Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia joita kukaan ei ole halunnut?
31.05.2020 |
En oikein tiedä mikä minussa on vikana, mutta olen alkanut kokea että kukaan ei ole koskaan oikeasti halunnut minua. Kukaan ei ole yrittänyt minua kunnolla, jos joku vähän jotain yrittää niin kaikkoavat todella helposti hyvä että kerkeän edes suuta avata. Sitten kun olen itse yrittänyt niin minut on torjuttu tai sitten vajaa vuoden tapailun jälkeen jätetty.
En ymmärrä mitä teen väärin. Tuntuu että monilla naisilla miehet oikeasti yrittävät kunnolla, mutta minulla ei.
Olen yrittänyt myös kehittää itseäni ja olla naisellisempi, mutta ei ole hirveästi auttanut ja tää panostus alkaa tuntua melkeen säälittävältä vaikka toisaalta koen olevani oma itseni.
Tuntuu että joidenkin naisten ei tarvitse tehdä yhtään mitään ja silti saavat huomiota ja iskuyrityksiä.
En ole edes koskaan ollut treffeillä.
Ulkonäöllisesti olen ihan nätti, on ainakin sen verran kehuttu. Kroppa ei ole koskaan ollut erityisen hyvä, normaalipainoinen olen kuitenkin ollut suurimman osan elämästä, tällä hetkellä keikkuu kuitenkin ylipainon rajoilla.
Johtuneeko se sitten tuosta kropasta, olen aina inhonnut sitä. Masentavaa.
Kommentit (593)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei halua minua. Olen alkanut toivoa että kuolen.
N23
Haluatko kokeilla meilien vaihtoa epätoivoisen hikkymiehen kanssa. Olen hikky ja kiltti, en katkera, sinua monta vuotta vanhempi. Toivon että saat hyvää elämääsi, vaikka ei kiinnostaisi keskustellakaan.
En!! Hyi helvetti.
Eikö pelkkä kieltäytyminen olisi riittänyt. Miksi pitää sanoa toiselle noin rumasti, olit sitten tuo keneltä kysyttiin tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei halua minua. Olen alkanut toivoa että kuolen.
N23
Haluatko kokeilla meilien vaihtoa epätoivoisen hikkymiehen kanssa. Olen hikky ja kiltti, en katkera, sinua monta vuotta vanhempi. Toivon että saat hyvää elämääsi, vaikka ei kiinnostaisi keskustellakaan.
En!! Hyi helvetti.
Eikö pelkkä kieltäytyminen olisi riittänyt. Miksi pitää sanoa toiselle noin rumasti, olit sitten tuo keneltä kysyttiin tai et.
Erittäin suuri osa naisista nauttii, kun saa lyödä lyötyä miestä. Miehet sen sijaan naureskelevat lähinnä instagram-lissuille ja tavisnaisille, jotka etsivät itseään parempaa miestä. En itsekään halua millään lailla loukata niitä naisia, joiden elämä on valmiiksi kovaa.
M/40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipide on että sun kannattaisi ehdottomasti panostaa kroppaan, se on naiselle ylivoimaisesti helpoin ja tehokkain keino nostaa omaa markkina-arvoa.
Rehellisesti sanottuna itse viehätyn vain hoikista tai urheilullisista vartaloista.
En vaan jotenkin osaa laihtua, kroppa on ollut lapsesta asti ongelma vaikken ollut ylipainoinen mutten ollut tarpeeksi hoikka. Kropan malli on huono että en tiedä auttaisiko laihtuminenkaan.
Hyvän korsetin saa erikoisliikkeestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei halua minua. Olen alkanut toivoa että kuolen.
N23
Haluatko kokeilla meilien vaihtoa epätoivoisen hikkymiehen kanssa. Olen hikky ja kiltti, en katkera, sinua monta vuotta vanhempi. Toivon että saat hyvää elämääsi, vaikka ei kiinnostaisi keskustellakaan.
En!! Hyi helvetti.
Eikö pelkkä kieltäytyminen olisi riittänyt. Miksi pitää sanoa toiselle noin rumasti, olit sitten tuo keneltä kysyttiin tai et.
Erittäin suuri osa naisista nauttii, kun saa lyödä lyötyä miestä. Miehet sen sijaan naureskelevat lähinnä instagram-lissuille ja tavisnaisille, jotka etsivät itseään parempaa miestä. En itsekään halua millään lailla loukata niitä naisia, joiden elämä on valmiiksi kovaa.
M/40
Samaa mieltä.
Toki on miehiä jotka mollaavat naisia joilta eivät saa. Se nainen voi sitten olla instamissi, tavis tai seinäruusu.
Mutta yleisesti ottaen miehet ovat aika sympaattisia naisia kohtaan joilla ei oikeasti käy flaksi, useissa tapauksissa on vain vaikeaa uskoa ettei nainen oikeasti saisi huomiota kun tietää että paljon vaatimattomamman näköisetkin omassa tuttavapiirissä saavat osakseen katseita, kehuja ja lähestymisyrityksiäkin.
Yksi vinkki jonka annan on ettei se prinsessastrategia aina toimi kaikille. Eli odottelet vain että puskista paikalle ryntää prinssi tekemään aloitteen.
Täällä yks vähän päälle neljäkymppinen, jota kukaan ei ole koskaan halunnut. Tai no olihan mulla teini-ikäisenä vientiä, mutta aikuisiällä en ole kenellekään kelvannut parisuhteeseen. Kolmekymppiseksi asti olin ihan mukavan näköinen ja normaalipainoinen muidu. Sen jälkeen kun kaverit alkoi pariutua ja iltarientoja alkoi olla vähän harvemmin niin olen viikonloput syönyt yksinäisyyteen ja murheeseen ja nykyään olen pahasti ylipainoinen. Mulla on aina ollut aikapaljon miespuolisia kavereita (siis naispuolisten lisäksi) ja heidän kanssaan on kyllä helppo heittää ronskiakin läppää jne., mutta sitten jos olen johonkin ihastunut niin muutun ihan idiootiksi. En osaa mitenkään tuoda kiinnostustani ilmi vaan muutun kylmän ja leuhkan oloiseksi. Tätä olen kyllä kuullut muutenkin, vaikka todellisuudessa olen vaan ujo ja aika varautunut uusien ihmisten kanssa. En myöskään koskaan ymmärrä jos joku on kiinnostunut minusta vaan luulen, että hän pitää minua pilkkanaan. Tämä johtuu siitä, että niin on usein käynyt. Mulle flirttaillaan ihan vitsillä, koska mulla on hyvä huumorintaju. Tai sitten olen aina se kakkosvaihtoehto eli varattu mies osoittaa kiinnostusta ja sitten kun alan vähän laskea suojamuuriani niin ukot loikkii takasin vanhan muijansa luo. Mitään yhdenyön suhteita en tarkoita enkä harrasta. Koskaan ei ole kukaan lähestynyt tosi tarkoituksella, että haluaisi oikeasti tutustua muhun. Tällä hetkellä taidan olla oikeasti masentunut tämän yksinäisyyden vuoksi. En vaan näytä sitä kenellekään. Vähän aikaa sitten eräs tuttu vitsaili etsivänsä minulle miehen ja heitti hurttia huumoria aiheesta. Minä vastasin ja nauroin niinku minun odotetaankin tekevän. Mutta kotiin päästyäni minun pääsi itku, vitsihän minä ja tämän tilanteeni taitaa kaikille olla. Kukaan ei varmasti usko kuinka syvissä vesissä tällä hetkellä uin tämän asian kanssa. Kuinka epänormaaliksi ja kelpaamattomaksi sitä voi itsensä tuntea. Kaikki muut elämän osa-alueet mulla on kunnossa, kaikki mihin voi itse vaikuttaa; tutkinto, työ ja asunto jne. Jos voisin haluaisin vain kadota maapallolta, enkä tarkoita tässä uhkailla millään itsetuhoisuudella. En vaan kertakaikkiaan tiedä mitä teen väärin. Miehiltä jos kysyy niin suurin ongelma on tietysti tuo ylipaino, pelkään vaan, että jos onnistuisin laihtumaan niin muutun sen myötä miesten vihaajaksi. Kun en kertakaikkiaan voi ymmärtää miten ulkonäkö tekee parisuhteesta hyvän. Miten tyhjää miesten sielunelämä on. En kuitenkaan ole mikään ihan karmea linnunpelätin, osaan kyllä laittautua aika kivasti ja minulla on tyylitajua. Itse haluaisin kumppanin, jonka kanssa on aidosti hyvä ja hauska olla, siis huumoria, hassuttelua, intohimoista seksiä jne. Tällä hetkellä tuntuu, että pohdin tätä asiaa päässäni koko valveilla olo ajan ja mitään ilonaiheita on vaikeeta elämään löytää. Meneillään oleva kesä ahdistaa ihan suunnattoman paljon. No mutta sorry tuli pitkä sepustus, mutta hitto kun keksisi mikä minussa on vikana. Vaikka vaikeetahan sitä luonnettaan on muuttaa. Itsetunto on kyllä niin pohjamudissa miesten suhteen että hädintuskin uskallan enää katsoa moisia päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Tuli itsellekin paha mieli kertomastasi. En osaa lohduttaa, mutta haluan kuitenkin toivottaa sinulle tsemppiä! Toivon, että vielä löydät tilan jossa voit olla onnellinen ja tyytyväinen!
m35.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yks vähän päälle neljäkymppinen, jota kukaan ei ole koskaan halunnut. Tai no olihan mulla teini-ikäisenä vientiä, mutta aikuisiällä en ole kenellekään kelvannut parisuhteeseen. Kolmekymppiseksi asti olin ihan mukavan näköinen ja normaalipainoinen muidu. Sen jälkeen kun kaverit alkoi pariutua ja iltarientoja alkoi olla vähän harvemmin niin olen viikonloput syönyt yksinäisyyteen ja murheeseen ja nykyään olen pahasti ylipainoinen. Mulla on aina ollut aikapaljon miespuolisia kavereita (siis naispuolisten lisäksi) ja heidän kanssaan on kyllä helppo heittää ronskiakin läppää jne., mutta sitten jos olen johonkin ihastunut niin muutun ihan idiootiksi. En osaa mitenkään tuoda kiinnostustani ilmi vaan muutun kylmän ja leuhkan oloiseksi. Tätä olen kyllä kuullut muutenkin, vaikka todellisuudessa olen vaan ujo ja aika varautunut uusien ihmisten kanssa. En myöskään koskaan ymmärrä jos joku on kiinnostunut minusta vaan luulen, että hän pitää minua pilkkanaan. Tämä johtuu siitä, että niin on usein käynyt. Mulle flirttaillaan ihan vitsillä, koska mulla on hyvä huumorintaju. Tai sitten olen aina se kakkosvaihtoehto eli varattu mies osoittaa kiinnostusta ja sitten kun alan vähän laskea suojamuuriani niin ukot loikkii takasin vanhan muijansa luo. Mitään yhdenyön suhteita en tarkoita enkä harrasta. Koskaan ei ole kukaan lähestynyt tosi tarkoituksella, että haluaisi oikeasti tutustua muhun. Tällä hetkellä taidan olla oikeasti masentunut tämän yksinäisyyden vuoksi. En vaan näytä sitä kenellekään. Vähän aikaa sitten eräs tuttu vitsaili etsivänsä minulle miehen ja heitti hurttia huumoria aiheesta. Minä vastasin ja nauroin niinku minun odotetaankin tekevän. Mutta kotiin päästyäni minun pääsi itku, vitsihän minä ja tämän tilanteeni taitaa kaikille olla. Kukaan ei varmasti usko kuinka syvissä vesissä tällä hetkellä uin tämän asian kanssa. Kuinka epänormaaliksi ja kelpaamattomaksi sitä voi itsensä tuntea. Kaikki muut elämän osa-alueet mulla on kunnossa, kaikki mihin voi itse vaikuttaa; tutkinto, työ ja asunto jne. Jos voisin haluaisin vain kadota maapallolta, enkä tarkoita tässä uhkailla millään itsetuhoisuudella. En vaan kertakaikkiaan tiedä mitä teen väärin. Miehiltä jos kysyy niin suurin ongelma on tietysti tuo ylipaino, pelkään vaan, että jos onnistuisin laihtumaan niin muutun sen myötä miesten vihaajaksi. Kun en kertakaikkiaan voi ymmärtää miten ulkonäkö tekee parisuhteesta hyvän. Miten tyhjää miesten sielunelämä on. En kuitenkaan ole mikään ihan karmea linnunpelätin, osaan kyllä laittautua aika kivasti ja minulla on tyylitajua. Itse haluaisin kumppanin, jonka kanssa on aidosti hyvä ja hauska olla, siis huumoria, hassuttelua, intohimoista seksiä jne. Tällä hetkellä tuntuu, että pohdin tätä asiaa päässäni koko valveilla olo ajan ja mitään ilonaiheita on vaikeeta elämään löytää. Meneillään oleva kesä ahdistaa ihan suunnattoman paljon. No mutta sorry tuli pitkä sepustus, mutta hitto kun keksisi mikä minussa on vikana. Vaikka vaikeetahan sitä luonnettaan on muuttaa. Itsetunto on kyllä niin pohjamudissa miesten suhteen että hädintuskin uskallan enää katsoa moisia päin.
No miltä sinusta kuulostaisi mies joka on 160cm ja aliravitsemuksen takia langanlaiha?
Aivan.
Ylipaino on miehille isompi asia. Naisille vastaavia ovat yleensä pituus ja laihuus, nuoremmille naisille kenties kaljuuntuminen. Nuo ovat kovempia kriteerejä sikäli että pituutta ei voi muuttaa eikä kaljuuntumiseen ole helppoa ratkaisua. Ja juu, myöhäistä on selitellä vanhempana, jos nuorena on itse oltu pinnallisia.
Huomathan myös yhteyden välillä ylipaino ja se miten tilanteeseen on päädytty? Itse olen tykästynyt ulkonäöllisesti myös ylipainoisiin naisiin (juuri näin tänäänn naisen joka oli varmasti tyyliin 175cm/100+kg ja todella seksikäs)...mutta hälytyskellot soivat mm. tuon tunnesyömisen takia. En haluaisi kumppania joka reagoi negatiivisiin tunnetiloihin syömällä epäterveellisiä herkkuja.
Toinen pointi on että aika usein nainen on itsekin valikoiva ulkonäöllisesti. Sitä ei vain sisäistetä kun mietitään että minähän vain katselen minua miellyttäviä miehiä, ei tässä ole kriteerilistoja. No niissä minua miellyttävissä miehissä kuitenkin on tiettyjä ulkonäöllisiä piirteitä, yleensä sellaisia jotka ovat muidenkin naisten mieleen. Tai sanotaanko että niissä ei ole niitä ns. negatiivisia ulkonäöllisiä piirteitä.
Tsemppiä kuitenkin. Ihan hyvän kuvan tuosta viestistäsi sai, moniakin positiivisia asiota näin miehen näkökulmasta.
Sanon kuitenkin rehellisesti että tunnesyöminen olisi hyvä saada kuriin, ja totta on että normaalipainoisuus (terveys) miellyttää useimpia miehiä. Sekin on avuksi jos on vähän parempi itsetunto, silloin ei jää niin helposti kakkosnaiseksi ja hetken huviksi.
- t. k*sipäinen/rehellinen mies, valitkaa jompi kumpi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista ja tsempeistä 588 ja 587. Tykkään suorasta puheesta eli nou hätä 588. Ja tosiaan ei mulla itsetunnossa muuten ole mitään ongelmia, mutta miesten suhteen nyt sattuneesta syystä ei ole enää itseluottamusta yhtään.
t.586
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipide on että sun kannattaisi ehdottomasti panostaa kroppaan, se on naiselle ylivoimaisesti helpoin ja tehokkain keino nostaa omaa markkina-arvoa.
Rehellisesti sanottuna itse viehätyn vain hoikista tai urheilullisista vartaloista.
Voitaisko vihdoinkin alkaa irtaantumaan tästä myrkyllisestä miesten miellyttämisestä? Eräässä topassa meinaa nuori nainen ottaa kohta hengen itseltään jäätyään vaille huomiota.
Naiset! Noustaan vastarintaan. Me olemme vahvempia ihanina omina itsenämme emmekä kaipaa miehien asettamia markkina-arvoja ja almuja, joita he maksavat tästä näennäisestä markkina-statuksesta.
Kannustan nuoria naisia jättäytymään hetkeksi deittimarkkinoilta keskittyen lähinnä nyt itseensä. Parhaimmassa tapauksessa löydät itsellesi mieluisan alan tai muuten vain uuden suunnan.
Ole ihana nainen vailla murheita!
Ei tule ikävä, pärjäilkää.
No voi järkky. Ei nyt mihinkään tinderiin kannata mennä. Jos on kovin tyrkky, kaikki järkevät miehet jättävät väliin ja vain panopuuta kaipaavat käyttävät tilannetta hyväkseen.
Ongelma on siis siinä, että miehiä ei oikein kiinnosta. Painokaan ei ole yksin mikään kriteeri. Tarkalleen ottaen, itse tykään kovasti, että nainen on vähän niin kuin pulska ja mehevä. Kuivan kesän orava olisi itselleni kauhitus.
Jos niitä koiraita ei parveile ympärillä, jokin vika on siinä habituksessa. Sitä voisi kannattaa miettiä siitä lähtökohdsta että mikä miehiä kiinnostaa. Naisten omat jutut ovat aika usein pahasti pielessä ja enemmän rumistumisleikkejä. Jos nut aloitetaan, että sähkön sininen tukka, nenärengas, muutama tatski, mustat kynnet ja mauton pukeutuminen (liituraidasta porttoon) niin kyllä se valikoi kovasti niitä kandidaatteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatketaanpa vaikka vielä Saulin eli ex. pressaan Jennillä. On se nätti kuvissakin, mutta Jenni pitää nähdä "elävänä". Se hymy ja silmien pilke, se ei kuvissa koskaan välity.
En!! Hyi helvetti.