Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Pysykää riskiryhmäläiset kodeissanne"
31.05.2020 |
Asun Helsingin kantakaupungissa. Porukka ei noudata enää juurikaan mitään sosiaalisen etäisyyden sääntöjä, vaan ihmiset tunkevat kaupoissa ihan lähelle vaikka kävisit ruuhka-aikojen ulkopuolella. Yleinen ilmapiiri tuntuu olevan että meidän riskiryhmäläisten pitäisi vaan itse ymmärtää lukittautua entistä enemmän sisätiloihin ettei saada tartuntaa ja tukita teho-osastoja. Kuitenkin moni meistä riskiryhmäläisistä on nuori, työikäinen, opiskelija, työntekijä jne. Kaikkea työtä ei myöskään voi muuttaa etätyöksi, vaan edelleen riskiryhmäläisiä työskentelee aloilla joissa nyt ihmisten huolimattomuuden vuoksi tartuntariski nousee.
Olen useamman kerran kuullut mielipiteen että yhteiskunta on avattava täysillä, pysykööt riskiryhmäläiset koteihinsa lukittautuneina seuraavan vuoden/pari. Mitä mieltä?
Kommentit (264)
Minulle tämä riskiryhmä-ajatus on vaikea, koska olen jo vuosia elänyt sellaisena. Kukaan ei ole itkenyt minun rajoitteitani, jotka olisi kuitenkin helppo toisten ottaa huomioon. Nyt yht'äkkiä kaikkien pitää kärsiä tasa-arvoisesti.
Ja kuka sanoo kuinka monta kuukautta olisi pitänyt olla karanteenin kaltaisissa oloissa? Itselleni riitti tuo kevät. Ja kyllä tietynlaiset hygieniasäännöt ovat tulleet jäädäkseen. Ehkä saamme penkeiltäån tilavampia lentokoneita ja konserttihalleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kaavio on erittäin kuvaava siitä miksi niitä rajoitteita pitää perusterveidenkin edelleen noudattaa. Kauas jää influenssat sun muut, siitäkin huolimatta että tiukkojakin koronarajoitteita on tehty lähes joka valtiossa.
https://public.flourish.studio/visualisation/2637725/?utm_source=showca…
Ööh, mitkäköhän ovat raflaavan kuvaajan/laskurin lähteet? Ensinnäkin valittu tahallaan harvinaisia kuolemansyitä kuten tulipalo tai Parkinsonin tauti ja kun esim. WHOn mukaan influenssakuolemia on vuosittain n. 650000 niin oudolta tuntuu tuo laskurin esittämä 5kk lukema hiukan yli 80000 influenssakuolemasta verrattuna siihen...
Ihan merkilliset taudit. Parkinsonin tauti rappeuttaa vuosikymmenten ajan ihmistä, mutta ei kai sentään kuolemaksi ole. Missä oli syöpä, sydän- ja verisuonitaudit jne. Ja kun se korona on kait harvemmin se ainoa syy kuolemaan, diabeteksen kuvaajan luulisi menevän melkein samaa tahtia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni sairastaa harvinaista sairautta, joka on määritelty riskitekijäksi, koska se voi pahentaa nimenomaan keuhkojen infektioita. Muuten on täysin terve, iloinen 7-vuotias eikä sairaus näy arjessa mitenkään.
Kyllä tämä raskaalta tuntuu, kun yrittää vaikka kaupassa käydä ja ihmisiä ei turvavälit kiinnosta tippaakaan. Nyt päätimme taas alkaa tilata kaiken kotiinkuljetuksella. Lapsi ei tietenkään mennyt kouluun ja kaikki elämä on vain kotona. Ulkona olen antanut leikkiä pihalla kaverin kanssa, jonka perheessä ollaan myös todella tarkkoja.
Niin toivoisin, että tämä tukahtuisi ainakin lähes olemattomiin, jotta mekin voisimme taas elää normaalisti. Mutta eipä tunnu valtaosaa kiinnostavan. Se tukahtuminen oli jo niin lähellä, muutamista viikoista enää kiinni, mutta nyt taas on tuntemattomia ketjuja täällä pk-seudulla, joten on ihan mahdollista, että tilanne lähtee huononemaan.
Miten lapsi on reagoinut tilanteeseen?
No onhan hän surullinen, kun kavereita ei voi tavata ja kouluunkin olisi halunnut palata. Mutta sinänsä fiksu kaveri, ymmärtää tilanteen. Isoveljelle 10v on rankempaa, kun hänkin pitkälti joutuu olemaan eristyksissä muutamia valvottuja kaveritapaamisia lukuunottamatta.
Tunnen myötätuntoa, vaikka kommentoin ikävästi. Kaikki lapset kokee samaa ikävää kavereista ja vapaudesta. Nyt monella lapsella on mahdollisuus mennä kouluun, nähdä kavereita ja aloittaa harrastustreenit pitkästä aikaa. Miksi kaikkien lasten pitäisi itkeä kotona, koska yksi sen tekee? Sehän olisi sama kun en antaisi ruokaa lapselleni, koska maailmassa on nälkää näkeviä lapsia.
Mikä tämän kommentin pointti on, muu kuin puhdas ilkeily? Suurin osa lapsista toisiaan ei ole riskiryhmää. Kuitenkin osa on. Ja monen vanhemmat/muu perheenjäsen on. Kavereita voi perusterveet nähdä ihan huoletta ulkona, kunhan muistaa hygienian. Muiden pitää olla tarkempia. Mutta jos ne perusterveetkin elää kuin pellossa, niin kohta on tehot yhtä täynnä mitä espanjan rannoilla.
Kuka väittää, että pitää elää kuin pellossa? En kuitenkaan ymmärrä miksi pitäisi olla eristyksissä joidenkin mutuilijoiden keksimän ajan? Miksi kesäkuun lopou on parempi kuin nyt?
Minulla on erittäin allerginen lapsi, joka oli pienenä vaarassa tukehtua ihan tavallisista ruoka-aineista. Ei missään kerhossa tai synttäreillä eliminoitu sitä riskiä. Miksei? Miksi nyt Covid-riski on tärkeämpi kuin oman lapseni riskit? Hänellä on edelleen astma ja allergiat eli autoimmuunitauti, joka on tietynlainen riski. Ei tässä kukaan ole pellossa elämisestä puhunut, vaan uudesta normaalista.
246:lla hyvä pointti. Mutta osalle se nimenomaan merkitsee sitä pellossa elämistä.
Vierailija kirjoitti:
246:lla hyvä pointti. Mutta osalle se nimenomaan merkitsee sitä pellossa elämistä.
Helsingissä on ihan täysi terassisikailu käynnissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstan kanta on ollut aina, että kasvissyöjät saa olla juhlissa ilman ruokaa ja hajusteallergikot pysyköön pois julkisilla paikoilta. Allergiaoaikat junissa ja muualla on niille jotka ensin ehtivät. Eli jos sinulla on rajoitteita, niin ne ei muille kuulu.
Itseäni taas ärsyttää, kun vasta nyt valitetaan kun muita (riskiryhmäläisiä) ei huomioida. Itse olen elänyt vältellen riskipaikkoja koko aikuisikäni. Ja toivonut, että joskus otettaisiin vajaakuntoisetkin huomioon.
Niin samaa mieltä!
Puolisoni on riskiryhmää, itse olen vakavasti allerginen ja joutunut vuosikymmeniä varomaan ihan tavallisia asioita. En tosiaan ajattele, että kun minun vakavia terveydellisisä rajoitteitani ei olla huomioitu työpaikkaruokailussa tai juhlissa, niin nyt olisi jotenkin oikeutettua olla välittämättä riskiryhmistä. Päinvastoin, kun itse tietää miten vaikeaa voi olla jonkun rajoitteen kanssa, niin tahdon toimia niin , että en ainakaan vaikeuta kenekään riskiryhmäläisen elämää.
Miten k**ipäitä ihmiset oikeasti ovat? Mitä jos jokainen rasisimia kokennut heittäytyisi rasistiksi jotakin toista ihmisryhmää kohtaan? Jokainen väkivaltaa kokenut pitäisi turvakoteja turhana ja naureskelisi niihin hakeutuville? "Koska minua ei autettu ei muitakaan pidä auttaa?"
Luulisi että nimenomaan niillä, jotka ovat kokeneet vaikeuksia, olisi eniten myötätuntoa riskiryhmille nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys. Kun ei tämä maailma normaalioloissakaan pyöri tasa-arvoisesti ihan kaikille, aina on niitä jotka joutuvat kärsimään. Mielestäni aika paljon on nyt tämän koronan takia kaikki joustaneet, pääosin juurikin riskiryhmiämsuojellaaksemme. Jos jatkaisimme tätä kaksi vuotta, aika moni menettää tosi paljon. Miettii vaikka nyt noita valmistuvia nuoria, urheilijoita, yrittäjiä jne. Pitääkö näiden joustaa loputtomiin vai olisko se riskiryhmäläisten vuoro joustaa?
Joudun näin riskiryhmäläisenä aika paljon ihan normaaliarjessakin joustamaan. Esimerkiksi jouduin vaihtamaan sairauteni vuoksi urasuunnitelmaa. Olen joutunut muuttamaan lukuisia kertoja että löysin asunnon jossa sisäilma riittävän hyvä. Opintoni ovat viivästyneet sairauteni vuoksi. Saan säännöllisesti oireita ihmisten hajusteista ja silloin kun esimerkiksi allergiakausi pitää todellakin punnita tarkkaan uskaltaako mennä vaikkapa teatteriin, sillä siellä on niin paljon hajusteita. Olen usein sairaana ja joudun olemaan suorastaan neuroottinen siitä että voinko kyläillä jossain, sillä jos siellä on juuri ollut joku virus ei kannata mennä kylään, koska sitten taas olen kuukauden sairas. Tämä vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin siis. Sairauteni vuoksi olen köyhempi ja yksinäisempi. Ja olen ihan nuori ihminen, en mikään tupakoiva keskivartalolihava kuuskymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
246:lla hyvä pointti. Mutta osalle se nimenomaan merkitsee sitä pellossa elämistä.
Helsingissä on ihan täysi terassisikailu käynnissä.
Ja porukka ei noudata enää turvavälejä esim kaupassa. Kävin eilen yöllä myöhään kaupassa, niin totta kai niitä puistodokailijoita yms tuli kännissä huojumaan ihan siihen kiinni, vaikka sanoin että anteeksi voitko pitää etäisyyttä, niin taas kohta oltiin hönkäilemässä suunnilleen takaraivossa kiinni. Siirtyisin tilaamaan suurimman osan ostoksista, mutta ei ole rahaa. Ei ole säästöjä, koska olen sairastellut niin paljon että työelämä on ollut tosi rikkonaista, varsinkin kun olen päätoiminen opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni sairastaa harvinaista sairautta, joka on määritelty riskitekijäksi, koska se voi pahentaa nimenomaan keuhkojen infektioita. Muuten on täysin terve, iloinen 7-vuotias eikä sairaus näy arjessa mitenkään.
Kyllä tämä raskaalta tuntuu, kun yrittää vaikka kaupassa käydä ja ihmisiä ei turvavälit kiinnosta tippaakaan. Nyt päätimme taas alkaa tilata kaiken kotiinkuljetuksella. Lapsi ei tietenkään mennyt kouluun ja kaikki elämä on vain kotona. Ulkona olen antanut leikkiä pihalla kaverin kanssa, jonka perheessä ollaan myös todella tarkkoja.
Niin toivoisin, että tämä tukahtuisi ainakin lähes olemattomiin, jotta mekin voisimme taas elää normaalisti. Mutta eipä tunnu valtaosaa kiinnostavan. Se tukahtuminen oli jo niin lähellä, muutamista viikoista enää kiinni, mutta nyt taas on tuntemattomia ketjuja täällä pk-seudulla, joten on ihan mahdollista, että tilanne lähtee huononemaan.
Miten lapsi on reagoinut tilanteeseen?
No onhan hän surullinen, kun kavereita ei voi tavata ja kouluunkin olisi halunnut palata. Mutta sinänsä fiksu kaveri, ymmärtää tilanteen. Isoveljelle 10v on rankempaa, kun hänkin pitkälti joutuu olemaan eristyksissä muutamia valvottuja kaveritapaamisia lukuunottamatta.
Tunnen myötätuntoa, vaikka kommentoin ikävästi. Kaikki lapset kokee samaa ikävää kavereista ja vapaudesta. Nyt monella lapsella on mahdollisuus mennä kouluun, nähdä kavereita ja aloittaa harrastustreenit pitkästä aikaa. Miksi kaikkien lasten pitäisi itkeä kotona, koska yksi sen tekee? Sehän olisi sama kun en antaisi ruokaa lapselleni, koska maailmassa on nälkää näkeviä lapsia.
Mikä tämän kommentin pointti on, muu kuin puhdas ilkeily? Suurin osa lapsista toisiaan ei ole riskiryhmää. Kuitenkin osa on. Ja monen vanhemmat/muu perheenjäsen on. Kavereita voi perusterveet nähdä ihan huoletta ulkona, kunhan muistaa hygienian. Muiden pitää olla tarkempia. Mutta jos ne perusterveetkin elää kuin pellossa, niin kohta on tehot yhtä täynnä mitä espanjan rannoilla.
Kuka väittää, että pitää elää kuin pellossa? En kuitenkaan ymmärrä miksi pitäisi olla eristyksissä joidenkin mutuilijoiden keksimän ajan? Miksi kesäkuun lopou on parempi kuin nyt?
Minulla on erittäin allerginen lapsi, joka oli pienenä vaarassa tukehtua ihan tavallisista ruoka-aineista. Ei missään kerhossa tai synttäreillä eliminoitu sitä riskiä. Miksei? Miksi nyt Covid-riski on tärkeämpi kuin oman lapseni riskit? Hänellä on edelleen astma ja allergiat eli autoimmuunitauti, joka on tietynlainen riski. Ei tässä kukaan ole pellossa elämisestä puhunut, vaan uudesta normaalista.
Tervetuloa katsomaan mikä meinki helsingin keskustassa nyt on. Kaikilla ei ole mökkiä tai sukulaisten mökkiä mihin voisi paeta muutamaksi viikoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni sairastaa harvinaista sairautta, joka on määritelty riskitekijäksi, koska se voi pahentaa nimenomaan keuhkojen infektioita. Muuten on täysin terve, iloinen 7-vuotias eikä sairaus näy arjessa mitenkään.
Kyllä tämä raskaalta tuntuu, kun yrittää vaikka kaupassa käydä ja ihmisiä ei turvavälit kiinnosta tippaakaan. Nyt päätimme taas alkaa tilata kaiken kotiinkuljetuksella. Lapsi ei tietenkään mennyt kouluun ja kaikki elämä on vain kotona. Ulkona olen antanut leikkiä pihalla kaverin kanssa, jonka perheessä ollaan myös todella tarkkoja.
Niin toivoisin, että tämä tukahtuisi ainakin lähes olemattomiin, jotta mekin voisimme taas elää normaalisti. Mutta eipä tunnu valtaosaa kiinnostavan. Se tukahtuminen oli jo niin lähellä, muutamista viikoista enää kiinni, mutta nyt taas on tuntemattomia ketjuja täällä pk-seudulla, joten on ihan mahdollista, että tilanne lähtee huononemaan.
Miten lapsi on reagoinut tilanteeseen?
No onhan hän surullinen, kun kavereita ei voi tavata ja kouluunkin olisi halunnut palata. Mutta sinänsä fiksu kaveri, ymmärtää tilanteen. Isoveljelle 10v on rankempaa, kun hänkin pitkälti joutuu olemaan eristyksissä muutamia valvottuja kaveritapaamisia lukuunottamatta.
Tunnen myötätuntoa, vaikka kommentoin ikävästi. Kaikki lapset kokee samaa ikävää kavereista ja vapaudesta. Nyt monella lapsella on mahdollisuus mennä kouluun, nähdä kavereita ja aloittaa harrastustreenit pitkästä aikaa. Miksi kaikkien lasten pitäisi itkeä kotona, koska yksi sen tekee? Sehän olisi sama kun en antaisi ruokaa lapselleni, koska maailmassa on nälkää näkeviä lapsia.
Mikä tämän kommentin pointti on, muu kuin puhdas ilkeily? Suurin osa lapsista toisiaan ei ole riskiryhmää. Kuitenkin osa on. Ja monen vanhemmat/muu perheenjäsen on. Kavereita voi perusterveet nähdä ihan huoletta ulkona, kunhan muistaa hygienian. Muiden pitää olla tarkempia. Mutta jos ne perusterveetkin elää kuin pellossa, niin kohta on tehot yhtä täynnä mitä espanjan rannoilla.
Kuka väittää, että pitää elää kuin pellossa? En kuitenkaan ymmärrä miksi pitäisi olla eristyksissä joidenkin mutuilijoiden keksimän ajan? Miksi kesäkuun lopou on parempi kuin nyt?
Minulla on erittäin allerginen lapsi, joka oli pienenä vaarassa tukehtua ihan tavallisista ruoka-aineista. Ei missään kerhossa tai synttäreillä eliminoitu sitä riskiä. Miksei? Miksi nyt Covid-riski on tärkeämpi kuin oman lapseni riskit? Hänellä on edelleen astma ja allergiat eli autoimmuunitauti, joka on tietynlainen riski. Ei tässä kukaan ole pellossa elämisestä puhunut, vaan uudesta normaalista.Tervetuloa katsomaan mikä meinki helsingin keskustassa nyt on. Kaikilla ei ole mökkiä tai sukulaisten mökkiä mihin voisi paeta muutamaksi viikoksi.
Tämän takia pakko olla iloinen, että asuu täällä maalla ja syrjässä. Ei tämäkään aina ole hyvä juttu silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni sairastaa harvinaista sairautta, joka on määritelty riskitekijäksi, koska se voi pahentaa nimenomaan keuhkojen infektioita. Muuten on täysin terve, iloinen 7-vuotias eikä sairaus näy arjessa mitenkään.
Kyllä tämä raskaalta tuntuu, kun yrittää vaikka kaupassa käydä ja ihmisiä ei turvavälit kiinnosta tippaakaan. Nyt päätimme taas alkaa tilata kaiken kotiinkuljetuksella. Lapsi ei tietenkään mennyt kouluun ja kaikki elämä on vain kotona. Ulkona olen antanut leikkiä pihalla kaverin kanssa, jonka perheessä ollaan myös todella tarkkoja.
Niin toivoisin, että tämä tukahtuisi ainakin lähes olemattomiin, jotta mekin voisimme taas elää normaalisti. Mutta eipä tunnu valtaosaa kiinnostavan. Se tukahtuminen oli jo niin lähellä, muutamista viikoista enää kiinni, mutta nyt taas on tuntemattomia ketjuja täällä pk-seudulla, joten on ihan mahdollista, että tilanne lähtee huononemaan.
Miten lapsi on reagoinut tilanteeseen?
No onhan hän surullinen, kun kavereita ei voi tavata ja kouluunkin olisi halunnut palata. Mutta sinänsä fiksu kaveri, ymmärtää tilanteen. Isoveljelle 10v on rankempaa, kun hänkin pitkälti joutuu olemaan eristyksissä muutamia valvottuja kaveritapaamisia lukuunottamatta.
Tunnen myötätuntoa, vaikka kommentoin ikävästi. Kaikki lapset kokee samaa ikävää kavereista ja vapaudesta. Nyt monella lapsella on mahdollisuus mennä kouluun, nähdä kavereita ja aloittaa harrastustreenit pitkästä aikaa. Miksi kaikkien lasten pitäisi itkeä kotona, koska yksi sen tekee? Sehän olisi sama kun en antaisi ruokaa lapselleni, koska maailmassa on nälkää näkeviä lapsia.
Mikä tämän kommentin pointti on, muu kuin puhdas ilkeily? Suurin osa lapsista toisiaan ei ole riskiryhmää. Kuitenkin osa on. Ja monen vanhemmat/muu perheenjäsen on. Kavereita voi perusterveet nähdä ihan huoletta ulkona, kunhan muistaa hygienian. Muiden pitää olla tarkempia. Mutta jos ne perusterveetkin elää kuin pellossa, niin kohta on tehot yhtä täynnä mitä espanjan rannoilla.
Kuka väittää, että pitää elää kuin pellossa? En kuitenkaan ymmärrä miksi pitäisi olla eristyksissä joidenkin mutuilijoiden keksimän ajan? Miksi kesäkuun lopou on parempi kuin nyt?
Minulla on erittäin allerginen lapsi, joka oli pienenä vaarassa tukehtua ihan tavallisista ruoka-aineista. Ei missään kerhossa tai synttäreillä eliminoitu sitä riskiä. Miksei? Miksi nyt Covid-riski on tärkeämpi kuin oman lapseni riskit? Hänellä on edelleen astma ja allergiat eli autoimmuunitauti, joka on tietynlainen riski. Ei tässä kukaan ole pellossa elämisestä puhunut, vaan uudesta normaalista.Tervetuloa katsomaan mikä meinki helsingin keskustassa nyt on. Kaikilla ei ole mökkiä tai sukulaisten mökkiä mihin voisi paeta muutamaksi viikoksi.
Tämän takia pakko olla iloinen, että asuu täällä maalla ja syrjässä. Ei tämäkään aina ole hyvä juttu silti.
Pitää tähän vielä laittaa, että sivusta ja en ole muita viestejä kirjoittanut.
Itsekin olen alun perin maalta kotoisin, mutta oikeasti yhdelläkään kovin läheisellä sukulaisella ei ole ulkoaittaa, mökkiä tms mihin voisi luontevasti mennä majailemaan (ja maksaa majailunsa vaikka puutarhanhoidolla tai vahtimalla lapsia tms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt onneksi tartuntaluvut tosi alas painuneet, toivottavasti täällä pk-seudulla muistettaisiin vielä muutama viikko malttaa. Muualla käytännössä jo lähes olematon riski sairastua kunhan vaan porukka jää kipeenä kotiin ja pesee käsiään niinkuin pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni sairastaa harvinaista sairautta, joka on määritelty riskitekijäksi, koska se voi pahentaa nimenomaan keuhkojen infektioita. Muuten on täysin terve, iloinen 7-vuotias eikä sairaus näy arjessa mitenkään.
Kyllä tämä raskaalta tuntuu, kun yrittää vaikka kaupassa käydä ja ihmisiä ei turvavälit kiinnosta tippaakaan. Nyt päätimme taas alkaa tilata kaiken kotiinkuljetuksella. Lapsi ei tietenkään mennyt kouluun ja kaikki elämä on vain kotona. Ulkona olen antanut leikkiä pihalla kaverin kanssa, jonka perheessä ollaan myös todella tarkkoja.
Niin toivoisin, että tämä tukahtuisi ainakin lähes olemattomiin, jotta mekin voisimme taas elää normaalisti. Mutta eipä tunnu valtaosaa kiinnostavan. Se tukahtuminen oli jo niin lähellä, muutamista viikoista enää kiinni, mutta nyt taas on tuntemattomia ketjuja täällä pk-seudulla, joten on ihan mahdollista, että tilanne lähtee huononemaan.
Miten lapsi on reagoinut tilanteeseen?
No onhan hän surullinen, kun kavereita ei voi tavata ja kouluunkin olisi halunnut palata. Mutta sinänsä fiksu kaveri, ymmärtää tilanteen. Isoveljelle 10v on rankempaa, kun hänkin pitkälti joutuu olemaan eristyksissä muutamia valvottuja kaveritapaamisia lukuunottamatta.
Tunnen myötätuntoa, vaikka kommentoin ikävästi. Kaikki lapset kokee samaa ikävää kavereista ja vapaudesta. Nyt monella lapsella on mahdollisuus mennä kouluun, nähdä kavereita ja aloittaa harrastustreenit pitkästä aikaa. Miksi kaikkien lasten pitäisi itkeä kotona, koska yksi sen tekee? Sehän olisi sama kun en antaisi ruokaa lapselleni, koska maailmassa on nälkää näkeviä lapsia.
Jos kaikki olisivat voineet olla lähinnä omissa oloissaan vielä kuukauden-pari, ja vain rajatusti tavata muutamia kavereita, Suomessa hyvin suurella todennäköisyydellä kaikki olisivat voineet mennä huoletta kouluun jne. Myös ne riskiryhmäläiset tai sellaiset, joilla on lähipiirissä riskiryhmäläinen. Mutta se lienee liian vaikea ajatuksena?
Niinpä.
Tämä tosin olisi edellyttänyt myös sitä, ettei ulkomaille matkustella tai sieltä tänne. Kotimaanmatkailua vaan.
Matkustelkaa kotimaassa, tuette samalla suomalaista yrittäjyyttä! Varsinkin matkailuala on kärsinyt nyt.
Typerää että festarit ja keikat peruttu mutta Senaatintorilla saa joukkokokoontua mielenosoitukseen mustien ihmisten oikeuksien puolesta 🤦♂️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni sairastaa harvinaista sairautta, joka on määritelty riskitekijäksi, koska se voi pahentaa nimenomaan keuhkojen infektioita. Muuten on täysin terve, iloinen 7-vuotias eikä sairaus näy arjessa mitenkään.
Kyllä tämä raskaalta tuntuu, kun yrittää vaikka kaupassa käydä ja ihmisiä ei turvavälit kiinnosta tippaakaan. Nyt päätimme taas alkaa tilata kaiken kotiinkuljetuksella. Lapsi ei tietenkään mennyt kouluun ja kaikki elämä on vain kotona. Ulkona olen antanut leikkiä pihalla kaverin kanssa, jonka perheessä ollaan myös todella tarkkoja.
Niin toivoisin, että tämä tukahtuisi ainakin lähes olemattomiin, jotta mekin voisimme taas elää normaalisti. Mutta eipä tunnu valtaosaa kiinnostavan. Se tukahtuminen oli jo niin lähellä, muutamista viikoista enää kiinni, mutta nyt taas on tuntemattomia ketjuja täällä pk-seudulla, joten on ihan mahdollista, että tilanne lähtee huononemaan.
Miten lapsi on reagoinut tilanteeseen?
No onhan hän surullinen, kun kavereita ei voi tavata ja kouluunkin olisi halunnut palata. Mutta sinänsä fiksu kaveri, ymmärtää tilanteen. Isoveljelle 10v on rankempaa, kun hänkin pitkälti joutuu olemaan eristyksissä muutamia valvottuja kaveritapaamisia lukuunottamatta.
Tunnen myötätuntoa, vaikka kommentoin ikävästi. Kaikki lapset kokee samaa ikävää kavereista ja vapaudesta. Nyt monella lapsella on mahdollisuus mennä kouluun, nähdä kavereita ja aloittaa harrastustreenit pitkästä aikaa. Miksi kaikkien lasten pitäisi itkeä kotona, koska yksi sen tekee? Sehän olisi sama kun en antaisi ruokaa lapselleni, koska maailmassa on nälkää näkeviä lapsia.
Mikä tämän kommentin pointti on, muu kuin puhdas ilkeily? Suurin osa lapsista toisiaan ei ole riskiryhmää. Kuitenkin osa on. Ja monen vanhemmat/muu perheenjäsen on. Kavereita voi perusterveet nähdä ihan huoletta ulkona, kunhan muistaa hygienian. Muiden pitää olla tarkempia. Mutta jos ne perusterveetkin elää kuin pellossa, niin kohta on tehot yhtä täynnä mitä espanjan rannoilla.
Kuka väittää, että pitää elää kuin pellossa? En kuitenkaan ymmärrä miksi pitäisi olla eristyksissä joidenkin mutuilijoiden keksimän ajan? Miksi kesäkuun lopou on parempi kuin nyt?
Minulla on erittäin allerginen lapsi, joka oli pienenä vaarassa tukehtua ihan tavallisista ruoka-aineista. Ei missään kerhossa tai synttäreillä eliminoitu sitä riskiä. Miksei? Miksi nyt Covid-riski on tärkeämpi kuin oman lapseni riskit? Hänellä on edelleen astma ja allergiat eli autoimmuunitauti, joka on tietynlainen riski. Ei tässä kukaan ole pellossa elämisestä puhunut, vaan uudesta normaalista.Tervetuloa katsomaan mikä meinki helsingin keskustassa nyt on. Kaikilla ei ole mökkiä tai sukulaisten mökkiä mihin voisi paeta muutamaksi viikoksi.
Helsinkiläinenkin voi vaikuttaa itse hyvin paljon siihen miten paljon kokee altistusta. Jos ahdistaa riskiryhmäläisenä, niin miksi pitää mennä sinne vasta-auenneelle terassille? Miksi pitää tulla keskustaan, kun voisi pysyä siellä omalla asuinalueellaankin? Kyllä Helsingissä tilaa riittää olla tapaamattakin ihmisiä, jos sitä haluaa, mutta antaa toisten jo tavata ihmisiä, joitka kokevat siihen pystyvänsä. Miksi sitä pitäisi kieltää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys. Kun ei tämä maailma normaalioloissakaan pyöri tasa-arvoisesti ihan kaikille, aina on niitä jotka joutuvat kärsimään. Mielestäni aika paljon on nyt tämän koronan takia kaikki joustaneet, pääosin juurikin riskiryhmiämsuojellaaksemme. Jos jatkaisimme tätä kaksi vuotta, aika moni menettää tosi paljon. Miettii vaikka nyt noita valmistuvia nuoria, urheilijoita, yrittäjiä jne. Pitääkö näiden joustaa loputtomiin vai olisko se riskiryhmäläisten vuoro joustaa?
Joudun näin riskiryhmäläisenä aika paljon ihan normaaliarjessakin joustamaan. Esimerkiksi jouduin vaihtamaan sairauteni vuoksi urasuunnitelmaa. Olen joutunut muuttamaan lukuisia kertoja että löysin asunnon jossa sisäilma riittävän hyvä. Opintoni ovat viivästyneet sairauteni vuoksi. Saan säännöllisesti oireita ihmisten hajusteista ja silloin kun esimerkiksi allergiakausi pitää todellakin punnita tarkkaan uskaltaako mennä vaikkapa teatteriin, sillä siellä on niin paljon hajusteita. Olen usein sairaana ja joudun olemaan suorastaan neuroottinen siitä että voinko kyläillä jossain, sillä jos siellä on juuri ollut joku virus ei kannata mennä kylään, koska sitten taas olen kuukauden sairas. Tämä vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin siis. Sairauteni vuoksi olen köyhempi ja yksinäisempi. Ja olen ihan nuori ihminen, en mikään tupakoiva keskivartalolihava kuuskymppinen.
Sinustako meidän muiden tulisi joustaa vielä enemmän, koska sinulla on rajoitteita?
Alue: Aihe vapaa
Niinpä.
Tämä tosin olisi edellyttänyt myös sitä, ettei ulkomaille matkustella tai sieltä tänne. Kotimaanmatkailua vaan.