Lue keskustelun säännöt.
Lasten kummit
29.05.2020 |
Kaikilla lapsillamme on kummit joiden yhteydenpito ja käytös harmittaa. Kun kummeja kummeiksi pyydettiin, korostettiin ettei kaivata maallista mammonaa eikä tavaraa, ei lahjoja, vaan heidän yhteydenpitoa ja aikaansa kummilapsilleen. Ja pyydettiin jokaista aikanaan miettimään haluavatko todella ryhtyä kummeiksi; jokainen mielellään halusi. Kerroimme ajatuksistamme, että olisi hienoa jos lapsi saisi kummistaan luotettavan aikuisen elämäänsä ja henkilön jonka kanssa yhdessä voisi tehdä, ja kokea asioita. Retkeilyä, ulkoilua, yökylä silloin tällöin, tms.
Nyt harmittaa vietävästi lasten puolesta kun on vuosien varrella osoittautunut, ettei yhteydenpitoa ole lähes ollenkaan. Ei muisteta synttäri- eikä joulukortilla. Kun kummilapsi yrittää soitella, ei vastata eikä soiteta takaisin. Ei vastata viesteihin. Ei oikein minkäänlaista yritystäkään. Ottaa päähän lasten puolesta todella paljon. Ja voiko ja miten tällaisesta asiasta mainita?
Kommentit (22)
Anteeksi hirveästä kieliasusta, tämän tästä saa kun yrittää kiireessä kirjoittaa.. t. edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kaipasit ilmaista lastenvahtia, jolla on vielä oikein velvollisuudentunto toimia sellaisena. No way, Jose.
Halusit siis ilmaisen lastenhoitajan? Ei ketään oikeasti kiinnosta toisten lapset. Sillon kun on omia lapsia, toisten lapsista on se ilo, että lapset pitävät seuraa toisilleen ja saanitse hengähtää. Jos omia lapsia ei ole, toisten lapset ovat pelkkä rasite.
Kummin tehtävä on lapsen uskonnollinen kasvatus. Ei yökyläily ja retket. Ethän voi aikuisia ihmisiä pakottaa viettämään lastesi kanssa aikaa. Teillä vanhemmilla on vastuu huolehtia lapsistanne, ette voi olettaa kenenkään muun sitoutuvan heidän hoitoonsa ~15 vuodeksi yhtään enempää kuin itse haluavat. Olisiko jotain muita aikuisia kuten isovanhemmat, tädit tai teidän kaverit jotka voisivat välillä tehdä jotain lasten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset tekee vain omasta ja muiden elämästä vaikeampaa vaatimalla kummeilta kaikenmoista. Tämä tuntuu olevan uusi ilmiö.
Kun olin kasarilla lapsi, kummit olivat vanhempien kavereita jotka kävivät joskus kylässä niinkuin olisivat käyneet muutenkin ja joskus synttäreilläni piipahtivat- ehkä pari kertaa vuosikymmenessä. Lahjoja tuli satunnaisesti, esim.jouluksi eivät lähettäneet. Eikä kukaan ollut vaatimassakaan.Olisi ollut ihan hassua pyytää heitä ottamaan minut yöksi tai viemään patikoimaan. Nykyään kummiuskin on suoritukseksi tehty ja taas ollaan joltain ihmiseltä jotain vailla tuollaisen nimellisen jutun varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Halusit siis ilmaisen lastenhoitajan? Ei ketään oikeasti kiinnosta toisten lapset. Sillon kun on omia lapsia, toisten lapsista on se ilo, että lapset pitävät seuraa toisilleen ja saanitse hengähtää. Jos omia lapsia ei ole, toisten lapset ovat pelkkä rasite.
Puhu vain omasta puolestasi! Minä tunnen kyllä monia joita kiinostaa ystävien/sisarusten/läheisten lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntilanteet muuttuvat ihmisillä, ihmiset itsekkin ja kukaan ei todellisuudessa pysty lupaamaan jotain 15- vuoden urakkaa. Voi vaikkapa sairastua eikä halua selitellä kenellekkään yhtään mitään. Ei pitäisi kummiutta ottaa nykyään niin vakavasti muuta kuin nimi paperissa. Pääasia että joku on edes nimensä laittanut.
Lastemme kummit ovat meidän vanhempien sisaruksia. Koska olemme sisarustemme kanssa hyvissä väleissä, tiedämme että yhteys lapsiin säilyy. Emme myöskään ole halunneet ”rasittaa” ystäviämme, pyytämällä heitä kummiksi.
Tuttavapiirissä olemme huomanneet, että kummit häviävät lasten elämästä viimeistään avioerojen tai paikkakunnalta muuton takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä kummius on muuttunut tässä vuosien saatossa. Enää se ei ole niinkään uskonnollista kasvatusta, mutta silti mielestäni tärkeä tehtävä. Lapselle on tärkeää, mitä enemmän hänellä on turvallisia ja välittäviä aikuisia ympärillään. Oma kummini oli juuri sellainen yhdessä touhuilija, vaikka näimme harvakseltaan, teimme aina jotakin kivaa kun olimme yhdessä ja tiesin, että hänelle voi soittaa jos on huolia tms.
Itselläni on kaksi kummilasta. Toiseen en juurikaan ole yhteydessä, sillä vanhempansa sihtautuvat kummeihin vain lahjojina. Toisen kummilapsen vanhemmat taasvovat aktiivisia ja lähettelevät kuvia ja kuulumisia, kyselen niitä itsekin. Välimatkan takia näemme harvoin, mutta pyrin silti pitämään läheisen suhteen kummilapseeni. Omiakin lapsia minulla on, mutta en silti koe millään tavalla rasitteena kummilapsen kanssa vietettyä aikaa.
Kirkkoon kuulumattomuus ei myöskään poissulje kummiutta. Toisen kummilapseni perhe ei kuulu kirkkoon, mutta halusivat silti nimetä lapsilleen kummit. Kummius on kunnia, eikä siihen pidä ruveta jos ei oikeasti ole valmis luomaan suhdetta kummilapseensa.
Täällä on yksi onnellinen kummi.
Kummilapseni ovat 20, 18 ja 5-vuotiaat.
Juuri vanhin kummipoikani kiitteli kuinka mukavia lapsuusmuistoja siitä on jäänyt, kun vietti meillä usein aikaa ollessaan lapsi. Toki myös taistelivat välillä minun lapseni kanssa, mutta niitä juttuja ei mieleen ollut jäänyt. Ennemin yökyläilyt, uimaretket, olkkaripiknikit jne.
Nuorimman kummilapsen kanssa vietetty aika on ollut erilaista, koska oma lapsi on jo aikuinen. Tuntuu, että jaksan vielä enemmän panostaa asiaan. Tykkään viettää kummilapseni kanssa aikaa ja olen esim.välillä pyytänyt hänelle vapaapäivää hoidosta, jotta voimme tehdä erilaisia asioita yhdessä. Ne eivät ole mitään ihmeellistä, ihan kaikkien toteutettavissa olevia ajatuksia. Olen myös sanonut vanhemmille, että menkää ja viettäkää jossain yö/viikonloppu. Olen mielelläni lastensa kanssa. Vanhempi lapsi on myös hyvin läheinen minulle. Myös perhe taas on minuun päin yhteydessä. Saan usein videotervehdyksiä, kuvia ja soittoja lapselta, ja toki normaalioloissa tapaamme usein myös koko perheen ollessa paikalla. Nyt onkin ollut kova ikävä, kun korona-aikana ei olla tavattu. Pisin aika koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen koittanut vuosia ottaa lapsen vanhempaan ajoissa yhteyttä, että ehdin lähettää sopivanlaisen lahjan ajoissa. Vanhemmalla on vuosia ollut kovin kiire monta kuukautta ennen lapsen synttäreitä ja viikkoa ennen niitä on ottanut sitten vihdoin yhteyttä jos silloinkaan.
En periaatteesta enää vastaa hänelle kuukausiin, jos on tehnyt minulle saman. Ikävä lapselle, mutta minkäs teet kun ei vanhempaa kiinnosta. Tammikuussa ja Helmikuussa kun koittaa ottaa yhteyttä Maaliskuun asioissa, niin kyllä luulisi vanhemman soittavan takaisin, mutta ei. Muutenkin yhteydenpito on tarveperusteista siltä suunnalta. Otti vuosia yhteyttä vain silloin kun tarvitsi jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tota tehtävälistaa lukiessa en ihmettele ettei
vastaa puhelimeen.
En minäkään vastaisi.
Kuulostat varsinaiselta riesalta.
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu suostuu kummiksi?
Varsinkaan noilla ehdoilla, mitä ap jo alussa ehdottanut? Varmaan kummiksi suostuivat ne joo joo- tyypit, joilla ei ollut rohkeuatta sanoa, että ei käy.
Kummeilta ei pidä odottaa mitään. Ihmisillä on omatkin elämät.
Jotenkin tuntuu, että osa vanhemmista kuvittelee/haluaa/toivoo kummien olevan jonkinlaiset lapsen kakkosvanhemmat.
En halua olla tuollaisessa roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu suostuu kummiksi?
No esimerkiksi minä - ja ihan mielelläni teen asioita kummilapsieni kanssa, vaikka lapseton olenkin. Kukaan ei ole toistaiseksi olettanut että olen ilmainen lasenvahti tai esittänyt ylimitoitettuja lahjatoivomuksia.
Onneksi olen eronnut kirkosta jo 30 vuotta sitten, ei ole yhtään kummilasta. Olen tältä riesalta täysin säästynyt
Koko kummiudenaika alkaa olemaan mielestäni ohi.
Ensinnäkään yhä harvempi kuuluu kirkkoon (joten kirkkoon kuuluville tulee yhä enemmän kummipyyntöjä) ja toisekseen on aika iso sitoumus luvata aikaansa ja rahansa seuraavaksi pariksikymmeneksi vuodeksi. Ja vielä, käsitys ja odotukset kummiudesta on ihmisillä hyvin erilaiset ja tästähän niitä ristiriitoja sitten syntyy.
Omien lapsieni kohdalla en ole odottanut kummeilta mitään. Osa on ollut elämässämme mukana aktiivisemmin, osa ei juuri ollenkaan. Lapsille meidän vanhempien lisäksi tärkeiksi aikuiseksi ovat muodostuneet meidän perhetutu, myös näiden perheitten lapset ovat meille todella tärkeitä. Tärkeämpiä kuin kummilapset joiden vanhempien kanssa ei olla kovin paljoa tekemissä.
Lapsethan eivät osaa odottaa kummeilta mitään jos me aikuiset ei kerrota lapsille omista odotuksistamme kummien suhteen. Mutta jos päivittelemme lasten kuullen, mitä meidän mielestämme kummin pitäisi tehdä, mutta hän ei sitä tee, voi lapsi tuntea itsensä torjutuksi.
Anna asian olla, et varmaan edes oikeasti halua "pakottaa" kummeja olemaan lapsen kanssa. Heidän käytöksensä ei tietenkään ole asiallista tai ystävällistä. Toivottavasti lapsenne löytävät muita tärkeitä aikuisia elämäänsä.