Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
En ole ehtinyt tätimäistyä, painelen niin että kiharat heiluu. Harrastuksia monta, pari niistä urheilua, pitävät hoikkana
t. Mummo 65 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää päälle 40 ja en seuraa enää muotia samalla tavalla. Kuljen mm. Prisma/Cittari vaatteille :D
Vierailija kirjoitti:
Tätiydyin niin että päätin aloittaa tätinä olemisen. Tämä tapahtui samoihin aikoihin kun molempien kummilasteni (siis joiden kummiTÄTI olin) sekä sisaruksenlapsieni vanhemmat päättivät etteivät enää pidä yhteyttä minuun. Päätin että voin silti olla täti vaikka rakkaita tädin lapsia ei minulla enää olekaan ympärilläni.
Olen myös löytänyt ihania tätimekkoja joissa täteyteni pääsee loistoonsa. Puhuttelen myös itseäni tätinä. Jos olisin töissä tarhassa tai kirjastossa niin vaatisin minua puhuteltavan tarhan/kirjaston tädiksi.
Hyvä! Kaikki irti tätiydestä!
Vierailija kirjoitti:
muuten en ole kauheasti tätiytynyt. mitä nyt keski-ikäisen ajatusmaailmaltani ja arvoiltani. mutta edelleen farkut jalassa tunika päällä ja olkalaukku. jalassa joskus tennarit kuten Supergat tai Converset. ja musamaku on edelleen soulia hiphoppia progea ja jazzia
N45
Farkut, tunika, olkalaukku kuvailit juuri keski-ikäisen tädin.
Pakko vaan myöntää että gravitaatio eli painovoima ottaa omansa.
Niin sieväkroppainen pari vuotta sitten, nyt on vatsaa ja ne kauniit naiselliset tuijottaa kohta alaspäin. Miten tämä on mahdollista.
Kasvot vanhettuneet ,en tunne itseäni.Senpä takia meikkaan silloin tällöin ja olo piristyy kummasti ,kunnes taas illalla katsoo minua mummo peilistä.
Nyt vaan ihon uudistukseen. Elän vain kerran ja teen parhaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastaa liikuntaa, syö terveellisesti ja ehkä kesäisin pientä päivettymistä niin johan alkaa näyttää taas omalta itseltään...
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten mulla on alkanut tulla vilu niskan alueelta, aloin siksi käyttää hartiahuiveja. Vilkaisin kerran peiliin, kun oli nykerönuttura ja hartiahuivi... auts.
Minulla sama kokemus, joskin ilman autsia. Katsoin ihastuneena, että näytän ihan siltä, että olen syntynyt ruustinnaksi! Meidän suvussa oli nimittäin lapsena ollessani eräs erittäin arvokas ruustinna. Kun ruustinna astui huoneeseen, kaikki nousivat seisomaan ja häntä kätellessään niiasivat -iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ruustinnalla oli harmaa kävelypuku ja ryhti kuin rautakanki, vaikka ikää oli jo 90. Päätin teinityttönä, että minusta tulee vanhana tuollainen -nähtyäni ÄITINI polvien hitusen myötäävän ruustinnan edessä, ja äitini on sentään pelottavin ihminen, jonka tunnen.
Nyt olen saavuttanut tavoitteeni, ja vuosikymmeniä etuajassa! Olen niin tyytyväinen itseeni.
Olen aina tuntenut olevani jotenkin väärässä paikassa väärään aikaan väärin pukeutuneena. Mutta löydettyäni sisäisen ruustinnani, olen comme il faut missä hyvänsä. Koska ruustinna on siellä, missä sen kuuluukin olla. Ei ole ruustinnan ongelma, jos paikka on päättänyt ruveta vääräksi.
Tajusin vasta tätä kirjoittaessa miten suuri syy kiitollisuuteen minulla on, kun jo nuorena oli ruustinnan kaltainen roolimalli. Että ei tarvitse ruveta vanhanakaan säälittäväksi lastenlapsistaan hössöttäväksi mummeliksi. Eikä ole pakko ruveta pitämään beigejä kuminauhavyötäröhousuja, kuten molemmat mummoni tekivät, rauha heidän muistolleen silti.
Ruustinnan esimerkki myös sai minut ymmärtämään, miten ensiarvoisen tärkeää hyvän ryhdin säilyttäminen on. Sittemmin olen kouluttautunut pilatesohjaajaksikin (itseni takia, en vedä tunteja) ruustinnan ryhdin innoittamana.
Olkaa tekin oman elämänne ruustinnoja. Lähipiirin tytöt tulevat teitä vielä esimerkistänne kiittämään, ainakin hengessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nuori mies antoi paikkansa mulle ratikassa - järkytyin mutta istuin siihen.
Olen 62 v. työssäkäyvä, ihan aktiivinen ihminen, en ymmärrä miten olenkaan niin vanhan näköinen, ettäkö en kestäisi seistä kulkuneuvossa.
Minä olen 43 ja ilahduin, kun nuori mies tarjosi minulle paikkansa kassajonossa edelleen. Eli en ole muuttunut näkymättömäksi, kuten naisille väitetään käyvän.
Herrasmiehet katsos tarjoaa paikkaansa naisille myös siitä syystä, että nainen on viehättävä. Tai no, oikeat herrasmiehet tarjoaisivat kenelle hyvänsä naiselle, mutta koska suurin osa nykynaisista ei ole hienoja naisia, sallittakoon pieni valikointi.
Kertoo enemmän sinusta kuin miehistä, jos et ole ennen 60 ikävuotta tuota kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on liikuttava ketju. Nuoruuteni tytöt tätejä. Minun muistoissani olette yhä nuoria, semmoisina kuin teidät silloin tunsin.
M50
Tämä oli kiva huomio.
Usein ajattelen vanhoista - eli itseni ikäisistä - ja minua vanhemmista naisista, miltä he ovat mahtaneet näyttää nuorina. Ovatko olleet persoonallisen näköisiä, kun vanhemmiten kaikki tuntuvat olevan samaa massaa, vaikka kuinka yrittäisivät erottua. Tätimäisyys tunkee kuuluvasti läpi joka solusta ja huokosesta ja oma persoona ikään kuin hautautuu sen alle.
Huomaan, että on mahdotonta kuvitella tuntematonta ihmista joksikin muuksi, mitä hän on nyt kun taas tutuista ajattelen samoin kuin sinä - he ovat silmissäni aina nuoria, jos olet heidät jo nuorina oppinut tuntemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nuori mies antoi paikkansa mulle ratikassa - järkytyin mutta istuin siihen.
Olen 62 v. työssäkäyvä, ihan aktiivinen ihminen, en ymmärrä miten olenkaan niin vanhan näköinen, ettäkö en kestäisi seistä kulkuneuvossa.
Minä olen 43 ja ilahduin, kun nuori mies tarjosi minulle paikkansa kassajonossa edelleen. Eli en ole muuttunut näkymättömäksi, kuten naisille väitetään käyvän.
Herrasmiehet katsos tarjoaa paikkaansa naisille myös siitä syystä, että nainen on viehättävä. Tai no, oikeat herrasmiehet tarjoaisivat kenelle hyvänsä naiselle, mutta koska suurin osa nykynaisista ei ole hienoja naisia, sallittakoon pieni valikointi.
Kertoo enemmän sinusta kuin miehistä, jos et ole ennen 60 ikävuotta tuota kokenut.
Palveluksen tekeminen tuottaa myös sen tekijälle iloa, älkää siis koskaan kieltäytykö, jos kanssaihminen haluaa tarjota ystävällisen teo. Joskus ulkomaalaiset miehet viittelöivät bussijonossa minua menemään ennen heitä ja otan tämän huomionosoituksen aina ilolla vastaaan.
Suomalaiset ovat jo aika päivää sitten unohtaneet, että näinkin voi toimia. Poikkeuksiakin tietysti on, yleensä ovat vanhoja herroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten mulla on alkanut tulla vilu niskan alueelta, aloin siksi käyttää hartiahuiveja. Vilkaisin kerran peiliin, kun oli nykerönuttura ja hartiahuivi... auts.
Minulla sama kokemus, joskin ilman autsia. Katsoin ihastuneena, että näytän ihan siltä, että olen syntynyt ruustinnaksi! Meidän suvussa oli nimittäin lapsena ollessani eräs erittäin arvokas ruustinna. Kun ruustinna astui huoneeseen, kaikki nousivat seisomaan ja häntä kätellessään niiasivat -iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ruustinnalla oli harmaa kävelypuku ja ryhti kuin rautakanki, vaikka ikää oli jo 90. Päätin teinityttönä, että minusta tulee vanhana tuollainen -nähtyäni ÄITINI polvien hitusen myötäävän ruustinnan edessä, ja äitini on sentään pelottavin ihminen, jonka tunnen.
Nyt olen saavuttanut tavoitteeni, ja vuosikymmeniä etuajassa! Olen niin tyytyväinen itseeni.
Olen aina tuntenut olevani jotenkin väärässä paikassa väärään aikaan väärin pukeutuneena. Mutta löydettyäni sisäisen ruustinnani, olen comme il faut missä hyvänsä. Koska ruustinna on siellä, missä sen kuuluukin olla. Ei ole ruustinnan ongelma, jos paikka on päättänyt ruveta vääräksi.
Tajusin vasta tätä kirjoittaessa miten suuri syy kiitollisuuteen minulla on, kun jo nuorena oli ruustinnan kaltainen roolimalli. Että ei tarvitse ruveta vanhanakaan säälittäväksi lastenlapsistaan hössöttäväksi mummeliksi. Eikä ole pakko ruveta pitämään beigejä kuminauhavyötäröhousuja, kuten molemmat mummoni tekivät, rauha heidän muistolleen silti.
Ruustinnan esimerkki myös sai minut ymmärtämään, miten ensiarvoisen tärkeää hyvän ryhdin säilyttäminen on. Sittemmin olen kouluttautunut pilatesohjaajaksikin (itseni takia, en vedä tunteja) ruustinnan ryhdin innoittamana.
Olkaa tekin oman elämänne ruustinnoja. Lähipiirin tytöt tulevat teitä vielä esimerkistänne kiittämään, ainakin hengessään.
"Ei ole ruustinnan ongelma, jos paikka on päättänyt ruveta vääräksi."
Rakastuin tuohon lauseeseen ja ajatukseen. Kiitos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ketju, kiitos kaikille tätiyden oivaltaneille! Itse olen rokkitädin ja hippitädin sekoitus, vähän on mukana ruustinnaakin. Mutta hommat hoituvat, ketään ei kiusata eikä mollata ja kaikki ovat hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat minun vahtivuorollani.
Ja arvon kanssatädit: jos ette vielä ole tutustuneet, niin googlatkaapa Järvenpään kirjaston The Tädit. Tätienergiaa ja -huumoria lämpimimmästä päästä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kauheita jopa alle kolmekymppisiä nykyisin ja väitän, että johtuu ylipainosta. Joten paino kuriin. Ei tartte olla mikään riisitikku, mutta normaalipainoinen. 20 kiloa tuo 20- vuotta helposti ikään lisää. Itse väitän, etten ole niin täti näin viiskymppisenä, kun tytötellään vielä. Paljon on geeneistäkin kiinni ja siitä hoitaako itseään mitenkään ja miten pukeutuu.
Nostetaanpa tämä kevään kunniaksi.
Olen tätimäistynyt monilla tavoilla, jotka eivät minua haittaa. Mutta yksi joka haittaa, on vyötärölle kertyvä rasva (ikää kohta 50 vuotta). Olen aina ollut hoikka, en tykkää nykyisestä pömppövatsastani. Katsoimme juuri vanhoja kuvia ja 7 vuotta sitten minulla oli ihan litteä vatsa ja kapea vyötärö (ilman minkäänlaista vaivannäköä). Muiden vatsat eivät haittaa, mutta tämä kehoidentiteetin muutos ei miellytä.
Muuten olen ylpeästi täti ja olen heittäytynyt keski-ikäisen huolettomaan elämään innolla.
Pakostakin meistä ihan jokainen vanhenee ja ihan varmasti näytämme nuorempien silmissä tätimäisiltä. Minusta ehkä naurettavamman näköinen on 50+ ihminen, joka esim. pukeutuu kuten 15-18 v teinit. Näitäkin joskus näkee. Ymmärrän sen, että muotia seurataan ja pysyy ajan hermoilla, eikä pukeudu kuten esim. pukeutui itse 80-luvulla. Mutta ihan äärimmäisen teinimuodin mukaan meneminen liian vanhana on aika huvittavan näköistä.
Tätiys tulee tyylistä. Olen yrittänyt taistella sitä vastaan, mutta kun tuo nuorisotyyli ei nappaa. Minulla on pitkähköt laineikkaat kiharat. Luulen, että ne kun leikkaisin, niinnmuuttuisin lopullisesti tädiksi.
N54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten mulla on alkanut tulla vilu niskan alueelta, aloin siksi käyttää hartiahuiveja. Vilkaisin kerran peiliin, kun oli nykerönuttura ja hartiahuivi... auts.
Minulla sama kokemus, joskin ilman autsia. Katsoin ihastuneena, että näytän ihan siltä, että olen syntynyt ruustinnaksi! Meidän suvussa oli nimittäin lapsena ollessani eräs erittäin arvokas ruustinna. Kun ruustinna astui huoneeseen, kaikki nousivat seisomaan ja häntä kätellessään niiasivat -iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ruustinnalla oli harmaa kävelypuku ja ryhti kuin rautakanki, vaikka ikää oli jo 90. Päätin teinityttönä, että minusta tulee vanhana tuollainen -nähtyäni ÄITINI polvien hitusen myötäävän ruustinnan edessä, ja äitini on sentään pelottavin ihminen, jonka tunnen.
Nyt olen saavuttanut tavoitteeni, ja vuosikymmeniä etuajassa! Olen niin tyytyväinen itseeni.
Olen aina tuntenut olevani jotenkin väärässä paikassa väärään aikaan väärin pukeutuneena. Mutta löydettyäni sisäisen ruustinnani, olen comme il faut missä hyvänsä. Koska ruustinna on siellä, missä sen kuuluukin olla. Ei ole ruustinnan ongelma, jos paikka on päättänyt ruveta vääräksi.
Tajusin vasta tätä kirjoittaessa miten suuri syy kiitollisuuteen minulla on, kun jo nuorena oli ruustinnan kaltainen roolimalli. Että ei tarvitse ruveta vanhanakaan säälittäväksi lastenlapsistaan hössöttäväksi mummeliksi. Eikä ole pakko ruveta pitämään beigejä kuminauhavyötäröhousuja, kuten molemmat mummoni tekivät, rauha heidän muistolleen silti.
Ruustinnan esimerkki myös sai minut ymmärtämään, miten ensiarvoisen tärkeää hyvän ryhdin säilyttäminen on. Sittemmin olen kouluttautunut pilatesohjaajaksikin (itseni takia, en vedä tunteja) ruustinnan ryhdin innoittamana.
Olkaa tekin oman elämänne ruustinnoja. Lähipiirin tytöt tulevat teitä vielä esimerkistänne kiittämään, ainakin hengessään.
"Ei ole ruustinnan ongelma, jos paikka on päättänyt ruveta vääräksi."
Rakastuin tuohon lauseeseen ja ajatukseen. Kiitos :)
Sama juttu! Harvat ovat ne kerrat, kun jotain on tältä palstalta pitänyt ihan talteen ottaa, mutta tämä ruustinna-mindset kolahti.
Kuitenkin olet teinien silmissä T ä t i joka käyttää nuorisolenkkareita ja jotain oman nuoruutensa farkkuja ja paitoja ja olkalaukkuja.