Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Vierailija kirjoitti:
Miten pysyisi freesinä ja nuorekkaana kuten vaikka Piritta Hagman. Hän ei ikipäivänä näytä yli nelikymppiseltä äidiltä.
Tämä. Piruutta näyttää kyllä ikäiseltä (niinkuin kaikki muut ihmisetkin), mutta hoikkuuden vuoksi ei ole tippaakaan tätimäinen.
Vierailija kirjoitti:
9
Vierailija kirjoitti:
Terassi_täti: Rhodoksen veteraaneja 80-luvulta, ikiruskea ja ryppyinen dekoltee,, pastellinväriset pellavat, kokoelma aurinkolaseja, ilo pinnassa, ei ole koskaan kieltäytynyt kuoharista.
Hippitäti: Vegaani jo ennen kuin se tuli muotiin, maanläheiset värit ja luonnollisen harmaat tai hennatut hiukset, intianhuivit ja kaavut, itsetehdyt korut, lauma koiria, kissoja tai hamstereita.
Rokkitäti: Voi olla tatuoitu räväkkä suttutäti tai sitten piilevämpi, komea kokoelma bändipaitoja kasarilta ja ysäriltä, keikoilla eturivissä, muistaa mainita olevansa vanha punkkari mutta olutpäissään salaa nyyhkyttää Bon Jovin tahtiin.
Tässä on vain se juttu, että tätinä ei enää tarvitse "salaa nyyhkyttää" koska saa digata ihan mitä musaa haluaa, khuuluidella ja katu-uskottavuudella ei tätinä ole niin väliä. Nuorena oli noloa jos osasi sanat Mikko Alatalon tai Barbara Streisandin piiseihin.
Tähän voisi huomauttaa, että Turun kaupunki jakaa joka vuosi tietyn määrän vapaalippuja Ruisrockiin 70 vuotta täyttäneille. Ne menevät kuin kuumille kiville, niitä jonotetaan pitkissä jonoissa kadulla. Paitsi tänä vuonna tietenkään ei, tänä vuonna 70-vuotiaat ovat vanhuksia, joilla on omat kaupassakäyntiajat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätiluokitteluista:
- Raivolla nuoruuteen, hoikkuuteen ja seksikkyyteen tarrautuva täti
- Ikäänsä ja ulkonäköään sureva itsetuntonsa menettänyt täti
- Elämästään nauttiva, itseensä ja muihin huumorilla, kunnioituksella sekä ymmärryksellä suhtautuva täti
Viimeisen ryhmän laaja edustus on ollut ilo havaita, ja toivon siihen itsekin lukeutuvani. Erityisen ilahduttavaa on ollut tämän tätiryhmän laaja ikäkirjo, ja olisipa mukava joskus koronan kaikottua järjestää jossain kunnon tätien kokoontumisajo. Sen verran hienoja persoonia vaikuttaa joukossamme olevan :)
Melkoista lässytystä, kun eipä sitä ymmärrystä saati todellakaan kunnioitusta tunnu kuitenkaan löytyvän näköjään edes kaikkia täti-ihmisiä kohtaan.
Ikävää, että kommenttini selvästi herätti huonoja hytinöitä. Tarkoitukseni ei ollut arvostella kenenkään valintoja, ja myönnettäköön, että olisin voinut muotoilla tuon ensimmäisen kohdan paremminkin.
Lähinnä halusin korostaa sitä, että suhtautuminen suurelta osin väistämättömiin muutoksiin on myös asennekysymys. Hyvinvoinnistaan huolehtiminen on tärkeää, mutta siihen kuuluu myös ja ennen kaikkea henkinen hyvinvointi.
En usko että jatkuva ikääntymisen merkkejä vastaan taisteleminen tai niiden sureminen parantaa elämänlaatua. Ja itsellä ainakin olen täysin sokea toisen rypyille ja makkaroille, jos hän itse keskittyy elämään eikä murehtimaan niistä. Vastaavasti hehkeinkään ulkokuori ei pelasta persoonaa, jonka koko elämä kiertyy peilikuvan ympärille - pitipä siellä näkemästään tai ei.
Tädit joita hehkutin (ja ehkä en sitten kuulu heihin *sigh*) luovat ympärilleen lämpimän rauhan ja hyväksynnän ilmapiirin, jossa muidenkin on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätiluokitteluista:
- Raivolla nuoruuteen, hoikkuuteen ja seksikkyyteen tarrautuva täti
- Ikäänsä ja ulkonäköään sureva itsetuntonsa menettänyt täti
- Elämästään nauttiva, itseensä ja muihin huumorilla, kunnioituksella sekä ymmärryksellä suhtautuva täti
Viimeisen ryhmän laaja edustus on ollut ilo havaita, ja toivon siihen itsekin lukeutuvani. Erityisen ilahduttavaa on ollut tämän tätiryhmän laaja ikäkirjo, ja olisipa mukava joskus koronan kaikottua järjestää jossain kunnon tätien kokoontumisajo. Sen verran hienoja persoonia vaikuttaa joukossamme olevan :)
Melkoista lässytystä, kun eipä sitä ymmärrystä saati todellakaan kunnioitusta tunnu kuitenkaan löytyvän näköjään edes kaikkia täti-ihmisiä kohtaan.
Ikävää, että kommenttini selvästi herätti huonoja hytinöitä. Tarkoitukseni ei ollut arvostella kenenkään valintoja, ja myönnettäköön, että olisin voinut muotoilla tuon ensimmäisen kohdan paremminkin.
Lähinnä halusin korostaa sitä, että suhtautuminen suurelta osin väistämättömiin muutoksiin on myös asennekysymys. Hyvinvoinnistaan huolehtiminen on tärkeää, mutta siihen kuuluu myös ja ennen kaikkea henkinen hyvinvointi.
En usko että jatkuva ikääntymisen merkkejä vastaan taisteleminen tai niiden sureminen parantaa elämänlaatua. Ja itsellä ainakin olen täysin sokea toisen rypyille ja makkaroille, jos hän itse keskittyy elämään eikä murehtimaan niistä. Vastaavasti hehkeinkään ulkokuori ei pelasta persoonaa, jonka koko elämä kiertyy peilikuvan ympärille - pitipä siellä näkemästään tai ei.
Tädit joita hehkutin (ja ehkä en sitten kuulu heihin *sigh*) luovat ympärilleen lämpimän rauhan ja hyväksynnän ilmapiirin, jossa muidenkin on hyvä olla.
Ongelma luokittelussasi oli karkea yleistäminen. Kaksi kolmesta tätityypistä on elämäänsä tyytymätön ja katkera. Oikeastaan kaksi ekaa luokitustasi ovat yksi ja sama tyyppi. Luulen, että suurin osa lukijoista on jo empiirisen kokemuksena perusteella todennut luokittelusi tätikirjoa kaventavaksi. Siitä huonot hytinät.
Tuo iltapäivälehden juttu mihin linkitetty Piritan kuva, niin onhan hän hehkeempi kuin 99% nelikymppisistä.
Ja tuo kroppa on kuin parikymppisen. Hoikka ja sopivasti lihasta. Nelikymppiset treenaajat alkavat yleensä muistuttaa kuivan kesän oravaa kaikkine jänteineen ja ryppyineen. Nelikymppisen treenaavan naisen reisetkin on sellaiset kanankoivet, missä polvi on isompi kuin reisi. Mutta Piritalla tuollaiset nuoren naisen jalat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätiluokitteluista:
- Raivolla nuoruuteen, hoikkuuteen ja seksikkyyteen tarrautuva täti
- Ikäänsä ja ulkonäköään sureva itsetuntonsa menettänyt täti
- Elämästään nauttiva, itseensä ja muihin huumorilla, kunnioituksella sekä ymmärryksellä suhtautuva täti
Viimeisen ryhmän laaja edustus on ollut ilo havaita, ja toivon siihen itsekin lukeutuvani. Erityisen ilahduttavaa on ollut tämän tätiryhmän laaja ikäkirjo, ja olisipa mukava joskus koronan kaikottua järjestää jossain kunnon tätien kokoontumisajo. Sen verran hienoja persoonia vaikuttaa joukossamme olevan :)
Melkoista lässytystä, kun eipä sitä ymmärrystä saati todellakaan kunnioitusta tunnu kuitenkaan löytyvän näköjään edes kaikkia täti-ihmisiä kohtaan.
Ikävää, että kommenttini selvästi herätti huonoja hytinöitä. Tarkoitukseni ei ollut arvostella kenenkään valintoja, ja myönnettäköön, että olisin voinut muotoilla tuon ensimmäisen kohdan paremminkin.
Lähinnä halusin korostaa sitä, että suhtautuminen suurelta osin väistämättömiin muutoksiin on myös asennekysymys. Hyvinvoinnistaan huolehtiminen on tärkeää, mutta siihen kuuluu myös ja ennen kaikkea henkinen hyvinvointi.
En usko että jatkuva ikääntymisen merkkejä vastaan taisteleminen tai niiden sureminen parantaa elämänlaatua. Ja itsellä ainakin olen täysin sokea toisen rypyille ja makkaroille, jos hän itse keskittyy elämään eikä murehtimaan niistä. Vastaavasti hehkeinkään ulkokuori ei pelasta persoonaa, jonka koko elämä kiertyy peilikuvan ympärille - pitipä siellä näkemästään tai ei.
Tädit joita hehkutin (ja ehkä en sitten kuulu heihin *sigh*) luovat ympärilleen lämpimän rauhan ja hyväksynnän ilmapiirin, jossa muidenkin on hyvä olla.
Ongelma luokittelussasi oli karkea yleistäminen. Kaksi kolmesta tätityypistä on elämäänsä tyytymätön ja katkera. Oikeastaan kaksi ekaa luokitustasi ovat yksi ja sama tyyppi. Luulen, että suurin osa lukijoista on jo empiirisen kokemuksena perusteella todennut luokittelusi tätikirjoa kaventavaksi. Siitä huonot hytinät.
Kiitos selvennyksestä. Luokitteluja voi tehdä loputtomiin, eikä mikään niistä ole täydellinen. Tätä ei edes sellaiseksi ollut tarkoitettu, ja aika vahvasti kieli poskessa luotu oli muutoinkin..Huomasin vain kommenteista tietyt havaitsemani ryhmät.
Itse näen vissin eron kahden ensimmäisen välillä: ensimmäinen voi olla tai olematta tyytyväinen habitukseensa, keskiössä on kuitenkin nuorekkuuden tai nuoruuden tavoittelu ja huomattavan energiamäärän käyttäminen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Toinen taas on lannistunutunut ja surkea.
Jälkimmäisestä tuli aidosti paha mieli. Ei kenenkään pitäisi kokea olevansa huono ja arvoton sen vuoksi, ettei vastaa pinnallisia kauneusihanteita. Kyllä ne aidosti arvokkaat asiat ovat aivan jossain muualla kuin vyötäröllä tai silmien alla. Tai näin ainakin itse haluan ajatella.
Biletäti: alalajeina livekeikoilla viihtyvä ja Yön 80-luvun tuotantoa karaokessa laulava rokkitäti sekä ikuista 80/90-lukua elävä ja aikoinaan Ibizallakin juhlinut teknotäti.
Taideviittatäti on kansanopistotätin tuttu, sillä he ovat olleet samalla huovutuskurssilla. Taideviittatäti teki kurssilla okranvärisen taideviitan, jota hän käyttää kulttuurilautakunnan kokouksissa sekä Sysmän runopäivillä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo iltapäivälehden juttu mihin linkitetty Piritan kuva, niin onhan hän hehkeempi kuin 99% nelikymppisistä.
Ja tuo kroppa on kuin parikymppisen. Hoikka ja sopivasti lihasta. Nelikymppiset treenaajat alkavat yleensä muistuttaa kuivan kesän oravaa kaikkine jänteineen ja ryppyineen. Nelikymppisen treenaavan naisen reisetkin on sellaiset kanankoivet, missä polvi on isompi kuin reisi. Mutta Piritalla tuollaiset nuoren naisen jalat.
Muutenkin ei ole asiallista eikä tähän ketjuun sopivaa alkaa arvioida kenenkään ulkonäköä. Pirita on upea ja piste.
Makrameetyöt ovat alkaneet vaikuttaa sekä kauniilta että järkevältä ajankäytöltä. Olen syvällä tätiydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pysyisi freesinä ja nuorekkaana kuten vaikka Piritta Hagman. Hän ei ikipäivänä näytä yli nelikymppiseltä äidiltä.
Kyllä näyttää, iän tuomat muutokset huomaa jo kasvoilta.
Ei ryppyjä eikä piirteet ole valahtaneet. Ei tosiaankaan huomaa hänen kasvoistaan mitään ikääntymistä. Nuoremman näköinen kuin moni parikymppinen.
Nelikymppinen onkin vielä melko nuori, varsinkin, jos on juuri täyttänyt 40. Varsinainen romahdus tapahtuu yleensä vasta reippaasti yli viisikymppisenä.
Vaihdevuodet täräyttää tätiyden päälle lähes yhdessä yössä. Itsellä oli kauhea tätiytymisangsti ja -vastustus päällä, mutta kun menopaussi iski ja yhtenä aamuna peilistä katsoi pehtoorinnan ja äitini risteytys, annoin periksi ja nyt porskutan menemään ihan muina täteinä 💪 Tämähän onkin oikein kivaa!
Tämä! Menopaussi ja yli 50 v, niin maailma ja oma itse näyttävät lähes yhdessä yössä erilaisilta. Huomaa näyttävänsä äidiltään ja hyväksyy sen, ja todellakin coolius evvk. Ovia on avautunut ja sulkeutunut. Ainoa mikä on alkanut huolestuttaa on se, että ehkä dementoituminenkin sitten tapahtuu samalla tavalla, yhtenä päivänä sitä ei vain sitten ymmärrä oman tilansa vakavuutta?
Tämä ketju oli pitkään ihan hyvän mielen ketju. Mutta tämä luokittelu on ikävää. Ihan selvästi nyt joidenkin tätien mielestä toiset tätiydet on ylevämpiä tätiyksiä kuin toiset. Treenaavan tädin ulkonäköä saa haukkua, koska treenaava täti a) näyttää kuivan kesän oravalta irvokkaine polvineen ja b) yrittää raivolla pitää kiinni hoikkuudestaan. Missään nimessä treenitäti ei ainakaan ole hyväksynyt omaa olemustaan tai treenaa oman hyvinvointinsa vuoksi.
Luokittelussa on ongelma se, että harva edustaa vain ja ainoastaan yhtä luokkaa. Moni tunnistanee piirteitä useasta alalajista. Voi kun sitä kunnioitusta riittäisi ihan kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo iltapäivälehden juttu mihin linkitetty Piritan kuva, niin onhan hän hehkeempi kuin 99% nelikymppisistä.
Ja tuo kroppa on kuin parikymppisen. Hoikka ja sopivasti lihasta. Nelikymppiset treenaajat alkavat yleensä muistuttaa kuivan kesän oravaa kaikkine jänteineen ja ryppyineen. Nelikymppisen treenaavan naisen reisetkin on sellaiset kanankoivet, missä polvi on isompi kuin reisi. Mutta Piritalla tuollaiset nuoren naisen jalat.
Muutenkin ei ole asiallista eikä tähän ketjuun sopivaa alkaa arvioida kenenkään ulkonäköä. Pirita on upea ja piste.
No näin se ikä vain vaikuttaa. Kyllä itse mielummin näytän Piritalta kuin kuivan kesän oravalta. Olisi kiva jos Pirita pitäisi jotain blogia tms missä kertoisi enemmän treeneistään ja syömisistään, niin voisi muutkin nelikymppiset olla yhtä upean näköisiä.
Olen omasta mielestäni ihan samanlainen kuin 15-vuotiaana, mutta nyt kun tarkemmin mietin, ristikkolehden kestotilaus ja pelargonivinkkien lukeminen ET-lehden keskustelupalstalta ei olisi tullut mieleen. Ei kyllä ollut nettiäkään. (Tämä latteus tulee usein mainittua ääneen varsinkin, kun on diginatiiveja paikalla.)
Helttaa, kaksoisleukaa, pölkkysääriä ja alleja on näkynyt jo jonkin aikaa peilissä, viimeaikainen muutos on se, että näky ei vaikuta mihinkään. Koska hikoilunpuuskat iskevät koska tahansa, en käytä hihallisia vaatteita lämpiminä päivinä. Viime kesänä marssin pontevasti mansikoita ostamaan kukkamekossa ja jättilaukku keikkuen omasta mielestäni niin tyylikkäänä, että vilkaisin peilikuvaa näyteikkunasta. Päässä alkoi spontaanisti soida Täti Monika.
ET-lehti on muuten hyvä lehti.
Mä oon heppatäti. Ostin 40-vuotislahjaksi itselleni hevosen. Mikäs sen fiksumpaa ajan- ja rahankäyttöä :' D
Hiukset hapsottaa ja kengissä on p.skaa, mutta olen onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsalaisista kanssasiskoista tulee tätejä vasta 70+, samoin Amerikan tädeistä. Mutta suomimammat tätiytyy jo about 40+. Miksi näin? 😁
Tämä on ollut yksi ihanimpia, huumorintajuisimpia ja hyvän itsetunnon ketjuja koko vauva.fi:ssä. Erityisesti olen nauttinut verbaliikasta ('kuka on tämä pullea kaakattaja sieluni ympärillä') ja muista täysosumista (sinusta tulee elävä ilmapuntari, polvea kolottaa, ahah, tulee siis sadetta).
Paikalle on tullut haukkana myös latistajat ja luokittelijat, varmaan suoraan w t -ketjuista ynnä muista vastaavista alentuvista, mukahauskoista luokitusketjuista. Latistajien viimeisenä oljenkortena on vanhan kunnon ruotsi/usa -kortti, joka läväytetään pöytään, kun muuta ei enää osata. Näille joillekin 70- 80-luvuilla syntyneille alemman keskiluokan edustajille Ruotsi ja USA on vissiin sellaisia aavan meren tuolla puolen jossakin on maa-juttu, sellaisia onnenmaita, jossa ihan kaikki on siis niinku siilleen paremmin ja ainaskin kaks vuotta edellä on toi muati siellä, ynnä muuta vanhempien sukupolvien ajattelua. Ruotsi/USA -Kortin käytön motiivina on tietenkin se että kortin käyttäjä on jotain muuta kuin tyhmä, juntti suomalainen - sitä käyttää sellainen, joka melkein kelpaisi Ruotsiin ja USA:han itsekin (oi muuttakaa jo sinne paratiiseihinne, kerran se vain kirpaisee).
Jospa oletkin hoikka täti. On myös hoikkia tätejä, tiesitkös.
Purjehtijatäti, tyylikkäästi merihenkinen asu, aina hyväntuulinen, varakas, tuntee viinit ja saarien ravintolat, tukka ei mene huonoksi edes purjehtiessa, kauniisti päivettynyt, kiva perhe ja rauhallinen koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätilajeja:
nyssykkätäti, hippitäti, suttutäti, pehtoorinna ja täti tomera (näitä on paljon keskustan puoluekokouksessa). Lisäksi ainakin kansanopistotäti, luonnonystävä- ja puutarhatäti sekä 'olen ikuisesti nuorekas'-denialtäti.
Lisäisin listaan huolitellun, elegantisti pukeutuvan tädin.
Itse haluaisin olla sellainen mutta todellisuudessa olen paremminkin kansanopisto- tai kulttuuritäti, jonka suuri ilo on mennä teatteriin tai taidenäyttelyyn.
Elegantti täti on Vogue-täti. Lisäisin vielä listalle rock-tädin (täti jolla mustat revityt pillifarkut, bändipaita, maiharit ja usein musta tai punaiseksi värjätty tukka. Polttaa tupakkaa ja juo viskiä, nauraa möreästi miesten härskeille vitseille. Nähdään usein Kallion kantakapakeissa)
Tässä on vain se juttu, että tätinä ei enää tarvitse "salaa nyyhkyttää" koska saa digata ihan mitä musaa haluaa, khuuluidella ja katu-uskottavuudella ei tätinä ole niin väliä. Nuorena oli noloa jos osasi sanat Mikko Alatalon tai Barbara Streisandin piiseihin.