Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Minulle tätimäistyminen tarkoittaa sitä, että pikkutyttönä katselin niitä vanhempieni siskoja, jotka siis olivat tätejäni. Oli pyylevää ja tikkumaista, jakkupukutätiä ja kukkamekkotätiä. Oli niitä kovaäänisiä, oli kyselijätäti, oli se täti, jolla riitti elämänohjeita ja päiviteltävää (mm. siitä, miten laiha olin).
Minulla oli siis monenlaista tädinmallia, mistä luoda mielikuva tätiydestä.
Oma tätiytiminen tarkoittaa sitä, että opettelen pois tytön roolista ja kasvan siihen, että on minun vuoroni olla täti. Seuraava vaihe on sitten mummo. Tosi wiccalaista, vaikka tämmöinen perusluterilainen muuten olenkin. Mutta tätinä olemiseen kuuluu, että on keskellä elämää, tietää ja osaa asioita muttei jaksa välittää ihan jokaisesta jutusta.
Puutun epäkohtiin (valittava akka). Harrastan liikuntaa, koska siitä tulee hyvä olo, mutta en innostu vuorivaelluksista enkä seinäkiipeilystä (urautunut tapohinsa). Teen hyvää ruokaa, enkä laske kaloreita (joustovyötärö ja pyylevyys). Tosin jotenkin tuntuu myös, ettei kehon ääriviivat pysy samana, ei minulla ollut tällaisia turvotuksia nuorempana.
En jaksa välittää ulkomuodostani samalla tavalla kuin ennen. Juu, nyhdän jatkuvasti karvoja vääristä paikoista ja meikkaan kyllä töihin lähtiessä. Mutta jos parikymppisenä olin pukenut sukkahousut farkkujen alle, olo oli tosi lihava. Nyt mulla on pitkäpunttiset alushousut mekon alla enkä todellakaan ajattele, että takapuoleni näyttäisi asussa isolta. Se on iso. Siinä ei yksi kangaskerros lisää näy missään, mutta pystyn kävelemään niin ettei reidet hankaa.
En ole enää tyttönen. Elämä on tässä ja nyt, keskellä tätiyttä, työelämässä ja perheen kesken. Tähän ikään kuuluu ihan omat kasvukriisinsä, joita varten ei jaeta vihkosta kuten murrosikäisille peruskoulussa. Koulussa jotenkin jäi siihen kuvitelmaan, että kunhan murrosiästä selviää, niin sitten kaikki jatkuu tasaisena vanhenemisena hautaan saakka.
Tätinä oleminen pitää opiskella ihan itse. Tai onhan niitä tätikursseja: voi osallistua ompeluseuraan, paikalliseen kyläyhditystoimintaan, rumpukurssille tai alkaa värjätä kasviväreillä.
Täti 46v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette te ihania tätejä! Voimaannuin tästä keskustelusta niin, että eilen kaivoin laatikon uumenista 50-vuotislahjaksi saamani silkkihuivin, kietaisin sen kaulalle ja kiinnitin - niin ikään lahjaksi saadulla - Kalevala-korun neulalla. Lähdin sitten mukavissa kengissäni ja väljässä neuletakissani Alkoon ostamaan sherryä (olen se kirjoittaja jolla on mummon vanhat sherrylasit, kristallia tietysti).
Jääkaapissa se nyt on viileässä. Ehkä ensi sunnuntaina on sen aika kun Kolmoskanavalta alkaa kaikkien tätien esikuva Neiti Marple! Tässä nyt esitettävässä sarjassa neiti Marplena on Geraldine McEwan.
Googlailin tietoa sherrystä. Yllätys oli, että kaikki sherry on espanjalaista. Jotenkin olen yhdistänyt sen erityisesti englantilaisiin täti-ihmisiin. Mitenköhän sherry on heidät tavoittanut?
Katselin muuten sillä silmällä eteisen hyllyäni jonka päällä on hatturasia! Ehkä vielä...
Kyllä😊😊😊 Jessica Fletcher (Murhasta tuli totta)on kans aika hyvä
Tajusin tätiyteni, kun vanhat papparaiset alkoivat katsella sillä silmällä. Itse en ole vielä mummeli, mutta miehethän kiikaroivat aina pykälän tai pari nuorempaa ikäryhmää, siispä aloin saada huomiota papoilta. Se hyvä puoli tässä on, että vanhat papat ovat lähes kaikki herrasmiehiä, joita nuoremmissa ikäluokissa harvemmin tapaa. Saan siis todella kauniita kohteliaisuuksia. Olen kuulemma "kauneinta, mitä tänään on nähty". Kiitän kauniisti enkä kehota Specsaversille. Suosimillani kukkamekoilla voi olla osuutta asiaan. Vanhat miehet tykkäävät kukkamekoista kovasti.
Toinen tätiysindikaattori, jonka tajusin vasta ketjun luettuani, ovat isot alushousut. Mielestäni takapuoleni ei ole kasvanut niin paljon kuin alushousut, olen vain siirtynyt vähän isompiin ja tukevampiin malleihin. Oli miten oli, nää nykyiset on hyvät ja metsästän jatkuvasti uusia hyviä alushousuja ja rintsikoita. Mukavia kun ei löydä niin vain. Kaipaisin leveitä pehmustettuja olkaimia rintsikoihin, ja käsilaukun hihnaankin pehmustuksen olan kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on joitakin negatiivisia piirteitä, joita nämä täti-ihmiset pitävät positiivisina. Siis tietysti minulla ei ole mitään sanottavaa siihen, mitä joku tekee omassa elämässään. Mutta esimerkiksi täällä joissakin viesteissä esille tullut ”äidillinen suojelunhalu” nuorempia naisia kohtaan voi olla todella alentuvaa käytöstä, mikäli näytätte tämän suojelunhalunne jotenkin ulkopuolisillekin. Esimerkiksi itse olen kolmekymppisenä aikuisena naisenakin kokenut esimerkiksi tällaista ylisuojeleva käytöstä vanhemmilta naisilta. Vaikka eivät millään tavalla ole oikeutettuja puhumaan puolestani missään asiassa. Mielestäni kyseessä heillä on nuoremman naisen alistaminen ja itsensä korottaminen.
Varmaan tilanteet vaihtelevat. Joskus kyse voi olla siitä että iäkkäämpi vähättelee nuoria, mutta voihan olla rehellisesti kyse siitä että haluaa helpottaa nuorten elämää, koska itse tietää mitä on joutunut kärsimään.
Minusta on aika ikävää, että joidenkin ainoa tapa suhtautua muihin ihmisiin negatiivinen ja epäilevä. Pitäisi tajuta että jos itse olet oppinut ajattelemaan niin, se kuvaa lähinnä sinun omaa ajatusmaailmaasi – jonkun muun ihmisen motiiveja ja käytöstä ei voi tulkita noin yksioikoisesti.
Toisaalta tunnen surua, jos joku nuori on joutunut kasvamaan niin, ettei hän koskaan odota saavansa myönteistä kannustusta tai suojelua aikuisilta.
Nämä suojelija-tädit eivät kunnioita muiden naisten rajoja. Toki ymmärrän, jos suojelet jotain alaikäistä. On kuitenkin sinunkin myönnettävä, että käytöksesi aikuisia nuoria naisia kohtaan on pelkästään epäkunnioittavaa ja alentuvaa. Ei mitään hienoa elämääoivaltaneen vanhan naisen viisautta, kuten näytät itsellesi uskottelevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on joitakin negatiivisia piirteitä, joita nämä täti-ihmiset pitävät positiivisina. Siis tietysti minulla ei ole mitään sanottavaa siihen, mitä joku tekee omassa elämässään. Mutta esimerkiksi täällä joissakin viesteissä esille tullut ”äidillinen suojelunhalu” nuorempia naisia kohtaan voi olla todella alentuvaa käytöstä, mikäli näytätte tämän suojelunhalunne jotenkin ulkopuolisillekin. Esimerkiksi itse olen kolmekymppisenä aikuisena naisenakin kokenut esimerkiksi tällaista ylisuojeleva käytöstä vanhemmilta naisilta. Vaikka eivät millään tavalla ole oikeutettuja puhumaan puolestani missään asiassa. Mielestäni kyseessä heillä on nuoremman naisen alistaminen ja itsensä korottaminen.
Varmaan tilanteet vaihtelevat. Joskus kyse voi olla siitä että iäkkäämpi vähättelee nuoria, mutta voihan olla rehellisesti kyse siitä että haluaa helpottaa nuorten elämää, koska itse tietää mitä on joutunut kärsimään.
Minusta on aika ikävää, että joidenkin ainoa tapa suhtautua muihin ihmisiin negatiivinen ja epäilevä. Pitäisi tajuta että jos itse olet oppinut ajattelemaan niin, se kuvaa lähinnä sinun omaa ajatusmaailmaasi – jonkun muun ihmisen motiiveja ja käytöstä ei voi tulkita noin yksioikoisesti.
Toisaalta tunnen surua, jos joku nuori on joutunut kasvamaan niin, ettei hän koskaan odota saavansa myönteistä kannustusta tai suojelua aikuisilta.
Nämä suojelija-tädit eivät kunnioita muiden naisten rajoja. Toki ymmärrän, jos suojelet jotain alaikäistä. On kuitenkin sinunkin myönnettävä, että käytöksesi aikuisia nuoria naisia kohtaan on pelkästään epäkunnioittavaa ja alentuvaa. Ei mitään hienoa elämääoivaltaneen vanhan naisen viisautta, kuten näytät itsellesi uskottelevan.
No nyt on varmaan jokin ikävä kokemus takana, joka ei ihan muille tässä aukene. Itse huomaan työssäni, jossa kohtaan nuoria naisia, saavani osakseni kirjon erilaisia asiaan kuulumattomia reaktioita. Jotkut ovat vihaisia, jotkut miltei kiipeävät syliin, varmaan riippuen omasta äitisuhteestaan. Omalla kohdalla suojelunhaluni ilmenee tilanteissa, jossa nuoremmat naiset joutuvat "pulaan", oli sitten kyse työpaikan kiusaajalytistäjistä tai röyhkeistä, nuoria naisia alistavista miehistä. Nuoret naiset saattavat vielä ajatella liiaksi sitä, mitä muut ajattelevat, minä en. Toki, jos vaistoan, ettei nuori nainen halua "suojelustani", en puutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätimäisyys. Joo. Jännä miten itsekin olen ensimmäisenä huomannut että edestäpäin näytän nuorekkaalta, mutta sivuprofiili kasvoissa ja muutenkin paljastaa iän. Itsekin välillä järkytyn sivupeilikuvaa : ) pitäis vissiin opetella käyttämään poskipunaa, varjostusta meikissä tai jotain.
Mutta toisaalta kun lapset on jo isoja niin tuntuisi hullulta yrittää tekeytyä nuoreksi 18v lasten rinnalla!
Ostin (oikeasti vahingossa) maksipöksyalkkareita Prismasta. Äimistelin hieman, mutta ovatkin oikein mukavat, ja talvella lämpimät. Mummojutut taitaa olla muodissa, isot kukkamekot, remmisandaalit, olkihatut, maksipikkarit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätimäistyminen - asia, joka todella voi itse vaikuttaa. Ja, aion tehdä kaikkeni ettei näin tapahdu. Olen 39v., virallisesti täti ainoastaan kummilapseleni. Muutoin minua kutsutaan nimellä tai naisena, joskus tyttönä. Ulkonäköni ei ole muttunut viimeisien 10v. aikana, liikun aktiivisesti ja pidän itsestäni huolta. Haluan kehittää ja haastaa itseäni, myös fyysisesti. Ikä tuo vakautta ja oman itsensä tunteminen ja arvostaminen on parempaa, mutta iän ei todellakaan tarvitse vaikuttaa siihen mitä kropallani pystyn tekemään. Mieheni on 49v, eikähän todellakaan ole "setämies". Koen luovuttamisena jos "jättäisin" oman ulkonäköni tai elämästä innostumisen jo tässä vaiheessa. Vosin nähdä että meidän elämässä olisi mukana lapsikin, jota kummallakaan ei vielä ole. Mummoni eli itsenäisesti 101v., eikähän hittovie tätimäistynyt koko elämäsä aikana.
Tämä olikin tarkoitus olla hauska ketju. Ihan jokainen 39-vuotias on varmasti huomannut joitakin ”tätiytymisen” merkkejä. Esimerkiksi teen juonti iltaisin, puutarhan hoito, mukavien kenkien ostaminen, jne. Juuri se juttu, kun tajuaa, että hyvänen aika, näin en tehnyt kaksikymppisenä. Huumoria pitää olla elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tätimäistyminen - asia, joka todella voi itse vaikuttaa. Ja, aion tehdä kaikkeni ettei näin tapahdu. Olen 39v., virallisesti täti ainoastaan kummilapseleni. Muutoin minua kutsutaan nimellä tai naisena, joskus tyttönä. Ulkonäköni ei ole muttunut viimeisien 10v. aikana, liikun aktiivisesti ja pidän itsestäni huolta. Haluan kehittää ja haastaa itseäni, myös fyysisesti. Ikä tuo vakautta ja oman itsensä tunteminen ja arvostaminen on parempaa, mutta iän ei todellakaan tarvitse vaikuttaa siihen mitä kropallani pystyn tekemään. Mieheni on 49v, eikähän todellakaan ole "setämies". Koen luovuttamisena jos "jättäisin" oman ulkonäköni tai elämästä innostumisen jo tässä vaiheessa. Vosin nähdä että meidän elämässä olisi mukana lapsikin, jota kummallakaan ei vielä ole. Mummoni eli itsenäisesti 101v., eikähän hittovie tätimäistynyt koko elämäsä aikana.
Sinulla taisi mennä nyt kyllä tämän ketjun tarkoitus ja olennainen sisältö vähän ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostin (oikeasti vahingossa) maksipöksyalkkareita Prismasta. Äimistelin hieman, mutta ovatkin oikein mukavat, ja talvella lämpimät. Mummojutut taitaa olla muodissa, isot kukkamekot, remmisandaalit, olkihatut, maksipikkarit?
Ja yksi tätimäistymisen merkki on myös takapuolen peittävä tunika/pusero/neule. Nuoret naiset kulkevat lyhyissä paidoissa ja takeissa farkkupeppu näkyvillä, myös ne ylipainoiset, selluliittiset nuoret. Me tätimäiset peitetään kaikki mikä ei ole täydellistä ;)
Tätien luokittelu paljastaa vain, että tätejä on niin moneen lähtöön että luokittelemalla pitää koittaa saada edes jotain tolkkua. Ainakaan nykynuoriso ei tunnu olevan yhtä monimuotoista.
Tätiys alkaa, kun oppii sijoittamaan muodit ja muiden mielipiteet oikealle paikalleen elämän tärkeysjärjestyksessä, eli alas, ja alkaa elämään mahdollisuuksien rajoissa niin miten itse hyväksi näkee. Joillakin lopputulos on rokkitäti, toisilla taideviittatäti, kolmansilla voguetäti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että innostun kesäkukkien istuttamisesta ja leipomisesta.
Tulevaisuuden Täti - millainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin (oikeasti vahingossa) maksipöksyalkkareita Prismasta. Äimistelin hieman, mutta ovatkin oikein mukavat, ja talvella lämpimät. Mummojutut taitaa olla muodissa, isot kukkamekot, remmisandaalit, olkihatut, maksipikkarit?
Ja yksi tätimäistymisen merkki on myös takapuolen peittävä tunika/pusero/neule. Nuoret naiset kulkevat lyhyissä paidoissa ja takeissa farkkupeppu näkyvillä, myös ne ylipainoiset, selluliittiset nuoret. Me tätimäiset peitetään kaikki mikä ei ole täydellistä ;)
Vaikka olisi hoikkakin ja peppu kunnossa, voi silti käyttää tunikaa. Se peittää mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuuden Täti - millainen?
Sen saa selville kun katsoo nykynuorisoa. Vaikka elämä kulkee eteenpäin, jotkut jutut nuoruudesta tuntuvat jäävän päälle ja 20 vuotta myöhemmin niihin on hyvä perustaa tätiytensä. ^^
Tämä täti kävi tänään sauvakävelylenkillä -se on niin hyvää niska/hartioille ja menee samalla vaivalla kuin peruskävelylenkkikin. Lisäksi shoppailin nettikaupan alesta tätimäisiä perusvaatteita jotka toivottavasti pysyvät käytössä monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin (oikeasti vahingossa) maksipöksyalkkareita Prismasta. Äimistelin hieman, mutta ovatkin oikein mukavat, ja talvella lämpimät. Mummojutut taitaa olla muodissa, isot kukkamekot, remmisandaalit, olkihatut, maksipikkarit?
Ja yksi tätimäistymisen merkki on myös takapuolen peittävä tunika/pusero/neule. Nuoret naiset kulkevat lyhyissä paidoissa ja takeissa farkkupeppu näkyvillä, myös ne ylipainoiset, selluliittiset nuoret. Me tätimäiset peitetään kaikki mikä ei ole täydellistä ;)
Vaikka olisi hoikkakin ja peppu kunnossa, voi silti käyttää tunikaa. Se peittää mukavasti.
Tunikalla on helppo saada aikaan nätti siluetti. Tunikaa voi pitää vuoden ympäri, jopa suomalaisista vaatekaupoista löytää sitä yli kolmella väri- ja kuosivaihtoehdolla, se on mukava ja kaikinpuolin hyvä arkivaate. Vain kätevä täti on voinut keksiä niin näppärän vaatteen.
Vierailija kirjoitti:
En toki ole koskaan tätiytynyt, mutta en ole koskaan ollut kaunis. Minulla on leveät leukaperät ja pitkät kasvot (hevosmaiset) ja sitten vinot pienet sian silmät. Näille asioille ei oikein voi mitään, joten olen kipuillut ulkonäköni kanssa koko ikäni. Huoh.... Surettaa joka kerta kun katson peiliin.
Halaus sinulle!
Yhtäkkiä huomasin, että Nanson ja Marimekon epämääräisen malliset loipat alkoivat näyttää kivoilta pirtsakkoine väreineen ja suurine kuvioineen.
Sitten tajusin tätiytyneeni, kun tulin ostaneeksi ensimmäisen marimekko-asuni.
Olin musertua huomattuani että lempinettikauppani, Peter Hahn, lopettaa toimintansa Suomessa. Olen tilannut sieltä useita kuminauhavyötäröisiä farkkuja housuja, mukavia kävelylenkiä ja suihkumyssyn sekä hartialämmittimen. Alushousuiksi kelpuutan vain maxi-malliset, ovat todella mukavat.
Iltariennoista haluan päästä äkkiä kotiin, mitä muuta nainen haluaa kuin sanaristikon ja YLE Puheen. Samalla pohdin kauppalistaa ja montako Atamon-pussia ostan säilömisurakkaa varten. Sujautan vedettävävän ostoskaukkuni taskuun suurennuslasin. Etikettien tekstit ovat tavattoman pieniä, ei auta vaikka sain uudet monitehilasit.
Soitan vielä ystävälleni pikaisen puhelun. Hän sai lonkkaproteesin alle viisikymppisenä. Ei ole helppoa meidän alle viisikymppisten elämä, ei.
Posket ja leuat kyllä, mutta myös ohimot ja korvien yläpuolella olevat lihakset.