Lue keskustelun säännöt.
Olen 38v, valmistumassa psykologiksi ja psykologin työ ei kiinnosta pätkääkään:(
28.05.2020 |
Lähdin hieman vanhemmalla iällä opiskelemaan, kun olin ensin tehnyt töitä vuosia kaupan alalla. Psykologia tuntui kiinnostavalta, hyvä työllistyminen.ja arvostettu työ kiehtoi, ja sinne sitten pääsinkin.
Nyt on valmistuminen edessä ja ahdistaa, sillä ala ei tunnu omalta. Olen ollut harjoitteluissa mielenterveystoimistossa, koulussa, vammaispalveluissa ja perheneuvolassa. Kaikista harjoitteluista on jäänyt lähinnä fiilis että "ei helvetissä ainakaan tällaista". Ja tuohan sitä psykologien ydintyötä on.
Opiskelu oli kiinnostavaa, mutta olen huomannut että en pidä psykologin työstä. En ole niin kiinnostunut ihmisistä sillä tavalla, miten psykologin tulisi olla. Tykkään kyllä tavallaan ihmisten kanssa työskentelystä, mutta jatkuva ongelmien työstäminen on raskasta eikä kovin kiinnostavaa.
Huomaan välillä haaveilevani jopa takaisin puutarhaliikkeen myyjäksi, vaikka en sitä työtä aikoinaan jäänytkään kaipaamaan:D
Onko kohtalotovereita? Yritän miettiä voisinko hakeutua projektitöihin, hallintoon ym. jotta ei koulutus menisi hukkaan. Niitä paikkoja vain on vähemmän.
Kommentit (66)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi psykoterapeutti. Olen palstaan koukussa.
Olet sekaisin itsekin. Et sen terveempi kuin potilaasi.
Psykologiaan ja jossain määrin psykiatriaan hakeutuvatkin psyykkisesti vaurioituneet ihmiset joko alitajuisesti tai tietoisesti selittääkseen vipatuksensa jollain itsestään riippumattomalla alkusyyllä ja ymmärtääkseen omaa outouttaan. Kyllä kokemusasiantuntijuudesta varmaan on myös apua. Ns. terveen on hankala samaistua hullujen mietteisiin.
Opiskelin Jyväskylässä, jonne on soveltuvuuskokeet. Minä ja opiskelukaverini olimme ihan tavallisia, mutta varmaan keskimääräistä sosiaalisempaa porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi psykoterapeutti. Olen palstaan koukussa.
Olet sekaisin itsekin. Et sen terveempi kuin potilaasi.
Psykologiaan ja jossain määrin psykiatriaan hakeutuvatkin psyykkisesti vaurioituneet ihmiset joko alitajuisesti tai tietoisesti selittääkseen vipatuksensa jollain itsestään riippumattomalla alkusyyllä ja ymmärtääkseen omaa outouttaan. Kyllä kokemusasiantuntijuudesta varmaan on myös apua. Ns. terveen on hankala samaistua hullujen mietteisiin.
Opiskelin Jyväskylässä, jonne on soveltuvuuskokeet. Minä ja opiskelukaverini olimme ihan tavallisia, mutta varmaan keskimääräistä sosiaalisempaa porukkaa.
Psykologit eivät ole sosiaalisia vaan enemmänkin introverttejä ja ujoja.
Vierailija kirjoitti:
Mä valmistuin insinööriksi enkä halua tehdä niitä töitä. Lähinnä kiinnostais joku viinirypäleiden viljely.. Onkohan sullakin neljänkympin kriisi?
Ottaisin mielelläni maailmaan lisää viinirypäleitä, tekniikkaa on jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiseksi kuvittelit työn etukäteen? Iloisten ihmisten hyvän mielen työstämiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Voiko tuollaisia oikeasti olla olemassa? Opiskelin valtion laskuun 5 vuotta ja oijoi kun ei kiinnosta työntekeminen.
Ja alalle, jossa on valtava pula työntekijöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaiseksi kuvittelit työn etukäteen? Iloisten ihmisten hyvän mielen työstämiseksi?
Varmaan niin juu. Tiesitkö että yksittisouolella ramppaa paljon hyvänkuntiisia julkkuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiseksi kuvittelit työn etukäteen? Iloisten ihmisten hyvän mielen työstämiseksi?
Varmaan niin juu. Tiesitkö että yksittisouolella ramppaa paljon hyvänkuntiisia julkkuja
No niin, ei kun sinne sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HR:ään marsmars. Muistaakseni Fujitsu Suomen entinen hr-päällikkö oli myös psykologi koulutukseltaan.
Terhi Pietari tjsp, on ollut mediassakin esillä joten nimen voinee mainita.
Vierailija kirjoitti:
Ex-psykologi kirjoitti:
Mene tutkimustyöhön testaamaan ihmisiä. Ei tarvitse työstää ongelmia, riittää kun arviot ongelmat ja niiden vaikutukset. Ihmisiä tapaan Max 5krt per testattava, testien skooraaminen on vähän työlästä mutta sen voi tehdä yksin, samoin lausuntojen kirjoittamisen.
Haluatko kertoa hieman lisää työstäsi ja urapolustasi? Oletko yliopistolla, jossain tutkimuslaitoksessa vai missä?
Ap
Eiköhän tuossa viitata johonkin tk:n tai sairaalan jonkin poliklinikan työpaikkaan, jossa tehdään vaan arviointia ja suosituksia, ei terapiaa. Lausuntojen kirjoitus viittaisi tällaiseen työhön. Tokihan sinä nämä asiat tiedät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritysten henkilöstöhallintoon, tutkijaksi, psykologian opettajaksi, opinto-ohjaajaksi, konsultiksi, perustat oman yrityksen, jossa voit erikoistua vaikka oppimisvaikeuksien diagnosointiin jne.
Minusta kuulosti, että se henkilöstöhallinto voisi olla sinun juttusi.
Missä teit pitkän päättöharjoittelusi?
Työvoimatoimistoissa oli ennen työpsykologeja, onkohan enää? Auttoivat mm. valitsemaan itselleen sopivaa ammattia.
Kuin sulla on noin monta harjoittelupaikkaa ollut?
Missä kirjekurssilla opiskelit, jos et tiedä missä kaikkialla psykologit työskentelee...
Et taida ensinkään puhua totta.
Vierailija kirjoitti:
Työvoimatoimistoissa oli ennen työpsykologeja, onkohan enää? Auttoivat mm. valitsemaan itselleen sopivaa ammattia.
Kyllä niitä ainakin 5 vuotta sitten oli siellä.
Psykologin palkka on melkein kaikkialla Suomessa 4000 eur ylöspäin.
Ja työtä on monenlaista.
Vaan paljon näille palstoille kirjoittaa sellaiset, jotka leikkii olevansa psykologeja.
Voiko tuollaisia oikeasti olla olemassa? Opiskelin valtion laskuun 5 vuotta ja oijoi kun ei kiinnosta työntekeminen.