Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette te ihania tätejä! Voimaannuin tästä keskustelusta niin, että eilen kaivoin laatikon uumenista 50-vuotislahjaksi saamani silkkihuivin, kietaisin sen kaulalle ja kiinnitin - niin ikään lahjaksi saadulla - Kalevala-korun neulalla. Lähdin sitten mukavissa kengissäni ja väljässä neuletakissani Alkoon ostamaan sherryä (olen se kirjoittaja jolla on mummon vanhat sherrylasit, kristallia tietysti).
Jääkaapissa se nyt on viileässä. Ehkä ensi sunnuntaina on sen aika kun Kolmoskanavalta alkaa kaikkien tätien esikuva Neiti Marple! Tässä nyt esitettävässä sarjassa neiti Marplena on Geraldine McEwan.
Googlailin tietoa sherrystä. Yllätys oli, että kaikki sherry on espanjalaista. Jotenkin olen yhdistänyt sen erityisesti englantilaisiin täti-ihmisiin. Mitenköhän sherry on heidät tavoittanut?
Katselin muuten sillä silmällä eteisen hyllyäni jonka päällä on hatturasia! Ehkä vielä...
Minä taas vanhana rocktätinä voimaannuin pukemaan bändipaidat päälle. Ja sitten crocsit jalkaan ja puutarhahommiin! Tilasin myös yhden bändipaidat lisää. Olin myös pyöräretkellä tänään, ja vastaan käveli tyylikäs nuori mies, joka hymyili minut nähdessään. Epäilin, että se johtui paitani, pyöräilykypärän ja punoittava naamani yhdistelmästä.
Rocktädit rulettaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylmät jalat. Edes villasukat eivät riitä, vaan ostin sisätossut, joissa pohja, joka ei päästä lattian kylmyyttä läpi. Nuorempana ei ollut tällaista.
Minulla muuten pään isontuminen johtui pahasta bruksismista. Sehän kasvattaa isot lihakset päähän.
Ihanaa, näitä lukiessa huomaa että tätiytymiseen on vielä matkaa😅. Tänään 39v.synttärit mutta tunnen oloni oikein reippaaksi ja nuoreksi vielä. Lapset kaikki jo kouluikäisiä niin saa itsellekin taas omaa aikaa.
Nyt täytyy sanoa, että osin hieman viisikymppisenä hämmentää tämä ketju. Olen ihan sinut vanhenemiseni kanssa, sehän, jos hyvin elämässä käy, on meidän jokaisen kohtalo eikä sitä vastaan tarvitse käydä pakonomaista taistelua saati pyrkiä ikinuorekkuuteen.
Mutta tässä ketjussa on myös joitain alle nelikymppisiä, jotka tyytyvät hartiakolotuksiinsa ja ”eihän sitä nyt tässä iässä enää” ja ”voi tätä nykyaikaa” -taantumukseen ja haaveilevat, että voivat rauhassa lihoa jonkun setähenkisen papparaisen kanssa. Voi apua.
Ihan oikeasti, teillä on noin puolet elämästä vielä jäljellä. Ehditte kyllä kokemaan, mitä se vanhan ihmisen raihnaisuus on. Niin kauan kuin terveyteensä voi itse vielä vaikuttaa omalla asenteellaan ja valinnoillaan, ei kannattaisi hädin tuskin keski-ikäisenä piehtaroida oman ”vanhuutensa” ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Moniteholasit
-Huomioliivi talvella
-Sauvakävelen
-Irtonastat kenkiin liukkaille keleille, ujutetaan kenkien päälle niin että loistaa kilometrien päähän
-Neulon
Olen 26.. Mutta nautin
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy sanoa, että osin hieman viisikymppisenä hämmentää tämä ketju. Olen ihan sinut vanhenemiseni kanssa, sehän, jos hyvin elämässä käy, on meidän jokaisen kohtalo eikä sitä vastaan tarvitse käydä pakonomaista taistelua saati pyrkiä ikinuorekkuuteen.
Mutta tässä ketjussa on myös joitain alle nelikymppisiä, jotka tyytyvät hartiakolotuksiinsa ja ”eihän sitä nyt tässä iässä enää” ja ”voi tätä nykyaikaa” -taantumukseen ja haaveilevat, että voivat rauhassa lihoa jonkun setähenkisen papparaisen kanssa. Voi apua.
Ihan oikeasti, teillä on noin puolet elämästä vielä jäljellä. Ehditte kyllä kokemaan, mitä se vanhan ihmisen raihnaisuus on. Niin kauan kuin terveyteensä voi itse vielä vaikuttaa omalla asenteellaan ja valinnoillaan, ei kannattaisi hädin tuskin keski-ikäisenä piehtaroida oman ”vanhuutensa” ympärillä.
Todellakin! Järkyttävää lukea miten jopa alle 40v luettelee miten on huono ryhti, "väistämättömiä tätikiloja", aina väsyttää, jne jne, ja nämä johtuisi vain ja ainoastaan iästä eikä niille mahda mitään. Ihan niinkuin tuo olisi normaalia jo tuossa iässä - ei todellakaan ole!
Jos vaikka kiloja kertyy ja ryhti on huono, ja ikää alle 65, niin ei nyt saakeli sitä kannata jäädä vain voivottelemaan väistämättömänä kohtalona vaan silloin laitetaan ruokavalio ja liikunta kuntoon! Ja sitäkin vanhempana näille voi tehdä vielä paljon, vaikkei ihan nuoruuden kuntoon enää voisikaan päästä.
Tulee pitkät ja raihnaiset 40+ vuotta, jos jo tuossa iässä jää vain kotiin makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on juuri tuossa sivukuvassa!! Edesta ok, mut herranjestas kun kaantyy sivuttain. Ryhti on huonontunut, ja niskassa on pahkura, mahaakin on. Edesta katsoen nakyy hoikahko blondi jolla on tiukat polvista rikki, farkut ja musta t-paita. Ihan ok ikaisekseen. Naamasta nyt nakee, et elamaa on tullut koettua 50+ vuotta, mutta se saa nakyakkin.
Teen kännykällä keskisormella napsimista eläin- ja luontokuvista kollaaseja, joita lähetän esim.lapselle. Häneltä kuulin, että on tosi keski-ikäistä (lue.tätimäistä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy sanoa, että osin hieman viisikymppisenä hämmentää tämä ketju. Olen ihan sinut vanhenemiseni kanssa, sehän, jos hyvin elämässä käy, on meidän jokaisen kohtalo eikä sitä vastaan tarvitse käydä pakonomaista taistelua saati pyrkiä ikinuorekkuuteen.
Mutta tässä ketjussa on myös joitain alle nelikymppisiä, jotka tyytyvät hartiakolotuksiinsa ja ”eihän sitä nyt tässä iässä enää” ja ”voi tätä nykyaikaa” -taantumukseen ja haaveilevat, että voivat rauhassa lihoa jonkun setähenkisen papparaisen kanssa. Voi apua.
Ihan oikeasti, teillä on noin puolet elämästä vielä jäljellä. Ehditte kyllä kokemaan, mitä se vanhan ihmisen raihnaisuus on. Niin kauan kuin terveyteensä voi itse vielä vaikuttaa omalla asenteellaan ja valinnoillaan, ei kannattaisi hädin tuskin keski-ikäisenä piehtaroida oman ”vanhuutensa” ympärillä.
Todellakin! Järkyttävää lukea miten jopa alle 40v luettelee miten on huono ryhti, "väistämättömiä tätikiloja", aina väsyttää, jne jne, ja nämä johtuisi vain ja ainoastaan iästä eikä niille mahda mitään. Ihan niinkuin tuo olisi normaalia jo tuossa iässä - ei todellakaan ole!
Jos vaikka kiloja kertyy ja ryhti on huono, ja ikää alle 65, niin ei nyt saakeli sitä kannata jäädä vain voivottelemaan väistämättömänä kohtalona vaan silloin laitetaan ruokavalio ja liikunta kuntoon! Ja sitäkin vanhempana näille voi tehdä vielä paljon, vaikkei ihan nuoruuden kuntoon enää voisikaan päästä.
Tulee pitkät ja raihnaiset 40+ vuotta, jos jo tuossa iässä jää vain kotiin makaamaan.
Suomalaisten ylipainon taustalla on varmasti tuo sitkeä käsitys hormonien ja iän tuomasta väistämättömästä ylipainosta. Kuitenkin jopa vaihdevuosien merkitys on vähäinen, mutta lihasta ylläpitävää liikuntaa pitää lisätä. Eli terveellistä ruokaa kohtuudella ja liikuntaa suositusten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla muuten pään isontuminen johtui pahasta bruksismista. Sehän kasvattaa isot lihakset päähän.
Poskiin ja leukaperiin ehkä, mutta ei kai nyt sentään koko päähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas tänne tullut monta ulkonäkökeskeistä kommenttia siitä kuinka sitä ollaan niin nuorekkaita, hoikkia ja rypyttömiä ja kuinka ihmiset luulevat 10 v nuoremmaksi. Haloo! Oletteko oikeassa ketjussa? Oikea ketju voisi olla "Kuinka pysyn onnellisena kun harrastan itsepetosta".
Minä olen kypsään ikään ehtinyt hoikka rypytön täti. Mutta ryppyjen puutteesta huolimatta kyllä se ikä näkyy naamasta. Kollageenia on vähemmän, kasvot ovat hiukan valahtaneet eikä iho ole enää hehkeä.
Näitä ulkonäkökeskeisiä, nuoruutta ihannoivia kommentteja lukuunottamatta tätä ketjua on ollut ihana lukea. Niin monta elämäniloista, itsensä hyväksyvää kirjoitusta. Kiitos niistä!
Silloin, kun tajusin, että roiskeläppähame saa minut siinä iässä lähinnä näyttämään halvalta. Olin varmaan jotain yli kolmekymmentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mie huomasin siitä, kun miesten katseet ei enää kiinnittynyt minuun. Nuorena sain paljon katseita vierailta miehiltä ja usein jutellessa pöksytkin pönötti, vaan ei enää. IHan huumorilla otan koko homman, itse olen joskus katsellut vähän pitkään jotakin miestä, vaan ei tärpää ei enää paitsi ikäiseni papparukset, näyttävät niin kovin vanhoilta.
Mutta ei haittaa, aikansa kutakin ja niin se elämä menee, iloinen olen terveydestä ja pitkästä tukastani.
Itsekin olen ihmetellut, miks hyvätukkaisetkin leikkaavat hiuksensa lyhyiksi noin 40v iässä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tietoisesti "tätimäistynyt" käytän löysiä vaatteita koska oksettaa tämä nykyakkojen kroppa esille tuonti ja pinnallisuus. Itsensä paljastelu kutsutaan nykyisin voimaantumiseksi.
No näin juuri. Olen lievästi ylipainoinen 45 v. En todellakaan halua kulkea missään paljastavissa vaatteissa missään. En voi mitään sille, että minua puistattaa nähdä oikeasti lihavia ihmisiä, jotka ovat sulloutuneet johonkin legginseihin ja toppeihin ja liikkuvat niissä yleisillä paikoilla. Elän edelleenkin selvästi jossain lapsuuteni/nuoruuteni kauneuskäsityksissä, joissa pyritään korostamaan hyviä puolia ja peittämään huonoja. En vain käsitä mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, joka tieten tahtoen haluaa esittelemällä esitellä läskejään. En tiedä onko tämä niinkään moralisointia vaan en vain käsitä. Tai kaipa tämä on juuri sitä tätimäistymistä!
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy sanoa, että osin hieman viisikymppisenä hämmentää tämä ketju. Olen ihan sinut vanhenemiseni kanssa, sehän, jos hyvin elämässä käy, on meidän jokaisen kohtalo eikä sitä vastaan tarvitse käydä pakonomaista taistelua saati pyrkiä ikinuorekkuuteen.
Mutta tässä ketjussa on myös joitain alle nelikymppisiä, jotka tyytyvät hartiakolotuksiinsa ja ”eihän sitä nyt tässä iässä enää” ja ”voi tätä nykyaikaa” -taantumukseen ja haaveilevat, että voivat rauhassa lihoa jonkun setähenkisen papparaisen kanssa. Voi apua.
Ihan oikeasti, teillä on noin puolet elämästä vielä jäljellä. Ehditte kyllä kokemaan, mitä se vanhan ihmisen raihnaisuus on. Niin kauan kuin terveyteensä voi itse vielä vaikuttaa omalla asenteellaan ja valinnoillaan, ei kannattaisi hädin tuskin keski-ikäisenä piehtaroida oman ”vanhuutensa” ympärillä.
On tuossa perää. Mummoni alkoi noin viisikymppisenä vanhaksi, eikä enää käynyt itse kaupassa, kun on jo niin vanha. Eli yli yhdeksänkymppiseksi eli ehti sitten nautiskella vanhuudestaan. Toisaalta tiedän tapauksen, jossa raihnainen ja kitulias nainen valitti vuosikaudet kunnes päätti, että nyt riittää ja alkoi elää uudelleen :)
Olen yli nelikymppinen ja huomaan kyllä ulkonäössä vanhenemista ja elämäntyylini on aika "mummomainen" muutenkin, mutta se on oma valinta. Mutta sellaista henkistä vanhenemista haluan vastustaa kaikin tavoin. Suvussani on todella "alettu vanhoiksi" ja äitinikin on taantunut sille tasolle, että lähinnä katsoo TV:tä, sättii naapureita ja alkoi kulkea potkukelkalla(?), vaikkei mitään tutkittua vikaa ole ja siitä lähti sitten lihominenkin - nuorempana käveli paljon. Sitten vastapuolella ovat harrastuskaverini, joista suuri osa on eläkeläisiä ja joiden elämä on henkisesti ja usein fyysisestikin tosi vireää. Joskus oikein hätkähdän, kun tajuan heidän olevan kutakuinkin äitini ikäisiä. Ovat kuin eri planeetoilta! Luulen, että taustalla on ero jossain sellaisessa uteliaisuudessa, elämänjanossa. Kyllä se kuolema korjaa odottamattakin.
Jossakin vaiheessa iän karttuessa lakkasin välittämästä siitä mitä muut ajattelevat, minkälaiset valinnat ovat sopivia ja kuinka elämä pitää elää. Siis sellainen hyväksytty sovinnainen elämä. Laitoin oman mukavuuteni elämässä etusijalle. Vaikka se ei aina miellyttänytkään ystäviäni / ikätovereitani. Esimerkkinä vaikka uusimmat mielenkiinnon kohteet, ilmiöt, julkkikset. Jos en ole kiinnostunut siitä mistä "kaikki muut" ovat niin en teeskentelee kiinnostusta. Totean että en tiedä esim laulajasta mitään eikä ole mun juttuni. Kuitenkin kohteliaasti.
Tietysti nuorempanakin pidin huolta omasta hyvinvoinnistani enkä tanssinut muiden pillien mukaan mutta sitten varmaan tätiydyin noin viisikymppisenä ja ajattelin että hiiteen se viimeinenkin sovinnaisuus. Minulla on harrastuksia ja mieltymyksiä joita jotkut ihmiset saattavat pitää outoina. Mutta hei, elän omaa elämääni täysillä!
Tätimäistyminen - asia, joka todella voi itse vaikuttaa. Ja, aion tehdä kaikkeni ettei näin tapahdu. Olen 39v., virallisesti täti ainoastaan kummilapseleni. Muutoin minua kutsutaan nimellä tai naisena, joskus tyttönä. Ulkonäköni ei ole muttunut viimeisien 10v. aikana, liikun aktiivisesti ja pidän itsestäni huolta. Haluan kehittää ja haastaa itseäni, myös fyysisesti. Ikä tuo vakautta ja oman itsensä tunteminen ja arvostaminen on parempaa, mutta iän ei todellakaan tarvitse vaikuttaa siihen mitä kropallani pystyn tekemään. Mieheni on 49v, eikähän todellakaan ole "setämies". Koen luovuttamisena jos "jättäisin" oman ulkonäköni tai elämästä innostumisen jo tässä vaiheessa. Vosin nähdä että meidän elämässä olisi mukana lapsikin, jota kummallakaan ei vielä ole. Mummoni eli itsenäisesti 101v., eikähän hittovie tätimäistynyt koko elämäsä aikana.
On joitain naistyyppejä, kuten vaikka Sarah Jessica Parker, jotka siirtyvät "aikuisesta" suoraan "mummoksi" hyppäämällä tätiolemus-vaiheen yli kokonaan.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tarkoitat nuorekkaalla? Olen yli 50-vuotias ja sellainen 50-vuotias, joka rakastaa liikuntaa ja kauniita vaatteita sekä urheiluautoja. Nautin elämästäni. Olen myös sairastanut vakavan leikkausta vaativan sairauden, josta toivuin nopeasti. Uskon, että nopeaan toipumiseen vaikutti hyvä peruskunto. Mielestäni en ole nuorekas, mutta olen hyväkuntoinen ja hoikka. Kai täti tällainenkin saa olla, jos haluaa.