Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kaverin kaasona ja osa häävieraista piti piikana. Joku täti tuli kertomaan, että pyörätuolissa istuvaa, tämän sukulaisperheen mummoa pitäisi käydä pissattamassa. Ohjasin heidät wc:n suuntaan enkä todellakaan lähtenyt heidän mummoaan pissattamaan. Osa tuli vaatimaan kaikkea muuta lisäpalvelua, ja ohjasin ruokavalioasiat pitopalvelun puoleen, syöttötuolien kantamiset saivat hoitaa itse kunhan kerroin missä niitä on, ja istumajärjestykseen sanoin ettei siihen puututa mitenkään, on morsiusparin päätös.

Ihmettelen ihmisten käytöstä.

Mä en edes uskaltaisi lähteä nostamaan ketään pyörätuolista, koska en tiedä, miten se nosto käytännössä tapahtuu. Kuka vastaa, jos mummolle olisi käynyt jotain?

Siinä saattaa käydä ohraisesti myös nostajalle joka ei tiedä mitä tekee. En suosittele.

Vierailija kirjoitti:

Ja tässä taas että-sanaton viesti:

Mulle nuorempana kävi niin, että mut haettiin pöydän äärestä ja olis pitänyt mennä paimentaa lapsia.

Häivyin takas pöytään ja joku tuli mäkättää sun pitäisi olla muualla, onneksi äiti sanoi kyllä tyttären paikka on täällä.

Korjattu:

Mulle kävi nuorempana niin, että mut haettiin pöydästä. Olisi pitänyt mennä paimentamaan lapsia. Häivyin takaisin pöytään ja joku tuli mäkättämään siitä, ETTÄ:"Sun pitäisi olla muualla". Onneksi äiti sanoi, ETTÄ:"Kyllä tyttären paikka on täällä".

Että-sanaton:

Eräs morsian kyseli tuttuja avuksi häihin. Olen ollut baarissa töissä lukiolaisena ja sen jälkeenkin. Morsian soitti ja ehdotti tulen heidän häihin tarjoilijaksi. Selitti kustannukset ovat kovat, mutta jos voisin tulla tarjoilemaan, ei tarvitsisi antaa lahjaa, se olisi lahja. Tietty itse olisi pitänyt maksaa kulkemiset ja yöpyminen

Korjattu:

Eräs morsian kyseli tuttuja avuksi häihin. Olen ollut baarissa töissä lukiolaisena ja sen jälkeenkin. Morsian soitti ja ehdotti, ETTÄ tulisin heidän häihinsä tarjoilijaksi. Selitti, ETTÄ (häiden) kustannukset ovat kovat, mutta jos voisin tulla tarjoilemaan, ei tarvitsisi antaa häälahjaa. Tietenkin minun olisi itse pitänyt maksaa kulkemiset ja yöpyminen.

No voi ettien että.

Lisää :))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin kohdalla olen ihmetellyt miksi kiirehtiä naimisiin jos haluaa isot juhlat muttei ole rahaa. Säästäisi mielummin ja menee naimisiin sitten vasta kun on rahaa pitää mieluiset. Tosi kiva tinkiä joka asiassa eikä juuri mikään ole mieleistä mutta ei ole varaa muuhun. Vieraat joutuvat kärvistelemään ja jäävät nälkäiseksi. Pahinta jos joutuvat itse maksamaan ruuat ja juomat.

Jotkut haluavat naimisiin ennen lapsia. Joillakin taas on muutakin tekemistä rahoille häät - budjettihäiden jälkeen alkaa vaikka asuntosäästäminen. Syitä on monia. Ei kaikilla rahatilanne ole ensimmäisenä mielessä hääpäivää sopiessa.

Miksi silloin pitää tuhlata edes puolivillaisiin häihin?

Kirkkoon tai maistraattiin ja todistajien kanssa syömään. Ei tarvitse ajatuttaa kymmeniä ihmisiä toiselle puolelle Suomea maistelemaan haaleaa keiton lientä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut nyt useammissa ystävieni häissä yksin ilman avecia. Kaikissa tapauksissa olen tuntenut koko juhlakansasta vain morsiammen ja lisäksi hyvällä tuurilla ollut pari puoltuttua. Ehdottomasti olisi häissä ollut paljon paljon kivempaa, jos olisi ollut joku, jolle olisi luontevasti pystynyt puhumaan. Nyt häät ovat olleet stressiä ja sosiaalista pingotusta yrittäen olla mahdollisimman kiva ja mielenkiintoinen, että kanssani juteltaisiin, enkä täten vain tuppautuisi muiden seuraan. Arkana ja sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivänä kaikki kerrat ovat olleet helvetillisiä.

Vanha viesti, mutta minä en mene, jos kutsutaan ilman kumppania/avecia. Onnittelen toki. Kaikki voittavat.

Häiden epäonnistuminen johtuu useinkin siitä, että budjettia yritetään venyttää liian monelle vieraalle ja liian monelle tunnille. Yksinäisen vieraan kutsuminen, puhumattakaan siitä, että neljän hengen perheestä kutsutaan kolme, kuten joissain kertomuksissa, on varma merkki tästä.

Naimisiinmeno ei ole porukan koosta kiinni, en ymmärrä, miksi pitää juhlat, joihin ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut nyt useammissa ystävieni häissä yksin ilman avecia. Kaikissa tapauksissa olen tuntenut koko juhlakansasta vain morsiammen ja lisäksi hyvällä tuurilla ollut pari puoltuttua. Ehdottomasti olisi häissä ollut paljon paljon kivempaa, jos olisi ollut joku, jolle olisi luontevasti pystynyt puhumaan. Nyt häät ovat olleet stressiä ja sosiaalista pingotusta yrittäen olla mahdollisimman kiva ja mielenkiintoinen, että kanssani juteltaisiin, enkä täten vain tuppautuisi muiden seuraan. Arkana ja sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivänä kaikki kerrat ovat olleet helvetillisiä.

Vanha viesti, mutta minä en mene, jos kutsutaan ilman kumppania/avecia. Onnittelen toki. Kaikki voittavat.

Häiden epäonnistuminen johtuu useinkin siitä, että budjettia yritetään venyttää liian monelle vieraalle ja liian monelle tunnille. Yksinäisen vieraan kutsuminen, puhumattakaan siitä, että neljän hengen perheestä kutsutaan kolme, kuten joissain kertomuksissa, on varma merkki tästä.

Naimisiinmeno ei ole porukan koosta kiinni, en ymmärrä, miksi pitää juhlat, joihin ei ole varaa.

Minä ymmärrän, että jokaisella on hyvä olla häissä seuraa. Mutta minusta seuraksi riittää esimerkiksi työkaverit tai sukulaiset. Ei yksittäisellä työkaverilla tarvitse olla avecia mukana, kun tuntee ne muut työkaverit sieltä juhlista. Sitä en ymmärrä, että joku kutsutaan häihin ihan yksin ja plaseerataan vieraiden ihmisten keskelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet häät on läpijuhlittu ja useimmissa on tullut mieleen se, että tapahtumajärjestäjä on todellakin ihan oma ammattinsa. Hääpäivä on varmaankin parille, kaasoille, bestmaneille yms. usein hyvin tapahtumarikas päivä mutta vieraille ne näyttäytyvät yleensä sähellyksenä ja odotteluna.

Mm. näitä on tullut ihmeteltyä:

Hääpari valitsi vihkikirkon ja juhlapaikan kaukaa toisistaan. Ajeltiin sitten hääpäivänä lähemmäs 100 km yksin tämän takia. Kirkolla ei ollut mitään erityistä merkitystä (historiaa tms.) parille, se vain oli heistä kaunis ja hääpaikka taas budjettiin sopiva. No vieraat körötelkööt.

Morsiamen luovuttaminen. Vierastan perinnettä ihan ylipäätäänkin, miksei samalla anoppi voisi luovuttaa sulhasta? Useamminhan siinä suhteessa irtipäästäminen on tiukemmassakin ;) Eniten kuitenkin ihmettelen tämän perinteen toteuttamista pitkien liittojen häissä, joissa parilla on yhteistä taivalta takana jo parikymmentä vuotta ja ehkä liki täysi-ikäiset lapset.

Hääjuhla järjestetään "koska niin kuuluu tehdä", vaikka jompikumpi tai molemmat pariskunnan osapuolet eivät haluaisi. Jotkut järjestävät häät, etteivät vanhemmat/isovanhemmat suutu. Vielä useampi sulhanen suostuu hääkekkereihin, jotta puoliso pysyisi tyytyväisenä. Sitten vielä bonuksena pihistelijät, jotka eivät haluaisi laittaa häihin euroakaan mutta jostain pakottavasta syystä juhlat kuitenkin pitää järjestää. Olen ollut mm. häissä, joissa ei ollut lainkaan pääruokaa mutta pirtuun tehtyä edullista boolia senkin edestä.

Miten niin euroakaan? Tiedätkö sinä oikeasti paljonko häät maksavat? Kyse ei ole mistään eurosta vai parista, vaan siitä että jotkut parit haluaisivat päästä esimerkiksi viidellä tonnilla ja sekin vaatii jo todellista pihistelyä. Ihme kyllä, myös pienituloiset ja jopa köyhät parit saattavat haluta pitää hääjuhlia. Nytkö sekin pitäisi kieltää? Voithan itse vetää linjauksen, että suostut menemään vain rikkaiden ökyhäihin. Problem solved.

Omat häät maksoi 15 000, mutta olen ollut paljon pienemmän budjetin juhlissakin. Jotenkin tuntuu ihan pimeältä valittaa pienestä hääbudjetista. Jokainen kykynsä ja halunsa mukaan. Minusta on ihan okei, vaikka joku haluaisi juhlia pelkällä puistopiknikillä nyyttärimeiningillä.

No, näissä häissä mitkä esimerkkinä mainitsin, taustalla oli asenne- ei varallisuuskysymys. Ihmettelin juuri sitä, miksi järjestää isot häät, jos ei halua investoida niihin juurikaan? Miksei vaikka puistopiknik? Taustalla oli ilmeisesti vanhempien/suvun odotukset suurista perinnehäistä ja ne järjestettiin "koska niin kuuluu tehdä". Siihenhän tuo em. kirjoitukseni viittasi. Jos hääpari olisi tehnyt mielensä mukaan, ehkä juhlat olisivat ihan olleet toisenlaiset ja ehkä myös kaikille viihtyisämmät.

Jotkut saattavat haluta perinteiset häät joissa on paljon vieraita laittamatta niihin kuitenkaan uuden pikkuauton hintaa kiinni. Ostavat mieluummin vaikka sen uuden pikkuauton. Eivät välttämättä silti halua tinkiä vierasmäärästä vaan mieluummin jostain muusta. Varallisuus ei toki ollut ainut pointtini, minusta on täysin ymmärrettävää etteivät edes keskituloiset ihmiset halua rällätä yhteen päivään poskettomia summia. Toki jos ei ole itse edes halunnut isoja häitä niin on hassua sellaiset järjestää. Mutta jokaisessa perheessä ja suvussa on omanlaisensa dynamiikka, vaikea sitä on ulkopuolelta tuomita. Tietysti ajattelisin, että jos parin vanhemmat kovasti painostavat suurempiin häihin, niin vähintä mitä ne vanhemmat voisivat tehdä on osallistua kustannuksiin.

Ja yleensä, käytännössä aina, tällainen ns. järkevä hääpari tinkii sitten vieraiden mukavuudesta.

Vaikka samalla rahalla saisi mukavan parin tunnin kahvitilaisuuden sadalle, järjestetään mieluummin hyttysten ruokintaa kahdeksan tunnin ajalle niukoilla tarjoiluilla ja mielellään vielä paahteessa tai rankkasateessa odottelulla, kun se kuva pitää kuitenkin saada ja ei sitä ennen vihkimistä voi.

Miksi?

Vastaan nykyään kaikkiin hääkutsuihin ei, ellei kyse ole todella läheisistä ihmisistä.

Minusta juhlat, jossa osa kutsutaan vain johonkin osaan juhlista, ovat lähtökohtaisesti todella moukkamaisia.

Itse sain kanssa aikoinaan kutsun kirkkoon ja sitten monta tuntia myöhemmin alkaviin jatkoihin. Mitä oli tarkoitus tehdä siinä välissä kun muut ovat häävastaanotolla?

Kyllä tuli B-vieras olo ja jätin jatkot väliin, mistä hääpari kuulemma sitten loukkaantui. Älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.

Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.

Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.

Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.

Jos ikinä koskaan muutamme miehen kanssa mielemme ja naimisiin menemme, niin on kyllä parasta, että ollaan se edellinen yö erillään, että tulevat ne häätkin. Voin vaan kuvitella, että mahdollisesti a) stressaantuneena, b) väsyneenä, c) nälkäisenä tai d) kaikkina mainittuina menee kuppi vähemmästäkin nurin, ja en kyllä todellakaan halua oman puolison kanssa riidellä häiden aattoiltana.

Kuvaus voi olla ennen vihkimistä kyllä.

Minusta taas oli ehdottomasti rentouttavinta mennä miehenkanssa saunanpuhtaana omaan sänkyyn nukkumaan. Ajatuskin, että jompi kumpi olisi joutunut lähtemään johonkin muualle oli absurdi.

Onko Suomessa nykyään näin yleistä asua yhdessä ennen häitä? Itse en tunne ketään joka näin olisi toiminut. Eikä myöskään hääkuvia tulisi mieleen ottaa ennen vihkimistä, tuntuisi oudolta kun ei vielä olla naimisissa.

T. Etelä-Euroopassa asuva suomalaista sukua omaava, häät ensi vuonna ja siihen asti asutaan erillään

Eiköhän Suomessa valtaosa asu yhdessä ennen häitä. Itse en tunne ketään, joka ei olisi asunut. Mietin nyt 1980-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneitä tuttuja ja sukulaisia.

Ei meidänkään piireissä kyllä asuta yhdessä ennen vihkimistä. Helsinki, uskovainen (katolinen) synt.-91

Kyllä tunnen niitäkin jotka asuu mutta omassa kaveripiirissä ei ole tapana.

Enkä itsekään haluaisi hääkuvaa jossa en ole vielä naimisissa..

Tuo lienee aika harvinaista nykyaikana, tietyt uskovaispiirit toki erikseen. Mutta samaa mieltä tuosta hääkuvasta. Minusta on täysin ymmärrettävää, että hääkuva halutaan ottaa kun ollaan jo naimisissa, ihan asumismuodosta ja asumismuodosta ja immenkalvon eheydestä riippumatta. Ja monet ei halua näyttäytyä puolisolle hääpuvussa ennen kirkkoa, vaikka kuinka asuttaisiin yhdessä. Ei ole mikään taikauskojuttu vaan halutaan säästää itse vihkitilaisuuteen se "vau!" -efekti kun sulhanen näkee morsiamen kaikkein kauneimmillaan.

Kaikin mokomin.

Mutta älkää kiduttako häävieraita tuon pakkomielteenne takia.

Jaa, minä olen pitänyt hääjuhlia poikkeuksetta hauskoina kuvausajankohdasta riippumatta. Jos sinusta häät ovat kidutusta ellei niitä järjestetä juuri sinun sanelemallasi tavalla, niin kannattaa jättää menemättä. Samoin muiden valittajien. En käsitä miksi on pakko mennä, jos kaikesta pitää valittaa ja mikään ei kelpaa.

Mikä siinä on hauskaa, että vihkimisen jälkeisen juhlan viivästymisestä ei kerrota etukäteen, vaikka se on hyvin tiedossa, ja miksi juhlatilaa ei voi avata kutsutuille vieraille? Onko kiva katsoa kiukuttelevia lapsia ja pyörtyviä ikäihmisiä?

Vieraiden jättäminen heitteille tunneiksi on suomalaisten kesähäiden vakionumero.

Vierailija kirjoitti:

Minusta juhlat, jossa osa kutsutaan vain johonkin osaan juhlista, ovat lähtökohtaisesti todella moukkamaisia.

Itse sain kanssa aikoinaan kutsun kirkkoon ja sitten monta tuntia myöhemmin alkaviin jatkoihin. Mitä oli tarkoitus tehdä siinä välissä kun muut ovat häävastaanotolla?

Kyllä tuli B-vieras olo ja jätin jatkot väliin, mistä hääpari kuulemma sitten loukkaantui. Älytöntä.

Minä taas jätin vihkimisen väliin ja menin sitten jatkoille juhlimaan. Morsian loukkaantui tästä, eikä lahjaksi viemäni skumppapullokaan ollut tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Olin yhtenä kaasoista pariskunnalle, jotka kumpikin tulevat varakkaista perheistä/suvuista ja varallisuutta ja omaisuutta on sekä morsiamella että sulhasella. Toki varmasti velkaakin, mutta myös tuloja esim. sijoitusasuntojen kautta. Tämä siis taustatietona, eli mistään  tyhjätaskuista ei ollut kyse. 

Käytiin läpi kaasojen ja morsiamen kanssa kaasojen roolia ja toiveena oli kaikenlaista pientä: morsiuskimpun pitelemistä, vieraskirjaan kirjoittamisen muistuttelua häävierailta, neuvomista päivän ohjelmasta, small talkia vieraiden kanssa siten, ettei kukaan jää yksin jne. Jossain vaiheessa illalla morsian sitten täräytti meille kaasoille, että kai te sitten muistatte, että teidän pitää illalla juhlien jälkeen laittaa juhlapaikka sellaiseen kuntoon, mitä on juhlapaikan sopimuksessa sovittu. Ja näytti paperia, jossa oli juhlapaikan diiliiin kuuluvat vaatimukset, kuten roskien keräys, lajittelu ja poisvienti, pöytien ja tuolien kantaminen alkuperäisiin asetelmiin, perussiivous eli juhlapaikan jättäminen alkuperäiseen kuntoon jne. Kävi ilmi, ettei morsiuspari ollut viitsinyt maksaa kalliimpaa hintaa juhlapaikasta, johon olisi kuulunut myös tuo loppusiivous. Sopimuksessa oli, että seuraavana aamuna juhlapaikka pitää olla peruskunnossa avaimet palautettuna. Lisähinnalla olisi saanut sellaisen diilin, ettei tuota tarvitse tehdä. 

Juhlat kestivät puoleenyöhön ja sen jälkeen juhlavaatteissa jouduttiin kaasojen ja bestmanin kanssa töihin, lajittelemaan roskia ja kantamaan roskasäkkejä 200 metrin päähän olevaan jätekatokseen, viikkaamaan pöytäliinat, kantamaan pöydät ja tuolit alkuperäisiin paikkoihin, pyyhkimään lattiat ja pinnat, jne. Meni aikaa aamun pikkutunneille asti ja ketutuksen määrä oli aikamoinen. 

Itse en IKINÄ kehtaisi lähteä hääjuhlistani siten, että jättäisin kaverit yömyöhään siivoamaan paikkoja. Pitäisin sitten vaikka pienemmät häät tai säästäisin pidempään. Tai jos tuohon ei olisi varaa, voisin kysellä tuttujen teini-ikäisiä lapsia tms. keikkaluonteiseen töihin riittävällä korvauksella siivoamaan häiden jälkeen kavereiden ilmaistyövoiman sijasta. 

Ei HEMMETTI, tällaiseen EI SAA SUOSTUA! Paskiaiset vain oppivat, että kusipäisyys kannattaa. Ihan vähintään kannattaa sopia, että jokainen pakkotyöläinen saa juhla-aamuna ripulin.

Eivät tuollaiset tyypit ansaitse edes varoitusta ennalta. Hyi.

Oma naimisiinmeno oli monelle ihmetyksen aihe. Käväistiin miehen kanssa ruokatauolla maistraatissa. Töiden jälkeen ei otettu kuvia, syöty hyvin tms. Suurin syy varmaan se että meille ensitapaamisen vuosipäivä on jo "meidän päivä, jota oltiin jo useampana vuonna juhlittu kahdestaan. Siksi tuntuikin oudolta saada kommentteja:" Oho mitä menitte tekemään! Kai tajuat että oli elämäsi tärkein asia? " ja "olisitte kertoneet hyvissä ajoin niin oltaisiin voitu varata pöytä ravintolasta".

Morsiamen äidillä valkoinen mekko

.

Minua ei edes kutsuttu häihin mutta suureen ääneen suvun kesken ihmeteltiin kun en ollut ostanut häälahjaa tai antanut rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Listaan omat hääni.

Menimme ns. salaa naimisiin ollessani pitkällä raskaana. Jälkikäteen häistä kuullessaan moni irvaili hau.likkohäistä ja kommentoi, että taisi olla pakko mennä naimisiin raskauteni takia. En käsitä, miten vielä 2020-luvulla voi olla näin vanhanaikaista ajattelumallia. Lapsi oli kovin toivottu ja tehty. Haluttiin olla naimisissa ennen lapsen syntymää. En voi käsittää, miten vielä nykyään monella istuu niin tiukassa ajattelu "ensin naimisiin ja vasta naimisissa ollessa voi yrittää raskautta". Eikä siis asuta missään korvessa, vaan pk-seudulla.

Me myös menimme naimisiin, kun olin raskaana. Kävimme kahdestaan maistraatissa ja häitä ei pidetty.

Onnittelujen sijaan sai kuulla tutuilta ja jopa siskoltani, että pakkoavioliityo ja näin sain miehen nalkkiin.

Tämä tapahtui 1990 luvulla. Olin myös ihmeissäni, että vielä puhutaan pakkoavioliitosta. Pari tuttua antoi vihkiä itsensä lapsen kastetilaisuudessa ja se taas ei ole kuulemma pakkoavioliitto.

No meidän pakkoliitto on kestänyt 28 vuotta, joten hyvin olen saanut miehen pidettyä nalkissa

Lasketaanko se, ettei häitä ole?

Olenko ainoa, jolla ei ole ollut lähipiirissä häitä vuosikausiin? Edelliset hääjuhlat, joissa olen ollut, on vuosilta 2017 ja 2005. Kaverit ovat joko menneet naimisiin hyvin pienimuotoisesti tai sitten eivät ole naimisissa. Serkkuni alkavat tulla avioitumisikään, mutta en usko minua kutsuttavan häihin, kun olen kaukainen sukulainen ja emme ole nähneet vuosiin. Joo, piirini ovat pienet, mutta mitään isoja häitä ei yksinkertaisesti ole.

Mekin menimme sukulaisilta ja ystäviltä salaa naimisiin, pappi kylläkin vihki ja vanhemmat todistamassa. Ilmoitettiin kortilla sukulaisille nimen- ja säädynvaihdosta. Ei vielä ollut kännyköitä eikä wattsappeja. Olen vuosikymmenienkin päästä iloinen ratkaisusta.

Meillä oli aikanaan nuorina opiskelijoina pieni harrastelija"bändiporukka" jossa oli muutama laulaja ja pari säestäjää, treenasimme huviksemme ja esiinnyimme mm. opiskelijajuhlissa. Ns rahakeikkoja teimme pari kertaa vuodessa, että saimme yleisiä toiminnan kuluja maksettua, emme ottaneet palkkaa. Menimme sitten soittamaan yhden bändiläisen häihin, josta saatiin bändikassaan muutama kymppi. Olimme aika ällikällä lyötyä, että kun saavuimme hääpaikalle, meille ei tarjottu mitään juotavaa, ei ruokaa, ja tulimme ja poistuimme takaovien kautta kuten ohjeistettiin. Jäimme pihalle norkoilemaan esityksen jälkeen kunnes morsian tuli meitä moikkaamaan, mutta hän tai kukaan muukaan ei pyytänyt meitä sisään tai tullut tarjoamaan mitään, joten lähdettiin pois. Vaikka mitään palkkaa en odottanutkaan, olisi kiva jos jollain tavalla olisi huomioitu myös se, että tultiin paikalle juuri häntä varten kesälauantai-iltana.

Vierailija kirjoitti:

Oma naimisiinmeno oli monelle ihmetyksen aihe. Käväistiin miehen kanssa ruokatauolla maistraatissa. Töiden jälkeen ei otettu kuvia, syöty hyvin tms. Suurin syy varmaan se että meille ensitapaamisen vuosipäivä on jo "meidän päivä, jota oltiin jo useampana vuonna juhlittu kahdestaan. Siksi tuntuikin oudolta saada kommentteja:" Oho mitä menitte tekemään! Kai tajuat että oli elämäsi tärkein asia? " ja "olisitte kertoneet hyvissä ajoin niin oltaisiin voitu varata pöytä ravintolasta".

Meille kyllä kelpasi TES:n mukainen palkallinen vapaa vihkipäivänä. Käytiin vihkimisen jälkeen syömässä hyvin.