Lue keskustelun säännöt.
Mitä outoja "sääntöjä", pyyntöjä tai henkilökohtaisia rajoja sinulla on parisuhteessa?
31.05.2020 |
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin oppii tuntemaan itsensä ja omat tarpeensa. Tämä heijastuu siihen, mitä odottaa kumppanilta, ja minkälaisiin parisuhteisiin on ylipäätään valmis. Minulle on kolmikymppisenä jo täysin selvää, että useimmat ihmiset ovat kanssani kuitenkin täysin yhteensopimattomia, joten minua ei hetkauta sanoa, että minun kanssani et sitten koskaan tule saamaan lapsia tai asumaan saman katon alla. Tämä tuo mukavaa selkeyttä deittailuun, mutta varmaan varmaan tuntuu kummallisen jyrkältä jonkun mielestä.
Mitä te olette oppineet itsestänne ja osaatte nyt vaatia?
Kommentit (49)
Mä en kuuntele suhteessa, että mulle haistatellaan tai käytetään haukkumanimiä. Voidaan riidellä ja puhua erittäin suoraankin huonoista ja ikävistä asioista ja piirteistä, mutta jos riidat on tasoa ”haista vee, veen kuspiä hu*%a” niin se on sitten siinä. Kiroilla saa, mutta en todellakaan siedä tuollaista tai muuta teiniriitelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laukkua ei saa laittaa sängylle ja arkifarkuissa ei tulla sänkyyn. Mukia ei saa jättää liian lähelle pöydän reunaa. Kädet pestään kun tullaan ulkoa tai vessasta.
Suosittelen päiväpeittoa. Onko tällainen keksintö jäänyt kokonaan pois suomalaisista kodeista?
Minulla on päiväpeitto. Ei muuta asiaa. Nukun sen päällä päiväunia kotivaatteissa, joten se on yhtälailla laukkuvapaa/farkkuvapaa vyöhyke. Joku spurgu pissaa junassa penkille, tai laukku lojuu julkisen vessan lattialla, en halua kosketuksen kautta sellaista sänkyyni. Ja hyi helv kun ihmiset laittavat matkalaukkuaan sängyllä??? Juuh tulin tuossa juuri Parseloonasta.
Mutta tämä ketjuhan oli oudoille säännöille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kestä yhtään vaatimuksia. Elin 20 vuotta perfektionistin kanssa. Yksikään mies ei enää koskaan vaadi minulta mitään.
Meneehän se sama sitten myös toisinpäin, että sinäkään et vaadi toiselta mitään?
Totta kai.
Olen seitsemättä vuotta uusissa naimisissa. Meillä on vain pyyntöjä, ei vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Orgasmi joka päivä. Vähempään en enää tyydy. Jos ei puolisoa huvita auttaa, niin sitten yksin. Siihen ei enää koskaan kukaan puutu, piste.
N31
Olen saanut orgasmin keskimäärin kerran päivässä varmaan 13-vuotiaasta saakka. Jos menee pari päivää, alkaa tulla epämukavan levoton olo.
M34
Mä olin parisuhteessa, jossa yksi henkisen väkivallan muoto oli orgasmien sääntely. Ei enää ikinä.
N31
Kuulostaa aivan hirveältä. Onneksi pääsit tuosta irti.
M34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kestä yhtään vaatimuksia. Elin 20 vuotta perfektionistin kanssa. Yksikään mies ei enää koskaan vaadi minulta mitään.
Meneehän se sama sitten myös toisinpäin, että sinäkään et vaadi toiselta mitään?
jotenkin epäilen.
Mä kyllä tulkitsin tuon niin, että kys. henkilö ei enää halua parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on oltava omaa aikaa yksinoloon ja PALJON. Olen todella erakkomainen introvertti ja päädyin yhteen ekstrovertin kanssa. Asia lutviutui ihan itsestään, kun puolisolla on tosi paljon kodin ulkopuolisia harrastuksia. Korona-aika on koetellut, kun ne harrastukset on olleet jäissä. En voisi elää sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaisi olla yhdessä 24/7.
Tämä ei ole outo sääntö, mutta minua ei kannata herättää silloin kun nukun. Minulla on herätys soimassa kun haluan herätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhjänpäiväinen alkoholin käyttö, sitä en siedä. Ymmärrän sen, että voi saunoa, grillata ja juoda kuusi jääkylmää olutta. Mutta se on sitten siinä, viikko ja kuusi olutta, thats it. Jolle se ei mahdu päähän, ei sovi kanssani parisuhteeseen.
Minulle pitää olla kiltti. Se on ihan ehdoton vaatimus. Ei saa kiusata, ei saa heittää ilkeää "läppää", ei saa *ittuilla. Uskomatonta mutta totta, mutta tämä asia on tähän mennessä pitänyt jokaiselle puolisolle opettaa, vaikka pitäisi olla aivan itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- molemmat huolehtivat suhteista omiin sukulaisiinsa ja vierailuistaan heidän luona, mukaan saa lähteä mutta ei tarvitse
- omat rahat, yhteiset menot (asuminen, yhteinen auto ja ruoka) puoliksi
- molemmilla on vapaus matkustella myös yksin tai ystävien kanssa
- kotona on hiljaista, tv on auki vain kun sieltä todella jotakin katsellaan (radiota puoliso kuuntelee korvakuulokkeilla)
- ei yllätysvieraita eikä mielellään vieraita ylipäänsä
- yksityisyyden suoja; toisen laitteille, laatikoille, laukulle, taskuille yms ei mennä
Monogaaminen suhde ilman BDSM:ää ei käy. Jos tyttö ei nauti piiskatuksi ja läpsityksi tulemisesta, suhteen pitää jatkua avoimena, tai sitten se kannattaa lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat rahat. Osaan vastata omista kuluistani, en tarvitse elättäjää enkä elätä ketään. Eikä minulle tuota mitään ongelmia maksaa toisen omistaman asunnon juoksevista kuluista puolta eli sähkö, vesi, vakuutus, vastike jne. puoliksi, mutta investointia itseään en maksa!
Mites kun asuntojen hinnat nyt laman johdosta laskevat, onko se silloinkin investointi? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Nukun omassa makuuhuoneessa, koska hyvä unenlaatu on minulle tärkeää.
Haluan myös omaa aikaa, en jaksa olla koko hereilläoloaikaa toisen ihmisen seurassa enkä jaksa varsinkaan sellaista ihmistä, joka ei osaa olla yhtään yksin.
Omat rahat, mutta ei tarkoita että kaupassa lasketaan kumpi syö mitäkin, vaan se maksaa, kummalla nyt sattuu olemaan rahaa, kyllä ne tasaantuu tarpeeksi kuitenkin.
Tämä voisi kertoa minusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksillä ei käydä kauppaa, se ei ole palkinto, sillä ei kiristetä, ei pihdata, se on luonnollinen osa parisuhdetta johon molemmat panostaa. Jos ei käy, se on moro.
En ole suhteessa miehen kanssa joka ei ole leikkimielinen, ja haluaa kokeilla uusia asioita seksin suhteen, kolmenkimppaa jne. haluan myös nauttia seksistä. En ole ikinä saanut orgasmia kenenkään miehen kanssa, eli en mene yhteen miehen kanssa jota ei kiinnosta minun nautintoni ja tietenkin pitää olla yhteensopiva seksuaalisesti jotta kumpikin näkee toisensa kiihottavana henkilönä persoonallisuuden takia. Kemia pitää olla toimiva. Miehellä pitää olla omia mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia ns oma elämä kuten minullakin on. Mies saa tehdä mitä tahansa mitä lystää MUTTA tärkein sääntö on että rehellisesti puhutaan mitä haluamme ja näytetään ne rumimmat egoistiset puolet toisissamme emmekä pelkää pimeitä puoliamme vaan opimme niistä yhdessä ilman toisiamme negatiivisesti tuomitsematta :) Haluan tuntea emotionaalisesti olevani turvassa ja samaa haluan miehelle. Olemme kuin toisemme jatkeet ja oikeus onnellisuuteen, ketään ei voi myöskään omistaa. Jos en tuota saa niin olen ihan onnellinen itseksenikin. Olen valmis kompromisseihin, keskusteluihin ja kehitykseen, miehen pitää olla sama.
Kivennäisvesipullo ei saa olla näkyvillä, vaimoa häiritsee. Muuta sotkua saa olla kyllä pöydillä. Vaatteet sohvilla ja tuoleilla. Vaimolla ja lapsilla saa olla, mun menee pesuun. Käyn lenkillä, se yhteisestä ajasta pois. Kun vaimo käy lenkillä kaverin kanssa se on kaverin kanssa oloa. Kun teen ruokaa, mun pitää siivota heti jälkeni pois, vaimo voi jättää jauhot ja kupit astiat pitkin pöytää. Muovinkeruu: vaimo lupasi viedä aina roskikseen, mutta se onkin mun työ.
Mainoslehdet, kun vaimo on ne lukenut niin menevät heti eteisen kaappiin kierrätyslaatikkoon. En ehdi käydä niitä edes läpi. Meillä on vielä sellainen trendilaatikko mainoksille takan vieressä, mutta sitä ei käytetä. Vaimon mielestä on tärkeää syödä yhtäaikaa. Sääntöä noudatetaan kun vaimo on tehnyt ruuan. Jos on mun tekemää ruokaa, vaimo tekee jotain muuta ja tulee syömään viimeisenä ja selittää ettei ole oikein nälkä. Teen hyvää ruokaa, ei ole kiinni siitä. Tässä näitä sääntöjä. Sitten minua väitetään hulluksi. En ymmärrä.
Mies46 kirjoitti:
Kivennäisvesipullo ei saa olla näkyvillä, vaimoa häiritsee. Muuta sotkua saa olla kyllä pöydillä. Vaatteet sohvilla ja tuoleilla. Vaimolla ja lapsilla saa olla, mun menee pesuun. Käyn lenkillä, se yhteisestä ajasta pois. Kun vaimo käy lenkillä kaverin kanssa se on kaverin kanssa oloa. Kun teen ruokaa, mun pitää siivota heti jälkeni pois, vaimo voi jättää jauhot ja kupit astiat pitkin pöytää. Muovinkeruu: vaimo lupasi viedä aina roskikseen, mutta se onkin mun työ.
Mainoslehdet, kun vaimo on ne lukenut niin menevät heti eteisen kaappiin kierrätyslaatikkoon. En ehdi käydä niitä edes läpi. Meillä on vielä sellainen trendilaatikko mainoksille takan vieressä, mutta sitä ei käytetä. Vaimon mielestä on tärkeää syödä yhtäaikaa. Sääntöä noudatetaan kun vaimo on tehnyt ruuan. Jos on mun tekemää ruokaa, vaimo tekee jotain muuta ja tulee syömään viimeisenä ja selittää ettei ole oikein nälkä. Teen hyvää ruokaa, ei ole kiinni siitä. Tässä näitä sääntöjä. Sitten minua väitetään hulluksi. En ymmärrä.
Oletko keskustellut vaimosi kanssa miksi toimii näin. Miksi ei voi samalla tavalla toimia riippumatta kumpi tekee ruoan, käy lenkillä tai jättää vaatteet lojumaan? Antaako mitään selitystä?
Olen, menee riitelyksi ja sitten riidaksi koska vaimolla on aina selitys kaikkeen puolustautuu, mutta ei ole valmis muuttamaan vaatimuksiaan. Kivennäisvesipullo ei ole esteettinen. Vaatteet ovat vain jääneet nyt siihen, laitan pian ne pois. Mun pitää vain hyväksyä sääntöni niin yhteispeli toimii paremmin. Välillä kyllä vituttaa piilotella niitä vesipulloja keittiön kaappeihin. Mulla ei ole ollut suonenvetoja moneen vuoteen kun olen juonut niitä. Aikaisemmin oli lähes joka yö.
Nyt riita päällä kun piti istuttaa siemeniä pihalaatikoihin. Odottelin siellä kun pyysi, mutta vaimo menikin kastelemaan kukkia. Menin sitten sisälle, kun ei kylvettykään. Vaimo oli valinnut lajikkeet, mä tein laatikot, maalasin, hommasin multaa, täydensin mullalla, hommasin vesiletkut, että olisi helppo kastella. Nyt sitten tämä kylvöhomma olisi pitänyt tehdä yhdessä. En tiennyt tätä ja helvetti on nyt irti. Tuntuu, ettei mikään riitä!
Nyt vaimo ihmettelee eikö tämä olekaan yhteinen juttu. Mähän ne kaikki hommat tein vaimoa varten, rakkaudesta. Ja nyt vaimo syyttää mua kun ei ole yhteistä aikaa.
En osallistu sukujuhliin, enkä millekään sunnuntaipäivällisille.
Tiedän että tästä tulee alapeukkua, mutta minua ei yksinkertaisesti kiinnosta kumppanin vanhemmat, sisarukset, serkut jne. Olen aika erakkoluonne, ja tykkään viettää vapaa-aikani pääasiassa yksin, ja silloin kun vietän aikaa muiden kanssa, niin vietän sitä hyvin harvojen ja valittujen ihmisten kanssa.
jotenkin epäilen.