhtään sanomaan että mikä kokoisia nuo huoneet oikeasti ovat.

Olihan siinä hahmoteltu miten mahtuu pienet sängyt ja työpöydät. Toisessa makkarissa sängyn ja vaatekaapin välissä melko ahdas kulkuväylä. Ja sanoisin, että liukuovikaapit on must noin ahtaissa paikoissa.

Meidän eka perheasunto oli 83-neliöinen 4h+k. Rakennusvaiheessa pystyi valitsemaan ottaako kaksi vai kolme makkaria ja me otettiin kolme, kun aateltiin että jos saadaan toinenkin lapsi. No ei saatu ja kärvisteltiin sitten pienten makkareiden kanssa. Meidän sänky meni makkarissa kolmea seinää pitkin, kun koululaiselle piti antaa isoin makkari, että työpöytä mahtuu. Kaikkein pienin makkari jäi työhuoneeksi.

Nykyinen asuntomme, johon muutimme lapsen ollessa seiskaluokalla, on 97-neliöinen kolmio. Ihanan helppoa pedata sänky kun ei tarvitse kontata enää sängyn päällä, kun sängyn ympärillä on tilaa! Eikä kenenkään tarvitse herätessään kiivetä toisen yli, että pääsee sängystä pois. Kun on asunut monta vuotta liian pienessä makkarissa, osaa arvostaa näitä arjen pieniä iloja. 

Joo siis tällainen vaikuttaa ihan unenlaatuunkin kun on mielekäs avara ympäristö, jossa nukkua. Eikä tosiaan tarvitse pomppia toisen yli kun eri työrytmit, toinen saa rauhassa jatkaa uniaan eikä aina herää siihen kun toinen raahautuu yli.

Pieni makkari = haluat pitää puolison kanssa kivaa. On vähän outo fiilis, jos nainen on sängyn reunalla perä pystyssä ja mies seisoo olohuoneen puolella.

Vierailija kirjoitti:

Jep, seiskytluvun taloissa on kyllä hyvät pohjaratkaisut lahes järjestäin.

Tämän takia me ostimme 70-luvun asunnon. Loistava pohja ja isot makkarit. Edullinen hinta ja remontilla sai pinnat juuri sellaiseksi kuin halusi.

Tulisi hulluksi näissä nykyajan kopperoissa, jotka ovat vielä ylihintaisia asumismukavuuteen nähden. Nykykämpissä on vielä aivan naurettavan huonot pohjaratkaisut.

Itse asun 90-luvun kerrkostalossa jossa on iso makuuhuone, olohuone sekä keittiö erikseen eli keittiö omalla huoneella. Pesuhuone on myös tilava ja luksuksena on oma sauna. Rakastan tätä asuntoa. Tämä on kaksio ja vuokrakin on hintava mutta kaiken väärti. Nykykerrostalot ovat ihme koirankoppeja ja juuri tuo että keittiö ja olohuone samassa. Itseäni se häiritsee koska koen ne omiksi "alueiksi" En menin mistään hinnasta uuteen kerrostaloon. Onkohan nyky kerrostaloissa edes yleis-saunaakaan. Siinäkin yritetty säästää. Tosin huomaa että tämäkin on halvalla aikoinan tehty kun äänet kuuluu mutta kerrostaloasuminen onkin taitolaji ;) Tampereella huomaa juuri tuon että joka paikkaan ängetään kerrostaloja ihan pienillekin tonteille. Rakennusmafia......

Tämä on ihan sama juttu kuin viime aikoina mm. Hesarin ihannoimien n. 10 neliön yksiöiden ihannointi. Mun mielestä kotona pitää voida tehdä muutakin kuin istua vain yhdessä paikassa tai vain nukkua ja käydä veskissä tai viettää aikaa vain yhdessä huonekalussa eli siinä sänkysohva-monitoimikalusteessa.

Minimakkarit ovat ahdistavia jos niihin ei mahdu edes yöpöytää tai edes jonkinlaista paikkaa vaatteille.

Ilmeisesti joku on opettanut nykyarkkitehdeille, että neliöitä ei saa tuhlata, joten ennen muinoin asunnoissa olleet käytävät on poistettu, jolloin käynti muihin huoneisiin on olohuoneen kautta. Päälle avoin ratkaisu, niin onko ihme, ettei olohuoneista enää löydy metriä enempää yhtenäistä seinäpintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekee pienellä kaksiolla jossa ihan pikkuruinen makuuhuone? Ennemmin yksi tilava huone.

Ennemmin pieni kaksio kuin iso yksiö. Sänky olohuoneessa on hirveän näköistä. Nykyään ei ole alkoveja sängylle yksiössä.

Juuri näin. Keittiö-olohuone on tila, jossa voi käydä vieraitakin. Makuuhuone on yksityisasia.

Karmein oli yksiö jossa avokeittiö. Vaikka ruoankäryn voisi tuulettaa, jääkaapin ääni kuuluu sänkyyn. Ainakin ennen jääkaapit saattoi pitää kamalaa ääntä.

AP, asunnossa voi tosiaan elää muuten ja pitää sen sängyn vain nukkumista varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin nyt ihan randomilla Turusta 300 tonnia 85 neliötä uudiskohteen.

https://d3ls91xgksobn.cloudfront.net/1560x1080,fit,q80/etuovimedia/imag…

Pohja on minusta aika kiva, mutta eihän tästä kuvasta taaskaan tietenkään pysty yhtään sanomaan että mikä kokoisia nuo huoneet oikeasti ovat.

Olihan siinä hahmoteltu miten mahtuu pienet sängyt ja työpöydät. Toisessa makkarissa sängyn ja vaatekaapin välissä melko ahdas kulkuväylä. Ja sanoisin, että liukuovikaapit on must noin ahtaissa paikoissa.

Meidän eka perheasunto oli 83-neliöinen 4h+k. Rakennusvaiheessa pystyi valitsemaan ottaako kaksi vai kolme makkaria ja me otettiin kolme, kun aateltiin että jos saadaan toinenkin lapsi. No ei saatu ja kärvisteltiin sitten pienten makkareiden kanssa. Meidän sänky meni makkarissa kolmea seinää pitkin, kun koululaiselle piti antaa isoin makkari, että työpöytä mahtuu. Kaikkein pienin makkari jäi työhuoneeksi.

Nykyinen asuntomme, johon muutimme lapsen ollessa seiskaluokalla, on 97-neliöinen kolmio. Ihanan helppoa pedata sänky kun ei tarvitse kontata enää sängyn päällä, kun sängyn ympärillä on tilaa! Eikä kenenkään tarvitse herätessään kiivetä toisen yli, että pääsee sängystä pois. Kun on asunut monta vuotta liian pienessä makkarissa, osaa arvostaa näitä arjen pieniä iloja. 

Huomaa taas miten iso merkitys pohjalla on. Meillä oli 76-neliöinen 4h+k, joka tuntui hyvin tilavalta. Yksi iso makkari ja kaksi pienempää, joihin hyvin mahtui työpöydät sänkyjen lisäksi. En sitten tiedä, mistä ne neliöt oli otettu pois, kun kaikki huoneet tuntuivat ihan tarpeeksi tilavilta :D

Koska kansa vaatii ahdasta asumista. Paras keino saada äänivyöry kuntavaaleissa on vastustaa kaikkea asuntojen tarjonnan lisäämistä, siis asuntojen rakentamista. Jos haluaa kuntapoliitikkona joutua kivitetyksi, pitää ehdottaa lisää rakentamisoikeuksia. Kun neliöitä tehdään liian vähän, niitä on liian vähän, ja kun kysyntä ylittää tarjonnan, niin hinnat...

Vierailija kirjoitti:

Koska kansa vaatii ahdasta asumista. Paras keino saada äänivyöry kuntavaaleissa on vastustaa kaikkea asuntojen tarjonnan lisäämistä, siis asuntojen rakentamista. Jos haluaa kuntapoliitikkona joutua kivitetyksi, pitää ehdottaa lisää rakentamisoikeuksia. Kun neliöitä tehdään liian vähän, niitä on liian vähän, ja kun kysyntä ylittää tarjonnan, niin hinnat...

Tuossa ei ollut mitään logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, seiskytluvun taloissa on kyllä hyvät pohjaratkaisut lahes järjestäin.

Niin on. Aina haukutaan 70-luvun kerrostaloja, mutta esim. ilmanvaihto on niissä korvausilmaräppänöiden ja avattavien tuuletusikkunoiden vuoksi parempi kuin uusissa pullotaloissa, joissa ilmanvaihto on koneellisen ilmanvaihdon varassa. Ei ole tuuletusikkunoita monissa. Kylppärit on kuitenkin suht tilabia myös 70-luvun asunnoissa, mutta ei ole ylimitoitettuja. Keittiö, olkkari ja makuuhuone kunnon kokoisia. Isot ikkunat jotka tekevät asunnoista valoisia. Ja hinta-laatusuhde näin ollen todella hyvä.

Me ollaan vuokralla miehen kanssa 70-luvun 74 neliön kolmiossa. Kaksi makuuhuonetta, olohuone ja erillinen tilava keittiö sekä iso eteinen. Parveke on ainakin 8 metriä leveä. Pesuhuoneessa on kaapit seinällä ja yksi pitkä kaappi pyykille, suihkukaappi ja sopivasti tilaa isommallekkin pyykkikoneelle. Molempiin makkareihin mahtuu muutakin kuin sänky ja molemmissa on isot kaapit yhdellä seinällä. Pesuhuone ja keittiö on rempattu ehkä 10 vuotta sitten. Parveke on uudistettu moderniksi. Jossain vaiheessa parkettilattia on myös vaihdettu. Katon ja yhden huoneen seinät ovat vähän karun näköisellä akustiikkalevyllä pinnoitettu. Vuokraa maksamme melkein saman verran kuin uudesta ja ahtaasta kaksiosta Oulussa, vaikka asuntomme on parin minuutin kävelyn päässä Oulun keskustasta. En kyllä vaihtaisi tätä vanhempaa asuntoa millään uudempaan ja huonommin suunniteltuun pohjaratkaisuun, vaikka pinnat siistimpiä niissä olisikin.

Ahneet rakennusliikkeet ja huonot arkkitehdit. Ja vihreiden hipsteri-ideologia jonka mukaan kaikki kaupunkilaiset viettävät valveillaoloaikansa yhteisöllisissä tiloissa ja kahviloissa. Kotona käydään vain nukkumassa (siellä sellimäisessä kopissa) ja ehkä jääkaapilla joskus (siksi se "keittiö" olohuoneen seinustalla).