Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia joita kukaan ei ole halunnut?
31.05.2020 |
En oikein tiedä mikä minussa on vikana, mutta olen alkanut kokea että kukaan ei ole koskaan oikeasti halunnut minua. Kukaan ei ole yrittänyt minua kunnolla, jos joku vähän jotain yrittää niin kaikkoavat todella helposti hyvä että kerkeän edes suuta avata. Sitten kun olen itse yrittänyt niin minut on torjuttu tai sitten vajaa vuoden tapailun jälkeen jätetty.
En ymmärrä mitä teen väärin. Tuntuu että monilla naisilla miehet oikeasti yrittävät kunnolla, mutta minulla ei.
Olen yrittänyt myös kehittää itseäni ja olla naisellisempi, mutta ei ole hirveästi auttanut ja tää panostus alkaa tuntua melkeen säälittävältä vaikka toisaalta koen olevani oma itseni.
Tuntuu että joidenkin naisten ei tarvitse tehdä yhtään mitään ja silti saavat huomiota ja iskuyrityksiä.
En ole edes koskaan ollut treffeillä.
Ulkonäöllisesti olen ihan nätti, on ainakin sen verran kehuttu. Kroppa ei ole koskaan ollut erityisen hyvä, normaalipainoinen olen kuitenkin ollut suurimman osan elämästä, tällä hetkellä keikkuu kuitenkin ylipainon rajoilla.
Johtuneeko se sitten tuosta kropasta, olen aina inhonnut sitä. Masentavaa.
Kommentit (593)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaalin ulkonäön ja käytöksen omaava nainen saa miehen aivan helposti.
Ei välttämättä, jos elää pienissä ympyröissä, ei tapaa juuri ketään, ei mene minnekään deittipalstoille, ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipide on että sun kannattaisi ehdottomasti panostaa kroppaan, se on naiselle ylivoimaisesti helpoin ja tehokkain keino nostaa omaa markkina-arvoa.
Rehellisesti sanottuna itse viehätyn vain hoikista tai urheilullisista vartaloista.
En vaan jotenkin osaa laihtua, kroppa on ollut lapsesta asti ongelma vaikken ollut ylipainoinen mutten ollut tarpeeksi hoikka. Kropan malli on huono että en tiedä auttaisiko laihtuminenkaan.
Alusvaateosastolta löytyy vaikka mitä "huijauvälinettä".
Minua juuri harmitti vietävästi rautakaupassa, kun iskin silmäni yhteen työntekijään siellä, joka palveli minua kyllä kiitettävästi muttei tuntunut noteeraavan millään tavalla, että olen nainen ja flirttailen. Voi kunpa en olisi näin ruma :( Tai jos saisi tukahdutettua romanttiset tarpeet kokonaan. Ajattelen sitä miestä vieläkin. Jos olisin kaunis, menisin viemään puhelinnumeroni sille. Nyt jos veisin, saisin varmaan naurut niskaani.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kans epänaisellinen vartalo, jota olen hävennyt koko elämäni ja ehkä siinä yksi syy, miksi en ole koskaan ”päässyt” naimisiin. Ylipainon rajoilla menty aina, välillä laihdutus auttaa ja jostain syystä myös flaksi alkaa käydä silloin paremmin. Mut johtuuko se itsetunnon kohoamisesta vai ulkonäön muutoksesta? Toinen juttu, mikä olisi pitänyt tajuta ajoissa on pitkä tukka. Se pitää olla, jotta miehet kiinnostuu.
N43
Ei tarvitse olla lyhyt tukka, minulla on ollut lyhyt tukka nuoruudessa ja tälläkin hetkellä, tosin se sopii minulle ja kasvoihini,olen saanut paljon positiivista palautetta miehiltä kuinka minulle sopii lyhyt tukka. Kannattaa valita omiin kasvoihin sopiva hiusmalli ja kampaaja. Kasvoni ovat naiselliset ja tyttömäiset miesten mielestä kauniit. Vartaloni on tiimalasin mallinen, kauniit rinnat ja pyöreä peppy. Olen harrastanut liikuntaa lapsuudesta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kans epänaisellinen vartalo, jota olen hävennyt koko elämäni ja ehkä siinä yksi syy, miksi en ole koskaan ”päässyt” naimisiin. Ylipainon rajoilla menty aina, välillä laihdutus auttaa ja jostain syystä myös flaksi alkaa käydä silloin paremmin. Mut johtuuko se itsetunnon kohoamisesta vai ulkonäön muutoksesta? Toinen juttu, mikä olisi pitänyt tajuta ajoissa on pitkä tukka. Se pitää olla, jotta miehet kiinnostuu.
N43
Ei tarvitse olla lyhyt tukka, minulla on ollut lyhyt tukka nuoruudessa ja tälläkin hetkellä, tosin se sopii minulle ja kasvoihini,olen saanut paljon positiivista palautetta miehiltä kuinka minulle sopii lyhyt tukka. Kannattaa valita omiin kasvoihin sopiva hiusmalli ja kampaaja. Kasvoni ovat naiselliset ja tyttömäiset miesten mielestä kauniit. Vartaloni on tiimalasin mallinen, kauniit rinnat ja pyöreä peppy. Olen harrastanut liikuntaa lapsuudesta lähtien.
No kivat sulle hei. Mitä oikeastaan teet tässä ketjussa? Muuta kuin itsekehut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on joku trolli. Vuoden tapaillut jotain miestä, mutta ei ole silti käynyt treffeillä??
Tavattiin netissä.
Vierailija kirjoitti:
Minua juuri harmitti vietävästi rautakaupassa, kun iskin silmäni yhteen työntekijään siellä, joka palveli minua kyllä kiitettävästi muttei tuntunut noteeraavan millään tavalla, että olen nainen ja flirttailen. Voi kunpa en olisi näin ruma :( Tai jos saisi tukahdutettua romanttiset tarpeet kokonaan. Ajattelen sitä miestä vieläkin. Jos olisin kaunis, menisin viemään puhelinnumeroni sille. Nyt jos veisin, saisin varmaan naurut niskaani.
Isketkö ikinä silmiäsi kehenkään kirjastonsetään tai IT-helpdesk -mieheen? Jos et, niin miksi et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua juuri harmitti vietävästi rautakaupassa, kun iskin silmäni yhteen työntekijään siellä, joka palveli minua kyllä kiitettävästi muttei tuntunut noteeraavan millään tavalla, että olen nainen ja flirttailen. Voi kunpa en olisi näin ruma :( Tai jos saisi tukahdutettua romanttiset tarpeet kokonaan. Ajattelen sitä miestä vieläkin. Jos olisin kaunis, menisin viemään puhelinnumeroni sille. Nyt jos veisin, saisin varmaan naurut niskaani.
Isketkö ikinä silmiäsi kehenkään kirjastonsetään tai IT-helpdesk -mieheen? Jos et, niin miksi et?
Onpa outo kysymys. Mutta vastaan silti: olin vuosia ihastunut meidän firman IT-tuen mieheen. Ylipainoinen, kalju mies. Yritätkö sanoa, että ongelmani on se, että katselen niitä parhaimman näköisiä miehiä, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua juuri harmitti vietävästi rautakaupassa, kun iskin silmäni yhteen työntekijään siellä, joka palveli minua kyllä kiitettävästi muttei tuntunut noteeraavan millään tavalla, että olen nainen ja flirttailen. Voi kunpa en olisi näin ruma :( Tai jos saisi tukahdutettua romanttiset tarpeet kokonaan. Ajattelen sitä miestä vieläkin. Jos olisin kaunis, menisin viemään puhelinnumeroni sille. Nyt jos veisin, saisin varmaan naurut niskaani.
Isketkö ikinä silmiäsi kehenkään kirjastonsetään tai IT-helpdesk -mieheen? Jos et, niin miksi et?
Onpa outo kysymys. Mutta vastaan silti: olin vuosia ihastunut meidän firman IT-tuen mieheen. Ylipainoinen, kalju mies. Yritätkö sanoa, että ongelmani on se, että katselen niitä parhaimman näköisiä miehiä, vai?
Makuni on sellainen. Tuo rautakaupan mies oli ehkä 40, vatsakas ja parrakas, arviolta 170 cm. Mielestäni vastustamattoman komea. Ongelmani ei tosiaan ole se, että ihastun Brad Pitteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaalin ulkonäön ja käytöksen omaava nainen saa miehen aivan helposti.
Ei välttämättä, jos elää pienissä ympyröissä, ei tapaa juuri ketään, ei mene minnekään deittipalstoille, ei...
Näin juuri. Itselläni on paljonkin vientiä aina kun aktivoidun jollain deittipalstalla. Mutta jos en, ihan turha kuvitella että elävässä elämässä tapahtuisi yhtään mitään. Ei ole tapahtunut, ei tule tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
En edes usko että liiallinen kiltteys olisi ongelma. Ongelma on maskuliinisten ominaisuuksien puute. Jos ne puuttuvat, ei pääse siihen vaiheeseen jossa kiltteyttä halutaan muuten kuin kaveritasolla.
Tämä on totta omasta kokemuksesta. Olen kiltti, myötäilevä ja hiljainen, aivan persoonaton lapanen ja minulla on estynyt persoonallisuushäiriö. Kasvoni ovat vain ilmeisesti riittävän maskuliinisen komeat siihen, että naiset ovat kiinnostuneet. Pituuskin on vain 171 ja painan 65.
Silloin harvoin kun tapaan jonkun uuden naisen, niin lähes aina hän kertoo minulle, että olen komea. Se kommentti on aina hyvin sidonnainen yksinomaan kasvoihini. Vartaloa ei ole kukaan koskaan kehunut, eikä se hyvä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakaan ei kukaan koskaan halunnut. Ja sen huomasi jo ala-asteella. Muut tytöt saivat ”leikkipoikaystäviä” joka viikko ja pusuhipassa pusuja, minua ei lähestynyt vapaaehtoisesti yksikään poika.
Epäilen, että suurin syy on yksinkertaisesti ruma naamani sekä näin vanhempana myös vääränmallinen vartalo. Olen vain 165 cm pitkä, minulla ei ole juuri mitään pigmenttiä kasvoissani. Maantienharmaat ripset ja kulmakarvat. Ohuet huulet ja pieni suu. Kaksoisleuka. Pienet syvälle kalloon painuneet silmät. Vyötärö mallia suora ja leveä lankku ja nyt lihavana (voi kyllä olen nykyään rehellisesti ylipainoinenkin) mallia leveä alavatsamakkaralla ja selkäläskeillä kuorrutettuna. Joka tapauksessa painoin kuitenkin nuorempana koko ajan 56-64 kg välillä, eikä ketään (kunnollista) kiinnostanut lähestyä minua paitsi kerran kun olin hoikimmillani yksi känniläinen oikein jahtasi koko yön.
Sain kuitenkin lopulta ns. väkisin jahtaamalla itselleni parisuhteen ja toisenkin. Ensimmäinen meinasi päättyä jo alkuunsa, kun miehen kiinnostus ei vain riittänyt. Selitteli jotain, että en ole samanlainen kuin kavereidensa naiset ja että olisi parempi olla vain kavereita, kun ei nyt sitten rakastakaan minua, vaikka niin alussa väitti (tajusin myöhemmin, että olin kerjännyt rakkaudentunnustusta itse). Suorastaan hyperventiloin ja sairastuin miltei mielenterveydeltäni, kun sain kuulla tämän tunnustuksen poikaystävältäni herkässä 20-vuoden iässä. Yritin keksiä kaikki keinot, kuinka saisin miehen takaisin poikaystäväkseni, sillä tosissani luulin, että elämäni on ohi, jos en saa pitää sitä miestä. En suostunut uskomaan sanaakaan hänen puheistaan. Uskottelin itselleni, että hän puhuu vain paskaa ja oikeasti olen hänen elämänsä nainen. Suhdetta jatkui sitten jostain kumman syystä lähes kuusi vuotta. Osa mentiin etäsuhteena, mutta asuimme myös yhdessä. Mies jopa kiintyi minuun. Hän alkoi kai uskomaan, ettei kelpaisi kellekään muulle itsekään. Muistan, kuinka hän monesti kertoi minulle, ettei meitä kahta kukaan muu varmaan edes haluaisi, koska tiedämme itsekin ettemme ole malleja.
Onneksi pääsin tästä toksisesta suhteesta eroon tavattuani toisen miehen, jota pakkomielteisesti aloin jahdata. Tajusin toisen miehen myötä, ettei tuo ensimmäinen ollut muuta kuin järjettömän iso virhe. Mutta niin taisi olla tämä toinenkin.
Ensimmäisen suhteen karikot toistuivat lähes identtisesti myös tämän toisen miehen kanssa. Yhtäkkiä n. parin kuukauden tapailun/seurustelun jälkeen hän totesi minulle, ettei hänellä ole valitettavasti tunteita minua kohtaan. Kävi myös ilmi, että koko ajan oli ollut toinen, minua paljon kiinnostavampi nainen, kiikarissa. Halusi pysyä vain ystävinä. Tästä taas sekosin täysin ja jollain uskomattomalla manipulaation voimalla sain miehen vakuuttuneeksi siitä, ettei tämän suhteen tarvinnut olla vielä ohi.
En kyllä tiedä, miksi olemme edelleen yhdessä. Mitään seksuaalista huomiota en saa mieheltäni juuri koskaan, enkä varsinkaan enää nyt, kun olen vähän lihonut. Ei kukkia, ei lahjoja, ei spontaaneja rakkaudentunnustuksia. Kyllä mies varmasti minusta välittää, mutta seksuaalisella tasolla tuskin on välittänyt juuri koskaan. Hän on minulle sanonutkin että tämä suhde oli hänelle ns. järkivalinta.
Olen nyt päättänyt, että elän tämän asian kanssa ja jos joku päivä eroamme, niin en enää koskaan aio yrittää yhtään miestä. En katso enää kehenkään päin seksi mielessä. En edes ajattele parisuhteita.
Hei tuota, tämä ehkä menee vähän yksityiskohtaiseksi, mutta sanot tuolla olevasi "vain 165 cm pitkä". Minusta on vähän erikoista, että jotkut naiset pitävät 165 cm pituutta jotenkin erikoisen lyhyenä, tai huonona asiana. Ensinnäkin, tuo oli ihan normaali naisen keskimitta vielä parikymmentä vuotta sitten. Ja yleensä suhteessa miehen halutaan/oletetaan olevan naista pidempi, joten tuolla pituudella miesmahdollisuudet ovat paremmat kuin jos olisit vaikkapa 180-senttinen (missä ei varmasti myöskään mitään vikaa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaalin ulkonäön ja käytöksen omaava nainen saa miehen aivan helposti.
Ei välttämättä, jos elää pienissä ympyröissä, ei tapaa juuri ketään, ei mene minnekään deittipalstoille, ei...
Näin juuri. Itselläni on paljonkin vientiä aina kun aktivoidun jollain deittipalstalla. Mutta jos en, ihan turha kuvitella että elävässä elämässä tapahtuisi yhtään mitään. Ei ole tapahtunut, ei tule tapahtumaan.
Luulen että tämä on ikisinkkunaisten ongelma, joko ei mennä nettideitteihin ja olla siellä aktiivisia ja luovutetaan liian nopeasti. Aloitteellisuus on tarpeellista jos ei ole kuuma yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes usko että liiallinen kiltteys olisi ongelma. Ongelma on maskuliinisten ominaisuuksien puute. Jos ne puuttuvat, ei pääse siihen vaiheeseen jossa kiltteyttä halutaan muuten kuin kaveritasolla.
Tämä on totta omasta kokemuksesta. Olen kiltti, myötäilevä ja hiljainen, aivan persoonaton lapanen ja minulla on estynyt persoonallisuushäiriö. Kasvoni ovat vain ilmeisesti riittävän maskuliinisen komeat siihen, että naiset ovat kiinnostuneet. Pituuskin on vain 171 ja painan 65.
Silloin harvoin kun tapaan jonkun uuden naisen, niin lähes aina hän kertoo minulle, että olen komea. Se kommentti on aina hyvin sidonnainen yksinomaan kasvoihini. Vartaloa ei ole kukaan koskaan kehunut, eikä se hyvä olekaan.
Sulla on asiat päinvastoin kun mulla, saan itse jokaiselta tapailemaltani naiselta kroppakehuja mutta en koskaan kehuja naamasta. Olen silti ikisinkku joten tilanne meillä on yhtä huono.
Kukaan ei halua minua. Olen alkanut toivoa että kuolen.
N23
Olen ruma ja 150 cm pitkä. Repikää siitä. En kelpaa miehille, en autonvalmistajille, en vaatteiden suunnittelijoille, en työpaikalla etenemään edes pieneen esimiesasemaan. Suhtautuminen on sellainen säälinsekainen huvittuneisuus.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei halua minua. Olen alkanut toivoa että kuolen.
N23
Haluatko kokeilla meilien vaihtoa epätoivoisen hikkymiehen kanssa. Olen hikky ja kiltti, en katkera, sinua monta vuotta vanhempi. Toivon että saat hyvää elämääsi, vaikka ei kiinnostaisi keskustellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko että se on pelkästä ulkonäöstä kiinni. Tuttavapiirissä on 2 naista, molemmilla on ylipainoa ja aina on miehiä riittänyt. Näitä naisia yhdistää hyvä huumorintaju, avoimuus ja kyky nauraa itselleen. Heidän seurassaan on helppo olla. Oletko tylsä? Pieni flirtti ja hyvä itsetunto on myös plussaa...
Pakko vastata tähän. Suuret sympatiat niille, ketkä eivät kunnon suhteita löydä mistään. Itse olen aina ollut pyöreä, mutta olen samalla itsevarma kummallisella huumorintajulla ja avoimella mielellä. Aina on löytynyt miehiä seksikumppaneiksi ja pitkiin parisuhteisiin. Veikkaan, että miehiä ehkä viehättää eniten itsevarmuus omasta itsestään kuin hiirulaiset kotona, ketkä eivät pärjää edes itselleen. Tai ainakin itselle tullut tällainen kokemus. Itsellä on tisseistä ylöspäin hyvä meininki, mutta siitä alaspäin.. noh - parannettavaa olisi. Mutta mitäs sitä surkuttelemaan, kun on oikean ihmisen kanssa liitossa :D Flirttailu myös helpottaa todella paljon, sitä ei tarvitse paljoa edes niin miehet ovat ihan kieli pitkällä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipide on että sun kannattaisi ehdottomasti panostaa kroppaan, se on naiselle ylivoimaisesti helpoin ja tehokkain keino nostaa omaa markkina-arvoa.
Rehellisesti sanottuna itse viehätyn vain hoikista tai urheilullisista vartaloista.
Ei satu olemaan helpommin toteutettavia ideoita? Tuo on melkein kuin kehottaisit aikuista miestä kasvamaan lisää pituutta, jotta flaksi kävisi.
Et ole tosissasi? Laihduttaminen on todella helppoa, yritäpä olla mies, pitäisi kasvaa lisää pituutta tai hankkia itselleen korkea status sosioekonomisesti, jotta sinut huomataan.
Ihme tarinoita. Hoikka kaunis nainen ei sitten kiinnostanut yhtään miestä?