Kiusattu, hiljainen, ujo oppilas sai käytösnumeroksi 7?!

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole extrovertti, on huonommassa asemassa, sama jatkuu työelämässä. Pomon mukaan kaikki on paperilla hyvin(tulokset ym), mutta kun en osallistu työpaikan pikkujouluun, niin palkkaa ei voi nostaa. Ei enää riitä että tekee työt tai koulutehtävät hyvin. Häslääjät menestyy nykyään. Silti, en aio muuttua eikä muidenkaan pidä tehdä sitä väkisin, täytyy introverttejäkin oppia arvostamaan, muu on rasismiin verrattavaa toimintaa.

Luultavasti ongelmana ei ole introversio, jollei pikkujouluihin mene edes silloin, kun siitä olisi selkeästi itselle hyötyä. Minä olen itsekin introvertti (ja nautin etätöistä yksin kotona kovasti, mutta kivoja ovat myös tiimin nettikokoukset), mutta en ole arka, pelokas tai vetäytyvä normaalissa vuorovaikutuksessa - ne ovat eri ominaisuuksia. Edelleen olen pikkuisen ujo, vähemmän kuin lapsena ja nuorena, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, miten joku voi väittää olevansa ujo sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa on työskennellyt tai opiskellut vuosia, ujous kun liittyy uusiin tilanteisiin ja ihmisiin.

Vaihtakaa lapsen koulua! Suosittelen.

Lapsesi voi käyttäytyä luokassa tavoilla, joita et edes tiedä. Hän voi myös olla tässä ”kiusaamisessa” aktiivinen osapuoli, eli kiusaaminen ei ole kiusaamista, vaan huonoa käytöstä puolin ja toisin. Kysy vaikka opettajalta!

Vierailija kirjoitti:

Käytösnumerolle ei kannata antaa juuri ollenkaan painoarvoa. Siihen vaikuttaa kuitenkin esimerkiksi se että kuinka hyvin tavarat ovat mukana tai läksyt ovat tehty. Lisäksi tuntiaktiivisuus on erittäin tärkeä pointti.

No pitåä nimenomaan antaa painoarvoa käytösnumerolle! Arvosana 7 tarkoittaa huonoa käytöstä eikä siihen liity tuntiaktiivisuus, tekemättömät läksyt toki. 7 käytös on tosi huonoa.

Runsaat poissaolot tulkitaan huonoksi käytökseksi eli jos kiusattu on jatkuvasti pois koulusta niin tietenkin se vaikuttaa vai pitäisikö antaa muille viesti että voit olla tosi paljon pois ja saada hyvän käytösarvosanan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli seiska ja olin kiusattu. Syynä oli se kun en sopinut porukkaan (?!) ja en uskaltanut kiusaamisen takia viitata. Vastasin toki jos multa kysyttiin tai mulle puhuttiin, olin tunneilla hiljaa ja muutenkin käyttäydyin hyvin.

Ne joilla oli 9 tai 10 olivat äänekkäitä ja sosiaalisia. Kasin oppilaat oli niitä kiusaajia.

Jollain ihan mahdottomilla tapauksilla se numero oli 6-7. Sellaisilla jotka huusivat, kiroilivat, lintsasivat, eivät tehneet läksyjä, piirtelivät pilakuvia opesta, röökasivat, lensivät luokasta ulos.... Onpa kivaa että minut niputettiin samaan kastiin.

Sama 😔

Sama täällä. Ja tää on yksi merkittävä syy miksi olen aina pitänyt itseäni vähän huonompana ja arvottomampana kuin muut ja olen tyytynyt siihen että en saa mitä muut koska olen huonompi ja se on hyväksyttävää. Vasta nyt 36 vuotiaana olen alkanut ymmärtää että minussa ei ole mitään vikaa.

Joo meillä myös lapsen eskarissa paapotaan tätä yhtä hemmetin kiusaaja-mölisijä-pelleä. Innolla odotamme koulun alkua ja sitä millainen opettaja tulee. Jos opettaja on samanlainen lammas kuin eskariope niin tämä kiusaaja saa vain kiitosta. Jos tulee opettaja joka välittää työrauhasta ja lasten mielenterveydestä niin 1.hän tekee ongelmaperheen ongelmalapsesta lasun ja 2.hän laittaa tämän kiusaajan tarkkisluokalle. Vain tässä jälkimmäisessä tapauksessa mm.minun lapseni saa työrauhan ja säilyttää itsetuntonsa.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä varmaan poika koska pojille annetaan automaattisesti 8 tai jos on aivan mahdoton hulivili niin 7. Tytöt saa 9 tai 10 

No eikä saa. Rajaton käytös on tytöillä ja pojilla yleensä erilaista mutta yhtä paljon käytösarvosanaan vaikuttavaa.

Meillä lapsen keskiarvo 9.2 käytös numero 8. Googletin noita kriteereitä  käytöksen numero annetaan  ja  kyllä kymppiin ja ysiin on melko vaikea päästä.

Tuttua juttua. Hämmennyin tavattomasti, kun pojan tokarissa oli käytösnumero 8. Oli hyvät puhevälit opettajaan ja kysyin häneltä suoraan, että mitä hitsiä. Jotta itse olisi saanut käytösnumeroksi alle 10, olisi pitänyt suurinpiirtein yrittää sytyttää koulurakennus palamaan.

Selitys oli se, että repusta ei oikein tahtonut löytyä oikeita kirjoja ja myöhästelyäkin oli.

Tunnustin, että itsellä on ollut samaa vikaa tavaroiden suhteen ja että myöhästelytkin johtuvat meistä vanhemmista, joilla siihen aikaan oli vähän arvaamaton auto.

Meillä oli aikanaan lukiossa sellainen systeemi, että vuoroviikoin oli eri lukkari. Joka toinen maanantai mulla oli väärät läksyt tehtynä ja väärät romppeet kassissa. Myöhästyin tunneilta jatkuvasti. Joskus ei tullut lähdettyä ajoissa ja joskus matkanvarrella tuli vastaan jotain liian kiinnostavaa.

Onneksi en asu Suomessa. Käytöksestäkin annetaan numero koulussa. Kuvitelkaa koulu, mielikuvituksen silmillänne siis, jossa ei arvostella käytöstä. Miltä kuulostaa?

Olen antanut jollekin oppilaalle käytöksestä 5. Nykyään 8 on se normaali, josta poiketaan hyvästä syystä ylös tai alas päin. Ujo ja hiljainen saa helposti huonomman numeron siksi, että ei osallistu ja jää syrjään. Voi olla kiusaamisen seurausta.

Joo, ihan tuttu juttu. Olin itse peruskoulussa melko rajusti koulukiusattu, johon osallistui muutama opettajakin, mm. yläasteen luokanvalvojani. Valitettuani kerran hänelle antamastaan arvosanasta (oli oikeasti melko törkeä tapaus, enkä ollut edes ainoa mielivaltaisen arvioinnin uhri) hän päätti kostaa laskemalla käytöksen arvosanaa luokan pahimpien häiriköiden tasolle. Olin siis kiltti, hiljainen ja ujo oppilas joka kävi koulussa päivittäisestä rääkkäämisestä huolimatta tunnollisesti. Mainittuani tuosta käytöksen arvosanasta muille oppilaille, sain lähinnä todella epäuskoisia katseita ja monttu auki ihmettelyä. Niissä häiriköissä (joista monet olivat kiusaajiani) tuo herätti lähinnä huvittuneisuutta, tosin olin aistivinani että hekin olivat jollain tasolla järkyttyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko kysyä että onko numeroiden antotavat muuttuneet vuosien saatossa kuinka paljon?

Ovat muuttuneet, paljon.

Vielä 80-luvulla kun olin koulussa, oli oletuksenä, että käytöksestä saa aina kympin. Piti tehdä jotain todella törkeää, jos numero oli pienempi (jatkuva lintsaaminen, haistattelu opettajille, koulun omaisuuden avoin tärvely tms. usein tehtynä), ja silloinkin yleensä yhdeksän eikä sen vähempää.

Nyt skaala on laajempi ja käytöstä arvioidaan kuin mitä tahansa muutakin asiaa. Lisäksi ei arvioida enää yksipuolisesti tottelevaisuutta, vaan arvioinnin kohteena ovat osallistumishalu, yhteistyökyky ym. nykyään arvostetut asiat.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa onneksi jo saa arvosanat siitä mitä saa tenteistä, ryhmätöistäkin arvostellaan työn perusteella, ei minkään "olitko kiva kaveri" ja viittaatko kurssilla. Tosin eihän ne peruskoulussa kiusatut välttämättä korkeakouluun asti jaksa, kun koko lapsuus ja nuoruus menee kiusattuna.

Ja työelämässä se taas menee kuitenkin siihen että oletko kiva kaveri ja osallistutko yhteisiin rientoihin saadaksesi palkankorotuksia tai ylennyksiä yms.

Elämä on kehdosta hautaan pelkkää kiusaamista, tämä on näkemykseni.

Vierailija kirjoitti:

Käytösnumerolle ei kannata antaa juuri ollenkaan painoarvoa. Siihen vaikuttaa kuitenkin esimerkiksi se että kuinka hyvin tavarat ovat mukana tai läksyt ovat tehty. Lisäksi tuntiaktiivisuus on erittäin tärkeä pointti.

Jos ei kannata antaa painoarvoa, niin miksi sille annetaan lainkaan numeroa sitten?

Loogisuutta, hyvät opettajat!

Minua oikeasti suututtaa, kun en osannut aikanaan ehkä tarpeeksi puolustaa omaa lastani eri tilanteissa. Hiljaisia ja ujoja on helppo kyykyttää. Vaatii vanhemmaltakin paljon, jotta saa oikeudenmukaista kohtelua, jos oma lapsi on hiljainen, ujo tai kiusattu.

Itse muistelen niin, että yhdessä koulussa oli pitkään 8 numerona minulla. Siellä oli paljon todella äänekkäitä oppilaita ja itsekään en uskaltanut viitata juuri lainkaan. Sain silti tämän numeron varmaan senkin takia, että olin ainoita jotka eivät häirinneet tunneilla ja muutenkin pärjäsin koulussa melko hyvin. Sitten vaihdoin toiseen kouluun ja siellä meno paljon rauhallisempaa ja tavallaan "arvostettiin" niitäkin, jotka olivat hiljaisempia. Siellä numero nousi 9:sään saakka. Tosin välillä ihmettelin, että sain niin hyvän numeron, koska en uskaltanut oikeastaan viitata sielläkään lainkaan ja esitelmien pito vaikeaa. Toisaalta se oli melko "hyvä" koulu missä todellakin palkittiin jos pärjäsi opiskelussa hyvin ja teki tehtävät. Uskon niiden takia saaneeni sen numeron, koska tavallaan "suullinen puoleni" ei siihen oikeuttanut. Tosin meidän luokallamme oli yksikin tyttö, joka sai aina kympin, vaikka ei koskaan uskaltanut viitata. Hän pärjäsi kuitenkin tosi hyvin koulussa ja uskon tämän vaikuttaneen. Minuakin on kiusattu paljon ja tämänkään vuoksi en oikeastaan koskaan viitannut enää yläkoulussa. Tietenkin se on ikävää jos kaikkien pitäisi olla niin puheliaita ja jopa mieluummin sellaisia jotka häiritsevät, että olisivat sitten tarpeeksi sosiaalisia. Ei tämäkään linja olo mikään hyvä.

Minulle on myös tuttua se, että numeroita laitettiin alaspäin, kun en viitannut. Jopa lukiossa huomasi tätä paljon ja eräs opettaja sanoi minulle, että pitäisi olla aktiivisempi. Oikeastaan se oli vähän hassua, kun hän sanoi, ettei uskonut minun tietävän yhdestä asiasta yhtään mitään, kun olin kuulemma liian hiljaa. Koe sitten paljastikin, että olin ihan hyvin asiasta perillä. Ei kenestäkään saisi silti tehdä "tyhmää" vaan sen takia jos viittaaminen on vaikeaa ja ei ole niin paljon äänessä. Monet kerrat kyllä numeroita laskettiin alaspäin ja joku 8 puoli ja aina vaan 8 ja en yhdeltä opettajalta koskaan saanut 9:sää. Tein myös kaikki tehtävät ja palautin vaadittavat jutut, en ollut myöhässä yms joten mikään tälläinen ei ollut syynä. Joissakin kouluissa vaan on niin, että monet todella sosiaaliset oppilaat ovat niitä pidettyjä ja heitä voidaan myös numeroissa palkita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko kysyä että onko numeroiden antotavat muuttuneet vuosien saatossa kuinka paljon?

Ovat muuttuneet, paljon.

Vielä 80-luvulla kun olin koulussa, oli oletuksenä, että käytöksestä saa aina kympin. Piti tehdä jotain todella törkeää, jos numero oli pienempi (jatkuva lintsaaminen, haistattelu opettajille, koulun omaisuuden avoin tärvely tms. usein tehtynä), ja silloinkin yleensä yhdeksän eikä sen vähempää.

Nyt skaala on laajempi ja käytöstä arvioidaan kuin mitä tahansa muutakin asiaa. Lisäksi ei arvioida enää yksipuolisesti tottelevaisuutta, vaan arvioinnin kohteena ovat osallistumishalu, yhteistyökyky ym. nykyään arvostetut asiat.

Minusta tuo nykyinen arviointi on todella epäoikeudenmukainen.

Kuka nämä kriteerit on sanellut?

Googlettakaa ne kriteerit ihmiset. Googlettakaa, kaikki laukovat täällä omia käsityksiään oppiaineiden, käytösnumeroiden ja stipendien kriteereistä. Niille on kriteerit, ei opet niitä keksi

Käytös ei ole tuntiaktiivisuutta, vaan sitä miten luokassa ja opetuksessa muiden kanssa toimii. Koulun sääntöjen noudattaminen (esim ei kiroile, kiusaa), työrauhan ylläpito, kohteliaisuus ja muut peruskäytöstavat (tervehtii, kiittää), avuliaisuus ja muiden huomiointi, esim. luokkakavereiden kohdalla (ei etuile, omien jälkien siivous, huolehtii yhteisistä välineistä, auttaa muita jne).

Se että vaan on, on usein 8.

No näin minuakin ruvettiin eristää yhteiskunnasta. Koulustahan se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Googlettakaa ne kriteerit ihmiset. Googlettakaa, kaikki laukovat täällä omia käsityksiään oppiaineiden, käytösnumeroiden ja stipendien kriteereistä. Niille on kriteerit, ei opet niitä keksi

Käytös ei ole tuntiaktiivisuutta, vaan sitä miten luokassa ja opetuksessa muiden kanssa toimii. Koulun sääntöjen noudattaminen (esim ei kiroile, kiusaa), työrauhan ylläpito, kohteliaisuus ja muut peruskäytöstavat (tervehtii, kiittää), avuliaisuus ja muiden huomiointi, esim. luokkakavereiden kohdalla (ei etuile, omien jälkien siivous, huolehtii yhteisistä välineistä, auttaa muita jne).

Se että vaan on, on usein 8.

"että vaan on" 😂

Koko käytösnumeron antaminen on ihan sairasta, miksi sellainen katsotaan tarpeelliseksi? Ymmärtäisin, jos vain koulun sääntöjen noudattaminen ja koulutyöstä huolehtiminen vaikuttaisi arvosanaan, mutta että kaikkien pitäisi sen lisäksi olla vielä ekstroverttejä ja sosiaalisesti taitavia.