Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Tonttutäti - pieni ja siro, muuttuu suoraan lapsesta kuin yhdessä päivässä veikeäilmeiseksi tädiksi. Takaapäin näyttää aina yksitoistavuotiaalta metsätontulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lonkkaan iski joku ihme iskias ja piti kävellä etukenossa, tiesin olevani täti.
Hiukset kasvaa hitaaaaaasti mutta leukakarvat sentin yössä. Miksi???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsalaisista kanssasiskoista tulee tätejä vasta 70+, samoin Amerikan tädeistä. Mutta suomimammat tätiytyy jo about 40+. Miksi näin? 😁
Tämä on ollut yksi ihanimpia, huumorintajuisimpia ja hyvän itsetunnon ketjuja koko vauva.fi:ssä. Erityisesti olen nauttinut verbaliikasta ('kuka on tämä pullea kaakattaja sieluni ympärillä') ja muista täysosumista (sinusta tulee elävä ilmapuntari, polvea kolottaa, ahah, tulee siis sadetta).
Paikalle on tullut haukkana myös latistajat ja luokittelijat, varmaan suoraan w t -ketjuista ynnä muista vastaavista alentuvista, mukahauskoista luokitusketjuista. Latistajien viimeisenä oljenkortena on vanhan kunnon ruotsi/usa -kortti, joka läväytetään pöytään, kun muuta ei enää osata. Näille joillekin 70- 80-luvuilla syntyneille alemman keskiluokan edustajille Ruotsi ja USA on vissiin sellaisia aavan meren tuolla puolen jossakin on maa-juttu, sellaisia onnenmaita, jossa ihan kaikki on siis niinku siilleen paremmin ja ainaskin kaks vuotta edellä on toi muati siellä, ynnä muuta vanhempien sukupolvien ajattelua. Ruotsi/USA -Kortin käytön motiivina on tietenkin se että kortin käyttäjä on jotain muuta kuin tyhmä, juntti suomalainen - sitä käyttää sellainen, joka melkein kelpaisi Ruotsiin ja USA:han itsekin (oi muuttakaa jo sinne paratiiseihinne, kerran se vain kirpaisee).
Aloithan itsekin tässä latistaa ja luokitella alemman keskiluokan edustajia ja tehdä lentäviä johtopäätöksiä.
Ihan asiallinen kysymys, miksiköhän viiskymppiset ruotsalaiset viittaavia toisiinsa tjejer-termillä?
Ja suomalaiset naiset puhuvat toisistaan tyttöinä oli ikä mikä tahansa. Entäs sitten?
Kuvistahan sen ekana just huomaa. Sivuprofiiliin on ilmestynyt leuka jos toinenkin.. Täytän tänä vuonna 49 ja olen hieman kriisiytynyt. Olen ollut aina hoikka ja ihan nättikin, mutta nyt pukkaa pömppömahaa ja iho veltostuu silmissä. Jos ei jaksa meikata, peilistä katsoo valju ja hiirenharmaa täti-ihminen, silmäpusseineen kaikkineen.
Toisaalta odotan sitä mummo aikaa. Sitten aion rupsahtaa rauhassa, nyt vielä taistelen vastaan ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo iltapäivälehden juttu mihin linkitetty Piritan kuva, niin onhan hän hehkeempi kuin 99% nelikymppisistä.
Ja tuo kroppa on kuin parikymppisen. Hoikka ja sopivasti lihasta. Nelikymppiset treenaajat alkavat yleensä muistuttaa kuivan kesän oravaa kaikkine jänteineen ja ryppyineen. Nelikymppisen treenaavan naisen reisetkin on sellaiset kanankoivet, missä polvi on isompi kuin reisi. Mutta Piritalla tuollaiset nuoren naisen jalat.
Mulla on samanlainen kroppa kuin Piritalla, ja ikää 45v. Ei mitenkään mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua sitä, kun joku sanoi, että ei kestä enää käyttää rintaliivejä vaan pitää vaihtaa "pehmeisiin toppeihin", jotta imunesteet kulkevat?!?! What!?!? Ei minulla ole ollut tuollaisia tuntemuksia ja en ikimaailmassa luopuisi rintaliiveistä. Ylipainoko tälläistä rintaliiviahdistusta aiheuttaa vai mikä?
Minulla ainakin johtuu ylipainosta. On todella hankalaa löytää sopivia rintaliivejä. Ja vaikka on sopiva ympärysmitta, niin liivit pureutuu läskeihin todella kipeästi. Löysempi ympärysmitta taas ei tue ollenkaan.
Pehmeisiin vaihtaminen voi johtua monesta syystä. Toisilla nestettä kertyy enemmän eikä siksi saisi käyttää liian kireitä vaatteita (muitakaan kuin rintaliivit). Silloin ihokin voi tuntua aremmalta, joten suosii pehmeämpiä ratkaisuja. Rinnat voivat myös kasvaa vaihdevuosien aikana, joten sekin voi vaikeuttaa istuvien ja mukavien kaariliivien löytämistä. Toisaalta monet hoikat (pieni rasvakerros) ovat herkempiä rintaliivien käyttäjiä, kun ei ole sitä eristävää pehmeää kerrosta.
Mukavien mikrokuituliivien, pehmeiden kaarituettomien rintaliivien ja pelkkien toppien käyttäminen on nykyisin trendi ihan nuoremmillakin naisilla. (Harva meistä nykynaisista iästä riippumatta suostuisi kärsimään sellaisissa korseteissa kuin naiset ennen vanhaan.)
Ranskassa joidenkin t-paitaliivien materiaaliin lisätään nykyisin jopa aloe veraa, koska se rauhoittaa ihoa ja tekee liivit mukavammaksi pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tätimäistyminen varmasti näkyy, mutta enemmän vielä tuntuu. Kun ei enää yhtään kiinnosta mikään yössä hilluminen ja kylillä heiluminen. Kai on tullut mitta täyteen.
En tunne nykylaulajia, ne on kaikki minusta samanlaisia ja samannäköisiäkin. Nuoret naiset on toistensa kopiota, kaikilla samanlaiset meikit ja hiukset. Nuoret miehet on pillikinttuisia hupparihemmoja, ei niitäkään toisistaan erota. Rap-musiikki ei ole musiikkia, se on höpötystä. Olen joutunut outoon aikakauteen.
Linnoittaudun sisälle omaan kotiini. Luen paljon kirjoja ja olen alkanut lukea vanhoja kirjoja, nykykirjallisuus on kummallista sekin.
Ihan sama miltä näytän, kun käyn lähikaupassa. Jos lähden kaupungille, laittaudun sen verran, että olen jotakuinkin siistin näköinen, kauneutta en tavoittele. Lihomista koitan välttää ihan vain terveysvaikutusten takia, toki myös siksi, että mahtuisin vaatteisiini. Kun en enää tunne suurta intohimoa vaateostoksiin. Ostelen mieluummin kotiini kauniita tavaroita ja sisustusjuttuja.
Ikä on tuonut tiettyjä juttuja, kuten hautojen hoitaminen. On jo lähisukua siellä ja muutama ystäväkin. Nuorempana en olisi voinut kuvitella tykkääväni hautojen laitosta ja yleensäkään hautausmaista.
Olen aivan lumoutunut lintujen laulusta ja niiden seurailusta. Pidän huolta linnunpöntöistä ja lintujen ruokintapaikoista.
Metsässä samoilusta on tullut ihan henkireikä.
Käyn kirkossa ja seurakunnan tilaisuuksissa. eipä olisi tullut nuorena mieleenkään. Tykkään jopa virsien laulamisesta.
Joo, olen täti-ihminen. Elämä on tehtävänsä tehnyt. Neljäkymppinen ei ole vielä täti, ei missään nimessä. Minä olin täysissä nuoruuden voimissa siinä iässä ja nautin nuoren naisen elämästä. Olen sitä mieltä, että vasta viidenkymmenen jälkeen ikä alkaa näkyä enemmän, kaikilla ei vielä sittenkään. Jotkut on sellaisia babyfaceja, jotka näyttää nuorilta hyvin pitkään, ne on yleensä vaaleita ja pyöreäkasvoisia, nykerönenäisiä ja jollain lailla ilmeettömiä. Heillä nuoruuden vaikutelma säilyy pitempään. Mutta jos on tätä minun tyyppiäni, kaitakasvoinen, tumma ja suora nenä, ikä alkaa näkyä aiemmin. Minulla oli aina valtavan kaunis hyvä iho, sitä minussa aina ihailtiin. Ei finnejä eikä rasvaisuutta, vaan kaunis kuulas kuiva iho. Johon sitten rypyt ja juonteet tuli nopeammin kuin muilla. Jouduin otattamaan täytepistokset otsan sibeliuksiin jo 45-vuotiaana, koska ne teki ilmeestäni tuikean. Se palautti pitkäksi aikaa nuorekkaan olemukseni. Mutta tätiys se vaanii meitä kaikkia naisia, ei siltä loppujen lopuksi kukaan välty.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on joitakin negatiivisia piirteitä, joita nämä täti-ihmiset pitävät positiivisina. Siis tietysti minulla ei ole mitään sanottavaa siihen, mitä joku tekee omassa elämässään. Mutta esimerkiksi täällä joissakin viesteissä esille tullut ”äidillinen suojelunhalu” nuorempia naisia kohtaan voi olla todella alentuvaa käytöstä, mikäli näytätte tämän suojelunhalunne jotenkin ulkopuolisillekin. Esimerkiksi itse olen kolmekymppisenä aikuisena naisenakin kokenut esimerkiksi tällaista ylisuojeleva käytöstä vanhemmilta naisilta. Vaikka eivät millään tavalla ole oikeutettuja puhumaan puolestani missään asiassa. Mielestäni kyseessä heillä on nuoremman naisen alistaminen ja itsensä korottaminen.
Varmaan tilanteet vaihtelevat. Joskus kyse voi olla siitä että iäkkäämpi vähättelee nuoria, mutta voihan olla rehellisesti kyse siitä että haluaa helpottaa nuorten elämää, koska itse tietää mitä on joutunut kärsimään.
Minusta on aika ikävää, että joidenkin ainoa tapa suhtautua muihin ihmisiin negatiivinen ja epäilevä. Pitäisi tajuta että jos itse olet oppinut ajattelemaan niin, se kuvaa lähinnä sinun omaa ajatusmaailmaasi – jonkun muun ihmisen motiiveja ja käytöstä ei voi tulkita noin yksioikoisesti.
Toisaalta tunnen surua, jos joku nuori on joutunut kasvamaan niin, ettei hän koskaan odota saavansa myönteistä kannustusta tai suojelua aikuisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen koronaa kuskasin aikuista tytärtäni illanviettoihin tai hain hänet yöllä kotiin. Joka kerta päivittelin, et onneksi mun ei tartte mennä mihinkään ja että olisi kauheaa seistä yökerhojen jonoissa. Aikanaan oma äitini päivitteli samaa, ettei hän vaan jaksaisi laittautua ja lähteä tansseihin ja kuulemma myös hänen äitinsä.
Mutta on tää haikeatakin, kun poskissa on nukkaa ja pienenpientä ryppyä ja hiukset harmaantuu. Ihmisen kukoistus on kyllä lyhyt aika!
No ei ne amerikkalaiset tädit ole yhtään sen nuorekkaamman ja paremman näköisiä kuin eurooppalaiset tai ne suomalaiset. Niitä on vaan niin paljon, että joka lähtöön riittää. Katselkaa vaan noita tosi teevee juttuja, siellä on jos jonkinlaista matamia ja eukkoa, kauhean paljon ylipainoisia ja pukeutuvat vaikka minkälaisiin rytkyihin. Tai sitten luurangonlaihoja kotkottajia, jotka vielä kasikymppisinäkin maalaa ryppyiset huulensa verenpunaisiksi ja kamalat kirkuvanpunaiset kotkankynnet suonikkaissa maksaläikkäisissä sormissaan. Kyllä me useimmat suomalaiset tädit sentään ollaan jotenkin enemmän reaalimaailmassa kiinni.
Yksi dokumenttiohjelma jo aikaa sitten käsitteli rikkaitten floridalaisten eläkeläisten arkea. Voi taivas minkä näköisiä ne naiset oli. Vanheneva nainen, kauhean ylipainoinen ja pukeutunut pienen pieneen vaaleanpunaiseen toppiin ja valtava lantio ja ahteri oli tungettu vaaleanpunaisiin shortseihin, golfmaila kädessä oli lähdössä nurtsille, potkulaudalla. Ihmetteli, mitä köyhät toimittajat täällä tekee. Ukkonsa, samanlainen punkero möhömaha paarusti vieressä. Tyylikkyys missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen koronaa kuskasin aikuista tytärtäni illanviettoihin tai hain hänet yöllä kotiin. Joka kerta päivittelin, et onneksi mun ei tartte mennä mihinkään ja että olisi kauheaa seistä yökerhojen jonoissa. Aikanaan oma äitini päivitteli samaa, ettei hän vaan jaksaisi laittautua ja lähteä tansseihin ja kuulemma myös hänen äitinsä.
Mutta on tää haikeatakin, kun poskissa on nukkaa ja pienenpientä ryppyä ja hiukset harmaantuu. Ihmisen kukoistus on kyllä lyhyt aika!
Tutkimuksen mukaan ihminen on onnellinen alle parikymppisenä, sitten onnellisuus alkaa hiipua -- kunnes se nousee taas 50-ikävuoden jälkeen ja on huipussaan 70-vuotiaana.
https://www.theguardian.com/global/2019/feb/13/people-are-happiest-at-a…
Eli kannattaa ottaa ikääntyminen ihan rauhassa ja odottella onnellisuuspiikkiä, joka täti-ikäisenä tulee :D
Siitä huomasin vanhenemisen, kun aloin kulkea varovaisesti liukkailla keleillä. Koko ajan mietin, että, jos kaadun eteenpäin, niin rillit pirstaloituvat mun silmiin ja nenäluu murtuu. Jos kaadun taaksepäin, niin takaraivo rusahtaa ja musta tulee aivoinvaliidi.
Tämä kumma varovaisuus sitten laajeni ihan kaikkeen ajattelutapaan. En enää ole huoleton oma itseni, vaan varovainen typerä täti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kasautui se tätimäisyys hipihiljaa, yksi miniatyyrinen kohta - ryppy tai maksaläiskä tai outo rasvakerros - kerrallaan. Ja lopulta niistä muodostui kokonaisuus, Täti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen koronaa kuskasin aikuista tytärtäni illanviettoihin tai hain hänet yöllä kotiin. Joka kerta päivittelin, et onneksi mun ei tartte mennä mihinkään ja että olisi kauheaa seistä yökerhojen jonoissa. Aikanaan oma äitini päivitteli samaa, ettei hän vaan jaksaisi laittautua ja lähteä tansseihin ja kuulemma myös hänen äitinsä.
Mutta on tää haikeatakin, kun poskissa on nukkaa ja pienenpientä ryppyä ja hiukset harmaantuu. Ihmisen kukoistus on kyllä lyhyt aika!
Tutkimuksen mukaan ihminen on onnellinen alle parikymppisenä, sitten onnellisuus alkaa hiipua -- kunnes se nousee taas 50-ikävuoden jälkeen ja on huipussaan 70-vuotiaana.
https://www.theguardian.com/global/2019/feb/13/people-are-happiest-at-a…
Todellakin oottelen sitä. Tulis jo se onnellisuus.
Eli kannattaa ottaa ikääntyminen ihan rauhassa ja odottella onnellisuuspiikkiä, joka täti-ikäisenä tulee :D
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Siitä huomasin vanhenemisen, kun aloin kulkea varovaisesti liukkailla keleillä. Koko ajan mietin, että, jos kaadun eteenpäin, niin rillit pirstaloituvat mun silmiin ja nenäluu murtuu. Jos kaadun taaksepäin, niin takaraivo rusahtaa ja musta tulee aivoinvaliidi.
Tämä kumma varovaisuus sitten laajeni ihan kaikkeen ajattelutapaan. En enää ole huoleton oma itseni, vaan varovainen typerä täti.
Kerättiin lasten kanssa metsämansikoita, ja yhtäkkiä vaan rysähdin sinne metsään niinku joku ysikymppinen! Tajusin että olin jotenkin yhtäkkiä vanhentunut.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju oli pitkään ihan hyvän mielen ketju. Mutta tämä luokittelu on ikävää. Ihan selvästi nyt joidenkin tätien mielestä toiset tätiydet on ylevämpiä tätiyksiä kuin toiset. Treenaavan tädin ulkonäköä saa haukkua, koska treenaava täti a) näyttää kuivan kesän oravalta irvokkaine polvineen ja b) yrittää raivolla pitää kiinni hoikkuudestaan. Missään nimessä treenitäti ei ainakaan ole hyväksynyt omaa olemustaan tai treenaa oman hyvinvointinsa vuoksi.
Luokittelussa on ongelma se, että harva edustaa vain ja ainoastaan yhtä luokkaa. Moni tunnistanee piirteitä useasta alalajista. Voi kun sitä kunnioitusta riittäisi ihan kaikille.
No ei nyt pahastuta turhaan! Tuo luokitteluhan on ihan leikinlaskua ja itseironiaa. Muunlaiset tädit saattavat olla treenitädille vähän kateellisia tuosta hoikkuudesta. Onhan hoikka ja ryppyinen monen mielestä parempi kuin pullea ja ryppyinen. Mutta kaikki me olemme ihania tätejä ja upeita kuningattaria 😘 Ja kasvuun kuuluu hyväksyä vanheneminen ja ottaa ilo irti siitä.
Vierailija kirjoitti:
Mun tätimäistyminen varmasti näkyy, mutta enemmän vielä tuntuu. Kun ei enää yhtään kiinnosta mikään yössä hilluminen ja kylillä heiluminen. Kai on tullut mitta täyteen.
En tunne nykylaulajia, ne on kaikki minusta samanlaisia ja samannäköisiäkin. Nuoret naiset on toistensa kopiota, kaikilla samanlaiset meikit ja hiukset. Nuoret miehet on pillikinttuisia hupparihemmoja, ei niitäkään toisistaan erota. Rap-musiikki ei ole musiikkia, se on höpötystä. Olen joutunut outoon aikakauteen.
Linnoittaudun sisälle omaan kotiini. Luen paljon kirjoja ja olen alkanut lukea vanhoja kirjoja, nykykirjallisuus on kummallista sekin.
Ihan sama miltä näytän, kun käyn lähikaupassa. Jos lähden kaupungille, laittaudun sen verran, että olen jotakuinkin siistin näköinen, kauneutta en tavoittele. Lihomista koitan välttää ihan vain terveysvaikutusten takia, toki myös siksi, että mahtuisin vaatteisiini. Kun en enää tunne suurta intohimoa vaateostoksiin. Ostelen mieluummin kotiini kauniita tavaroita ja sisustusjuttuja.
Ikä on tuonut tiettyjä juttuja, kuten hautojen hoitaminen. On jo lähisukua siellä ja muutama ystäväkin. Nuorempana en olisi voinut kuvitella tykkääväni hautojen laitosta ja yleensäkään hautausmaista.
Olen aivan lumoutunut lintujen laulusta ja niiden seurailusta. Pidän huolta linnunpöntöistä ja lintujen ruokintapaikoista.
Metsässä samoilusta on tullut ihan henkireikä.
Käyn kirkossa ja seurakunnan tilaisuuksissa. eipä olisi tullut nuorena mieleenkään. Tykkään jopa virsien laulamisesta.
Joo, olen täti-ihminen. Elämä on tehtävänsä tehnyt. Neljäkymppinen ei ole vielä täti, ei missään nimessä. Minä olin täysissä nuoruuden voimissa siinä iässä ja nautin nuoren naisen elämästä. Olen sitä mieltä, että vasta viidenkymmenen jälkeen ikä alkaa näkyä enemmän, kaikilla ei vielä sittenkään. Jotkut on sellaisia babyfaceja, jotka näyttää nuorilta hyvin pitkään, ne on yleensä vaaleita ja pyöreäkasvoisia, nykerönenäisiä ja jollain lailla ilmeettömiä. Heillä nuoruuden vaikutelma säilyy pitempään. Mutta jos on tätä minun tyyppiäni, kaitakasvoinen, tumma ja suora nenä, ikä alkaa näkyä aiemmin. Minulla oli aina valtavan kaunis hyvä iho, sitä minussa aina ihailtiin. Ei finnejä eikä rasvaisuutta, vaan kaunis kuulas kuiva iho. Johon sitten rypyt ja juonteet tuli nopeammin kuin muilla. Jouduin otattamaan täytepistokset otsan sibeliuksiin jo 45-vuotiaana, koska ne teki ilmeestäni tuikean. Se palautti pitkäksi aikaa nuorekkaan olemukseni. Mutta tätiys se vaanii meitä kaikkia naisia, ei siltä loppujen lopuksi kukaan välty.
.
Kyllä vaan tätiytyminwn alkaa jo nelikymppisenä ellei nuorempanakin, harva sitä sen ikäisenä mikään teini tai nuori enää on. Ja sehän on vaan vapauttavaa henkisesti, fyysisesti tietysti voi olla vähän hankalampi hyväksyä. Itse olen säilynyt aika pitkään tyttömäisenä, ja saanut kuulla siitä monilta. Mutta kyllä se ikä tekee tehtävänsä ihan jokaiselle, jo 35- vuoden jälkeen alkoi vyötärö katoamaan vaikka söin niin kuin ennenkin, samoin käsivarret alkoivat paksuuntumaan, ovat aina olleet nuorena ohuet riut. Reisiin tulee todella helposti selluliittia. Sen sijaan tukka on paksu vaikka harmaata jo hieman pukkaa, kasvot pienet ja sirot eikä kaksoisleukaa eikä buldoggeja vielä. Ikää nyt päälle 40. Täti olen ja minusta on ihanaa, että vihdoin tällainen ketju jossa hyväksytään naiseus myös ikääntymisessä eikä aina vaan kehuta kuinka niitä papereita kysytään vielä 45- vuotiaana. Hyvä naiset! Ollaan ylpeitä että uskalletaan olla ihmisiä.
Olen vielä alle nelikymppinen, mutta taisin syntyä tätinä. Vuosien varrella olen vähän nuorentunut. Saa nähdä, kauanko tämä lievä nuorenemistaipumus jatkuu ja missä vaiheessa alan vanheta.
Olen aina ollut kotikissa. Tahdon päästä illalla aikaisin nukkumaan, yömyöhään bilettäminen ei kiinnosta. Tykkään neulomisesta, Ylen radion puheohjelmista ja lukemisesta. Rakastan klassista musiikkia.
Rakastan polvipituisia hameita, jotka levenevät alas päin. Tykkään mukavista, matalista kengistä (joskin haluan että niiden ulkonäkö miellyttää silmääni). Kaula-aukko on aina säädyllinen. Minulla on isot rinnat, jotka ovat roikkuneet niin kauan kuin muistan. Alushousuni ovat mukavat, eli puuvillaa ja ei liian niukat.
Minulla on valtava käsilaukku, jossa kuljetan kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Ystävänikin tietävät, että jos tarvitaan laastaria, vanupuikkoa, allergialääkettä, Buranaa tai melkein mitä muuta hyvänsä, minulta löytyy.
Minulla on käynyt tuuri ja olen onnistunut löytämään miehen, joka on hänkin vanhana syntynyt. Viime aikoina ollaan ihmetelty, kun molemmilla on alkanut olla kaikenlaista niska- ja selkävaivaa. Tunnemme itsemme vanhoiksi, kun aina pitää muistaa jumpata ja venytellä ja kun vetoa pitää varoa.
Alue: Aihe vapaa
Ei se kaikkia koske. VIimeksi näkemäni 56-v ei-tätimäinen nainen oli hoikka ja pitkä, ohentuneet pitkät harmaat hiukset, raidallinen neulemekko, sellainen, joita ei Marimekosta ja Sokoksesta saa. Kasvot kauniit.
Itse olen tätimäistynyt siinä määrin, etten tunnistanut itsenäni valokuvista. "Missäs mun kuva on?" - No tossahan se!
Joku möhkylä neliönaama siinä näytti patsastelevan, mutta mitäpä siitä. Ei ole mitään paineita olla nuorekas ja freesi. Haluaisin olla iloinen, tyytyväinen, auttavainen ja ystävällinen. Niistä jää jokin jälki maailmaan, mun mahdollisestta tätimäisyydestä tai nuorekkuudesta ei taida jäädä mitään.