Mitä outoja "sääntöjä", pyyntöjä tai henkilökohtaisia rajoja sinulla on parisuhteessa?
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin oppii tuntemaan itsensä ja omat tarpeensa. Tämä heijastuu siihen, mitä odottaa kumppanilta, ja minkälaisiin parisuhteisiin on ylipäätään valmis. Minulle on kolmikymppisenä jo täysin selvää, että useimmat ihmiset ovat kanssani kuitenkin täysin yhteensopimattomia, joten minua ei hetkauta sanoa, että minun kanssani et sitten koskaan tule saamaan lapsia tai asumaan saman katon alla. Tämä tuo mukavaa selkeyttä deittailuun, mutta varmaan varmaan tuntuu kummallisen jyrkältä jonkun mielestä.
Mitä te olette oppineet itsestänne ja osaatte nyt vaatia?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Olen, menee riitelyksi ja sitten riidaksi koska vaimolla on aina selitys kaikkeen puolustautuu, mutta ei ole valmis muuttamaan vaatimuksiaan. Kivennäisvesipullo ei ole esteettinen. Vaatteet ovat vain jääneet nyt siihen, laitan pian ne pois. Mun pitää vain hyväksyä sääntöni niin yhteispeli toimii paremmin. Välillä kyllä vituttaa piilotella niitä vesipulloja keittiön kaappeihin. Mulla ei ole ollut suonenvetoja moneen vuoteen kun olen juonut niitä. Aikaisemmin oli lähes joka yö.
Nyt riita päällä kun piti istuttaa siemeniä pihalaatikoihin. Odottelin siellä kun pyysi, mutta vaimo menikin kastelemaan kukkia. Menin sitten sisälle, kun ei kylvettykään. Vaimo oli valinnut lajikkeet, mä tein laatikot, maalasin, hommasin multaa, täydensin mullalla, hommasin vesiletkut, että olisi helppo kastella. Nyt sitten tämä kylvöhomma olisi pitänyt tehdä yhdessä. En tiennyt tätä ja helvetti on nyt irti. Tuntuu, ettei mikään riitä!
Nyt vaimo ihmettelee eikö tämä olekaan yhteinen juttu. Mähän ne kaikki hommat tein vaimoa varten, rakkaudesta. Ja nyt vaimo syyttää mua kun ei ole yhteistä aikaa.
Sinusta on tullut itsestäänselvyys. Suosittelen pakkaamaan veitsesi ja poistumaan suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
En ole suhteessa miehen kanssa joka ei ole leikkimielinen, ja haluaa kokeilla uusia asioita seksin suhteen, kolmenkimppaa jne. haluan myös nauttia seksistä. En ole ikinä saanut orgasmia kenenkään miehen kanssa, eli en mene yhteen miehen kanssa jota ei kiinnosta minun nautintoni ja tietenkin pitää olla yhteensopiva seksuaalisesti jotta kumpikin näkee toisensa kiihottavana henkilönä persoonallisuuden takia. Kemia pitää olla toimiva. Miehellä pitää olla omia mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia ns oma elämä kuten minullakin on. Mies saa tehdä mitä tahansa mitä lystää MUTTA tärkein sääntö on että rehellisesti puhutaan mitä haluamme ja näytetään ne rumimmat egoistiset puolet toisissamme emmekä pelkää pimeitä puoliamme vaan opimme niistä yhdessä ilman toisiamme negatiivisesti tuomitsematta :) Haluan tuntea emotionaalisesti olevani turvassa ja samaa haluan miehelle. Olemme kuin toisemme jatkeet ja oikeus onnellisuuteen, ketään ei voi myöskään omistaa. Jos en tuota saa niin olen ihan onnellinen itseksenikin. Olen valmis kompromisseihin, keskusteluihin ja kehitykseen, miehen pitää olla sama.
Kuulostaa täydelliseltä.
Jos nukumme yhdessä sängyssä, haluan meille normaalia parisänkyä leveämmän sängyn ja erilliset sängyn rungot, enkä halua, että yön aikana jalkarteräkään koskee kumppaniin, vaikka makaisi meritähtiasennossa. Halittelu ja lusikkamakoilu saman peiton alla tehdään ennen nukahtamista, mutta kun nukun, minun on saatava nukkua, enkä halua läheisyyttä. Uni on minulle todella tärkeä ja herkkä asia, eikä se onnistu, jos kumppanin liikkeet tuntuvat patjassa tai kumppanin kehonosat osuvat omiin koko ajan kun liikkuu tai tekee mieli levittää raajoja. Esim 180 cm sängyssä tai kuorsaavan ihmisen kanssa en edes lähtisi yrittämään yhdessä nukkumista pitemmän päälle. Nykyisen kumppanin kanssa on 240 cm parisänky kahdesta 120 cm sängystä tehtynä, ja toimii oikein hyvin, ei mitään moittimista. Jos kumppani kuorsaisi, vaatisin erilliset makuuhuoneet.
Vierailija kirjoitti:
En osallistu sukujuhliin, enkä millekään sunnuntaipäivällisille.
Tiedän että tästä tulee alapeukkua, mutta minua ei yksinkertaisesti kiinnosta kumppanin vanhemmat, sisarukset, serkut jne. Olen aika erakkoluonne, ja tykkään viettää vapaa-aikani pääasiassa yksin, ja silloin kun vietän aikaa muiden kanssa, niin vietän sitä hyvin harvojen ja valittujen ihmisten kanssa.
Heh, minä olen ihan samanlainen. Olen sanonut suoraan, että mitään anoppikyläilyjä ei tule tapahtumaan. En usko, että tämä on kauhean harvinaista edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Orgasmi joka päivä. Vähempään en enää tyydy. Jos ei puolisoa huvita auttaa, niin sitten yksin. Siihen ei enää koskaan kukaan puutu, piste.
N31
Olen saanut orgasmin keskimäärin kerran päivässä varmaan 13-vuotiaasta saakka. Jos menee pari päivää, alkaa tulla epämukavan levoton olo.
M34
Mä olin parisuhteessa, jossa yksi henkisen väkivallan muoto oli orgasmien sääntely. Ei enää ikinä.
N31
Oho :O Miten tämä käytännössä tapahtui? Jos saan kysyä.
Oma sänky, oma makuuhuone. Mielelläni nukun aina kotona yön. Valvoa en jaksa arkisin kun herätys on ennen aamuviittä. Eläimistä pitää tykätä.
Ei pienintäkään humaltumista lasten läsnäollessa, eikä paikassa, josta en pääse helposti pois. Siis ei mitään iltatissutteluja kotonani. Jos tiedän etukäteen, että on bileet, niin ei haittaa ja voin juoda itsekin ja muutkin päihteet käy, jos tiedän etukäteen. Jos mies on humalassa yllättäen tai ei-sopivassa paikassa, niin saan paniikkikohtauksen. Joo, on menneisyyden traumoja. Jos miehellä ei ole alkoholiongelmaa, niin tämä raja ei haittaa ollenkaan eikä asiassa tule mitään ristiriitaa.
Parisuhteessa pitää pystyä pieraisemaan.
Vain nuppi kakkoseen, varsi ei tunnu enää hyvältä.