Lue keskustelun säännöt.
Olen 38v, valmistumassa psykologiksi ja psykologin työ ei kiinnosta pätkääkään:(
28.05.2020 |
Lähdin hieman vanhemmalla iällä opiskelemaan, kun olin ensin tehnyt töitä vuosia kaupan alalla. Psykologia tuntui kiinnostavalta, hyvä työllistyminen.ja arvostettu työ kiehtoi, ja sinne sitten pääsinkin.
Nyt on valmistuminen edessä ja ahdistaa, sillä ala ei tunnu omalta. Olen ollut harjoitteluissa mielenterveystoimistossa, koulussa, vammaispalveluissa ja perheneuvolassa. Kaikista harjoitteluista on jäänyt lähinnä fiilis että "ei helvetissä ainakaan tällaista". Ja tuohan sitä psykologien ydintyötä on.
Opiskelu oli kiinnostavaa, mutta olen huomannut että en pidä psykologin työstä. En ole niin kiinnostunut ihmisistä sillä tavalla, miten psykologin tulisi olla. Tykkään kyllä tavallaan ihmisten kanssa työskentelystä, mutta jatkuva ongelmien työstäminen on raskasta eikä kovin kiinnostavaa.
Huomaan välillä haaveilevani jopa takaisin puutarhaliikkeen myyjäksi, vaikka en sitä työtä aikoinaan jäänytkään kaipaamaan:D
Onko kohtalotovereita? Yritän miettiä voisinko hakeutua projektitöihin, hallintoon ym. jotta ei koulutus menisi hukkaan. Niitä paikkoja vain on vähemmän.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli kertomasi on totta, tuntuu aivan ihmeelliseltä, että kirjoitat vauvapalstalle. Eikö psykologin pitäisi itse osata miettiä asiansa, ja vähintäänkin kysyä jostain muualta kuin vauvapalstalta?
Ei psykologi ole mikään yli-ihminen jolla ei ole koskaan mitään ongelmia. Myöskin vauva palstalla voi hyvin käydä psykologi, t psykologian opiskelija.
Tuolla tekstintuotolla et ole psykologian opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli kertomasi on totta, tuntuu aivan ihmeelliseltä, että kirjoitat vauvapalstalle. Eikö psykologin pitäisi itse osata miettiä asiansa, ja vähintäänkin kysyä jostain muualta kuin vauvapalstalta?
Ei psykologi ole mikään yli-ihminen jolla ei ole koskaan mitään ongelmia. Myöskin vauva palstalla voi hyvin käydä psykologi, t psykologian opiskelija.
Tuolla tekstintuotolla et ole psykologian opiskelija.
Kyllä olen :) En vain jaksa kirjoittaa oikeaoppisesti jossain keskustelufoorumilla, vaan kirjoitan kuten kirjoittaisin kaverille tms. En nyt tiedä mitä iloa olisi teeskennellä olevansa psykan opiskelija
Vierailija kirjoitti:
Noille mainostoimistokommentoijille: olen entinen mainossuunnittelija ja nykyinen psykologi, eikä mainostoimistoihin oteta käyttäytymistieteilijöitä ellei ole selkeää kuvaa miten heidän osaamisensa käännetään selkeiksi euroiksi. Ehkä HR:ään, mutta niitä paikkoja on muuallakin kuin mainostoimistoissa. Mainossuunnittelijat tietävät itse miten myydä turhaa krääsää ihmisille, ei siihen psykologia tarvita. Tunnistan alkuperäisen kirjoittajan ajatukset. Itselle on ollut pettymys tieteenalan epämääräisyys, sisäiset kiistat ja loputon jaagaus, työn vaativuus ja surkea palkka. Pohdin jatkuvasti oman yrityksen perustamista, mutta sen ydinajatus vielä puuttuu.
Minä puolestani olen moneen kertaan miettinyt, olisinko jonkinlaisen ammatillisen avun tai tuen tarpeessa, mutta minultakin puuttuu se ydinajatus siitä, mikä minun ongelmani on ja minkälaista apua tarvitsisin. Minulla on jotain sisäisiä lukkoja jotka estävät pyrkimästä ammatillisesti eteenpäin (= hanttihommasta edes toimistotöihin, AMK-koulutus on) ja ihan perusarki ei tahdo sujua, siivoaminen ei kiinnosta ja koti on sotkussa. Välillä olen katsellut jotain uravalmennusta tai life coachia mutta kauhean korkea kynnys on ottaa yhteyttä tällaisiin firmoihin, kun ei oikein hahmota minkälaista apua olisi vailla. En osaa olla pomo/aikuinen itselleni niin että saisin ei-niin-kiinnostavat mutta vähän-niin-kuin-pakolliset hommat hoidettua.
Ihmiset kuluttavat rahaa matalalla kynnyksellä hierojalle, kampaamoon, kosmetologille, kuntosaliohjaajaan, hampaiden valkaisuun ja vaikka mihin. Mutta psykologin juttusille menoon on suuri kynnys. Meillä ei ole vielä sellaista kulttuuria, että käytäisiin joukolla juttelemassa omien terapeuttien kanssa. Vaikka totisesti tuntuu etten ole ainoa jolla olisi siihen syytä!
Mun tyttäreni meni HRrään töihin. Myös rekrytehtäviin otetaan psykologian tutkinnolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni psykologi vaihtaa alaa. Ihmettelen tätä suuresti, sillä koulutukseen on soveltuvuustestit ja kaikki. Epäonnistunutta opiskelijaksi ottoa.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni psykologi vaihtaa alaa. Ihmettelen tätä suuresti, sillä koulutukseen on soveltuvuustestit ja kaikki. Epäonnistunutta opiskelijaksi ottoa.
Mistä tiedät??????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi psykoterapeutti. Olen palstaan koukussa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi psykoterapeutti. Olen palstaan koukussa.
Olet sekaisin itsekin. Et sen terveempi kuin potilaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi psykoterapeutti. Olen palstaan koukussa.
Olet sekaisin itsekin. Et sen terveempi kuin potilaasi.
Psykologiaan ja jossain määrin psykiatriaan hakeutuvatkin psyykkisesti vaurioituneet ihmiset joko alitajuisesti tai tietoisesti selittääkseen vipatuksensa jollain itsestään riippumattomalla alkusyyllä ja ymmärtääkseen omaa outouttaan. Kyllä kokemusasiantuntijuudesta varmaan on myös apua. Ns. terveen on hankala samaistua hullujen mietteisiin.
Kylläpä on taas niin romanttista 💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupan alalle (jos koulutusta löytyy) esim. yrityskonsultiksi, mainostoimistoon, rekrytointifirmaan tai yrityksen henkilöstöpuolelle?
Juuri näin, jollekin alalle tai työhön jossa ihmistuntemuksesta on etua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostettua? Enemmän vitsien aihe.
Ihan normaalia tuolla "mielen huollon" puolella. Muiden asioiden vatvominen, vaikkakin ammatikseen, on pitkässä juoksussa kuluttavaa ja raskasta. Unelma yksinkertaisesta, konkreettisesta työstä, alkaa kierrellä mielessä. Ei siinä ole sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä valmistuin insinööriksi enkä halua tehdä niitä töitä. Lähinnä kiinnostais joku viinirypäleiden viljely.. Onkohan sullakin neljänkympin kriisi?
Kumppanini, joka on diplomi-insinööri, sanoi tuossa vastapäätä kahvipöydässä juuri "I feel you". Häntä kiinnostaisi itseään perunanviljely.
Voisin kuvitella että urheilupsykologin työ poikkeaisi melkoisesti tavanomaisesta. Harkitsin aikoinaan psykologin ammattia, mutta ymmärsin myöhemmin että suhtauduin ehkä liian optimistisesti tietynlaisten ihmisten tilanteen kohentamiseen (liian pieni painoarvo perhe- ja ystäväpiirille, perimälle jne). Tämä taas olisi todennäköisesti aiheuttanut tietynlaista riittämättömyyden/epäonnistumisen ja turhautumisen tunnetta. Sinuna pyrkisin vapaa-ajalla tekemään mahdollisimman paljon sitä mikä todella kiinnostaa ja selvittäisin mitä kaikkea omalla tutkinnolla voi tehdä, kuten esimerkiksi urheiluseurojen psykologina toimimista, tutkimuspuolta tai muuta.