Lue keskustelun säännöt.
29-vuotias ja vain epäonnea deittimarkkinoilla
27.05.2020 |
Oon seurustellut aikuisiällä vakavasti kahdesti, ja kummatkin suhteet päättyivät miehen pettämiseen.
Oon deittaillut vain vähän, ja nekin miehet, joista olen ollut kiinnostunut, eivät ole olleet kiinnostuneita minusta.
Biologinen kello soi jo kovasti. En haluaisi ekan vastaantulijan kanssa tehdä lasta, mutta voiko tässä iässä enää etsiä sitä oikeaa muutamaa vuotta ja sen jälkeen seurustella vielä pari vuotta ennen lapsenteon yrittämistä.
Asun isossa kaupungissa, oon mielestäni hauska, nätti, iloinen (helposti lähestyttävä), rento, urheilullinen, luotettava. Oon käynyt amk:n ja oon hyvissä töissä.
Mieskriteerit: luotettava, hauska, hyvännäköinen "tavallinen" mies, ei todellakaan tarvi olla malli tms. Urheilullinen, haluaa lapsia.
Mielestäni en halua kuuta taivaalta, mutta en tunnu löytävän ketään. Baareilut eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan. Mistä löytäisin samanhenkisen miehen? Molemmat eksät löysin tinderistä, mutta sekään ei innosta enää. Edellinen suhde loppui noin 2 vuotta sitten.
Kommentit (583)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset
Minkäs sille voi. Ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään, joka ei kiinnosta. Ihan vihoviimeistä alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, saati tehdä lapsi.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel
Ai täällä saa ulista ainoastaan miehet. Selvä.
Naisilla ei yksinkertaisesti ole syytä ulinaan. Jos on kahden tähden nainen, ja laskee riman kahden tähden miehiin, niin saa seurustelukumppanin kuukauden sisään. Jos on kahden tähden mies, niin voi yrittää laskea rimaa vaikka nollaan tähteen, ja silti menee aikaa ennen kuin löytää jonkun lihavan ja ruman, ikityöttömän spugemuijan rinnalleen.
M/40
Eli ihminen itse määrittelee "tähtensä" eli mitä tasoa on? Voin määritellä itseni kympin naiseksi? Se ei menekään niin, että taso määrittyy sen mukaan, minkä tasoisen kumppanin onnistuu sitouttamaan?
Tämä ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Kohta sanotaan, ettei tietenkään voi itse määrittää vaan se määräytyy tiettyjen tekijöiden mukaan ja ne ovat erilaiset miehillä ja naisilla mutta universaalit ikään, asuinpaikkaan yms katsomatta, 25- ja 65-vuotias mies arvioidaan samalla asteikolla.
Mutta jos kerran on noin, että kakkosen mies saa vain nollan naisen, niin eikö tasomittari pidä silloin kalibroida? Muutetaan tasomääritelmiä niin, että se kakkosen mieskin on nolla tai niin, että se nollan nainen oikeasti onkin kakkonen. Tai sitten todetaan, että tasoteoria kertoo, että sekä miehille että naisille on laskettavissa tietty tasonumero. Pariutuminen tapahtuu niin, että miehet pariutuvat pari numeroa itseään alemmalla tasolla olevien naisten kanssa. Ei sitten kukaan enää kuvittele, että se menee niin, että olmien univertaalissa toimistossa on laskettu jokaiselle ihmiselle taso ja sen jälkeen hän voi lähteä vaatimaan oman tasoista kumppania.
Se kertoo että kyseessä ei ole mikään oikea mittari jolla voisi jotain mitata vaan aika lailla hatusta vedetty "taso" joka joustaa suuntaan jos toiseenkin aina tarpeen mukaan. Jos kyseessä olisi ihan oikea mitattavissa oleva taso niin luonnollisestikin kakkosen mies saisi kakkosen naisen eikä mitään tyytymisiä alaspäin pitäisi tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset
Minkäs sille voi. Ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään, joka ei kiinnosta. Ihan vihoviimeistä alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, saati tehdä lapsi.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel
Ai täällä saa ulista ainoastaan miehet. Selvä.
Naisilla ei yksinkertaisesti ole syytä ulinaan. Jos on kahden tähden nainen, ja laskee riman kahden tähden miehiin, niin saa seurustelukumppanin kuukauden sisään. Jos on kahden tähden mies, niin voi yrittää laskea rimaa vaikka nollaan tähteen, ja silti menee aikaa ennen kuin löytää jonkun lihavan ja ruman, ikityöttömän spugemuijan rinnalleen.
M/40
Eli ihminen itse määrittelee "tähtensä" eli mitä tasoa on? Voin määritellä itseni kympin naiseksi? Se ei menekään niin, että taso määrittyy sen mukaan, minkä tasoisen kumppanin onnistuu sitouttamaan?
Tämä ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Kohta sanotaan, ettei tietenkään voi itse määrittää vaan se määräytyy tiettyjen tekijöiden mukaan ja ne ovat erilaiset miehillä ja naisilla mutta universaalit ikään, asuinpaikkaan yms katsomatta, 25- ja 65-vuotias mies arvioidaan samalla asteikolla.
Mutta jos kerran on noin, että kakkosen mies saa vain nollan naisen, niin eikö tasomittari pidä silloin kalibroida? Muutetaan tasomääritelmiä niin, että se kakkosen mieskin on nolla tai niin, että se nollan nainen oikeasti onkin kakkonen. Tai sitten todetaan, että tasoteoria kertoo, että sekä miehille että naisille on laskettavissa tietty tasonumero. Pariutuminen tapahtuu niin, että miehet pariutuvat pari numeroa itseään alemmalla tasolla olevien naisten kanssa. Ei sitten kukaan enää kuvittele, että se menee niin, että olmien univertaalissa toimistossa on laskettu jokaiselle ihmiselle taso ja sen jälkeen hän voi lähteä vaatimaan oman tasoista kumppania.
Kyse on siitä, että pystyy inhorealistisesti tarkastelemaan itseään ja antamaan sen tähtiluvun, jonka vastakkainen sukupuoli antaisi. Minä olen kahden tähden mies, ja myönnän sen itselleni. Se on helvetin iso juttu. Sen sijaan naisille tekee todella kovaa joko myöntää olevansa kahden tähden nainen, tai sitten tarkastella miehiä oikealla arvostusskaalalla, ja ymmärtää, että kahden tähden naista vastaava mies ei ole mikään urheilullinen, menevä jas supliikki 183 cm rahoituspäällikkö, joka harrastaa fudista, matkustelua ja harrasteauton rakentamista.
M/40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset
Minkäs sille voi. Ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään, joka ei kiinnosta. Ihan vihoviimeistä alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, saati tehdä lapsi.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel
Ai täällä saa ulista ainoastaan miehet. Selvä.
Naisilla ei yksinkertaisesti ole syytä ulinaan. Jos on kahden tähden nainen, ja laskee riman kahden tähden miehiin, niin saa seurustelukumppanin kuukauden sisään. Jos on kahden tähden mies, niin voi yrittää laskea rimaa vaikka nollaan tähteen, ja silti menee aikaa ennen kuin löytää jonkun lihavan ja ruman, ikityöttömän spugemuijan rinnalleen.
M/40
Eli ihminen itse määrittelee "tähtensä" eli mitä tasoa on? Voin määritellä itseni kympin naiseksi? Se ei menekään niin, että taso määrittyy sen mukaan, minkä tasoisen kumppanin onnistuu sitouttamaan?
Tämä ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Kohta sanotaan, ettei tietenkään voi itse määrittää vaan se määräytyy tiettyjen tekijöiden mukaan ja ne ovat erilaiset miehillä ja naisilla mutta universaalit ikään, asuinpaikkaan yms katsomatta, 25- ja 65-vuotias mies arvioidaan samalla asteikolla.
Mutta jos kerran on noin, että kakkosen mies saa vain nollan naisen, niin eikö tasomittari pidä silloin kalibroida? Muutetaan tasomääritelmiä niin, että se kakkosen mieskin on nolla tai niin, että se nollan nainen oikeasti onkin kakkonen. Tai sitten todetaan, että tasoteoria kertoo, että sekä miehille että naisille on laskettavissa tietty tasonumero. Pariutuminen tapahtuu niin, että miehet pariutuvat pari numeroa itseään alemmalla tasolla olevien naisten kanssa. Ei sitten kukaan enää kuvittele, että se menee niin, että olmien univertaalissa toimistossa on laskettu jokaiselle ihmiselle taso ja sen jälkeen hän voi lähteä vaatimaan oman tasoista kumppania.
Se kertoo että kyseessä ei ole mikään oikea mittari jolla voisi jotain mitata vaan aika lailla hatusta vedetty "taso" joka joustaa suuntaan jos toiseenkin aina tarpeen mukaan. Jos kyseessä olisi ihan oikea mitattavissa oleva taso niin luonnollisestikin kakkosen mies saisi kakkosen naisen eikä mitään tyytymisiä alaspäin pitäisi tarvita.
Tuon ymmärtää jokainen, jolla ei ole neuropuolen häikkää. Ajatuksenakin autistinen, että olisi olemassa joku asteikko, johon joka ikinen maapallon mies ja nainen asettuisi tietylle kohdalle iästä, kulttuurista, asuinpaikasta yms riippumatta. Ja juuri sitä yritin tehdä näkyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehet pystyvät helpostikin olemaan parisuhteessa naisen kanssa, jota eivät pidä kaikinpuolin ihanteellisena ja täydellisenä?
Ei kukaan ole kaikinpuolin ihanteellinen tai täydellinen. Se on vaaleanpunaisen rakkauhötön luomaa harhaa jos toisen niin näkee.
Oikeassa elämässä parisuhde on sen toisen (ja oman) epätäydellisyyden ymmärtämistä ja sietämistä. Rakkaus toki helpottaa sitä huomattavasti.
Tämä. Aika yksiuloitteinen näkemys ihmisestä jos typistetään listaksi ominaisuuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että on täysin sama kenet ottaa kumppaniksi . Tärkeintä on, miltä sen ihmisen seurassa tuntuu ja sovitaanko yhteen. Voi olla, että on paperilla täydellisen vaatimusten mukainen, mutta luonnossa vaan se jokin puuttuu. Toisaalta voi kokea listaansa nähden hyvinkin erilaisen ihmisen suhteen yhteyttä.
Osittain samaa mieltä. Tuo kokemus yhteensopimattomuudesta paperilla täydellisen kumppaniehdokkaan kanssa lienee aika universaali. Mutta toisin päin en näkisi asiaa niin yksinkertaisena. Joistakin tekijöistä se kiinnostus kuitenkin muodostuu ja osa ihmisistä on parempi tunnistamaan näitä tekijöitä kuin toiset. Näin ollen osa ihmisistä on listansa kanssa enemmän hukassa kuin toiset ja päätyy todennäköisemmin yllättymään siitä millaisen ihmisen kanssa päätyvät yhteen. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla. Osa tietää aika lailla faktana joitakin piirteitä, joiden kanssa tai joita ilman ei ihan oikeasti pysty pidemmän päälle elämään suhteessa vaikka miten kolahtaisikin. Ei ne kriteerit kaikilla ole ihan hatusta heitettyjä.
En tiedä olenko sitten joku harvinainen poikkeus kun minulla ei ole koskaan olut oikein mitään "listoja" siitä millainen sen kumppanin pitäisi olla. Tietysti on ne itsestäänselvät asiat kuten että ei väkivaltainen, kohtelee minua hyvin jne. Mutta muuten olen aina mennyt aika lailla avoimin mielin. Kun sitten tapaa jonkun joka alkaa enemmän kiinnostaa niin katselen vasta sitten että onkohan meillä tulevaisuutta myös arjen tasolla eli että emme ole ihan täysin erilaisia.
Mutta hassusti se menee lopulta kuitenkin niin että sitä kiinnostuu ihan luonnostaan melko lailla samanlaisista tyypeistä kaikin puolin vaikka ei edes ajattelisi mitä hakee. En siis oikein näe mitä niillä listoilla tekee.
No joo, varmaan ne "listat" on livenä tapaavilla juuri tuota, eli omia huomioita siitä minkä tyyppisiin ihmisiin yleensä ihastuu ja millaisten kanssa kuvittelee suhteella olevan pidemmän päälle mahdollisuuksia. Enemmän niillä voi olla merkitystä nettideiteillä, kun pitää seuloa isosta määrästä tuntemattomia ne joiden kanssa todennäköisimmin synkkaa. Ja sitten joillakin voi lisäksi olla aiemmissa pitkissä suhteissa opittuja juttuja, millaisten ominaisuuksien kanssa varustetun ihmisen kanssa suhde alkaa pidemmän päälle tökkimään vaikka alunperin olisi ollut kuinka ihastunut. Eikä ne aina ole tasoa "ei ikinä enää juoppoa/väkivaltaista", vaan voi olla juuri tyyliä "ei ikinä enää miestä joka ei naurata" tai "ei ikinä enää miestä jolla on huono yleissivistys".
Ja oikeastaan tämä alaketju vähän harhautui siitä mitä alunperin tarkoitin. Tuolla aiemmin joku puhui, ettei mieheltä kannata toivoa hauskuutta. Minä olin sitä mieltä, että jos se on jollekin kriittisen tärkeä ominaisuus ihastuksen syntymiselle niin kyllä sitä silloin saa ja kannattaa kumppanilta myös toivoa. Tämän jälkeen keskustelu vähän harhautui uralle tunteet vastaan tiukat kriteerit, vaikka ihan alunperin lähdin keskustelemaan siitä, saako sitä hauskuutta toivoa edes ne ihmiset jotka nimenomaan ihastuvat hauskuuteen. Ymmärtääkseni jossain alkupuolella vihjattiin, että hauskuus olisi ikään kuin ominaisuus johon ei saa tai kannata ihastua, tai jos ihastuukin niin pitäisi ottaa tunteiden vastaisesti joku tylsä ihan vaan siksi ettei siitä ole kilpailua.
On lähtökohtaisesti epämiellyttävää jos suljetaan kaikki muut väylät pariutumiselle kuin työpaikka. Olen lievästi naisvaltaisella alalla. Työkaverini, noin 30-v naiset eivät harrasta mitään eivätkä käy missään muualla kuin työpaikan pikkujouluissa kerran vuodessa ja jotenkin pitäisi silti saada parisuhde aikaiseksi vaikka väkisin vonkaamalla samoja miehiä joista osa tiedetään perheellisiksi. Ei ole mitenkään kauhean poikkeuksellinen periaate että työpaikalle ei mennä paritumaan, eli aika huonot on onnistumismahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset
Minkäs sille voi. Ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään, joka ei kiinnosta. Ihan vihoviimeistä alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, saati tehdä lapsi.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel
Ai täällä saa ulista ainoastaan miehet. Selvä.
Naisilla ei yksinkertaisesti ole syytä ulinaan. Jos on kahden tähden nainen, ja laskee riman kahden tähden miehiin, niin saa seurustelukumppanin kuukauden sisään. Jos on kahden tähden mies, niin voi yrittää laskea rimaa vaikka nollaan tähteen, ja silti menee aikaa ennen kuin löytää jonkun lihavan ja ruman, ikityöttömän spugemuijan rinnalleen.
M/40
Eli ihminen itse määrittelee "tähtensä" eli mitä tasoa on? Voin määritellä itseni kympin naiseksi? Se ei menekään niin, että taso määrittyy sen mukaan, minkä tasoisen kumppanin onnistuu sitouttamaan?
Tämä ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Kohta sanotaan, ettei tietenkään voi itse määrittää vaan se määräytyy tiettyjen tekijöiden mukaan ja ne ovat erilaiset miehillä ja naisilla mutta universaalit ikään, asuinpaikkaan yms katsomatta, 25- ja 65-vuotias mies arvioidaan samalla asteikolla.
Mutta jos kerran on noin, että kakkosen mies saa vain nollan naisen, niin eikö tasomittari pidä silloin kalibroida? Muutetaan tasomääritelmiä niin, että se kakkosen mieskin on nolla tai niin, että se nollan nainen oikeasti onkin kakkonen. Tai sitten todetaan, että tasoteoria kertoo, että sekä miehille että naisille on laskettavissa tietty tasonumero. Pariutuminen tapahtuu niin, että miehet pariutuvat pari numeroa itseään alemmalla tasolla olevien naisten kanssa. Ei sitten kukaan enää kuvittele, että se menee niin, että olmien univertaalissa toimistossa on laskettu jokaiselle ihmiselle taso ja sen jälkeen hän voi lähteä vaatimaan oman tasoista kumppania.
Kyse on siitä, että pystyy inhorealistisesti tarkastelemaan itseään ja antamaan sen tähtiluvun, jonka vastakkainen sukupuoli antaisi. Minä olen kahden tähden mies, ja myönnän sen itselleni. Se on helvetin iso juttu. Sen sijaan naisille tekee todella kovaa joko myöntää olevansa kahden tähden nainen, tai sitten tarkastella miehiä oikealla arvostusskaalalla, ja ymmärtää, että kahden tähden naista vastaava mies ei ole mikään urheilullinen, menevä jas supliikki 183 cm rahoituspäällikkö, joka harrastaa fudista, matkustelua ja harrasteauton rakentamista.
M/40
Olen eri, mutta miksi? Entä jos se kakkosen nainen on tyytyväisempi elämäänsä yksin kuin sen kakkosen miehen kanssa? Mitä hyötyä siitä silloin on hänelle, että hän ymmärtää olevansa kauhea ja ällöttävä? Ehkä hän on onnellisempi siinä luulossa, että hän on ysin nainen ja kaikki on pelkkää huonoa tuuria.
Vierailija kirjoitti:
On lähtökohtaisesti epämiellyttävää jos suljetaan kaikki muut väylät pariutumiselle kuin työpaikka. Olen lievästi naisvaltaisella alalla. Työkaverini, noin 30-v naiset eivät harrasta mitään eivätkä käy missään muualla kuin työpaikan pikkujouluissa kerran vuodessa ja jotenkin pitäisi silti saada parisuhde aikaiseksi vaikka väkisin vonkaamalla samoja miehiä joista osa tiedetään perheellisiksi. Ei ole mitenkään kauhean poikkeuksellinen periaate että työpaikalle ei mennä paritumaan, eli aika huonot on onnistumismahdollisuudet.
Naisethan tästä on tykänneet, että yhteiskunta siirtyy koko ajan siihen suuntaan, ettei mies saa lähestyä naisia muualla kuin Tinderissä ( paitsi tietenkin todella komea ja seksikäs mies saa lähestyä missä tahansa).
Himosometus ja moniportaiset kaveripyynnöt ja muu sometutustuminen, #metoo, tinder, jne. Kuka näitä on mielestäsi tuonut yhteiskuntaan? Oliko se miehet jotka painostivat kaikki liittymään somepalveluihin, koska "ne on creepyjä keillä ei ole riittävästi sometilejä"?
M/40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset
Minkäs sille voi. Ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään, joka ei kiinnosta. Ihan vihoviimeistä alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, saati tehdä lapsi.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel
Ai täällä saa ulista ainoastaan miehet. Selvä.
Naisilla ei yksinkertaisesti ole syytä ulinaan. Jos on kahden tähden nainen, ja laskee riman kahden tähden miehiin, niin saa seurustelukumppanin kuukauden sisään. Jos on kahden tähden mies, niin voi yrittää laskea rimaa vaikka nollaan tähteen, ja silti menee aikaa ennen kuin löytää jonkun lihavan ja ruman, ikityöttömän spugemuijan rinnalleen.
M/40
Eli ihminen itse määrittelee "tähtensä" eli mitä tasoa on? Voin määritellä itseni kympin naiseksi? Se ei menekään niin, että taso määrittyy sen mukaan, minkä tasoisen kumppanin onnistuu sitouttamaan?
Tämä ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Kohta sanotaan, ettei tietenkään voi itse määrittää vaan se määräytyy tiettyjen tekijöiden mukaan ja ne ovat erilaiset miehillä ja naisilla mutta universaalit ikään, asuinpaikkaan yms katsomatta, 25- ja 65-vuotias mies arvioidaan samalla asteikolla.
Mutta jos kerran on noin, että kakkosen mies saa vain nollan naisen, niin eikö tasomittari pidä silloin kalibroida? Muutetaan tasomääritelmiä niin, että se kakkosen mieskin on nolla tai niin, että se nollan nainen oikeasti onkin kakkonen. Tai sitten todetaan, että tasoteoria kertoo, että sekä miehille että naisille on laskettavissa tietty tasonumero. Pariutuminen tapahtuu niin, että miehet pariutuvat pari numeroa itseään alemmalla tasolla olevien naisten kanssa. Ei sitten kukaan enää kuvittele, että se menee niin, että olmien univertaalissa toimistossa on laskettu jokaiselle ihmiselle taso ja sen jälkeen hän voi lähteä vaatimaan oman tasoista kumppania.
Kyse on siitä, että pystyy inhorealistisesti tarkastelemaan itseään ja antamaan sen tähtiluvun, jonka vastakkainen sukupuoli antaisi. Minä olen kahden tähden mies, ja myönnän sen itselleni. Se on helvetin iso juttu. Sen sijaan naisille tekee todella kovaa joko myöntää olevansa kahden tähden nainen, tai sitten tarkastella miehiä oikealla arvostusskaalalla, ja ymmärtää, että kahden tähden naista vastaava mies ei ole mikään urheilullinen, menevä jas supliikki 183 cm rahoituspäällikkö, joka harrastaa fudista, matkustelua ja harrasteauton rakentamista.
M/40
Olen eri, mutta miksi? Entä jos se kakkosen nainen on tyytyväisempi elämäänsä yksin kuin sen kakkosen miehen kanssa? Mitä hyötyä siitä silloin on hänelle, että hän ymmärtää olevansa kauhea ja ällöttävä? Ehkä hän on onnellisempi siinä luulossa, että hän on ysin nainen ja kaikki on pelkkää huonoa tuuria.
Asteikko loppuu viiteen tähteen, mutta sinänsä kyllä ihan tyypillistä monelle naiselle arvioida olevansa 9 tähden nainen viiden asteikolla.
M/40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset
Minkäs sille voi. Ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään, joka ei kiinnosta. Ihan vihoviimeistä alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, saati tehdä lapsi.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel
Ai täällä saa ulista ainoastaan miehet. Selvä.
Naisilla ei yksinkertaisesti ole syytä ulinaan. Jos on kahden tähden nainen, ja laskee riman kahden tähden miehiin, niin saa seurustelukumppanin kuukauden sisään. Jos on kahden tähden mies, niin voi yrittää laskea rimaa vaikka nollaan tähteen, ja silti menee aikaa ennen kuin löytää jonkun lihavan ja ruman, ikityöttömän spugemuijan rinnalleen.
M/40
Eli ihminen itse määrittelee "tähtensä" eli mitä tasoa on? Voin määritellä itseni kympin naiseksi? Se ei menekään niin, että taso määrittyy sen mukaan, minkä tasoisen kumppanin onnistuu sitouttamaan?
Tämä ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Kohta sanotaan, ettei tietenkään voi itse määrittää vaan se määräytyy tiettyjen tekijöiden mukaan ja ne ovat erilaiset miehillä ja naisilla mutta universaalit ikään, asuinpaikkaan yms katsomatta, 25- ja 65-vuotias mies arvioidaan samalla asteikolla.
Mutta jos kerran on noin, että kakkosen mies saa vain nollan naisen, niin eikö tasomittari pidä silloin kalibroida? Muutetaan tasomääritelmiä niin, että se kakkosen mieskin on nolla tai niin, että se nollan nainen oikeasti onkin kakkonen. Tai sitten todetaan, että tasoteoria kertoo, että sekä miehille että naisille on laskettavissa tietty tasonumero. Pariutuminen tapahtuu niin, että miehet pariutuvat pari numeroa itseään alemmalla tasolla olevien naisten kanssa. Ei sitten kukaan enää kuvittele, että se menee niin, että olmien univertaalissa toimistossa on laskettu jokaiselle ihmiselle taso ja sen jälkeen hän voi lähteä vaatimaan oman tasoista kumppania.
Kyse on siitä, että pystyy inhorealistisesti tarkastelemaan itseään ja antamaan sen tähtiluvun, jonka vastakkainen sukupuoli antaisi. Minä olen kahden tähden mies, ja myönnän sen itselleni. Se on helvetin iso juttu. Sen sijaan naisille tekee todella kovaa joko myöntää olevansa kahden tähden nainen, tai sitten tarkastella miehiä oikealla arvostusskaalalla, ja ymmärtää, että kahden tähden naista vastaava mies ei ole mikään urheilullinen, menevä jas supliikki 183 cm rahoituspäällikkö, joka harrastaa fudista, matkustelua ja harrasteauton rakentamista.
M/40
Mutta kun en ole koskaan nähnyt tarvetta antaa itselleni tai muille tähtiä. En liioin tarvetta "tarkasella miehiä oikealla arvostusskaalalla". Parisuhteeni on alkaneet siitä, että kaksi ihmistä on ihastuneet toisiinsa. Tuo tekstisi on niin todellisuudesta vieraantunutta, että herää kysymys, oletko sinä kokenut sen, miltä tuntuu ihastua? Ei siinä mieti tähtiä eikä tasoja. Ja toisaalta jos ei synny ihastumista, niin miksi edes tutustua toiseen parisuhdemielessä? Jotta saisi edes jonkun? Tästä on lukemattomia kertoja teille kerrottu: nainen huomaa kyllä jos mies ei ole häneen ihastunut. Sen huomaa nonverbaalisesta viestinnästä ja siitä, että yhteydenpito ja yhdessäolo tuntuu pikemmin kivireen vetämiseltä kuin perhosilta vatsassa. Ei kannata. Jos haluaa järkiliiton, kannattaa avoimesti hakea naista, jolle sopii sama vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset
Minkäs sille voi. Ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään, joka ei kiinnosta. Ihan vihoviimeistä alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, saati tehdä lapsi.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel
Ai täällä saa ulista ainoastaan miehet. Selvä.
Naisilla ei yksinkertaisesti ole syytä ulinaan. Jos on kahden tähden nainen, ja laskee riman kahden tähden miehiin, niin saa seurustelukumppanin kuukauden sisään. Jos on kahden tähden mies, niin voi yrittää laskea rimaa vaikka nollaan tähteen, ja silti menee aikaa ennen kuin löytää jonkun lihavan ja ruman, ikityöttömän spugemuijan rinnalleen.
M/40
Eli ihminen itse määrittelee "tähtensä" eli mitä tasoa on? Voin määritellä itseni kympin naiseksi? Se ei menekään niin, että taso määrittyy sen mukaan, minkä tasoisen kumppanin onnistuu sitouttamaan?
Tämä ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Kohta sanotaan, ettei tietenkään voi itse määrittää vaan se määräytyy tiettyjen tekijöiden mukaan ja ne ovat erilaiset miehillä ja naisilla mutta universaalit ikään, asuinpaikkaan yms katsomatta, 25- ja 65-vuotias mies arvioidaan samalla asteikolla.
Mutta jos kerran on noin, että kakkosen mies saa vain nollan naisen, niin eikö tasomittari pidä silloin kalibroida? Muutetaan tasomääritelmiä niin, että se kakkosen mieskin on nolla tai niin, että se nollan nainen oikeasti onkin kakkonen. Tai sitten todetaan, että tasoteoria kertoo, että sekä miehille että naisille on laskettavissa tietty tasonumero. Pariutuminen tapahtuu niin, että miehet pariutuvat pari numeroa itseään alemmalla tasolla olevien naisten kanssa. Ei sitten kukaan enää kuvittele, että se menee niin, että olmien univertaalissa toimistossa on laskettu jokaiselle ihmiselle taso ja sen jälkeen hän voi lähteä vaatimaan oman tasoista kumppania.
Kyse on siitä, että pystyy inhorealistisesti tarkastelemaan itseään ja antamaan sen tähtiluvun, jonka vastakkainen sukupuoli antaisi. Minä olen kahden tähden mies, ja myönnän sen itselleni. Se on helvetin iso juttu. Sen sijaan naisille tekee todella kovaa joko myöntää olevansa kahden tähden nainen, tai sitten tarkastella miehiä oikealla arvostusskaalalla, ja ymmärtää, että kahden tähden naista vastaava mies ei ole mikään urheilullinen, menevä jas supliikki 183 cm rahoituspäällikkö, joka harrastaa fudista, matkustelua ja harrasteauton rakentamista.
M/40
Olen eri, mutta miksi? Entä jos se kakkosen nainen on tyytyväisempi elämäänsä yksin kuin sen kakkosen miehen kanssa? Mitä hyötyä siitä silloin on hänelle, että hän ymmärtää olevansa kauhea ja ällöttävä? Ehkä hän on onnellisempi siinä luulossa, että hän on ysin nainen ja kaikki on pelkkää huonoa tuuria.
Asteikko loppuu viiteen tähteen, mutta sinänsä kyllä ihan tyypillistä monelle naiselle arvioida olevansa 9 tähden nainen viiden asteikolla.
M/40
Ja hyvä niin. Ihan liian monella ihmisellä on ihan liian huono itsetunto. Minä ainakin rohkaisen jokaista naista näkemään itsensä täyden kympin naisena. Silloinkin, vaikka sinun asteikkosi päättyisi vitoseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Hauskuuden kanssa on sellainen ongelma, että monesti treffeillä vaikuttaa hauskoilta suulaat tyypit, joilta juttua suoltuu automaattisesti. Ovatko he oikeasti huumorintajuisia ja hauskoja? Ei välttämättä. Voivat vaan olla hyviä tulkitsemaan sen mitä toinen tahtoo kuulla. Monet pidättyväisemmät taas voivat olla oikein huumorintajuisia ja hauskoja kunhan heihin ensiksi tutustuu. Itse kuulun näihin paremmin tunnettaessa hauskoihin ja aluksi ujoihin. N29
Olen itse miehenä samalla luonteella varustettu. Muistan kun kerran nainen kysyi multa treffien (ja pakkien) jälkeen että "minkälainen sun huumorintaju on" selvästi vihjaten että mulla ei vaikuttaisi olevan huumorintajua.
Asia on vain niin että jännitän treffeillä käymistä enkä siinä tilanteessa saa itsestäni loihdittua mitään rentoa naistennaurattajaa.
Välillä tulee mieleen että naiset ovat aika anteeksiantamattomia tämän suhteen. Aina pitäisi olla hauskaa tai tulee pakit. En sanoisi itseäni tosikoksi, mutta mulla kestää jonkin aikaa rentoutua että voin olla oma itseni toisen kanssa.
Niin se valitettavasti menee, ettei kaikki ole kaikista kiinnostuneita. Tuossa tapauksessa vaihtoehdot lienee etsiä kumppania kaveri-, harrastus- tai työporukoista joissa pääsee tutustumisen alkuun rennommin, tai sitten löytää sellainen nainen jolle se hauskuus ainakaan siinä ekstrovertti seuramies -muodossa ole niin tärkeä ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lähtökohtaisesti epämiellyttävää jos suljetaan kaikki muut väylät pariutumiselle kuin työpaikka. Olen lievästi naisvaltaisella alalla. Työkaverini, noin 30-v naiset eivät harrasta mitään eivätkä käy missään muualla kuin työpaikan pikkujouluissa kerran vuodessa ja jotenkin pitäisi silti saada parisuhde aikaiseksi vaikka väkisin vonkaamalla samoja miehiä joista osa tiedetään perheellisiksi. Ei ole mitenkään kauhean poikkeuksellinen periaate että työpaikalle ei mennä paritumaan, eli aika huonot on onnistumismahdollisuudet.
Naisethan tästä on tykänneet, että yhteiskunta siirtyy koko ajan siihen suuntaan, ettei mies saa lähestyä naisia muualla kuin Tinderissä ( paitsi tietenkin todella komea ja seksikäs mies saa lähestyä missä tahansa).
Himosometus ja moniportaiset kaveripyynnöt ja muu sometutustuminen, #metoo, tinder, jne. Kuka näitä on mielestäsi tuonut yhteiskuntaan? Oliko se miehet jotka painostivat kaikki liittymään somepalveluihin, koska "ne on creepyjä keillä ei ole riittävästi sometilejä"?
M/40
Niiden aikakausi alkaa olemaan ohitse mitkä elää vieläkin menneessä. Harva oikeasti tykkää siitä että tullaan kadulla iskemään. Harrastuksissa muodostuu jonkun verran pareja ja nekin vasta pidemmän ajan sisällä.
Harva sitä myöntää, mutta yllättävän monelle kumppanin ikä merkitsee aika paljon. Käsittääkseni 29-vuotias nainen haluaa kumppanikseen yleensä 27 - 35 -vuotiaan miehen. Sen sijaan 29-vuotias mies haaveilee 21 - 27 -vuotiaasta naisesta.
Mikäli itse olisin 29-vuotias sinkkunainen, joka olisi melko vaativa kumppaninsa suhteen, tarttuisin juuri eronneisiin 33 - 40 -vuotiaisiin miehiin. Oman ikäisistä ns. tarpeeksi hyvät miehet lienevät jo parisuhteessa ja vanhemmat peräkammarin pojat tuskin aloittajalle kelpaavat. Hetkittäin eronneista voisi löytyä jokin kultakimpalekin, kunhan selvittää eroon johtaneet syyt.
Mistä sitten voisi löytää juuri eronneen, mukavan ja riittävän komean miehen? Tinderiä en pidä kovinkaan toimivana parisuhteen muodostamisen kannalta, koska sieltä moni etsii vain seksiä. Pidän ravintoloita ja baareja parempana vaihtoehtona. Tai ehkä jotain keikkapaikkaa, jossa suosikkiartistisi esiintyy. Harrastukset ja miksei jopa työpaikkakin varteenotettavia vaihtoehtoja.
Mitä sitten tulee aloitteen tekemiseen? Tähän - niin kuin ei muuhunkaan - ei varmasti ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Oma mielipiteeni on se, että ole kohtuullisen helposti lähestyttävissä, mutta anna miehen tehdä aloite. Itselläni on joitakin kokemuksia naisten tekemistä aloitteista ja näistä ei valitettavasti ole kyllä mitään koskaan kehittynyt.
t. M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lähtökohtaisesti epämiellyttävää jos suljetaan kaikki muut väylät pariutumiselle kuin työpaikka. Olen lievästi naisvaltaisella alalla. Työkaverini, noin 30-v naiset eivät harrasta mitään eivätkä käy missään muualla kuin työpaikan pikkujouluissa kerran vuodessa ja jotenkin pitäisi silti saada parisuhde aikaiseksi vaikka väkisin vonkaamalla samoja miehiä joista osa tiedetään perheellisiksi. Ei ole mitenkään kauhean poikkeuksellinen periaate että työpaikalle ei mennä paritumaan, eli aika huonot on onnistumismahdollisuudet.
Naisethan tästä on tykänneet, että yhteiskunta siirtyy koko ajan siihen suuntaan, ettei mies saa lähestyä naisia muualla kuin Tinderissä ( paitsi tietenkin todella komea ja seksikäs mies saa lähestyä missä tahansa).
Himosometus ja moniportaiset kaveripyynnöt ja muu sometutustuminen, #metoo, tinder, jne. Kuka näitä on mielestäsi tuonut yhteiskuntaan? Oliko se miehet jotka painostivat kaikki liittymään somepalveluihin, koska "ne on creepyjä keillä ei ole riittävästi sometilejä"?
M/40
Miksei saa? Se, mikä estää, ovat korvakuulokkeet ja kännyn selaaminen, mikä estää kontaktin ottamisen ihmisiin. Mutta jos saat naiseen katsekontaktin ja hän selkeästi suhtautuu sinuun positiivisesti (hymyilee, katsoo suoraan silmiin), niin tottakai voit mennä moikkaamaan häntä.
Jos et erota moikkaamista ja jotain kivaa replaa #metoosta, niin sitten ei tietenkään kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset
Minkäs sille voi. Ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään, joka ei kiinnosta. Ihan vihoviimeistä alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, saati tehdä lapsi.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel
Ai täällä saa ulista ainoastaan miehet. Selvä.
Naisilla ei yksinkertaisesti ole syytä ulinaan. Jos on kahden tähden nainen, ja laskee riman kahden tähden miehiin, niin saa seurustelukumppanin kuukauden sisään. Jos on kahden tähden mies, niin voi yrittää laskea rimaa vaikka nollaan tähteen, ja silti menee aikaa ennen kuin löytää jonkun lihavan ja ruman, ikityöttömän spugemuijan rinnalleen.
M/40
Eli ihminen itse määrittelee "tähtensä" eli mitä tasoa on? Voin määritellä itseni kympin naiseksi? Se ei menekään niin, että taso määrittyy sen mukaan, minkä tasoisen kumppanin onnistuu sitouttamaan?
Tämä ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Kohta sanotaan, ettei tietenkään voi itse määrittää vaan se määräytyy tiettyjen tekijöiden mukaan ja ne ovat erilaiset miehillä ja naisilla mutta universaalit ikään, asuinpaikkaan yms katsomatta, 25- ja 65-vuotias mies arvioidaan samalla asteikolla.
Mutta jos kerran on noin, että kakkosen mies saa vain nollan naisen, niin eikö tasomittari pidä silloin kalibroida? Muutetaan tasomääritelmiä niin, että se kakkosen mieskin on nolla tai niin, että se nollan nainen oikeasti onkin kakkonen. Tai sitten todetaan, että tasoteoria kertoo, että sekä miehille että naisille on laskettavissa tietty tasonumero. Pariutuminen tapahtuu niin, että miehet pariutuvat pari numeroa itseään alemmalla tasolla olevien naisten kanssa. Ei sitten kukaan enää kuvittele, että se menee niin, että olmien univertaalissa toimistossa on laskettu jokaiselle ihmiselle taso ja sen jälkeen hän voi lähteä vaatimaan oman tasoista kumppania.
Kyse on siitä, että pystyy inhorealistisesti tarkastelemaan itseään ja antamaan sen tähtiluvun, jonka vastakkainen sukupuoli antaisi. Minä olen kahden tähden mies, ja myönnän sen itselleni. Se on helvetin iso juttu. Sen sijaan naisille tekee todella kovaa joko myöntää olevansa kahden tähden nainen, tai sitten tarkastella miehiä oikealla arvostusskaalalla, ja ymmärtää, että kahden tähden naista vastaava mies ei ole mikään urheilullinen, menevä jas supliikki 183 cm rahoituspäällikkö, joka harrastaa fudista, matkustelua ja harrasteauton rakentamista.
M/40
Mutta kun en ole koskaan nähnyt tarvetta antaa itselleni tai muille tähtiä. En liioin tarvetta "tarkasella miehiä oikealla arvostusskaalalla". Parisuhteeni on alkaneet siitä, että kaksi ihmistä on ihastuneet toisiinsa. Tuo tekstisi on niin todellisuudesta vieraantunutta, että herää kysymys, oletko sinä kokenut sen, miltä tuntuu ihastua? Ei siinä mieti tähtiä eikä tasoja. Ja toisaalta jos ei synny ihastumista, niin miksi edes tutustua toiseen parisuhdemielessä? Jotta saisi edes jonkun? Tästä on lukemattomia kertoja teille kerrottu: nainen huomaa kyllä jos mies ei ole häneen ihastunut. Sen huomaa nonverbaalisesta viestinnästä ja siitä, että yhteydenpito ja yhdessäolo tuntuu pikemmin kivireen vetämiseltä kuin perhosilta vatsassa. Ei kannata. Jos haluaa järkiliiton, kannattaa avoimesti hakea naista, jolle sopii sama vaihtoehto.
Järkiliittoon päädytään varsin usein taloudellisista syistä. Pihille ei sovi järkiliitto.
Vierailija kirjoitti:
Harva sitä myöntää, mutta yllättävän monelle kumppanin ikä merkitsee aika paljon. Käsittääkseni 29-vuotias nainen haluaa kumppanikseen yleensä 27 - 35 -vuotiaan miehen. Sen sijaan 29-vuotias mies haaveilee 21 - 27 -vuotiaasta naisesta.
Mikäli itse olisin 29-vuotias sinkkunainen, joka olisi melko vaativa kumppaninsa suhteen, tarttuisin juuri eronneisiin 33 - 40 -vuotiaisiin miehiin. Oman ikäisistä ns. tarpeeksi hyvät miehet lienevät jo parisuhteessa ja vanhemmat peräkammarin pojat tuskin aloittajalle kelpaavat. Hetkittäin eronneista voisi löytyä jokin kultakimpalekin, kunhan selvittää eroon johtaneet syyt.
Mistä sitten voisi löytää juuri eronneen, mukavan ja riittävän komean miehen? Tinderiä en pidä kovinkaan toimivana parisuhteen muodostamisen kannalta, koska sieltä moni etsii vain seksiä. Pidän ravintoloita ja baareja parempana vaihtoehtona. Tai ehkä jotain keikkapaikkaa, jossa suosikkiartistisi esiintyy. Harrastukset ja miksei jopa työpaikkakin varteenotettavia vaihtoehtoja.
Mitä sitten tulee aloitteen tekemiseen? Tähän - niin kuin ei muuhunkaan - ei varmasti ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Oma mielipiteeni on se, että ole kohtuullisen helposti lähestyttävissä, mutta anna miehen tehdä aloite. Itselläni on joitakin kokemuksia naisten tekemistä aloitteista ja näistä ei valitettavasti ole kyllä mitään koskaan kehittynyt.
t. M29
Eronnutta minäkin suosittelisin, koska on hälytysmerkki, jos kolmekymppinen ei ole edes seurustellut. Mutta ikäluokassa 26-34. Olen ollut 29-vuotias, tiedän millaista on olla 29-vuotias. Ei olisi tullut pieneen mieleenikään katsella nelikymppisiä miehiä "sillä silmällä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että kiinnostut samoista miehistä kuin muutkin naiset
Minkäs sille voi. Ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään, joka ei kiinnosta. Ihan vihoviimeistä alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, saati tehdä lapsi.
Eipä sille tosiaan mitään voi, mutta ei kannata täällä ulista kuin joku femíncel
Ai täällä saa ulista ainoastaan miehet. Selvä.
Naisilla ei yksinkertaisesti ole syytä ulinaan. Jos on kahden tähden nainen, ja laskee riman kahden tähden miehiin, niin saa seurustelukumppanin kuukauden sisään. Jos on kahden tähden mies, niin voi yrittää laskea rimaa vaikka nollaan tähteen, ja silti menee aikaa ennen kuin löytää jonkun lihavan ja ruman, ikityöttömän spugemuijan rinnalleen.
M/40
Jokainen ihminen, joka ei löydä kumppania jonka kanssa voisi tuntea molemminpuolista ihastusta ja kiintymystä on ansainnut ihan yhtäläisen oikeuden surra asiaa ja valittaa siitä parhaaksi katsomilleen tahoille. Tähän(kään) ei sinun lupaasi tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Harva sitä myöntää, mutta yllättävän monelle kumppanin ikä merkitsee aika paljon. Käsittääkseni 29-vuotias nainen haluaa kumppanikseen yleensä 27 - 35 -vuotiaan miehen. Sen sijaan 29-vuotias mies haaveilee 21 - 27 -vuotiaasta naisesta.
Mikäli itse olisin 29-vuotias sinkkunainen, joka olisi melko vaativa kumppaninsa suhteen, tarttuisin juuri eronneisiin 33 - 40 -vuotiaisiin miehiin. Oman ikäisistä ns. tarpeeksi hyvät miehet lienevät jo parisuhteessa ja vanhemmat peräkammarin pojat tuskin aloittajalle kelpaavat. Hetkittäin eronneista voisi löytyä jokin kultakimpalekin, kunhan selvittää eroon johtaneet syyt.
Mistä sitten voisi löytää juuri eronneen, mukavan ja riittävän komean miehen? Tinderiä en pidä kovinkaan toimivana parisuhteen muodostamisen kannalta, koska sieltä moni etsii vain seksiä. Pidän ravintoloita ja baareja parempana vaihtoehtona. Tai ehkä jotain keikkapaikkaa, jossa suosikkiartistisi esiintyy. Harrastukset ja miksei jopa työpaikkakin varteenotettavia vaihtoehtoja.
Mitä sitten tulee aloitteen tekemiseen? Tähän - niin kuin ei muuhunkaan - ei varmasti ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Oma mielipiteeni on se, että ole kohtuullisen helposti lähestyttävissä, mutta anna miehen tehdä aloite. Itselläni on joitakin kokemuksia naisten tekemistä aloitteista ja näistä ei valitettavasti ole kyllä mitään koskaan kehittynyt.
t. M29
Ja höpö höpö taas kerran. Haaveilla voi aina, mutta kyllä ne ison ikäeron suhteet on hyvin harvinaisia, varsinkin tuossa iässä. Useimmat kolmekymppisetkin pariutuu oman ikäluokan sisällä. Puhumattakaan kaksikymppisistä- todella harva karvan päälle parikymppinen katsoo liki kolmekymppisiä miehiä. Ne näytti siinä iässä ihan sediltä ja papoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva sitä myöntää, mutta yllättävän monelle kumppanin ikä merkitsee aika paljon. Käsittääkseni 29-vuotias nainen haluaa kumppanikseen yleensä 27 - 35 -vuotiaan miehen. Sen sijaan 29-vuotias mies haaveilee 21 - 27 -vuotiaasta naisesta.
Mikäli itse olisin 29-vuotias sinkkunainen, joka olisi melko vaativa kumppaninsa suhteen, tarttuisin juuri eronneisiin 33 - 40 -vuotiaisiin miehiin. Oman ikäisistä ns. tarpeeksi hyvät miehet lienevät jo parisuhteessa ja vanhemmat peräkammarin pojat tuskin aloittajalle kelpaavat. Hetkittäin eronneista voisi löytyä jokin kultakimpalekin, kunhan selvittää eroon johtaneet syyt.
Mistä sitten voisi löytää juuri eronneen, mukavan ja riittävän komean miehen? Tinderiä en pidä kovinkaan toimivana parisuhteen muodostamisen kannalta, koska sieltä moni etsii vain seksiä. Pidän ravintoloita ja baareja parempana vaihtoehtona. Tai ehkä jotain keikkapaikkaa, jossa suosikkiartistisi esiintyy. Harrastukset ja miksei jopa työpaikkakin varteenotettavia vaihtoehtoja.
Mitä sitten tulee aloitteen tekemiseen? Tähän - niin kuin ei muuhunkaan - ei varmasti ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Oma mielipiteeni on se, että ole kohtuullisen helposti lähestyttävissä, mutta anna miehen tehdä aloite. Itselläni on joitakin kokemuksia naisten tekemistä aloitteista ja näistä ei valitettavasti ole kyllä mitään koskaan kehittynyt.
t. M29
Eronnutta minäkin suosittelisin, koska on hälytysmerkki, jos kolmekymppinen ei ole edes seurustellut. Mutta ikäluokassa 26-34. Olen ollut 29-vuotias, tiedän millaista on olla 29-vuotias. Ei olisi tullut pieneen mieleenikään katsella nelikymppisiä miehiä "sillä silmällä".
Samaa mieltä, vastaeronnut omanikäinen on todennäköisesti paras sauma.
Ei ikävä kyllä taideta törmätä. Olen todennut ettei ole ihan ykkösmesta tällaiselle tosikolle.