Lastensa koulumenestyksellä Somessa keulivat äidit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella mautonta ja sairasta oman itsensä korostamista. Pitäisi nämä vanhemmat kokonaan bännätä somesta. Aivan järkyttävää.

Tai ehkä sun pitäisi lopettaa somettaminen, kun noin paljon järkyttää näinkin pieni asia.

Itse olen sen verran empaattinen, etten hiero lapsen todistusta päin muiden näköä... Somespämminä. Nytkin monessa kodissa mietitään lasten numeroita ja pääseekö lapsi niillä toivomaansa opiskelupaikkaan. Ei siinä jakseta iloita jonkun muun todistuksista.

Meillä iloitaan vain oman perheen kesken.

Kateelliselta vain kuulostaa aloitus.

Mä olen kerran laittanut yhden lapsen todistuksen Fb:n. Se oli opettajan itsensä kyhäämä exell taulukkoon välitodistus, jossa oli pelkkiä kymppejä. Oli jotenkin koominen, joten siksi.

Sitten mä olen julistanut, kun muksut pääsi haluamiinsa jatko-opiskeluihin. Linkannut, kun lapset ovat olleet lehdissä. Esikoisen työpaikan menestystä. Harrastuksista olen myös laittanut hyvät ja huonot sijoitukset.

Itsestä olen laittanut lähinnä omaa sairaskertomusta. Ei ole oikein saavutuksia, kun on labraa ja hoitojaksoja toisensa perään.

En ikinä julkaisisi lapseni todistusta netissä. Jos joku erikseen kysyy, saatan kertoa, että todistus oli erittäin hyvä. Lapselle itselleen kyllä annan paljon kehuja. En tiedä, onko tämä minulta tyypillistä suomalaista asioiden peittelyä, mutta koen hyvin hankalaksi iloita lapseni menestymisestä julkisesti, koska hänen lähipiirissään on paljon oppimisvaikeuksista kärsiviä.

Kyllä ne mammat lastensa suoritukseilla kehuskelivat jo ennen kuin somea oli edes keksitty. Naapurin tytär sai ällän paperit ja pääsi toisella yrittämällä yliopistoon. Eli olihan siinä kehumisen aihetta. Minä sain vain keskinkertaiset paperit, mutta pääsin ensi yrittämällä yliopistoon. Naapurin mamma oli uhonnut meidän äidille, että hänen tyttärensä opiskelee varmasti pitemmälle kuin minä. Naapurin tytär suoritti alemman yliopistotutkinnon, minusta tuli maisteri ja täydennykseksi vielä tuli pari muuta yliopistokoulutusta. Kuulin näistä uhoiluista joskus monta vuotta myöhemmin äidiltäni. Vähän meitä huvitti.

Pitäisikö lapsille jo peruskoulussa opettaa, että menestyminen on noloa. Ei se ole, vaikka koulukiusaajat sitä korttia jatkuvasti yrittävätkin käyttää.

Menestyminen ei oikeuta haukkumaan tai lyttäämään ketään toista. Mutta saa siitä iloita ja kertoa muille.

Millainen on hyvä todistus, jota somessa esitellään?

Oman yläkouluikäisen lapseni lukuaineiden keskiarvo oli nyt 9.4. Mielestäni perushyvä, mutta en kenellekään mainostaisi koska parannettavaa on.

Vierailija kirjoitti:

Voi lapsestaan olla ylpeä ja pitää olla, mutta jokainen voi lopulta miettiä mikä lopullinen tarve keulia somessa sillä. Tai ylipäätään kaikella: polkupyörällällä ajamalla oppimisella, lukemaan oppimisella, todistuksella, koulun aloituksella, kävelyyn oppimisella, kaikella materialla. Onko lopulta kyse vain näyttämisen halusta, tarpeesta tulla nähdyksi, tarpeesta kertoa mitä ja millaista elämässään kullakin on. Toisaalta jokainen voi miettiä miksi toisen jakamat asiat ärsyttävät itseään.

Niin, mikä niissä some-julkaisuissa ylipäätään on ideana? Pelkkää näyttämisen halua? Vai olisko vaan niin, että haluaa jakaa ne oman elämän ilon ja välillä surunkin hetket muiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aika ankea tuo tässä ketjussa näkyvä asenne, että lapsen tekemisistä ei saa ja kannata olla ylpeä. Mahtaa tuntua lapsestakin tosi hyvältä, kun äiti toteaa, että no entäs sitten, että sait pitkän rivin kymppejä. Ei se minulle kuulu. (ja en tarkoita, että pitäisi julkaista todistuksia somessa, mutta omituisia argumentteja tässä on nyt esitetty.)

Ei kai se, että ei näe tarpeelliseksi jakaa asiaa somessa, tarkoita sitä, että ei olisi ylpeä ja näyttäisi sitä .

Esim. meillä lapseni joskus pyysi, että enhän sitten julkaisen somessa hänen ansioitaan. Tottakai sitä pitää kunnioittaa, eikä se todellakaant tarkoita, etteikö lapseni tietäisi että olen todella ylpeä siitä miten on hoitanut asiansa. Hänelle se on kuitenkin ok, että esim. isovanhemmat, kummit, läheiset ystävät ja sukulaiset asiasta kuulevat.

Mutta tämä nyt ei tarkoita sitä, että minusta olisi jotenkin väärin kertoa lasten menestyksestä julkisesti ja siitä ei saisi olla ylpeä-

Kyllä mun mielestä saa ja pitääkin kehua hyvää koulumenestystä. Itsekin aikoinaan mielelläni hehkutin somessa tyttäreni yli ysin keskiarvoa ja kirjoitettuja E ja L tuloksia.

Sitä mä EN ymmärrä, että julkaistaan kuva lapsen todistuksesta mikä on täynnä kutosia ja päivitetään että ”ylpeä isä”, ilman mitään sarkasmia. Mistä se isä on ylpeä, että mäntti lapsi pääsi luokaltaan?

Tyttärentytär sai kuusi stipendiä ja lahjakirjan erään aineen parhaasta arvosanasta omassa koulussaan. Kovasti on tehnyt töitä opiskelun eteen ja hieno, lahjakas tyttö kaikinpuolin.

Ylpeä olen, molemmista, tytöstä ja äidistään!

Voin sanoa että minua olisi nuorena nolottanut ja vituttanut jos vanhempani olisivat tehneet noin. Vaikka hyviä numeroita tulikin, olisi ollut karseaa olla joku mammakerholle mainostettu pokaalilapsi.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö lapsille jo peruskoulussa opettaa, että menestyminen on noloa. Ei se ole, vaikka koulukiusaajat sitä korttia jatkuvasti yrittävätkin käyttää.

Menestyminen ei oikeuta haukkumaan tai lyttäämään ketään toista. Mutta saa siitä iloita ja kertoa muille.

Koulukiusaaja käyttää kaikkea valttinaan. Ja joskus myös niistä hyvin menestyvistä löytyy kiusaajia.

Mutta ei, ei ole tarpeen kenellekään opettaa ettei menestyä saisi ja ainakaan omat lapseni eivät näe asiaa minään huonona asiana vaan arvostavat hyin menestyneitä luokkakavereitaan.

vaikka itse eivät mitään huippuoppilaita olekaan.

Miksei saa olla ylpeä lapsensa koulumenestyksestä? Kaverini oli laittanut someen kuvan pojastaan stipendi kädessä ja kuvatekstistä huokui ylpeys poikaansa kohtaan. Ja sietääkin olla ylpeä, yksinhuoltajaäiti joka on kasvattanut vaikeuksista huolimatta pojastaan hyvätapaisen ja reippaan ihmisenalun. Mun puolesta kehukoon jokainen lastaan somessa niin paljon kuin haluaa. Se joka siitä mielensä pahoittaa niin kertoo vain mielensäpahoittajasta itsestä, ei siitä ylpeilevästä vanhemmasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne mammat lastensa suoritukseilla kehuskelivat jo ennen kuin somea oli edes keksitty. Naapurin tytär sai ällän paperit ja pääsi toisella yrittämällä yliopistoon. Eli olihan siinä kehumisen aihetta. Minä sain vain keskinkertaiset paperit, mutta pääsin ensi yrittämällä yliopistoon. Naapurin mamma oli uhonnut meidän äidille, että hänen tyttärensä opiskelee varmasti pitemmälle kuin minä. Naapurin tytär suoritti alemman yliopistotutkinnon, minusta tuli maisteri ja täydennykseksi vielä tuli pari muuta yliopistokoulutusta. Kuulin näistä uhoiluista joskus monta vuotta myöhemmin äidiltäni. Vähän meitä huvitti.

Meinasin just tulla tästä vinkkelistä sanomaan jotain. Onhan sitä aina todistuksilla kehuskeltu.

Mitä sukulaiset ja tuttavat kysyy ekojen kesälomaviikkojen aikana? - minkälainen todistus tuli? Siinä sitten osa sanoo reippaasti, että hyvä ja toiset mumisten, että kohtalainen tai kuten äitini "eihän se nyt mikään hyvä ollut" kovaan ääneen. Sitten sitä päivittelevät porukalla suuntaan tai toiseen.

Sain tsemppiä ja kannustusta ja toisia kehuttiin vuolaasti. Eikä mun elämäni tästä mitenkään kärsinyt. Paransin sitten seuraavaan vuoteen, jos jaksoin. Ysillä sain hyvän todistuksen ja loppu peleissä vain se merkkaa, jotta pääsee haluamaansa jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä saa ja pitääkin kehua hyvää koulumenestystä. Itsekin aikoinaan mielelläni hehkutin somessa tyttäreni yli ysin keskiarvoa ja kirjoitettuja E ja L tuloksia.

Sitä mä EN ymmärrä, että julkaistaan kuva lapsen todistuksesta mikä on täynnä kutosia ja päivitetään että ”ylpeä isä”, ilman mitään sarkasmia. Mistä se isä on ylpeä, että mäntti lapsi pääsi luokaltaan?

Yleissivistys ei aina ole kiinni numeroista. Toisen lapsen mäntiksi haukkuminen on todella noloa ja junttia ja sitä asiaa ei lapsen ysin tokari ja ällät miksikään muuta.

Vierailija kirjoitti:

"Vähän ihmettelen kuviksen numeroa, kun oli tiputettu kympistä ysiin, mutta onpahan tavoitetta ensi vuodelle, vink, vink" on yhden äidin päivityksessä.

Äiti tehnyt etäaikana lapsen kuvistyöt ja nyt pännii kun numero laskenut? ;)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä saa ja pitääkin kehua hyvää koulumenestystä. Itsekin aikoinaan mielelläni hehkutin somessa tyttäreni yli ysin keskiarvoa ja kirjoitettuja E ja L tuloksia.

Sitä mä EN ymmärrä, että julkaistaan kuva lapsen todistuksesta mikä on täynnä kutosia ja päivitetään että ”ylpeä isä”, ilman mitään sarkasmia. Mistä se isä on ylpeä, että mäntti lapsi pääsi luokaltaan?

Nimenomaan juuri sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä saa ja pitääkin kehua hyvää koulumenestystä. Itsekin aikoinaan mielelläni hehkutin somessa tyttäreni yli ysin keskiarvoa ja kirjoitettuja E ja L tuloksia.

Sitä mä EN ymmärrä, että julkaistaan kuva lapsen todistuksesta mikä on täynnä kutosia ja päivitetään että ”ylpeä isä”, ilman mitään sarkasmia. Mistä se isä on ylpeä, että mäntti lapsi pääsi luokaltaan?

Yleissivistys ei aina ole kiinni numeroista. Toisen lapsen mäntiksi haukkuminen on todella noloa ja junttia ja sitä asiaa ei lapsen ysin tokari ja ällät miksikään muuta.

En mä ole väittänytkään että itse olisin fiksu, mutta lapseni on ☺️

Oikeasti kyllä vähän huvitti, kun tuttu kehui lapsen todistuksella, joka oli hyvin keskinkertainen, keskinkertaisuuden alareunasta oikeastaan. Äidin puheista kun oli saanut vähän erilaisen käsityksen.

Mutta taito se on sekin, että osaa kehuskella "ei millään".