Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
29-vuotias ja vain epäonnea deittimarkkinoilla
27.05.2020 |
Oon seurustellut aikuisiällä vakavasti kahdesti, ja kummatkin suhteet päättyivät miehen pettämiseen.
Oon deittaillut vain vähän, ja nekin miehet, joista olen ollut kiinnostunut, eivät ole olleet kiinnostuneita minusta.
Biologinen kello soi jo kovasti. En haluaisi ekan vastaantulijan kanssa tehdä lasta, mutta voiko tässä iässä enää etsiä sitä oikeaa muutamaa vuotta ja sen jälkeen seurustella vielä pari vuotta ennen lapsenteon yrittämistä.
Asun isossa kaupungissa, oon mielestäni hauska, nätti, iloinen (helposti lähestyttävä), rento, urheilullinen, luotettava. Oon käynyt amk:n ja oon hyvissä töissä.
Mieskriteerit: luotettava, hauska, hyvännäköinen "tavallinen" mies, ei todellakaan tarvi olla malli tms. Urheilullinen, haluaa lapsia.
Mielestäni en halua kuuta taivaalta, mutta en tunnu löytävän ketään. Baareilut eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan. Mistä löytäisin samanhenkisen miehen? Molemmat eksät löysin tinderistä, mutta sekään ei innosta enää. Edellinen suhde loppui noin 2 vuotta sitten.
Kommentit (583)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?
Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni.
Miksi on pakko esittää ja valehdella?
Laske rimaa, koskee tietenkin ulkonäköä ja statusta, niitä pinnallisia kriteereitä joihin naiset universaalisti reagoi. Joka määrittää miehen tason, eli haluttavuuden, eli kuinka paljon valinnanvaraa miehellä on. Miksi ette kykene keskustelemaan rehellisesti?
Olen eri, mutta mitä pahaa on siinä että haluaa myös ulkoisesti viehättävän puolison? Minusta se on ihan elinehto normaalille parisuhteelle.
Ei mitään, kunhan olisi rehellinen siitä. Edes tuossa viestissäsi et pystynyt siihen, sillä "myös" on harhaanjohtava. Ulkonäkö on 1. kynnys, joka pitää ylittää. Ei kolmas, ei kymmenes, ei "myös".
No tuo on sinun omaa tulkintaasi. Epämiellyttävä ulkonäkö on vain yksi poissulkukriteeri muiden joukossa. Kyllä, se on minulla ehdoton - läheskään kaikilla naisilla ei ole, vaan joku muu tai jotkut muut kriiteri(t) on tärkeämpi(ä). Eikä se minullakaan ole ainut ehdoton kriteeri, tasan yhtä ehdottomia on muitakin. Tosin ei nekään sen ylevämpiä ole.
Minä (N) väitän, että joka ikisellä naisella ulkonäkö on ehdoton kriteeri, koska parisuhde on myös seksisuhde. Ihmiseen rakastuu vain, jos hänet näkee haluttavana ja sellaisena, jota haluaa katsella ja kosketella.
Se taas on aivan eri asia kuin klassinen komeus, mutta nautin siitä kun palstamiehet itkevät itsensä uneen ajatellen leukakalsarilentäjiä. Kun omaa teini-iän poikaystäväänikin näin jälkikäteen katson, niin siinä oli kyllä ihan tavallinen akneihoinen liinatukka-maalaispoika. Mutta jessus kuinka olin häneen silloin ihastunut!
Minä olen kyllä eri mieltä. Tunnen useampia naisia, jotka ovat ihan suoraan myöntäneet, että kumppanin ulkonäössä olisi ollut parantamisen varaa mutta kaikki muut kriteerit täyttyi ja lopulta rakastui näihin muihin ominaisuuksiin.
Viime viikolla juttelin täällä miesten koulutustasoa koskevassa ketjussa jossa kerroin, että itse tingin akateemisuudesta kun tajusin että jostain on tingittävä. Joku toinen kertoi tinkineensä itse mieluummin kasvojen komeudesta. Tämä vastaa havaintojani livenäkin - ulkonäkö ei ole kaikille niin tärkeää kuin toisille.
Eli he harrastavat seksiä silmät kiinni ja fantasioivat muista miehistä?
Naisillahan se ei mene kuten miehillä, keskimäärin emme ole niin visuaalisuuden perään. Enkä seksin aikana fantasioi kenestäkään miehestä, edes omasta aviosiipasta, vaan ihan mietin sitä omaa nautintoa, toki miehen nautinto huomioiden.
En valinnut miestäni todellakaan minkään "kiihottavuuden" perusteella, vaan siksi esim. että oli kiltti ja huomaavainen, hauska, rauhallinen, meillä oli samat arvot ym. Mielestäni hän on ihan hyvännäköinen, vaikkei mikään maailman komein, ja minäkin olen riittävän kaunis, vaikken lähelläkään missi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitten ap tietääkin miltä lyhyistä miehistä tuntuu. Ei kelpaa kenellekkän, vaikka yrittää olla sosiaalinen, pukeutua trendikkäästi, huolehtia hygieniasta jne. Ei mitään, aina tulee pakit kun "ei vaan kemiat synkkaa" tms. Osa sentään sanoo suoraankin että tykkää enemmän pitkistä miehistä. Tuskinpa AP:kaan ottaisi 170cm tai alle mittaista miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä. Hauskat miehet ovat pääsääntöisesti kovia naistennaurattajia ja haksahtavat helposti myös aidan toiselle puolelle. Sama juttu tuon hyvännäköisyyden kanssa. Naisia hyörii kimpussa ja tyypin pitää omata poikkeuksellisen korkea moraali, ettei lipsahda välillä kokeilemaan muitakin.
Olen yli nelikymppinen ja pitkällä elämänkokemuksella ymmärsin muokata kriteerejä sellaiseksi, että suhde onnistuu pitkällä tähtäimellä. Pari vuotta sitten olin sinkkumarkkinoilla ja aloin etsimään rauhallista, kunnollista. liikunnallista ja fiksua miestä. Koska ymmärrän, että jo nämä vaatimukset pudottavat suurimman osan vapailla markkinoilla olevista miehistä pois, niin tingin ulkonäkövaatimuksistani. Aktiivisen etsimisen jälkeen onnistuin lopulta löytämään maailman ihanimman miehen, jonka kanssa ollaan rakentamassa loppuelämän suhdetta. Komeaksi miestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eikä edes tavikseksi, mutta muut ominaisuudet korvaavat 1000-kertaisesti ulkonäössä olevat puutteet. t. rakastunut nainen
Kysyisin vain että miksi naiset oppivat pudottamaan rimaa vasta kun oma ulkonäkö on menetetty ja taso matala?
Miksi tätä ei voi ikinä tehdä silloin 18-25v ikäisenä ja saavuttaa jo silloin vakaa parisuhde?
Suurin osa tuossa ikäryhmässä olevista miehistä ei kyllä etsi vakaata parisuhdetta. Eikä minusta tarvitsekaan, ei naisten eikä miesten.
Niin ajattelee vain joku sellainen, joka oli 18-vuotiaana salaa ihastunut luokan tyttöön, ja jäänyt sitä saavuttamatonta "rakkautta" märehtimään loppuelämäkseen.
Vierailija kirjoitti:
No sitten ap tietääkin miltä lyhyistä miehistä tuntuu. Ei kelpaa kenellekkän, vaikka yrittää olla sosiaalinen, pukeutua trendikkäästi, huolehtia hygieniasta jne. Ei mitään, aina tulee pakit kun "ei vaan kemiat synkkaa" tms. Osa sentään sanoo suoraankin että tykkää enemmän pitkistä miehistä. Tuskinpa AP:kaan ottaisi 170cm tai alle mittaista miestä.
Voisin luetella heti ainakin 20 erittäin kiinnostavaa alle 170 cm miestä, mutta osaa et tunne eikä olisi korrektia mainita heidän nimiään. Yhden suht julkkiksen mainitsen, Timo Kahilainen, 160 cm, Kummeli-tyyppi <3 Jotain todella kiehtovaa hänessä on, ja muistelen että naisystävistä ei ole koskaan ollut pulaa, edes ennen kuuluisuuttaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?
Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni.
Miksi on pakko esittää ja valehdella?
Laske rimaa, koskee tietenkin ulkonäköä ja statusta, niitä pinnallisia kriteereitä joihin naiset universaalisti reagoi. Joka määrittää miehen tason, eli haluttavuuden, eli kuinka paljon valinnanvaraa miehellä on. Miksi ette kykene keskustelemaan rehellisesti?
Olen eri, mutta mitä pahaa on siinä että haluaa myös ulkoisesti viehättävän puolison? Minusta se on ihan elinehto normaalille parisuhteelle.
Ei mitään, kunhan olisi rehellinen siitä. Edes tuossa viestissäsi et pystynyt siihen, sillä "myös" on harhaanjohtava. Ulkonäkö on 1. kynnys, joka pitää ylittää. Ei kolmas, ei kymmenes, ei "myös".
En tiedä, kuinka monta kertaa olen omasta puolestani täällä kirjoittanut, että ensimmäiseksi pitää ulkonäöllä herättää kiinnostus. Ja uskon puhuvani useimpien naisten puolesta. Mutta jankutijankuti senkun jatkuu ja jotain ihmeellisiä tunnustuksia odotetaan.
eri
Jankutus jatkuu, koska et ymmärrä, että et todellakaan ole oikeutettu siihen kaikkein komeimpaan mieheen. Et vaikka kuinka kokisit että se on ainoa josta voit kiihottua. Et itsekään ole kaikkein kaunein ja silti miesten täytyy yrittää sinusta kiihottua ( ja siinä onnistuvatkin ainakin paremmin kuin sinä osaat kiihottua tasoisistasi miehistä).
Jokaisella on oikeus havitella haluamansa kaltaista kumppania ja parisuhdetta, oikeus valitsemaansa vapaaehtoiseen kumppaniin ja oikeus valita olla yksin. Mitään subjektiivista oikeutta toiseen ihmiseen ei kenelläkään ole. Toisaalta kenelläkään, myöskään sinulla ei ole oikeutta sanella muiden paritumisesta. Kannattaa sisäistää nämä perusasiat niin on vähemmän jankutettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kehotusta laskea rimaa, jos edelliset parisuhteet tai tapailut ovat menneet puihin. Silloinhan pitää juuri rimaa nostaa. Jos edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että koskaan ei puhuttu mistään mitään, mies ei kuunnellut, teki paljon töitä, ei halunnut lapsia ja lopulta petti, niin mitä saan, jos lasken rimaa? Puhumattoman ja kuuntelemattoman puolison, joka tekee paljon töitä, ei halua lapsia, pettää ja? Mitä vielä? Miksi kelpuuttaisin vielä huonompaa tilalle?
Olen paljon mieluummin yksin kuin ottaisin sutta ja sekundaa rinnalleni.
Miksi on pakko esittää ja valehdella?
Laske rimaa, koskee tietenkin ulkonäköä ja statusta, niitä pinnallisia kriteereitä joihin naiset universaalisti reagoi. Joka määrittää miehen tason, eli haluttavuuden, eli kuinka paljon valinnanvaraa miehellä on. Miksi ette kykene keskustelemaan rehellisesti?
Olen eri, mutta mitä pahaa on siinä että haluaa myös ulkoisesti viehättävän puolison? Minusta se on ihan elinehto normaalille parisuhteelle.
Ei mitään, kunhan olisi rehellinen siitä. Edes tuossa viestissäsi et pystynyt siihen, sillä "myös" on harhaanjohtava. Ulkonäkö on 1. kynnys, joka pitää ylittää. Ei kolmas, ei kymmenes, ei "myös".
No tuo on sinun omaa tulkintaasi. Epämiellyttävä ulkonäkö on vain yksi poissulkukriteeri muiden joukossa. Kyllä, se on minulla ehdoton - läheskään kaikilla naisilla ei ole, vaan joku muu tai jotkut muut kriiteri(t) on tärkeämpi(ä). Eikä se minullakaan ole ainut ehdoton kriteeri, tasan yhtä ehdottomia on muitakin. Tosin ei nekään sen ylevämpiä ole.
Minä (N) väitän, että joka ikisellä naisella ulkonäkö on ehdoton kriteeri, koska parisuhde on myös seksisuhde. Ihmiseen rakastuu vain, jos hänet näkee haluttavana ja sellaisena, jota haluaa katsella ja kosketella.
Se taas on aivan eri asia kuin klassinen komeus, mutta nautin siitä kun palstamiehet itkevät itsensä uneen ajatellen leukakalsarilentäjiä. Kun omaa teini-iän poikaystäväänikin näin jälkikäteen katson, niin siinä oli kyllä ihan tavallinen akneihoinen liinatukka-maalaispoika. Mutta jessus kuinka olin häneen silloin ihastunut!
Minä olen kyllä eri mieltä. Tunnen useampia naisia, jotka ovat ihan suoraan myöntäneet, että kumppanin ulkonäössä olisi ollut parantamisen varaa mutta kaikki muut kriteerit täyttyi ja lopulta rakastui näihin muihin ominaisuuksiin.
Viime viikolla juttelin täällä miesten koulutustasoa koskevassa ketjussa jossa kerroin, että itse tingin akateemisuudesta kun tajusin että jostain on tingittävä. Joku toinen kertoi tinkineensä itse mieluummin kasvojen komeudesta. Tämä vastaa havaintojani livenäkin - ulkonäkö ei ole kaikille niin tärkeää kuin toisille.
Eli he harrastavat seksiä silmät kiinni ja fantasioivat muista miehistä?
Minä olen saanut sen käsityksen, ettei kaikkien naisten seksuaalisuus ole yhtä ulkonäkökeskeistä. Osalla se toisesta ihmisestä viehättyminen on kokonaisvaltaisempaa ja muut piirteet voivat näytellä suurempaa roolia kuin ulkonäkö. Eikä seksuaalisuuden merkitys ole edes kaikilla naisilla samanlainen. Ei kaikki edes kaipaa sellaista villiä himoa, osalle näyttää riittäävän tasaisempi rakkaus pohjaksi seksielämälle. Mutta kuten sanoin, minulle ulkonäkö on tärkeä kriteeri. Tätä asiaa lienee fiksumpi kysyä niiltä joille se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
No sitten ap tietääkin miltä lyhyistä miehistä tuntuu. Ei kelpaa kenellekkän, vaikka yrittää olla sosiaalinen, pukeutua trendikkäästi, huolehtia hygieniasta jne. Ei mitään, aina tulee pakit kun "ei vaan kemiat synkkaa" tms. Osa sentään sanoo suoraankin että tykkää enemmän pitkistä miehistä. Tuskinpa AP:kaan ottaisi 170cm tai alle mittaista miestä.
Monilla ihmisillä on outo ajatus siitä että potentiaalisina kumppaneina on se koko kiinnostavan sukupuolen kirjo. Mutta ei se kyllä niin ole. Jokaisen kannattaa keskittyä siihen osaan tarjonnasta joka on jotenkin potentiaalinen. Jos olet alle 170 senttinen hoikka mies niin älä katsele niitä yhtään pidempiä naisia. Onnistut hyvin harvoin. Mutta onneksi on olemassa myös niitä pieniä ja siroja naisia joiden rinnalla sinä näytät edelleen ihan miehekkäältä. Harva 150 senttinen nainen haluaa katsella sen miehen napaa vaan tykkää ennemmin miehistä joiden pituusero itseen nähden tuntuu luonnolliselta.
Tämä ei eroa mitenkään siitä että olet vaikka yli 180 senttinen roteva nainen. Kyllä silloinkin ne potentiaaliset kumppanit ovat lähinnä oikeasti isoissa, pitkissä ja raamikkaissa miehissä joiden rinnalla ei tunne itseään jättiläiseksi.
Itse olen alle reilusti 160 senttinen hento nainen ja mieheni on 172 senttinen eli keskimittaa lyhempi ja lisäksi aika hoikka. Mutta en missään nimessä haluaisi häntä isompaa miestä. Tuntisin varmaan murskaantuvani jos halailisin jotain 185 senttistä ja satakiloista miestä! Nykyinen kokoero on aika lailla se maksimi jonka tunnen luonnolliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista ole löytynyt. Edelleen yksin 37veenä ja lapsihaaveet kuopattu. Petetty ja jätetty. Antaa olla.
Nuo pettäjämiehet ovat tehneet aivan oikein ja suorastaan laupiaan samarialaisen teon. Mieti nyt lapsi tähän lopun aikojen koronascheisseen.
Aivan hirveä stressi muutenkin ihmisillä. Nuorilta on viety tulevaisuus. Ja joku idari haluaa lapsen tähän?
Politiikot ei pidä omien puolta kukaan ei pidä missään paitsi Islannissa. Joka maassa vaan vipataan 1% eliitille miljardeja ja lapsiperheiltä ja tavallisilta duunareilta vaan sakotetaan pois. Ei ole elämisen edellytyksiä. Suurin osa saa vaan jotain scheisseduuneja ja Vaikka olisit mikä lentäjärokkari niin suurimman osan elämä on niin ankeaa että joutuisi Silloinkin asumaan muurien takana. Teeveen ohjelmat on pelkkää propagandaa jne.
Se hyvän elämän 50-60-luvun idylli on tuhottu. Eikä sitä saa takaisin kun ihmiset on somessa ja tyhmentyy vuosi viodelta. Sen näkee poliitikoiden tasosta.
Jäljelle jää enää maailmanlopun odotus eikä siihen sovi lapsihaaveet. Siihen sopii paremmin ehkäisypillerit ja sekoilu temppatityyliin.
Nykyisin jos vaatimuksina on naiselle tatuoimaton ja lapseton niin ne on harvinaisia alle 30 vuotiaista. Sitten vielä jos haluaa sellaisen jolla ei ole pakonomaista tarvetta matkusteluun ja sometteluun sekä muodin ostamiseen niin menee jo älyttömömän vaikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onks sen pakko olla tosi hauska?
Tässähän on se, että mitä kukakin pitää hauskana. Älykkäästi hauskoja miehiä on vähän. Typeriä sitten toisaalta riittää loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehet pystyvät helpostikin olemaan parisuhteessa naisen kanssa, jota eivät pidä kaikinpuolin ihanteellisena ja täydellisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sitten ap tietääkin miltä lyhyistä miehistä tuntuu. Ei kelpaa kenellekkän, vaikka yrittää olla sosiaalinen, pukeutua trendikkäästi, huolehtia hygieniasta jne. Ei mitään, aina tulee pakit kun "ei vaan kemiat synkkaa" tms. Osa sentään sanoo suoraankin että tykkää enemmän pitkistä miehistä. Tuskinpa AP:kaan ottaisi 170cm tai alle mittaista miestä.
Jos väittämäsi pitäsi paikkansa, että se on pituudesta kiinni, niin miksi minulla 17-27 vuotiaana, oli vientiä kohtalaisesti. Pituus kun on juttu joka on kohtalaisen helposti havaittavaissa ja minulla on mittaa "vain" 168 cm. Yksikin katseli minua puolitoista vuotta. Sittenkö vasta tajusi mun olevan liian lyhyt. 😊
Ja kun nyt mietin elämääni, niin 27 vuotiaana sain ensimmäisen vakityön, suht hyväpalkkaisenkin, ja sen jälkeen en ole seurustellut. En kyllä väittäisi, että työllisyys ja sännölliset tulot karkotti potentiaaliset kumppanit, mutta näin yksittäistapauksena ja koska mun elämä, en voi olla miettimättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehen pitäisi olla hauska? Minusta tärkeämpää on, että huumorintajut kohtaa. Mitä ylipäätään tarkoitetaan hauskalla miehellä. Stand-up koomikkoa, vitsinkertojaa vai ihmistä joka näkee arjen ja fingerporin jutuissa hauskuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehet pystyvät helpostikin olemaan parisuhteessa naisen kanssa, jota eivät pidä kaikinpuolin ihanteellisena ja täydellisenä?
Miten niin "kaikin puolin"? Nimenomaan joku pitää sitä hauskuutta tärkeimpänä, joku ulkonäköä, joku älyä, joku sosiaalisia taitoja... Jostain on pakko tehdä kompromissi jos aikoo löytää kumppanin, ja kun suurin osa naisista on kuitenkin parisuhteessa, niin mitä ilmeisimmin iso osa on näitä kompromisseja tehnyt.
Toiseksi, en minä tiedä miksi miehet takertuvat epämieluisaan kumppaniin mieluummin kuin ovat yksin. Ei siinä mitään järkeä ole eikä se onneksi velvoita naisia toimimaan samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehet pystyvät helpostikin olemaan parisuhteessa naisen kanssa, jota eivät pidä kaikinpuolin ihanteellisena ja täydellisenä?
Ei kukaan ole kaikinpuolin ihanteellinen tai täydellinen. Se on vaaleanpunaisen rakkauhötön luomaa harhaa jos toisen niin näkee.
Oikeassa elämässä parisuhde on sen toisen (ja oman) epätäydellisyyden ymmärtämistä ja sietämistä. Rakkaus toki helpottaa sitä huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
No sitten ap tietääkin miltä lyhyistä miehistä tuntuu. Ei kelpaa kenellekkän, vaikka yrittää olla sosiaalinen, pukeutua trendikkäästi, huolehtia hygieniasta jne. Ei mitään, aina tulee pakit kun "ei vaan kemiat synkkaa" tms. Osa sentään sanoo suoraankin että tykkää enemmän pitkistä miehistä. Tuskinpa AP:kaan ottaisi 170cm tai alle mittaista miestä.
Et tiedä yhtäkään lyhyttä miestä joka olisi parisuhteessa? Erikoista. Olet tainnut yrittää vääriä naisia. Monille miehen koko on kyllä olennainen viehättymisen kannalta (myönnän että minullekin), mutta ei missään tapauksessa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hauskat miehet.
Mee ettimään mies jostain kirjastosta tai tilitoimistosta. Joku kuuma mutta ärtyisä ja niuho tilintarkastaja tai tai lakimies puku päällä. Jos mies ei oo mikään naistennaurattaja niin sillä ei oo tilaisuutta pettää joka käänteessä.
Tämä on hyvä neuvo. Meillä minä olen se hauskapuheinen(savolainen) ja mies on vakava ja vakaa(satakuntalainen). Mies on vähän jäyhä mutta fiksu ja arvostaa minun juttujani vielä 35 yhteisen vuoden jälkeenkin. Olen kuullut sen joskus toistavan kavereilleen omanaan.
Höpö höpö. Tämä on hyvä neuvo vain niille, joille hauskuus ei lopulta ole muutenkaan kovin olennaista parinvalinnassa. Niille, joille hauskuudella on olennainen rooli ihastumisessa ja viehätyksen ylläpidossa tuo on suoraan sanottuna aivan p*ska neuvo. Ihan samoin kun nämä "ota ruma mies" -neuvot niille, joiden on mahdotonta tuntea seksuaalista vetovoimaa tykkäämättä toisen ulkonäöstä. Tai "ota tyhmä mies" niille, jotka etsivät parisuhteesta älyllistä keskustelua, jne.
Miksi miehen pitäisi olla hauska? Minusta tärkeämpää on, että huumorintajut kohtaa. Mitä ylipäätään tarkoitetaan hauskalla miehellä. Stand-up koomikkoa, vitsinkertojaa vai ihmistä joka näkee arjen ja fingerporin jutuissa hauskuutta?
En minä tiedä, minulle henkilökohtaisesti muut asiat merkitsee enemmän. Mutta tunnen useamman naisen, joka on listannut hauskuuden ykkössyyksi miksi on aikanaan rakastunut kumppaniinsa ja ennen kaikkea, ykkössyyksi miksi menee vuosien avioliiton jälkeen edelleen hyvin. En minä menisi näille naisille sanomaan, että olisi pitänyt ottaa ei-hauska mies. Miksi ihmeessä?
Hauskuus tietysti on tässä tapauksessa subjektiivista. Riittää, että saa sen oman puolison nauramaan. Millaista hauskuutta se vaatii riippuu ihan naisen omasta huumorintajusta, paha sitä on ulko päin määritellä tai sanella. Tässä kehotettiin ottamaan mies joka ei ole hauska, ja minä oletan sen tarkoittavan miestä joka ei ole kyseisen naisen mielestä hauska.
Pointti oli, että jokaisella on ne omat juttunsa jotka herättävät sen ihastuksen ja kiinnostuksen. Ei nämä preferenssit ole aina järkeiltävissä pois eikä siihen ole usein tarvettakaan. Minusta on kohtalaisen pöljää tulla ulkoapäin sanomaan, ettei ihminen saisi kiinnostua jostain yksittäisestä piirteestä vain siksi, ettei se jonkun muun mielestä ole lainkaan tärkeää.
Alue: Aihe vapaa
IG, Tinder, Youtube avasi täysin uuden maailman. 24/7 aina vain ihanampia some malleja.