Lue keskustelun säännöt.
Lasten kummit
29.05.2020 |
Kaikilla lapsillamme on kummit joiden yhteydenpito ja käytös harmittaa. Kun kummeja kummeiksi pyydettiin, korostettiin ettei kaivata maallista mammonaa eikä tavaraa, ei lahjoja, vaan heidän yhteydenpitoa ja aikaansa kummilapsilleen. Ja pyydettiin jokaista aikanaan miettimään haluavatko todella ryhtyä kummeiksi; jokainen mielellään halusi. Kerroimme ajatuksistamme, että olisi hienoa jos lapsi saisi kummistaan luotettavan aikuisen elämäänsä ja henkilön jonka kanssa yhdessä voisi tehdä, ja kokea asioita. Retkeilyä, ulkoilua, yökylä silloin tällöin, tms.
Nyt harmittaa vietävästi lasten puolesta kun on vuosien varrella osoittautunut, ettei yhteydenpitoa ole lähes ollenkaan. Ei muisteta synttäri- eikä joulukortilla. Kun kummilapsi yrittää soitella, ei vastata eikä soiteta takaisin. Ei vastata viesteihin. Ei oikein minkäänlaista yritystäkään. Ottaa päähän lasten puolesta todella paljon. Ja voiko ja miten tällaisesta asiasta mainita?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsen kummit on mun kavereita ja elämässä muutenki ja tapaa lasta samalla ku tavataan keskenämme ja kahvitellaan. Samaa teen niiden kummilapsien kanss joiden kummi olen. Nähdään kun käyn niillä kahvilla tapaamaassa vanhaa ja hyvää kaveria.
Kukaan ei vaadi mitään eikä kenenkään lapsi ole ollu yökylässä kummin luona.
Hauskoja hetkiä ollaan vietetty kaikki yhdessä ja käyty millon missäkin mutta ei koskaan niin että oltaisiin haettu pelkkä kummilapsi mukaan.
En tiedä yhtään ihmistä joka olisi tolla tavalla miettiny kummeja oikeen vaatimuksien kanssa vaan kyllä ne kummit on ollu ihan automaattisesti hyviä kavereita joiden kanssa ollaan muutenki tekemisissä ilman lastakin.
Miksiköhän lapsien kummit ei halua olla missään tekemisissä? Ei taida johtua lainkaan lapsista.