Miksi, miksi jotkut lapsettomat nostavat koiran tms lapsen asemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee ihan lemmikinomistajan perhesuhteisiin katsomatta jos eläimen lajinmukaista käytöstä ja erityispiirteitä ei ymmärretä, vaan siihen suhtaudutaan kuin johonkin maskottiin ja lellivauvaan.

Niin.. Tai johonkin alakastina pidettävään olentoon jolle "pitää näyttää paikka" niin kuin sinä taidat tehdä. Sehän on vain sinun tulkintasi mitä koira oikeasti haluaa, kyllä sinun tulkintasi häiritsee minua ja koiraasi.

Niin. Koira on kyllä ”alakastia” ja siten siihen pitää suhtautua. Valitettavasti päivittäin näkee, että jotkut koiranomistajat ei tätä tajua ja että koiraa pidetään jonkinlaisena inhimillisenä maskottina.

Mua tahattomasti lapsettomana ihmetyttää, miten joku jaksaa paheksua mitä tahansa tapaa, jolla jotain lohtua suureen suruuni saan. Jos se sitten on vaikka koiralle lässyttäminen ja sen oma instagram-tili, niin mitäpä se sinua häiritsee? Mulla ei tosin noita edellämainittuja juttuja ole, vaikka koiran omistankin, mutta huomaan todella usein, että lapsen saaneet olettavat, että koira olisi mulle joku lapsen korvike.

Nytpä kerron suuren salaisuuden: Se, että joku ei voi saada lapsia ei tee hänestä idioottia. Lapseton ymmärtää koiran ja lapsen eron. Jokainen saa silti varmaan puhua lemmikilleen miten tykkää, eikä sen pitäisi ihan hirveästi ketään ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole omaa instatiliä, mutta olen kyllä miettinyt sellaisen perustamista parta-agamalleni. Mulla on myös lapsia.

Voi perusta, perusta sellainen! Liskot ja muut matelijat on ihania <3

Minusta eläimestä "hössöttäminen" ja sen tiedostaminen, että kyseessä on eläin, jolla on sille lajityypilliset tarpeet, eivät välttämättä sulje toisiaan pois. Ihminen voi olla lemmikkiinsä täydellisen höyrähtänyt ja silti ymmärtää kohdella sitä koirana/kissana/marsuna/iguaanina/käärmeenä/frettinä, eikä ihmislapsen korvikkeena. Suurin osa tuntemistani eläinrakkaista rakastaa eläimiä nimenomaan siksi, että ne ovat eläimiä. Pieni osa on ikävä kyllä sitten näitä eläinten hamstraajia, koiria nelijalkaisina Barbie-nukkeina kohtelevia tai - yllätys - lemmikkejä lapsenkorvikkeeksi hankkivia. Onneksi ovat selkeästi vähemmistössä, mutta kumminkin.

En ole ikinä halunnut lapsia, mutta oma koira ollut ihan pienestä asti unelma jonka sitten toteutin, kun muutin omaan kotiin. Koirallani on oma instagram sen takia, että tykkään ottaa kuvia siitä enkä halua omaa instagramiani täyttää niillä vaan muilla jutuilla.

On vähän hölmöä ajatella, että jos joku panostaa johonkin eläimeen eikä piittaa lapsista, niin ajatellaan sitä eläintä sitten pidettävän lapsena. Kuka myöskään on sanomaan miten paljon kukakin voi mitäkin rakastaa? Mulle mun koira on yhtä rakas kuin jollekkin on se lapsi. Mä ymmärrän miksei joku pidä koirista, mutta jostain syystä välillä törmää ihmisiin jotka eivät ymmärrä miksen pidä lapsista. En ole lapsivihaaja tai halveksi lapsia ne on vaan pieniä ihmisiä, mutten myöskään sellaista itselleni halua.

Vierailija kirjoitti:

Itse en julkisesti sitä myönnä, mutta kissani on minulle todellakin lapsen asemassa. Ihana pehmeä karvapallo joka pitää seuraa ja juttelee, ja juuri oikean kokoinen syliin nostettavaksi ja möyhittäväksi. Ei keneltäkään ole pois jos rakastan lemmikkiäni, lapsia kun ei halua.

Lisään vielä - kissahan on älykkyydeltään ja osin käytökseltään ihmistaaperon luokkaa. Minusta on todellakin kiva leikkiä kissan kanssa, seurata sen puuhia, ja auttaa jos se joutuu kiipeliin (esim. työntää lelunsa tiukkaan rakoon eikä saa pois, jää itse jumiin kirjahyllyn taakse/kaappien päälle). Minusta on ihanaa kiiruhtaa hätiin kun kissa naukuu minua paikalle. Ja antaa maistuvaa ruokaa pari kertaa päivässä, jolloin kissa kietoutuu jalkojeni ympärille pehmeänä kehräävänä käärmeenä.

Ihmislapselta saisi kiitokseksi vain seinäänheitetyn spagettilautasen, maailmanlopun kiljuntakuoron, paskavaipat, pukeutumisongelmat ja itkupotkuraivarit.

Varmaan samoista syistä kuin jotkut lapselliset. 

No mulla on kaksi lasta ja mies, mutta kissat on meidän koko perheen karvaisia "vauveleita" :D. Niille hössötän ja lässytän enemmän kuin lapsille ikinä. Ja ihan normaaliälyinen korkeakoulutettu olen :) Tykkään myös seurata eläinten tilejä instassa - mielummin katson söpöä kissaa kuin jotain puolituttujen selfieitä. Mutta ymmärrän myös että jotain voi ärsyttää katsoa pelkkiä lemmikin kuvia, siksi ihan hyvä tehdä lemmikille kokonaan oma tili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole omaa instatiliä, mutta olen kyllä miettinyt sellaisen perustamista parta-agamalleni. Mulla on myös lapsia.

Voi perusta, perusta sellainen! Liskot ja muut matelijat on ihania <3

Minusta eläimestä "hössöttäminen" ja sen tiedostaminen, että kyseessä on eläin, jolla on sille lajityypilliset tarpeet, eivät välttämättä sulje toisiaan pois. Ihminen voi olla lemmikkiinsä täydellisen höyrähtänyt ja silti ymmärtää kohdella sitä koirana/kissana/marsuna/iguaanina/käärmeenä/frettinä, eikä ihmislapsen korvikkeena. Suurin osa tuntemistani eläinrakkaista rakastaa eläimiä nimenomaan siksi, että ne ovat eläimiä. Pieni osa on ikävä kyllä sitten näitä eläinten hamstraajia, koiria nelijalkaisina Barbie-nukkeina kohtelevia tai - yllätys - lemmikkejä lapsenkorvikkeeksi hankkivia. Onneksi ovat selkeästi vähemmistössä, mutta kumminkin.

Musta on ihanaa miten ihmiset hössöttää nykyisin eläintensä kanssa. Niistä pidetään parempaa huolta kuin ikinä ennen, eikä niitä nähdä niin paljoa enää pelkkinä hyödykkeinä ja työvälineinä. Saa hössöttää ja törsätä rahaa niin paljon kuin haluaa kunhan muistaa millaiset olot ja puuhat se eläin tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole omaa instatiliä, mutta olen kyllä miettinyt sellaisen perustamista parta-agamalleni. Mulla on myös lapsia.

Voi perusta, perusta sellainen! Liskot ja muut matelijat on ihania <3

Minusta eläimestä "hössöttäminen" ja sen tiedostaminen, että kyseessä on eläin, jolla on sille lajityypilliset tarpeet, eivät välttämättä sulje toisiaan pois. Ihminen voi olla lemmikkiinsä täydellisen höyrähtänyt ja silti ymmärtää kohdella sitä koirana/kissana/marsuna/iguaanina/käärmeenä/frettinä, eikä ihmislapsen korvikkeena. Suurin osa tuntemistani eläinrakkaista rakastaa eläimiä nimenomaan siksi, että ne ovat eläimiä. Pieni osa on ikävä kyllä sitten näitä eläinten hamstraajia, koiria nelijalkaisina Barbie-nukkeina kohtelevia tai - yllätys - lemmikkejä lapsenkorvikkeeksi hankkivia. Onneksi ovat selkeästi vähemmistössä, mutta kumminkin.

Nämä eivät todellakaan sulje toisiaan pois. Minä ymmärrän että kissallani on kissan tarpeet, eli annan sille liharuokaa ja leikin sen kanssa jahtausleikkejä. Kissa näyttää ymmärtäneen että minulla on ihmisen tarpeet, ja sen takia se antaa hyvillä mielin minun pussailla sen karvamahaa ja ottaa syliin halailtavaksi. Meillä on sanaton YYA-sopimus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee ihan lemmikinomistajan perhesuhteisiin katsomatta jos eläimen lajinmukaista käytöstä ja erityispiirteitä ei ymmärretä, vaan siihen suhtaudutaan kuin johonkin maskottiin ja lellivauvaan.

Niin.. Tai johonkin alakastina pidettävään olentoon jolle "pitää näyttää paikka" niin kuin sinä taidat tehdä. Sehän on vain sinun tulkintasi mitä koira oikeasti haluaa, kyllä sinun tulkintasi häiritsee minua ja koiraasi.

Nämä kaksi ääripäätäkö vain on mielestäsi olemassa, lelliminen tai alistaminen? Puhuin siitä että on ymmärrettävä eläimen olevan eläin ja otettava selvää sen käytöksestä, elekielestä, lajinmukaisista tarpeista, vaistoista jne. Niitä emme tietenkään koskaan voi täysin ymmärtää, mutta kyse ei ole mistään minun tulkinnoistani. Ja kyllä, koiralle on myös se "oma paikka" ja sallittu käytös tehtävä selväksi. Se kun on hierarkinen laumaeläin ja tuntee sitäpaitsi olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi, kun sillä on johdonmukainen laumanjohtaja.

Minun on koirallani Instatili. Se on ihan älyttömän kaunis yksilö rodussaan sekä lisäksi ihan super tottelevainen. Koiraani seuraa ympäri maailmaa toiset saman rodun koiranomistajat. 

Vierailija kirjoitti:

Koira on korkeammalla. Lapsia tulee nussimalla lisää.

Niin tulee koiriakin nussimalla lisää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä perheellisetkin ihmiset (joilla siis on myös ihmislajiin kuuluvia lapsia) hössöttävät lemmikkiensä kanssa ja inhimillistävät niitä.

Juuri näin. Ei tuo liity siihen onko lapsia.

Itsellä lemmikki. Lässytän sille paljon, mikä ei tarkoita, etten huolehtisi sen lajityypillisistä tarpeista. Äidiksi en itseäni kutsu, en ole lemmikin äiti. En myöskään käy läpi mitään lapsettomuuden kriisiä, kun en ole ikinä lasta edes halunnut.

Itselläni myös rakas karvakuono. <3 Hyysään ja passaan pikkuista perhoskoiraani, mutta annan sen myös olla koira. Touhutaan yhdessä kaikkea ja otan koiran mukaan milloin minnekin jos se suinkin vain on mahdollista. Lemmikki tuo minulle valtavasti iloa ja sisältöä elämään. Tuskin se on keltään pois?

Minusta olisi outoa jos sinkulla tai lapsettomalla pariskunnalla ei saisi olla kissaa tai koiraa ja se tulkittaisiin heti jonkinlaiseksi lapsen korvikkeeksi. Minulle sinkkumiehenä edesmennyt kissani oli hyvä kamu, jota oli mukava paijata ja se oli vakituinen seuralainen kotona.

Jos asuu 24/7 sen saman kissan tai koiran kanssa yli 10-15 vuotta, niin kyllähän kuka tahansa normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen kiintyy siihen omaan lemmikkieläimeensä. Ruokaostostenkin yhteydessä sitä tulee automaattisesti napattua jotain syötävää mukaan sille omalle kissalle tai koiralle.

Koska lemmikit on kivempia kuin lapset. Lapset on rasittavia vinkujia.

Minulla on lapset jo teinejä ja paljon omilla menoillaan. Otimme lemmikin ja olen ihan ihmeissäni miten paljon siihen kiinnyin ja ihastuin. Köllöttelemme vierekkäin, se pyytelee herkkuja ja rapsutuksia, ulkoilen sen kanssa. Se kuuluu jokaiseen päivään ja tuo paljon iloa. Keneltä se on pois? Onko tässä salainen ajatus että eläimen sijaan olisi huolehdittava ihmisestä. Olen omat lapseni jo melkein aikuiseksi saanut, nyt kelpaa jo " kevytversio" omasta pikkuisesta. Lisäksi eläimen kanssa puuhailu on yhdistävä juttu teinieni kanssa.

Se pitäisi kaikkien lemmikinomistajien tajuta että lemmikki on monen mielestä tylsä puheenaihe, ei siitä jaksa useinkaan kuunnella kuin toinen lemmikinomistaja.