Lue keskustelun säännöt.
29-vuotias ja vain epäonnea deittimarkkinoilla
27.05.2020 |
Oon seurustellut aikuisiällä vakavasti kahdesti, ja kummatkin suhteet päättyivät miehen pettämiseen.
Oon deittaillut vain vähän, ja nekin miehet, joista olen ollut kiinnostunut, eivät ole olleet kiinnostuneita minusta.
Biologinen kello soi jo kovasti. En haluaisi ekan vastaantulijan kanssa tehdä lasta, mutta voiko tässä iässä enää etsiä sitä oikeaa muutamaa vuotta ja sen jälkeen seurustella vielä pari vuotta ennen lapsenteon yrittämistä.
Asun isossa kaupungissa, oon mielestäni hauska, nätti, iloinen (helposti lähestyttävä), rento, urheilullinen, luotettava. Oon käynyt amk:n ja oon hyvissä töissä.
Mieskriteerit: luotettava, hauska, hyvännäköinen "tavallinen" mies, ei todellakaan tarvi olla malli tms. Urheilullinen, haluaa lapsia.
Mielestäni en halua kuuta taivaalta, mutta en tunnu löytävän ketään. Baareilut eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan. Mistä löytäisin samanhenkisen miehen? Molemmat eksät löysin tinderistä, mutta sekään ei innosta enää. Edellinen suhde loppui noin 2 vuotta sitten.
Kommentit (583)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehet pystyvät helpostikin olemaan parisuhteessa naisen kanssa, jota eivät pidä kaikinpuolin ihanteellisena ja täydellisenä?
Ei kukaan ole kaikinpuolin ihanteellinen tai täydellinen. Se on vaaleanpunaisen rakkauhötön luomaa harhaa jos toisen niin näkee.
Oikeassa elämässä parisuhde on sen toisen (ja oman) epätäydellisyyden ymmärtämistä ja sietämistä. Rakkaus toki helpottaa sitä huomattavasti.
Samaa mieltä. Ja parinvalinta on ennen kaikkea sen tasapainon etsimistä, millaisia vikoja ja puutteita on toisessa valmis sietämään ja mistä asioista ei pysty tinkimään olematta suhteessa onneton. Jos ei mistään voi tinkiä jää varmasti yksin. Mutta kaikesta ei onneksi tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset
Minkäs sille voi. Ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään, joka ei kiinnosta. Ihan vihoviimeistä alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, saati tehdä lapsi.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel
Ai täällä saa ulista ainoastaan miehet. Selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehet pystyvät helpostikin olemaan parisuhteessa naisen kanssa, jota eivät pidä kaikinpuolin ihanteellisena ja täydellisenä?
En tiedä. Se on heidän valintansa eikä tarkoita millään tavalla, että naisten pitäisi toimia samoin.
Itse en haluaisi olla miehen kanssa, joka on minun kanssani vain, koska ei saanut parempaa. Puolisoni saisi ihan varmasti toisen naisen halutessaan ja vieläpä minua kauniimmankin, jos se on hänelle tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehet pystyvät helpostikin olemaan parisuhteessa naisen kanssa, jota eivät pidä kaikinpuolin ihanteellisena ja täydellisenä?
Ei kukaan ole kaikinpuolin ihanteellinen tai täydellinen. Se on vaaleanpunaisen rakkauhötön luomaa harhaa jos toisen niin näkee.
Oikeassa elämässä parisuhde on sen toisen (ja oman) epätäydellisyyden ymmärtämistä ja sietämistä. Rakkaus toki helpottaa sitä huomattavasti.
Tämä. Aika yksiuloitteinen näkemys ihmisestä jos typistetään listaksi ominaisuuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että on täysin sama kenet ottaa kumppaniksi . Tärkeintä on, miltä sen ihmisen seurassa tuntuu ja sovitaanko yhteen. Voi olla, että on paperilla täydellisen vaatimusten mukainen, mutta luonnossa vaan se jokin puuttuu. Toisaalta voi kokea listaansa nähden hyvinkin erilaisen ihmisen suhteen yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehen pitäisi olla hauska? Minusta tärkeämpää on, että huumorintajut kohtaa. Mitä ylipäätään tarkoitetaan hauskalla miehellä. Stand-up koomikkoa, vitsinkertojaa vai ihmistä joka näkee arjen ja fingerporin jutuissa hauskuutta?
En minä tiedä, minulle henkilökohtaisesti muut asiat merkitsee enemmän. Mutta tunnen useamman naisen, joka on listannut hauskuuden ykkössyyksi miksi on aikanaan rakastunut kumppaniinsa ja ennen kaikkea, ykkössyyksi miksi menee vuosien avioliiton jälkeen edelleen hyvin. En minä menisi näille naisille sanomaan, että olisi pitänyt ottaa ei-hauska mies. Miksi ihmeessä?
Hauskuus tietysti on tässä tapauksessa subjektiivista. Riittää, että saa sen oman puolison nauramaan. Millaista hauskuutta se vaatii riippuu ihan naisen omasta huumorintajusta, paha sitä on ulko päin määritellä tai sanella. Tässä kehotettiin ottamaan mies joka ei ole hauska, ja minä oletan sen tarkoittavan miestä joka ei ole kyseisen naisen mielestä hauska.
Pointti oli, että jokaisella on ne omat juttunsa jotka herättävät sen ihastuksen ja kiinnostuksen. Ei nämä preferenssit ole aina järkeiltävissä pois eikä siihen ole usein tarvettakaan. Minusta on kohtalaisen pöljää tulla ulkoapäin sanomaan, ettei ihminen saisi kiinnostua jostain yksittäisestä piirteestä vain siksi, ettei se jonkun muun mielestä ole lainkaan tärkeää.
Tottakai jokainen saa hakea minkälaista kumppania tahansa. Mikäli asettaa etukäteen tiukat kriteerit niin niitä ehdokkaita on aina vähemmän. Kun täydellistä ihmistä ei ole täytyy näistä enemmän vähemmän epätäydellisistä valita. Ja silloin joutuu tekemään kompromisseja. Toki sen kumppanin täytyy tuntua itselle sopivalta. Mielestäni kumppania ei valita ominaisuuslistoilla vaan tunteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehet pystyvät helpostikin olemaan parisuhteessa naisen kanssa, jota eivät pidä kaikinpuolin ihanteellisena ja täydellisenä?
Ei kukaan ole kaikinpuolin ihanteellinen tai täydellinen. Se on vaaleanpunaisen rakkauhötön luomaa harhaa jos toisen niin näkee.
Oikeassa elämässä parisuhde on sen toisen (ja oman) epätäydellisyyden ymmärtämistä ja sietämistä. Rakkaus toki helpottaa sitä huomattavasti.
Tämä. Aika yksiuloitteinen näkemys ihmisestä jos typistetään listaksi ominaisuuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että on täysin sama kenet ottaa kumppaniksi . Tärkeintä on, miltä sen ihmisen seurassa tuntuu ja sovitaanko yhteen. Voi olla, että on paperilla täydellisen vaatimusten mukainen, mutta luonnossa vaan se jokin puuttuu. Toisaalta voi kokea listaansa nähden hyvinkin erilaisen ihmisen suhteen yhteyttä.
Osittain samaa mieltä. Tuo kokemus yhteensopimattomuudesta paperilla täydellisen kumppaniehdokkaan kanssa lienee aika universaali. Mutta toisin päin en näkisi asiaa niin yksinkertaisena. Joistakin tekijöistä se kiinnostus kuitenkin muodostuu ja osa ihmisistä on parempi tunnistamaan näitä tekijöitä kuin toiset. Näin ollen osa ihmisistä on listansa kanssa enemmän hukassa kuin toiset ja päätyy todennäköisemmin yllättymään siitä millaisen ihmisen kanssa päätyvät yhteen. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla. Osa tietää aika lailla faktana joitakin piirteitä, joiden kanssa tai joita ilman ei ihan oikeasti pysty pidemmän päälle elämään suhteessa vaikka miten kolahtaisikin. Ei ne kriteerit kaikilla ole ihan hatusta heitettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Hauskuuden kanssa on sellainen ongelma, että monesti treffeillä vaikuttaa hauskoilta suulaat tyypit, joilta juttua suoltuu automaattisesti. Ovatko he oikeasti huumorintajuisia ja hauskoja? Ei välttämättä. Voivat vaan olla hyviä tulkitsemaan sen mitä toinen tahtoo kuulla. Monet pidättyväisemmät taas voivat olla oikein huumorintajuisia ja hauskoja kunhan heihin ensiksi tutustuu. Itse kuulun näihin paremmin tunnettaessa hauskoihin ja aluksi ujoihin. N29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehet pystyvät helpostikin olemaan parisuhteessa naisen kanssa, jota eivät pidä kaikinpuolin ihanteellisena ja täydellisenä?
Ei kukaan ole kaikinpuolin ihanteellinen tai täydellinen. Se on vaaleanpunaisen rakkauhötön luomaa harhaa jos toisen niin näkee.
Oikeassa elämässä parisuhde on sen toisen (ja oman) epätäydellisyyden ymmärtämistä ja sietämistä. Rakkaus toki helpottaa sitä huomattavasti.
Tämä. Aika yksiuloitteinen näkemys ihmisestä jos typistetään listaksi ominaisuuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että on täysin sama kenet ottaa kumppaniksi . Tärkeintä on, miltä sen ihmisen seurassa tuntuu ja sovitaanko yhteen. Voi olla, että on paperilla täydellisen vaatimusten mukainen, mutta luonnossa vaan se jokin puuttuu. Toisaalta voi kokea listaansa nähden hyvinkin erilaisen ihmisen suhteen yhteyttä.
Osittain samaa mieltä. Tuo kokemus yhteensopimattomuudesta paperilla täydellisen kumppaniehdokkaan kanssa lienee aika universaali. Mutta toisin päin en näkisi asiaa niin yksinkertaisena. Joistakin tekijöistä se kiinnostus kuitenkin muodostuu ja osa ihmisistä on parempi tunnistamaan näitä tekijöitä kuin toiset. Näin ollen osa ihmisistä on listansa kanssa enemmän hukassa kuin toiset ja päätyy todennäköisemmin yllättymään siitä millaisen ihmisen kanssa päätyvät yhteen. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla. Osa tietää aika lailla faktana joitakin piirteitä, joiden kanssa tai joita ilman ei ihan oikeasti pysty pidemmän päälle elämään suhteessa vaikka miten kolahtaisikin. Ei ne kriteerit kaikilla ole ihan hatusta heitettyjä.
En tiedä olenko sitten joku harvinainen poikkeus kun minulla ei ole koskaan olut oikein mitään "listoja" siitä millainen sen kumppanin pitäisi olla. Tietysti on ne itsestäänselvät asiat kuten että ei väkivaltainen, kohtelee minua hyvin jne. Mutta muuten olen aina mennyt aika lailla avoimin mielin. Kun sitten tapaa jonkun joka alkaa enemmän kiinnostaa niin katselen vasta sitten että onkohan meillä tulevaisuutta myös arjen tasolla eli että emme ole ihan täysin erilaisia.
Mutta hassusti se menee lopulta kuitenkin niin että sitä kiinnostuu ihan luonnostaan melko lailla samanlaisista tyypeistä kaikin puolin vaikka ei edes ajattelisi mitä hakee. En siis oikein näe mitä niillä listoilla tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehet pystyvät helpostikin olemaan parisuhteessa naisen kanssa, jota eivät pidä kaikinpuolin ihanteellisena ja täydellisenä?
Ei kukaan ole kaikinpuolin ihanteellinen tai täydellinen. Se on vaaleanpunaisen rakkauhötön luomaa harhaa jos toisen niin näkee.
Oikeassa elämässä parisuhde on sen toisen (ja oman) epätäydellisyyden ymmärtämistä ja sietämistä. Rakkaus toki helpottaa sitä huomattavasti.
Tämä. Aika yksiuloitteinen näkemys ihmisestä jos typistetään listaksi ominaisuuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että on täysin sama kenet ottaa kumppaniksi . Tärkeintä on, miltä sen ihmisen seurassa tuntuu ja sovitaanko yhteen. Voi olla, että on paperilla täydellisen vaatimusten mukainen, mutta luonnossa vaan se jokin puuttuu. Toisaalta voi kokea listaansa nähden hyvinkin erilaisen ihmisen suhteen yhteyttä.
Osittain samaa mieltä. Tuo kokemus yhteensopimattomuudesta paperilla täydellisen kumppaniehdokkaan kanssa lienee aika universaali. Mutta toisin päin en näkisi asiaa niin yksinkertaisena. Joistakin tekijöistä se kiinnostus kuitenkin muodostuu ja osa ihmisistä on parempi tunnistamaan näitä tekijöitä kuin toiset. Näin ollen osa ihmisistä on listansa kanssa enemmän hukassa kuin toiset ja päätyy todennäköisemmin yllättymään siitä millaisen ihmisen kanssa päätyvät yhteen. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla. Osa tietää aika lailla faktana joitakin piirteitä, joiden kanssa tai joita ilman ei ihan oikeasti pysty pidemmän päälle elämään suhteessa vaikka miten kolahtaisikin. Ei ne kriteerit kaikilla ole ihan hatusta heitettyjä.
En tiedä olenko sitten joku harvinainen poikkeus kun minulla ei ole koskaan olut oikein mitään "listoja" siitä millainen sen kumppanin pitäisi olla. Tietysti on ne itsestäänselvät asiat kuten että ei väkivaltainen, kohtelee minua hyvin jne. Mutta muuten olen aina mennyt aika lailla avoimin mielin. Kun sitten tapaa jonkun joka alkaa enemmän kiinnostaa niin katselen vasta sitten että onkohan meillä tulevaisuutta myös arjen tasolla eli että emme ole ihan täysin erilaisia.
Mutta hassusti se menee lopulta kuitenkin niin että sitä kiinnostuu ihan luonnostaan melko lailla samanlaisista tyypeistä kaikin puolin vaikka ei edes ajattelisi mitä hakee. En siis oikein näe mitä niillä listoilla tekee.
Samoin. Itselläni ei ollut mitään vaatimuslistoja koska en kumppania edes ollut hakemassa. Opiskelujen alkuvaiheessa vaan yksi kaveri ryhtyi pyörimään ympärillä enemmän ja pikkuhiljaa viihdyttiin paremmin ja paremmin yhdessä. Ihmisinä olemme toisaalta hyvin erilaiset mutta meillä on hyvin samanlainen tausta ja elämänarvot. Toisaalta taas oli paljon sitä keskinäistä vetovoimaa. Nyt olemme eläneet yhdessä yli 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Hauskuuden kanssa on sellainen ongelma, että monesti treffeillä vaikuttaa hauskoilta suulaat tyypit, joilta juttua suoltuu automaattisesti. Ovatko he oikeasti huumorintajuisia ja hauskoja? Ei välttämättä. Voivat vaan olla hyviä tulkitsemaan sen mitä toinen tahtoo kuulla. Monet pidättyväisemmät taas voivat olla oikein huumorintajuisia ja hauskoja kunhan heihin ensiksi tutustuu. Itse kuulun näihin paremmin tunnettaessa hauskoihin ja aluksi ujoihin. N29
Olen itse miehenä samalla luonteella varustettu. Muistan kun kerran nainen kysyi multa treffien (ja pakkien) jälkeen että "minkälainen sun huumorintaju on" selvästi vihjaten että mulla ei vaikuttaisi olevan huumorintajua.
Asia on vain niin että jännitän treffeillä käymistä enkä siinä tilanteessa saa itsestäni loihdittua mitään rentoa naistennaurattajaa.
Välillä tulee mieleen että naiset ovat aika anteeksiantamattomia tämän suhteen. Aina pitäisi olla hauskaa tai tulee pakit. En sanoisi itseäni tosikoksi, mutta mulla kestää jonkin aikaa rentoutua että voin olla oma itseni toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehen pitäisi olla hauska? Minusta tärkeämpää on, että huumorintajut kohtaa. Mitä ylipäätään tarkoitetaan hauskalla miehellä. Stand-up koomikkoa, vitsinkertojaa vai ihmistä joka näkee arjen ja fingerporin jutuissa hauskuutta?
En minä tiedä, minulle henkilökohtaisesti muut asiat merkitsee enemmän. Mutta tunnen useamman naisen, joka on listannut hauskuuden ykkössyyksi miksi on aikanaan rakastunut kumppaniinsa ja ennen kaikkea, ykkössyyksi miksi menee vuosien avioliiton jälkeen edelleen hyvin. En minä menisi näille naisille sanomaan, että olisi pitänyt ottaa ei-hauska mies. Miksi ihmeessä?
Hauskuus tietysti on tässä tapauksessa subjektiivista. Riittää, että saa sen oman puolison nauramaan. Millaista hauskuutta se vaatii riippuu ihan naisen omasta huumorintajusta, paha sitä on ulko päin määritellä tai sanella. Tässä kehotettiin ottamaan mies joka ei ole hauska, ja minä oletan sen tarkoittavan miestä joka ei ole kyseisen naisen mielestä hauska.
Pointti oli, että jokaisella on ne omat juttunsa jotka herättävät sen ihastuksen ja kiinnostuksen. Ei nämä preferenssit ole aina järkeiltävissä pois eikä siihen ole usein tarvettakaan. Minusta on kohtalaisen pöljää tulla ulkoapäin sanomaan, ettei ihminen saisi kiinnostua jostain yksittäisestä piirteestä vain siksi, ettei se jonkun muun mielestä ole lainkaan tärkeää.
Tottakai jokainen saa hakea minkälaista kumppania tahansa. Mikäli asettaa etukäteen tiukat kriteerit niin niitä ehdokkaita on aina vähemmän. Kun täydellistä ihmistä ei ole täytyy näistä enemmän vähemmän epätäydellisistä valita. Ja silloin joutuu tekemään kompromisseja. Toki sen kumppanin täytyy tuntua itselle sopivalta. Mielestäni kumppania ei valita ominaisuuslistoilla vaan tunteella.
Täysin samaa mieltä tuosta alkupuolesta. Jokainen päättää parinvalintakriteerinsä itse ja jos niitä on liikaa voi jäädä yksin. Lähdin alunperin vain kommentoimaan sitä, kun kirjoittajat hyökkäsivät aina jonkun yksittäisen kriteerin kimppuun väittäen sitä turhaksi. Minusta pitkä ja tiukka kriteerilista on todennäköisesti epärealistinen ja johtaa yksin jäämiseen. Sen sijaan mikään yksittäinen piirre ei yleensä ole liikaa vaadittu ja sitä on paha kenenkään ulkopuolisen sanoa turhaksi. Kuten sanoin, jokaisella on ne omat juttunsa jotka sytyttää eikä ne koskaan ole varsinaisesti väärin. Kuten tämäkin ketju on näyttänyt, jonkun mielestä esimerkiksi ulkonäkö ei ole niin tärkeä ja jonkun toisen on mahdotonta edes ajatella seksiä ilman ulkoista viehtymystä. Sama monien muidenkin piirteiden kanssa.
Vain osittain eri mieltä lopusta. Osa valitsee kumppanin tunteella, osa järjellä ja osa näiden yhdistelmällä. Kriteereistä puhuttaessa kyseessä lienee useimmiten piirteet, joiden henkilö tietää tai uskoo vaikuttavan tunteiden heräämiseen, niiden pysyvyyteen tai suhteen mahdollisuuksiin onnistua. Osa on näiden ominaisuuslistojen kanssa enemmän metsässä kuin toiset. Joskus on tilanteita, joissa on itseasiassa ihan viisastakin valita jonkun muun kuin pelkän tunteen varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehen pitäisi olla hauska? Minusta tärkeämpää on, että huumorintajut kohtaa. Mitä ylipäätään tarkoitetaan hauskalla miehellä. Stand-up koomikkoa, vitsinkertojaa vai ihmistä joka näkee arjen ja fingerporin jutuissa hauskuutta?
En minä tiedä, minulle henkilökohtaisesti muut asiat merkitsee enemmän. Mutta tunnen useamman naisen, joka on listannut hauskuuden ykkössyyksi miksi on aikanaan rakastunut kumppaniinsa ja ennen kaikkea, ykkössyyksi miksi menee vuosien avioliiton jälkeen edelleen hyvin. En minä menisi näille naisille sanomaan, että olisi pitänyt ottaa ei-hauska mies. Miksi ihmeessä?
Hauskuus tietysti on tässä tapauksessa subjektiivista. Riittää, että saa sen oman puolison nauramaan. Millaista hauskuutta se vaatii riippuu ihan naisen omasta huumorintajusta, paha sitä on ulko päin määritellä tai sanella. Tässä kehotettiin ottamaan mies joka ei ole hauska, ja minä oletan sen tarkoittavan miestä joka ei ole kyseisen naisen mielestä hauska.
Pointti oli, että jokaisella on ne omat juttunsa jotka herättävät sen ihastuksen ja kiinnostuksen. Ei nämä preferenssit ole aina järkeiltävissä pois eikä siihen ole usein tarvettakaan. Minusta on kohtalaisen pöljää tulla ulkoapäin sanomaan, ettei ihminen saisi kiinnostua jostain yksittäisestä piirteestä vain siksi, ettei se jonkun muun mielestä ole lainkaan tärkeää.
Tottakai jokainen saa hakea minkälaista kumppania tahansa. Mikäli asettaa etukäteen tiukat kriteerit niin niitä ehdokkaita on aina vähemmän. Kun täydellistä ihmistä ei ole täytyy näistä enemmän vähemmän epätäydellisistä valita. Ja silloin joutuu tekemään kompromisseja. Toki sen kumppanin täytyy tuntua itselle sopivalta. Mielestäni kumppania ei valita ominaisuuslistoilla vaan tunteella.
Täysin samaa mieltä tuosta alkupuolesta. Jokainen päättää parinvalintakriteerinsä itse ja jos niitä on liikaa voi jäädä yksin. Lähdin alunperin vain kommentoimaan sitä, kun kirjoittajat hyökkäsivät aina jonkun yksittäisen kriteerin kimppuun väittäen sitä turhaksi. Minusta pitkä ja tiukka kriteerilista on todennäköisesti epärealistinen ja johtaa yksin jäämiseen. Sen sijaan mikään yksittäinen piirre ei yleensä ole liikaa vaadittu ja sitä on paha kenenkään ulkopuolisen sanoa turhaksi. Kuten sanoin, jokaisella on ne omat juttunsa jotka sytyttää eikä ne koskaan ole varsinaisesti väärin. Kuten tämäkin ketju on näyttänyt, jonkun mielestä esimerkiksi ulkonäkö ei ole niin tärkeä ja jonkun toisen on mahdotonta edes ajatella seksiä ilman ulkoista viehtymystä. Sama monien muidenkin piirteiden kanssa.
Vain osittain eri mieltä lopusta. Osa valitsee kumppanin tunteella, osa järjellä ja osa näiden yhdistelmällä. Kriteereistä puhuttaessa kyseessä lienee useimmiten piirteet, joiden henkilö tietää tai uskoo vaikuttavan tunteiden heräämiseen, niiden pysyvyyteen tai suhteen mahdollisuuksiin onnistua. Osa on näiden ominaisuuslistojen kanssa enemmän metsässä kuin toiset. Joskus on tilanteita, joissa on itseasiassa ihan viisastakin valita jonkun muun kuin pelkän tunteen varassa.
Ja suurin osa miehistä joutuu tyytymään siihen mitä saa. Ei taviksilla tai rumilla miehillä ole minkäänlaista valinnanvaraa valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset
Minkäs sille voi. Ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään, joka ei kiinnosta. Ihan vihoviimeistä alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, saati tehdä lapsi.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel
Ai täällä saa ulista ainoastaan miehet. Selvä.
Naisilla ei yksinkertaisesti ole syytä ulinaan. Jos on kahden tähden nainen, ja laskee riman kahden tähden miehiin, niin saa seurustelukumppanin kuukauden sisään. Jos on kahden tähden mies, niin voi yrittää laskea rimaa vaikka nollaan tähteen, ja silti menee aikaa ennen kuin löytää jonkun lihavan ja ruman, ikityöttömän spugemuijan rinnalleen.
M/40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Hauskuuden kanssa on sellainen ongelma, että monesti treffeillä vaikuttaa hauskoilta suulaat tyypit, joilta juttua suoltuu automaattisesti. Ovatko he oikeasti huumorintajuisia ja hauskoja? Ei välttämättä. Voivat vaan olla hyviä tulkitsemaan sen mitä toinen tahtoo kuulla. Monet pidättyväisemmät taas voivat olla oikein huumorintajuisia ja hauskoja kunhan heihin ensiksi tutustuu. Itse kuulun näihin paremmin tunnettaessa hauskoihin ja aluksi ujoihin. N29
Olen itse miehenä samalla luonteella varustettu. Muistan kun kerran nainen kysyi multa treffien (ja pakkien) jälkeen että "minkälainen sun huumorintaju on" selvästi vihjaten että mulla ei vaikuttaisi olevan huumorintajua.
Asia on vain niin että jännitän treffeillä käymistä enkä siinä tilanteessa saa itsestäni loihdittua mitään rentoa naistennaurattajaa.
Välillä tulee mieleen että naiset ovat aika anteeksiantamattomia tämän suhteen. Aina pitäisi olla hauskaa tai tulee pakit. En sanoisi itseäni tosikoksi, mutta mulla kestää jonkin aikaa rentoutua että voin olla oma itseni toisen kanssa.
Olen nainen ja multa on kysytty treffeillä täsmälleen sama kysymys, ilmeisesti viitaten siihen että vaikutan tosikolta. Ja kuullut vastaavia heittoja miehiltä aiemminkin. Lähes tuntemattomien seurassa en osaa olla rennosti ja ehkä annan itsestäni korostetun vakavan kuvan, mutta onko se sitten koko totuus. No eipä kenenkään tarvitse jäädä ottamaan selvää jos ei siltä tunnu.
Itse en pidä ollenkaan naistennaurattajatyyppisistä miehistä, vaan nimenomaan vakava tyyppi vetoaa enemmän. Makunsa kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Hauskuuden kanssa on sellainen ongelma, että monesti treffeillä vaikuttaa hauskoilta suulaat tyypit, joilta juttua suoltuu automaattisesti. Ovatko he oikeasti huumorintajuisia ja hauskoja? Ei välttämättä. Voivat vaan olla hyviä tulkitsemaan sen mitä toinen tahtoo kuulla. Monet pidättyväisemmät taas voivat olla oikein huumorintajuisia ja hauskoja kunhan heihin ensiksi tutustuu. Itse kuulun näihin paremmin tunnettaessa hauskoihin ja aluksi ujoihin. N29
Olen itse miehenä samalla luonteella varustettu. Muistan kun kerran nainen kysyi multa treffien (ja pakkien) jälkeen että "minkälainen sun huumorintaju on" selvästi vihjaten että mulla ei vaikuttaisi olevan huumorintajua.
Asia on vain niin että jännitän treffeillä käymistä enkä siinä tilanteessa saa itsestäni loihdittua mitään rentoa naistennaurattajaa.
Välillä tulee mieleen että naiset ovat aika anteeksiantamattomia tämän suhteen. Aina pitäisi olla hauskaa tai tulee pakit. En sanoisi itseäni tosikoksi, mutta mulla kestää jonkin aikaa rentoutua että voin olla oma itseni toisen kanssa.
Olen nainen ja multa on kysytty treffeillä täsmälleen sama kysymys, ilmeisesti viitaten siihen että vaikutan tosikolta. Ja kuullut vastaavia heittoja miehiltä aiemminkin. Lähes tuntemattomien seurassa en osaa olla rennosti ja ehkä annan itsestäni korostetun vakavan kuvan, mutta onko se sitten koko totuus. No eipä kenenkään tarvitse jäädä ottamaan selvää jos ei siltä tunnu.
Itse en pidä ollenkaan naistennaurattajatyyppisistä miehistä, vaan nimenomaan vakava tyyppi vetoaa enemmän. Makunsa kaikilla.
Ihmiset myös tarkoittavat huumorintajuisuudella hyvin eri asioita. Joku vaatii todella sitä naurattajaa joka laukoo vitsejä ja viihdyttää. Toiselle se on sitä että ei ole liian vakava sosiaalisessa kanssakäymisessä vaan osaa jutella kepeästi. Ja kolmannelle sitä että ei nipota pikkuasioista tai suhtaudu suhteettoman vakavasti triviaaleihin asioihin.
Itse kuitenkin ymmärrän huumorintajun monesti tarkoittavan myös sitä että ne ajatukset käyvät hyvin yksiin. Silloin myös sen toisen jutut tuntuvat hauskemmilta kun ne ymmärtää puolesta sanasta. Ei niiden tarvitse olla mitään vitsejä vaan vain juttuja jotka molemmat ymmärtävät ja kokevat samalla tavalla ja siitä tulee se hauskuus ja rentous siihen yhdessäoloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Hauskuuden kanssa on sellainen ongelma, että monesti treffeillä vaikuttaa hauskoilta suulaat tyypit, joilta juttua suoltuu automaattisesti. Ovatko he oikeasti huumorintajuisia ja hauskoja? Ei välttämättä. Voivat vaan olla hyviä tulkitsemaan sen mitä toinen tahtoo kuulla. Monet pidättyväisemmät taas voivat olla oikein huumorintajuisia ja hauskoja kunhan heihin ensiksi tutustuu. Itse kuulun näihin paremmin tunnettaessa hauskoihin ja aluksi ujoihin. N29
Olen itse miehenä samalla luonteella varustettu. Muistan kun kerran nainen kysyi multa treffien (ja pakkien) jälkeen että "minkälainen sun huumorintaju on" selvästi vihjaten että mulla ei vaikuttaisi olevan huumorintajua.
Asia on vain niin että jännitän treffeillä käymistä enkä siinä tilanteessa saa itsestäni loihdittua mitään rentoa naistennaurattajaa.
Välillä tulee mieleen että naiset ovat aika anteeksiantamattomia tämän suhteen. Aina pitäisi olla hauskaa tai tulee pakit. En sanoisi itseäni tosikoksi, mutta mulla kestää jonkin aikaa rentoutua että voin olla oma itseni toisen kanssa.
Ei se välttämättä ole jäänyt tuosta kiinni. Itse olen ollut hauska jokaisilla treffeillä, mutta pakkeja on silti kertynyt enemmän kuin onnistumisia. Hauska mies voi saada naisen rentoutumaan, mutta ei välttämättä herätä sen syvempiä tunteita.
M31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset
Minkäs sille voi. Ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään, joka ei kiinnosta. Ihan vihoviimeistä alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, saati tehdä lapsi.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel
Ai täällä saa ulista ainoastaan miehet. Selvä.
Naisilla ei yksinkertaisesti ole syytä ulinaan. Jos on kahden tähden nainen, ja laskee riman kahden tähden miehiin, niin saa seurustelukumppanin kuukauden sisään. Jos on kahden tähden mies, niin voi yrittää laskea rimaa vaikka nollaan tähteen, ja silti menee aikaa ennen kuin löytää jonkun lihavan ja ruman, ikityöttömän spugemuijan rinnalleen.
M/40
Eli ihminen itse määrittelee "tähtensä" eli mitä tasoa on? Voin määritellä itseni kympin naiseksi? Se ei menekään niin, että taso määrittyy sen mukaan, minkä tasoisen kumppanin onnistuu sitouttamaan?
Tämä ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Kohta sanotaan, ettei tietenkään voi itse määrittää vaan se määräytyy tiettyjen tekijöiden mukaan ja ne ovat erilaiset miehillä ja naisilla mutta universaalit ikään, asuinpaikkaan yms katsomatta, 25- ja 65-vuotias mies arvioidaan samalla asteikolla.
Mutta jos kerran on noin, että kakkosen mies saa vain nollan naisen, niin eikö tasomittari pidä silloin kalibroida? Muutetaan tasomääritelmiä niin, että se kakkosen mieskin on nolla tai niin, että se nollan nainen oikeasti onkin kakkonen. Tai sitten todetaan, että tasoteoria kertoo, että sekä miehille että naisille on laskettavissa tietty tasonumero. Pariutuminen tapahtuu niin, että miehet pariutuvat pari numeroa itseään alemmalla tasolla olevien naisten kanssa. Ei sitten kukaan enää kuvittele, että se menee niin, että olmien univertaalissa toimistossa on laskettu jokaiselle ihmiselle taso ja sen jälkeen hän voi lähteä vaatimaan oman tasoista kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehen pitäisi olla hauska? Minusta tärkeämpää on, että huumorintajut kohtaa. Mitä ylipäätään tarkoitetaan hauskalla miehellä. Stand-up koomikkoa, vitsinkertojaa vai ihmistä joka näkee arjen ja fingerporin jutuissa hauskuutta?
En minä tiedä, minulle henkilökohtaisesti muut asiat merkitsee enemmän. Mutta tunnen useamman naisen, joka on listannut hauskuuden ykkössyyksi miksi on aikanaan rakastunut kumppaniinsa ja ennen kaikkea, ykkössyyksi miksi menee vuosien avioliiton jälkeen edelleen hyvin. En minä menisi näille naisille sanomaan, että olisi pitänyt ottaa ei-hauska mies. Miksi ihmeessä?
Hauskuus tietysti on tässä tapauksessa subjektiivista. Riittää, että saa sen oman puolison nauramaan. Millaista hauskuutta se vaatii riippuu ihan naisen omasta huumorintajusta, paha sitä on ulko päin määritellä tai sanella. Tässä kehotettiin ottamaan mies joka ei ole hauska, ja minä oletan sen tarkoittavan miestä joka ei ole kyseisen naisen mielestä hauska.
Pointti oli, että jokaisella on ne omat juttunsa jotka herättävät sen ihastuksen ja kiinnostuksen. Ei nämä preferenssit ole aina järkeiltävissä pois eikä siihen ole usein tarvettakaan. Minusta on kohtalaisen pöljää tulla ulkoapäin sanomaan, ettei ihminen saisi kiinnostua jostain yksittäisestä piirteestä vain siksi, ettei se jonkun muun mielestä ole lainkaan tärkeää.
Tottakai jokainen saa hakea minkälaista kumppania tahansa. Mikäli asettaa etukäteen tiukat kriteerit niin niitä ehdokkaita on aina vähemmän. Kun täydellistä ihmistä ei ole täytyy näistä enemmän vähemmän epätäydellisistä valita. Ja silloin joutuu tekemään kompromisseja. Toki sen kumppanin täytyy tuntua itselle sopivalta. Mielestäni kumppania ei valita ominaisuuslistoilla vaan tunteella.
Täysin samaa mieltä tuosta alkupuolesta. Jokainen päättää parinvalintakriteerinsä itse ja jos niitä on liikaa voi jäädä yksin. Lähdin alunperin vain kommentoimaan sitä, kun kirjoittajat hyökkäsivät aina jonkun yksittäisen kriteerin kimppuun väittäen sitä turhaksi. Minusta pitkä ja tiukka kriteerilista on todennäköisesti epärealistinen ja johtaa yksin jäämiseen. Sen sijaan mikään yksittäinen piirre ei yleensä ole liikaa vaadittu ja sitä on paha kenenkään ulkopuolisen sanoa turhaksi. Kuten sanoin, jokaisella on ne omat juttunsa jotka sytyttää eikä ne koskaan ole varsinaisesti väärin. Kuten tämäkin ketju on näyttänyt, jonkun mielestä esimerkiksi ulkonäkö ei ole niin tärkeä ja jonkun toisen on mahdotonta edes ajatella seksiä ilman ulkoista viehtymystä. Sama monien muidenkin piirteiden kanssa.
Vain osittain eri mieltä lopusta. Osa valitsee kumppanin tunteella, osa järjellä ja osa näiden yhdistelmällä. Kriteereistä puhuttaessa kyseessä lienee useimmiten piirteet, joiden henkilö tietää tai uskoo vaikuttavan tunteiden heräämiseen, niiden pysyvyyteen tai suhteen mahdollisuuksiin onnistua. Osa on näiden ominaisuuslistojen kanssa enemmän metsässä kuin toiset. Joskus on tilanteita, joissa on itseasiassa ihan viisastakin valita jonkun muun kuin pelkän tunteen varassa.
Ja suurin osa miehistä joutuu tyytymään siihen mitä saa. Ei taviksilla tai rumilla miehillä ole minkäänlaista valinnanvaraa valitettavasti.
Tyytyjät tiedetään kaveriporukoissa. Nää ei millään malta olla vaiti saadessaan viinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Hauskuuden kanssa on sellainen ongelma, että monesti treffeillä vaikuttaa hauskoilta suulaat tyypit, joilta juttua suoltuu automaattisesti. Ovatko he oikeasti huumorintajuisia ja hauskoja? Ei välttämättä. Voivat vaan olla hyviä tulkitsemaan sen mitä toinen tahtoo kuulla. Monet pidättyväisemmät taas voivat olla oikein huumorintajuisia ja hauskoja kunhan heihin ensiksi tutustuu. Itse kuulun näihin paremmin tunnettaessa hauskoihin ja aluksi ujoihin. N29
Olen itse miehenä samalla luonteella varustettu. Muistan kun kerran nainen kysyi multa treffien (ja pakkien) jälkeen että "minkälainen sun huumorintaju on" selvästi vihjaten että mulla ei vaikuttaisi olevan huumorintajua.
Asia on vain niin että jännitän treffeillä käymistä enkä siinä tilanteessa saa itsestäni loihdittua mitään rentoa naistennaurattajaa.
Välillä tulee mieleen että naiset ovat aika anteeksiantamattomia tämän suhteen. Aina pitäisi olla hauskaa tai tulee pakit. En sanoisi itseäni tosikoksi, mutta mulla kestää jonkin aikaa rentoutua että voin olla oma itseni toisen kanssa.
Olen nainen ja multa on kysytty treffeillä täsmälleen sama kysymys, ilmeisesti viitaten siihen että vaikutan tosikolta. Ja kuullut vastaavia heittoja miehiltä aiemminkin. Lähes tuntemattomien seurassa en osaa olla rennosti ja ehkä annan itsestäni korostetun vakavan kuvan, mutta onko se sitten koko totuus. No eipä kenenkään tarvitse jäädä ottamaan selvää jos ei siltä tunnu.
Itse en pidä ollenkaan naistennaurattajatyyppisistä miehistä, vaan nimenomaan vakava tyyppi vetoaa enemmän. Makunsa kaikilla.
Kiva kuulla, että tuollaisiakin naisia on olemassa. Toivottavasti törmätään tinderissä.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel