Lue keskustelun säännöt.
Kiusattu, hiljainen, ujo oppilas sai käytösnumeroksi 7?!
01.06.2020 |
Nyt on pakko kysyä että onko numeroiden antotavat muuttuneet vuosien saatossa kuinka paljon? En muista ketään joka olisi saanut seiskaa omalta luokaltani. Kasin oppilaskin oli aivan mahdoton tapaus. Huusi, kiroili tunneilla ja nyrkit heiluivat joka päivä.
Tiedän, että sekin on tavallaan huonoa käytöstä jos ei innokkaasti osallistu muiden mukana kaikkeen, jää paljon yksin omiin oloihinsa. Mutta jos lasta on kiusattu pidemmän aikaa (on tiedossa koulussa) niin eihän se kait ihme ole kun välttelee toisia. Luonteeltaan on vielä aika ujo esim.uusissa tilanteissa. Siltikään en tajua tuota seiskaa :(
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on pakko kysyä että onko numeroiden antotavat muuttuneet vuosien saatossa kuinka paljon?
Ovat muuttuneet, paljon.
Vielä 80-luvulla kun olin koulussa, oli oletuksenä, että käytöksestä saa aina kympin. Piti tehdä jotain todella törkeää, jos numero oli pienempi (jatkuva lintsaaminen, haistattelu opettajille, koulun omaisuuden avoin tärvely tms. usein tehtynä), ja silloinkin yleensä yhdeksän eikä sen vähempää.
Nyt skaala on laajempi ja käytöstä arvioidaan kuin mitä tahansa muutakin asiaa. Lisäksi ei arvioida enää yksipuolisesti tottelevaisuutta, vaan arvioinnin kohteena ovat osallistumishalu, yhteistyökyky ym. nykyään arvostetut asiat.
Minusta tuo nykyinen arviointi on todella epäoikeudenmukainen.
Kuka nämä kriteerit on sanellut?
En puolestaan ymmärrä miksi pitäisi olla numero, jonka odotetaan kaikilla olevan paras mahdollinen ja vain hyvin törkeissä tapauksissa yhtä numeroa alempana.
Ymmärrän että nuo nykyisen tavat eivät ole välttämättä oikeudenmukaisia esimerkiksi kiusatuille, mutta ongelma on siinäkin numeroa enemmän siinä, jos kiusaamista ei saaa loppumaan.
Toisaalta, jos joillekin esimerkiksi yhteistyötaitojen oppiminen on vaikeaa, oppilaita pitää tukea niissä, ei esimerkiksi ryhmätyön sujuminen ole mikään automaatio edes silloin kun kaikilla on suhteellisen normaalit sosiaaliset taidot.
Jos joku on suorastaan sairaalloisen arka ja pelokas, hän tarvitsee sitten jo vahvempaa tukea alan ammattilaisilta, ja siinä myös vanhempien oleminen tilanteen tasalla on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko käytösnumeron antaminen on ihan sairasta, miksi sellainen katsotaan tarpeelliseksi? Ymmärtäisin, jos vain koulun sääntöjen noudattaminen ja koulutyöstä huolehtiminen vaikuttaisi arvosanaan, mutta että kaikkien pitäisi sen lisäksi olla vielä ekstroverttejä ja sosiaalisesti taitavia.
Niinpä. Aina tietty osa ihmisistä tulee olemaan introverttejä, ujoja ja niin poispäin (luonto on näin tarkoittanut, jotta meitä olisi erityyppisiä selviytyjiä eri maailmantilanteisiin ja hasardeihinkin--eri vahvuudet).
Tämä liiallinen ulospäinsuuntautuneisuuden arvostaminen on varmaan yksi syy miksi nuoria syrjäytyy nykyään niin paljon enemmän kuin ennen. On taatusti raskasta olla vuosikausia koulussa ja koko ajan kokea olevansa jollain tavalla viallinen tai vääränlainen.
8 taitaa olla tavallisin nykyään. Minulla on 2 lasta, joista toinen sai myös seiskan. Hänellä on ollut myöhästymisiä ja joku tunnin häirintä -merkintäkin Vilmassa. Toinen sai 8. Hän on yleensä huolellisempi ja ajoissa paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Koko käytösnumeron antaminen on ihan sairasta, miksi sellainen katsotaan tarpeelliseksi? Ymmärtäisin, jos vain koulun sääntöjen noudattaminen ja koulutyöstä huolehtiminen vaikuttaisi arvosanaan, mutta että kaikkien pitäisi sen lisäksi olla vielä ekstroverttejä ja sosiaalisesti taitavia.
Sosiaalista taitavuutta on syytä tukea ja kehittää ihan kaikilla, se on kuitenkin se liima, joka pitää ihmisyhteisöä koossa. Kaikki meistä varmasti tuntevat sosiaalisesti taitamattomia ekstrovertteja, niitä tahdittomia alituisia höpöttäjiä, jotka möläyttelevät mitä sattuu kenelle sattuu ja joilta puuttuu esimerkiksi normaali tunteiden hallinta kokonaan.
Introverttina minulle ryhmätyötilanteet ovat helpompia kuin työskentely isomman ryhmän kanssa, vähemmän väkeä hidastaa väsymistä. Toki ryhmätöiden tekemistä sitten pitää ohjata ja neuvoa, ei sitä pelkästään itsestään opita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko käytösnumeron antaminen on ihan sairasta, miksi sellainen katsotaan tarpeelliseksi? Ymmärtäisin, jos vain koulun sääntöjen noudattaminen ja koulutyöstä huolehtiminen vaikuttaisi arvosanaan, mutta että kaikkien pitäisi sen lisäksi olla vielä ekstroverttejä ja sosiaalisesti taitavia.
Niinpä. Aina tietty osa ihmisistä tulee olemaan introverttejä, ujoja ja niin poispäin (luonto on näin tarkoittanut, jotta meitä olisi erityyppisiä selviytyjiä eri maailmantilanteisiin ja hasardeihinkin--eri vahvuudet).
Ujot, introvertit ja pelokkaat ynnä muut ei niin hehkutetut tyypit saattavat olla kriisitilanteissa todella nokkelia, sillä ovat koko ikänsä olleet tarkkaavaisia ja varautuvia. Tehneet runsaasti vain yksin pähkien ja selviytyen. Sisäistä voimaa. Eivät ole pelkkiä lapasia vaikka niin usein ajatellaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä liiallinen ulospäinsuuntautuneisuuden arvostaminen on varmaan yksi syy miksi nuoria syrjäytyy nykyään niin paljon enemmän kuin ennen. On taatusti raskasta olla vuosikausia koulussa ja koko ajan kokea olevansa jollain tavalla viallinen tai vääränlainen.
Veit sanat suustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojat sai aina 9-10 ja tytöt 7-8.
Mäkin suosittelen tätä tapaa. Koululla ollaan niin sisäänpäin kääntyneitä, että ne vetää yhtä hiiltä. Meidän pojalle annettiin liikunnasta seiska, kun ei muka liiku. Tuohan harrastaa jalkapalloa, salibandya, laskettelua ja golfia. Miten niin ei muka liiku. Valituskierrosten jälkeen vihdoin sai ysin. Tyydyimme tähän, vaikka kympin olisi ansainnut.
Just joo. Voi lasketella ja golfata, mutta miten osallistuu liikuntaan koulussa? Onko aktiivinen, osallistuuko ohjeiden mukaan, onko reilu ja kannustava muita kohtaan? Osallistuuko järjestelyihin ja siivoamiseen vai säheltääkö omiaan? Yrittääkö parhaansa vai pelleileekö tai yrittääkö vaikuttaa yhteiseen tekemiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etelä-Pohjanmaalla ei käyttäytymisen arvioinnissa oteta lainkaan huomioon kiusaamista. Poikani kiusaaja sai köytösnumeroksi 9 ja poikani sai 7. Monissa muissa kunnissa kiusaaminen oikeuttaa korkeintaan numeroon 7 ja toistuva kiusaaminen korkeintaan numeroon 6. Tämä on mielestäni oikeudenmukainen tapa. Poikani kiusaaja on toistuvasti nimitellyt, on myös uhkaillut ja töninyt, arvostellut muiden pukeutumista ja ulkonäköä yms.
Täälläpäin muuten arvostetaan paljon vanhempien ammatteja sekä uskonnolisuutta. Harmittaa lapsen puolesta.
Tätäkin asiaa voi katsoa monelta kantilta. Ehkäpä opettaja näkee lapsella mahdollisuuksia muuttaa käytöstään (esimerkiksi hakeutua rohkeammin muiden mukaan tai olla tunnilla aktiivisempi), joita lapsi ei kuitenkaan halua hyödyntää. Fakta on, että muut lapset pärjäävät kuitenkin tilanteissa, joissa sinun lapsesi ei pärjää. Miten ajattelet hänen selviytyvän työelämässä? Käytösnumero on signaali, jonka perusteella voit nyt vanhempana alkaa pohtimaan lapsesi tilannetta, kuten tämän keskustelun perusteella olet tehnytkin.
Kokoomuksen äänestäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitokset lukuisista vastauksista!
Kysyisinkin nyt teiltä neuvoja, vinkkejä että miten voisin auttaa lastani saamaan paremman itsetunnon, uskomaan siihen mitä tekee ja luottamaan toisiin ihmisiin? Kiusaamista on ollut todella pitkään vaikka kaikkea mahdollista on tehty että se loppuisi. Toistaiseksi viimeinen yrityksemme on koulun vaihtaminen. Muutamme ja syksyllä poika aloittaa uudella paikkakunnalla opiskelun. Ei mene vielä yläasteelle. Lapsi on jo valmiiksi sanonut että mitä jos se taas alkaa, että kyllä niitä ikäviä tyyppejä on joka koulussa, entä jos opettaja ei usko taikka auta jne. Ei siis kovin luottavainen ole tulevan suhteen.
Te joita on kiusattu, miten olette myöhemmin pärjänneet elämässä? Mitä olisitte toivoneet esim. vanhemmiltanne että olisivat tehneet toisin? Mitkä asiat lapsen käytöksessä ovat hälyttäviä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitokset lukuisista vastauksista!
Kysyisinkin nyt teiltä neuvoja, vinkkejä että miten voisin auttaa lastani saamaan paremman itsetunnon, uskomaan siihen mitä tekee ja luottamaan toisiin ihmisiin? Kiusaamista on ollut todella pitkään vaikka kaikkea mahdollista on tehty että se loppuisi. Toistaiseksi viimeinen yrityksemme on koulun vaihtaminen. Muutamme ja syksyllä poika aloittaa uudella paikkakunnalla opiskelun. Ei mene vielä yläasteelle. Lapsi on jo valmiiksi sanonut että mitä jos se taas alkaa, että kyllä niitä ikäviä tyyppejä on joka koulussa, entä jos opettaja ei usko taikka auta jne. Ei siis kovin luottavainen ole tulevan suhteen.
Te joita on kiusattu, miten olette myöhemmin pärjänneet elämässä? Mitä olisitte toivoneet esim. vanhemmiltanne että olisivat tehneet toisin? Mitkä asiat lapsen käytöksessä ovat hälyttäviä?
ap
Lapselle voi kehittyä jo aika pienenä sellainen uhrin rooli, joka seuraa häntä myös uuteen kouluun ja aina painitaan näiden samojen ongelmien kanssa.
Uuden opettajan kanssa olisi hyvä jutella etukäteen ja pyytää että tämä auttaisi vaivihkaa kavereiden saamisessa. Yrittäisin myös itse tukea uusien ystävien saamista rohkaisemalla lasta kutsumaan koulukavereita kylään ja vaikka johonkin huvipuisto- tai kylpyläreissuille.
Ammattiapu voi joskus olla myös hyvästä. Ja tulee mieleen jotkut jämäkkyyttä ja sosiaalisia juttuja opettavat ”ohjelmat” - olikohan jonkun nimi skidikantti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsin aikuisiällä olevani asperger, ja kaikki koulut olen käynyt siis diagnosoimattomana. Aikamoista sorsimista näin jälkeenpäin ajateltuna kaikki paitsi kuvaamataidon numerot, koska autistina eli ujona, hiljaisena, melkein puhumattomana en luonnollisesti ollut aktiivinen tunneilla. Tunnollinen kyllä, tein läksyt, en lintsannut, en häiriköinyt tai kiusannut, jne. Itse olin tietysti usein kiusattu. Ilman autismiakin, niin kohtuutonta vaatia jotain yltiöpäistä sosiaalista osallistumista sellaisilta persoonilta, joilta se ei vaan luonnistu. Ja rankaista sitten huonoilla arvosanoilla. Omalla lapsellani on onneksi autismidiagnoosi plakkarissa. Toivottavasti se huomioidaan asianmukaisesti kun koulu alkaa. Ettei hän minun tapaani saa oikeaa osaamistaan huonompia arvosanoja sellaisten ominaisuuksien takia, joille ei vain voi mitään.
Näin se nykyään menee. Kiusaajat saavat hymypatsaat ja muut kiusataan hengiltä. Kaikkialla sama juttu. Kukapa uskaltaisi ottaa asian julkisuuteen.
Kävin 90-luvulla koulun. Olin kanssa kiusattu ja hiljainen. Käytös 7. Kiusaajilla paremmat numerot koska eivät olleet hiljaisia.
Minulle jäi yläasteen perusteella sellainen fiilis, että käytösnumero on käytännössä oppiainearvosanojen mediaaniarvosana. Sehän muodostuu sen perusteella, mitä muut opettajat kertovat luokanvalvojalle/luokanopettajalle. Opettajilla tuskin on aikaa keskustella yksityiskohtaisesti jokaisen oppilaan arvosanoista jokaisen jakson jälkeen, joten luokanvalvoja vain katsoo, millaisia numeroita oppilas on saanut ja laittaa sen mukaan. Kaikilla kursseillahan tuntiaktiivisuus ja käyttäytyminen tunneilla on osa arvosanaa.
Mysteerejäkin löytyy. Itselläni käytösnumero oli koko yläasteen ajan 9, mutta yhdessä jaksossa se oli 8. Vieläkään en tiedä mitä pahaa olin tehnyt.