Lue keskustelun säännöt.
Olen 38v, valmistumassa psykologiksi ja psykologin työ ei kiinnosta pätkääkään:(
28.05.2020 |
Lähdin hieman vanhemmalla iällä opiskelemaan, kun olin ensin tehnyt töitä vuosia kaupan alalla. Psykologia tuntui kiinnostavalta, hyvä työllistyminen.ja arvostettu työ kiehtoi, ja sinne sitten pääsinkin.
Nyt on valmistuminen edessä ja ahdistaa, sillä ala ei tunnu omalta. Olen ollut harjoitteluissa mielenterveystoimistossa, koulussa, vammaispalveluissa ja perheneuvolassa. Kaikista harjoitteluista on jäänyt lähinnä fiilis että "ei helvetissä ainakaan tällaista". Ja tuohan sitä psykologien ydintyötä on.
Opiskelu oli kiinnostavaa, mutta olen huomannut että en pidä psykologin työstä. En ole niin kiinnostunut ihmisistä sillä tavalla, miten psykologin tulisi olla. Tykkään kyllä tavallaan ihmisten kanssa työskentelystä, mutta jatkuva ongelmien työstäminen on raskasta eikä kovin kiinnostavaa.
Huomaan välillä haaveilevani jopa takaisin puutarhaliikkeen myyjäksi, vaikka en sitä työtä aikoinaan jäänytkään kaipaamaan:D
Onko kohtalotovereita? Yritän miettiä voisinko hakeutua projektitöihin, hallintoon ym. jotta ei koulutus menisi hukkaan. Niitä paikkoja vain on vähemmän.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Missään yliopistossa ei ole noin montaa psykologiharjoittelua.
Mitä sitten kesäisin tehdään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään yliopistossa ei ole noin montaa psykologiharjoittelua.
Mitä sitten kesäisin tehdään?
Ollaan töissä missä kukakin. Ei välttis alan töissä.
Yleensä se yks tai enintään kaks harjoittelua on lukukauden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään yliopistossa ei ole noin montaa psykologiharjoittelua.
Mitä sitten kesäisin tehdään?
Ollaan suljetulla osastolla POTILAANA
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään yliopistossa ei ole noin montaa psykologiharjoittelua.
Mitä sitten kesäisin tehdään?
Kesällä ohjaajat on lomalla monista paikoista ja jotkut yksiköt jopa suljetaan, ei silloin voi harjoitella. Itsenäisesti ei saa työtä tehdä ennen laillistusta, jonka saa vasta valmistumisen jälkeen. Aina pitää olla laillistettu psykologi, joka viime kädessä vastaa opiskelijan työstä. Siksi kesätyö on jotain muuta.
Haluatko työskennellä lasten, nuorten, aikuisten, vanhusten, perheiden, ryhmien vai työyhteisöjen kanssa? Oletko kliinikko, jolle voisi sopia esimerkiksi neuropsykologian ala? Henkilöstö- ja rekrytointipuolta on jo ehdotettu, mutta entä opettajuus tai työterveyshuoltotyö? Työterveyspsykologi tapaa työelämässä olevia asiakkaita ja tekee työyhteisötason työtä. Mikä niissä harjoitteluissa tuotti tuskaa? Älä heti heitä toivoasi, sillä psykologin ammattirooliin täytyy myös kasvaa ja monipuolisuus on alan valtti. Mielestäni maailman paras työ, joten anna sille mahdollisuus.
Missään yliopistossa ei ole noin montaa psykologiharjoittelua.