Lue keskustelun säännöt.
Kerätään Pieni talo preerialla-sarjan järjettömyyksiä/epäloogisuuksia
-Vitivalkoiset silitetyt paidat tilanteessa kuin tilanteessa -Koulu ja kirkko ovat sama rakennus, kuitenkin kirkossa sunnuntaina on vain muutama perhe vrt. koulun oppilaisiin -Tulipalossa pikkulapsen voi laskea puroon turvaan, josta tämä löytyy samasta kohtaan Jatkakaa!
Kommentit (3159)
Vierailija kirjoitti:
Ohis: oikeassa elämässä Charles ja Caroline saavat vain yhden lapsenlapsen, joka ei sekään jatka sukua.
Näin on, Lauran siskoista kukaan ei saanut lapsia ja Laurakin vain yhden eloonjääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis: oikeassa elämässä Charles ja Caroline saavat vain yhden lapsenlapsen, joka ei sekään jatka sukua.
Surullista oikeastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa niin voi lukea tämän:
Unionin puolella taistelemisen syyt ja sodan kokemus sotilaiden kirjeissä Yhdysvaltain sisällissodasta
https://trepo.tuni.fi/handle/10024/121485Ja tämä liittyy aiheeseen miten?
Vain kymmenisen vuotta aiemmin tapahtunutta.
Vierailija kirjoitti:
Sarjan loppupuolella Laura on jo aikuinen ja opettaa lapsia kylällä. Yksi Lauran oppilaista on Willie, vaikka hänen ei pitäisi olla kuin joitakin vuosia Lauraa nuorempi.
Ei ole Willie, vaan Olesonit adoptoivat myöhemmin tytön ja pojan, poika taitaa olla nimeltäänkin ihan Willie. Tyttö on Nancy ja Harriet muokkaa tytöstä uuden Nellien kiharoineen ja muineen.
Vierailija kirjoitti:
Yhtäkkiä mr. Edwards perheineen vain häviää sarjasta. Missä kohtaa näin tapahtui ja oliko selitystä minne menivät?
Oliko Edwardsilla perhekin? Siis kuolleen vaimon ja tyttären lisäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtäkkiä mr. Edwards perheineen vain häviää sarjasta. Missä kohtaa näin tapahtui ja oliko selitystä minne menivät?
Oliko Edwardsilla perhekin? Siis kuolleen vaimon ja tyttären lisäksi?
Uusi vaimo js kolme adoptoitua lasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjan loppupuolella Laura on jo aikuinen ja opettaa lapsia kylällä. Yksi Lauran oppilaista on Willie, vaikka hänen ei pitäisi olla kuin joitakin vuosia Lauraa nuorempi.
Oikeassa elämässä Laura oli vähän alle 16, kun hän meni ensimmäiseen työpaikkaansa opettajaksi. Hänellä oli viisi oppilasta, joista kolme oli häntä vanhempia, 16-17-vuotiaita.
Ikäkausiin suhtauduttiin muutenkin eri tavoin kuin nykyään. Teini-ikää tai nuoruutta ei nähty erillisenä elämänvaiheena, vaan lapset olivat lapsia noin 15-vuotiaiksi, ja tämän jälkeen heti aikuisia. Seurustelu saatettiin aloittaa ja naimisiin mennä tuossa iässä, eivätkä vanhemmat välttämättä paheksuneet, jos 25-vuotias mies piiritti 15-vuotiasta tyttöä. Kun naimisiin mentiin ja lapset saatiin nuorina, tultiin isovanhemmiksikin jo alle 40-vuotiaina. 50-vuotiasta pidettiin vanhuksena.
Tämä näkyy hyvin myös Tuulen viemää -kirjassa ja -elokuvassa, joissa Scarlettin äiti kuvataan arvovaltaisena vanhana rouvana, vaikka tämä on vasta 32-vuotias. Vanhemmat patistavat 16-vuotiasta Scarlettia naimisiin, eikä 15-vuotiaan Suellenin heilastelu yli 30-vuotiaan Frank Kennedyn kanssa häiritse ketään.
Ja sitten jos muistaisimme, että Tuulen viemää oli fiktiota.
Miksi tästä pitäisi muistuttaa? Elokuva ja kirja kuvaavat näiltä osin tarkasti tapahtuma-aikaansa, samoin kuin vaikkapa Jane Austenin tuotanto, joka sekin on kokonaan fiktiota. Mainitsin Tuulen viemään siksi, että se ajoittuu melko lähelle Pieni talo preerialla -kirjojen ja -sarjan tapahtuma-aikaa.
Noita kirjoja ei voi järkevästi vertailla. Tuulen viemää kirjoitettiin yli 70 vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen ja tarina on täysin fiktiivinen eikä kirjailija ollut edes syntynyt kirjojen tapahtuma-aikaan. Laura Ingalls Wilder kirjoitti omasta lapsuudestaan.
Suuret ikäerot ei olleet erityisen tyypillisiä uudisraivaajilla. Laurahan muutti kirjoissaan Almanzon nuoremmaksi, koska pelkäsi lukijoiden kauhistelevan 10 vuoden ikäeroa.
En näe tässä olennaisena sitä, onko teos fiktiota ja milloin se on kirjoitettu. Teos voi kuvata realistisesti tapahtuma-aikaansa riippumatta siitä, milloin se on kirjoitettu. Omaelämäkerrallisuus ei mitenkään automaattisesti tee teoksesta "totta", päinvastoin kirjailijat usein kaunistelevat asioita kuvatessaan omaa elämäänsä. Usein myös se, mistä pidettiin sopivana kirjoittaa, vaikutti lopputulokseen. Esimerkiksi Seitsemän veljestä herätti ilmestyessään merkittävästi paheksuntaa, vaikka oli aikalaiskuvauksena monin tavoin autenttisempi kuin moni muu aikakauden teos.
En tiedä, mistä on peräisin käsitys siitä, että suuret ikäerot eivät olisi olleet tyypillisiä uudisraivaajille. Naisten avioitumisikä on ollut koko historian nykyistä matalampi. Kaikkiaan tässä takerrutaan nyt minusta mitättömiin pikkuseikkoihin: pointtini oli, että se, mitä pidettiin 1800-luvulla tyypillisenä tai sopivana minkäkin ikäisenä, erosi nykyisestä.
Sinä et tunnu ymmärtävän, että ei ole mitään yhtenäistä 1800-luvun kulttuuria, vaan eri paikoissa ja yhteiskuntaluokIssa on toimittu eri tavoin. Suomessa maaseudulla naisille tyypillinen avioitumisikä oli 1800-luvun lopulla noin 24 vuotta, säätyläisnaiset avioituvat usein nuorempina. Suuret ikäerot ei olleet rahvaan kesken tavallisia. Laura itse piti ikäeroaan puolisoonsa niin isona, että katsoi parhaaksi häivyttää sen kirjoissaan.
Vetoat siihen, että eri aikoja, paikkoja tai yhteiskuntaluokkia ei voi verrata toisiinsa, mutta perustelet oman kantasi käyttämällä esimerkkiä Suomesta.
Yksi omaa kantaani tukeva lähde on teos nimeltä Gender and Generation on the Far Western Frontier (löytyy googlaamalla). Sivuilla 61-72 käsitellään uudisraivaajien avioliittoja. Sivulla 62 kerrotaan, että 20 ikävuoteen mennessä naisista naimisissa oli kaksi kolmasosaa mutta miehistä vain 8,5 prosenttia. 30 ikävuoteen mennessä myös miehistä suurin osa oli naimisissa, mutta luvuista on pääteltävissä, että naiset avioituivat miehiä nuorempina. Luvussa viitataan myös aikalaiskuvauksiin, joiden mukaan jopa 16-vuotiasta tyttöä saatettiin pitää vanhanapiikana. Sivulla 63 kerrotaan, että nuoria naisia myös painostettiin naimisiin huomattavasti iäkkäämpien miesten kanssa.
Yhdysvalloissa tilastoitiin 1800-luvun loppupuolella avioitumisikää, naisilla se oli keskimäärin 22 ja miehillä 26 niihin aikoihin kuin Laura avioitui. Että ei kai nuo kovin isot ikäerot niin tavattoman tavallisia olleet, kun ei tilastoissa näy. Lauran vanhemmilla ikäeroa oli 3 vuotta. Että ei ihme, että Laura piti itse ikäeroaan puolisoonsa melko suurena.
Tilanne oli eri uudisraivaajien keskuudessa, kuten aiemmin mainitsemani lähde osoittaa. Avioitumisikä oli yhdysvaltalaista keskiarvoa matalampi sekä naisilla että miehillä, ja naiset avioituivat selvästi miehiä nuorempina, keskimääräisen iän ollessa naisilla 17-18 vuotta ja miehillä 26. Eihän 8-9 vuotta tietenkään mikään valtava ikäero ole, mutta jos ja kun avioitumista on edeltänyt seurustelu- ja kihlausaika, on 16-vuotiaan tytön sulhanen ollut 25.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjan loppupuolella Laura on jo aikuinen ja opettaa lapsia kylällä. Yksi Lauran oppilaista on Willie, vaikka hänen ei pitäisi olla kuin joitakin vuosia Lauraa nuorempi.
Oikeassa elämässä Laura oli vähän alle 16, kun hän meni ensimmäiseen työpaikkaansa opettajaksi. Hänellä oli viisi oppilasta, joista kolme oli häntä vanhempia, 16-17-vuotiaita.
Ikäkausiin suhtauduttiin muutenkin eri tavoin kuin nykyään. Teini-ikää tai nuoruutta ei nähty erillisenä elämänvaiheena, vaan lapset olivat lapsia noin 15-vuotiaiksi, ja tämän jälkeen heti aikuisia. Seurustelu saatettiin aloittaa ja naimisiin mennä tuossa iässä, eivätkä vanhemmat välttämättä paheksuneet, jos 25-vuotias mies piiritti 15-vuotiasta tyttöä. Kun naimisiin mentiin ja lapset saatiin nuorina, tultiin isovanhemmiksikin jo alle 40-vuotiaina. 50-vuotiasta pidettiin vanhuksena.
Tämä näkyy hyvin myös Tuulen viemää -kirjassa ja -elokuvassa, joissa Scarlettin äiti kuvataan arvovaltaisena vanhana rouvana, vaikka tämä on vasta 32-vuotias. Vanhemmat patistavat 16-vuotiasta Scarlettia naimisiin, eikä 15-vuotiaan Suellenin heilastelu yli 30-vuotiaan Frank Kennedyn kanssa häiritse ketään.
Ja sitten jos muistaisimme, että Tuulen viemää oli fiktiota.
Miksi tästä pitäisi muistuttaa? Elokuva ja kirja kuvaavat näiltä osin tarkasti tapahtuma-aikaansa, samoin kuin vaikkapa Jane Austenin tuotanto, joka sekin on kokonaan fiktiota. Mainitsin Tuulen viemään siksi, että se ajoittuu melko lähelle Pieni talo preerialla -kirjojen ja -sarjan tapahtuma-aikaa.
Noita kirjoja ei voi järkevästi vertailla. Tuulen viemää kirjoitettiin yli 70 vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen ja tarina on täysin fiktiivinen eikä kirjailija ollut edes syntynyt kirjojen tapahtuma-aikaan. Laura Ingalls Wilder kirjoitti omasta lapsuudestaan.
Suuret ikäerot ei olleet erityisen tyypillisiä uudisraivaajilla. Laurahan muutti kirjoissaan Almanzon nuoremmaksi, koska pelkäsi lukijoiden kauhistelevan 10 vuoden ikäeroa.
Tuulen viemään ajankuva oli kyllä ihan kohdillaan.
Ja monesti mies kyllä oli vanhempi koska hänen piti ensin hankkia ammatti, talo jne ennen kuin voi kosia.
Tuulen viemää kertoo ihan eri yhteiskunnasta ja yhteiskuntaluokasta. Yläluokat ovat aina harrastaneet enemmän isoja ikäeroja kuin rahvas.
Naisten aikaikkuna avioitumiselle oli 15-22 vuotta kaikissa yhteiskuntaluokissa suunnilleen 1900-luvun puoliväliin saakka. Tätä vanhempia pidettiin vanhoinapiikoina. Suuri ikäero ei ollut välttämättä normi, mutta ei sitä myöskään paheksuttu yhtä paljon kuin nykyään.
Tämä ei ole totta. Kuten kirjoitin, Suomessa avioiduttiin keskimäärin yli 22-vuotiaana.
Lauran siskoista yksi meni naimisiin 24-vuotiaana ja toinen yli 40-vuotiaana. Laura oli tuon ajan mittapuunkin mukaan nuori 18-vuotiaana.
Ja nyt olis kiva saada jonkinlaista lähdettä näihin väitteisiin... ainakin oman sukuni naimakaupoissa naiset ovat olleet nuoria, hyvin nuoria.
Sinun sukusi ei ole koko maailma. Olen itse lukenut aiheesta ja ihan googlaamalla löytyi tieto, että esim. Länsi-Suomessa naiset avioitui 1800-luvulla keskimäärin 25-vuotiaana, mutta vaihtelu oli hyvin suurta.
No kun olet niin lukenut ja Googlekin on kaverisi pistäppä jotain lähdettä...
Löytämäsi teksti käsittelee 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tamperelaisia työläisiä.
Se oli vastaus viestiin, jossa väitettiin että avioitumisikä on ollut kaikissa yhteiskuntaluokissa 15-22 vuotta ja tätä vanhempi olisi ollut vanhapiika. Lisäksi myöhemmässä viestissä vedottiin oman suvun naimisiinmenoikiin.
Mutta kun Yhdysvalloissa avioitumiselle keski-ikä naisilla oli 22 vuotta, ei 15-22 anna myöskään oikeaa kuvaa, todennäköisemmin 20-24.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa niin voi lukea tämän:
Unionin puolella taistelemisen syyt ja sodan kokemus sotilaiden kirjeissä Yhdysvaltain sisällissodasta
https://trepo.tuni.fi/handle/10024/121485Ja tämä liittyy aiheeseen miten?
Vain kymmenisen vuotta aiemmin tapahtunutta.
En edelleenkään näe tutkimuksen yhteyttä uudisraivaajien avioitumisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtäkkiä mr. Edwards perheineen vain häviää sarjasta. Missä kohtaa näin tapahtui ja oliko selitystä minne menivät?
Oliko Edwardsilla perhekin? Siis kuolleen vaimon ja tyttären lisäksi?
Uusi vaimo js kolme adoptoitua lasta
Ok. Oliko tää vaimo se postineiti jonka kanssa heilasteli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjan loppupuolella Laura on jo aikuinen ja opettaa lapsia kylällä. Yksi Lauran oppilaista on Willie, vaikka hänen ei pitäisi olla kuin joitakin vuosia Lauraa nuorempi.
Oikeassa elämässä Laura oli vähän alle 16, kun hän meni ensimmäiseen työpaikkaansa opettajaksi. Hänellä oli viisi oppilasta, joista kolme oli häntä vanhempia, 16-17-vuotiaita.
Ikäkausiin suhtauduttiin muutenkin eri tavoin kuin nykyään. Teini-ikää tai nuoruutta ei nähty erillisenä elämänvaiheena, vaan lapset olivat lapsia noin 15-vuotiaiksi, ja tämän jälkeen heti aikuisia. Seurustelu saatettiin aloittaa ja naimisiin mennä tuossa iässä, eivätkä vanhemmat välttämättä paheksuneet, jos 25-vuotias mies piiritti 15-vuotiasta tyttöä. Kun naimisiin mentiin ja lapset saatiin nuorina, tultiin isovanhemmiksikin jo alle 40-vuotiaina. 50-vuotiasta pidettiin vanhuksena.
Tämä näkyy hyvin myös Tuulen viemää -kirjassa ja -elokuvassa, joissa Scarlettin äiti kuvataan arvovaltaisena vanhana rouvana, vaikka tämä on vasta 32-vuotias. Vanhemmat patistavat 16-vuotiasta Scarlettia naimisiin, eikä 15-vuotiaan Suellenin heilastelu yli 30-vuotiaan Frank Kennedyn kanssa häiritse ketään.
Ja sitten jos muistaisimme, että Tuulen viemää oli fiktiota.
Miksi tästä pitäisi muistuttaa? Elokuva ja kirja kuvaavat näiltä osin tarkasti tapahtuma-aikaansa, samoin kuin vaikkapa Jane Austenin tuotanto, joka sekin on kokonaan fiktiota. Mainitsin Tuulen viemään siksi, että se ajoittuu melko lähelle Pieni talo preerialla -kirjojen ja -sarjan tapahtuma-aikaa.
Noita kirjoja ei voi järkevästi vertailla. Tuulen viemää kirjoitettiin yli 70 vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen ja tarina on täysin fiktiivinen eikä kirjailija ollut edes syntynyt kirjojen tapahtuma-aikaan. Laura Ingalls Wilder kirjoitti omasta lapsuudestaan.
Suuret ikäerot ei olleet erityisen tyypillisiä uudisraivaajilla. Laurahan muutti kirjoissaan Almanzon nuoremmaksi, koska pelkäsi lukijoiden kauhistelevan 10 vuoden ikäeroa.
En näe tässä olennaisena sitä, onko teos fiktiota ja milloin se on kirjoitettu. Teos voi kuvata realistisesti tapahtuma-aikaansa riippumatta siitä, milloin se on kirjoitettu. Omaelämäkerrallisuus ei mitenkään automaattisesti tee teoksesta "totta", päinvastoin kirjailijat usein kaunistelevat asioita kuvatessaan omaa elämäänsä. Usein myös se, mistä pidettiin sopivana kirjoittaa, vaikutti lopputulokseen. Esimerkiksi Seitsemän veljestä herätti ilmestyessään merkittävästi paheksuntaa, vaikka oli aikalaiskuvauksena monin tavoin autenttisempi kuin moni muu aikakauden teos.
En tiedä, mistä on peräisin käsitys siitä, että suuret ikäerot eivät olisi olleet tyypillisiä uudisraivaajille. Naisten avioitumisikä on ollut koko historian nykyistä matalampi. Kaikkiaan tässä takerrutaan nyt minusta mitättömiin pikkuseikkoihin: pointtini oli, että se, mitä pidettiin 1800-luvulla tyypillisenä tai sopivana minkäkin ikäisenä, erosi nykyisestä.
Sinä et tunnu ymmärtävän, että ei ole mitään yhtenäistä 1800-luvun kulttuuria, vaan eri paikoissa ja yhteiskuntaluokIssa on toimittu eri tavoin. Suomessa maaseudulla naisille tyypillinen avioitumisikä oli 1800-luvun lopulla noin 24 vuotta, säätyläisnaiset avioituvat usein nuorempina. Suuret ikäerot ei olleet rahvaan kesken tavallisia. Laura itse piti ikäeroaan puolisoonsa niin isona, että katsoi parhaaksi häivyttää sen kirjoissaan.
Vetoat siihen, että eri aikoja, paikkoja tai yhteiskuntaluokkia ei voi verrata toisiinsa, mutta perustelet oman kantasi käyttämällä esimerkkiä Suomesta.
Yksi omaa kantaani tukeva lähde on teos nimeltä Gender and Generation on the Far Western Frontier (löytyy googlaamalla). Sivuilla 61-72 käsitellään uudisraivaajien avioliittoja. Sivulla 62 kerrotaan, että 20 ikävuoteen mennessä naisista naimisissa oli kaksi kolmasosaa mutta miehistä vain 8,5 prosenttia. 30 ikävuoteen mennessä myös miehistä suurin osa oli naimisissa, mutta luvuista on pääteltävissä, että naiset avioituivat miehiä nuorempina. Luvussa viitataan myös aikalaiskuvauksiin, joiden mukaan jopa 16-vuotiasta tyttöä saatettiin pitää vanhanapiikana. Sivulla 63 kerrotaan, että nuoria naisia myös painostettiin naimisiin huomattavasti iäkkäämpien miesten kanssa.
Yhdysvalloissa tilastoitiin 1800-luvun loppupuolella avioitumisikää, naisilla se oli keskimäärin 22 ja miehillä 26 niihin aikoihin kuin Laura avioitui. Että ei kai nuo kovin isot ikäerot niin tavattoman tavallisia olleet, kun ei tilastoissa näy. Lauran vanhemmilla ikäeroa oli 3 vuotta. Että ei ihme, että Laura piti itse ikäeroaan puolisoonsa melko suurena.
Tilanne oli eri uudisraivaajien keskuudessa, kuten aiemmin mainitsemani lähde osoittaa. Avioitumisikä oli yhdysvaltalaista keskiarvoa matalampi sekä naisilla että miehillä, ja naiset avioituivat selvästi miehiä nuorempina, keskimääräisen iän ollessa naisilla 17-18 vuotta ja miehillä 26. Eihän 8-9 vuotta tietenkään mikään valtava ikäero ole, mutta jos ja kun avioitumista on edeltänyt seurustelu- ja kihlausaika, on 16-vuotiaan tytön sulhanen ollut 25.
Mitä aikakautta ja osavaltiota väitteesi koskee?
Lauraa pidetään kirjoissa nuorena avioitumaan 18-vuotiaana eikä perheessä kukaan muu avioidu yhtä nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtäkkiä mr. Edwards perheineen vain häviää sarjasta. Missä kohtaa näin tapahtui ja oliko selitystä minne menivät?
Oliko Edwardsilla perhekin? Siis kuolleen vaimon ja tyttären lisäksi?
Uusi vaimo js kolme adoptoitua lasta
Ok. Oliko tää vaimo se postineiti jonka kanssa heilasteli?
Oli js he yhdessä adoptoi syöpään kuolevan lesken kolme lasta. Joista vanhin oli hetken aikaa kihloissa Maryn kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjan loppupuolella Laura on jo aikuinen ja opettaa lapsia kylällä. Yksi Lauran oppilaista on Willie, vaikka hänen ei pitäisi olla kuin joitakin vuosia Lauraa nuorempi.
Oikeassa elämässä Laura oli vähän alle 16, kun hän meni ensimmäiseen työpaikkaansa opettajaksi. Hänellä oli viisi oppilasta, joista kolme oli häntä vanhempia, 16-17-vuotiaita.
Ikäkausiin suhtauduttiin muutenkin eri tavoin kuin nykyään. Teini-ikää tai nuoruutta ei nähty erillisenä elämänvaiheena, vaan lapset olivat lapsia noin 15-vuotiaiksi, ja tämän jälkeen heti aikuisia. Seurustelu saatettiin aloittaa ja naimisiin mennä tuossa iässä, eivätkä vanhemmat välttämättä paheksuneet, jos 25-vuotias mies piiritti 15-vuotiasta tyttöä. Kun naimisiin mentiin ja lapset saatiin nuorina, tultiin isovanhemmiksikin jo alle 40-vuotiaina. 50-vuotiasta pidettiin vanhuksena.
Tämä näkyy hyvin myös Tuulen viemää -kirjassa ja -elokuvassa, joissa Scarlettin äiti kuvataan arvovaltaisena vanhana rouvana, vaikka tämä on vasta 32-vuotias. Vanhemmat patistavat 16-vuotiasta Scarlettia naimisiin, eikä 15-vuotiaan Suellenin heilastelu yli 30-vuotiaan Frank Kennedyn kanssa häiritse ketään.
Ja sitten jos muistaisimme, että Tuulen viemää oli fiktiota.
Miksi tästä pitäisi muistuttaa? Elokuva ja kirja kuvaavat näiltä osin tarkasti tapahtuma-aikaansa, samoin kuin vaikkapa Jane Austenin tuotanto, joka sekin on kokonaan fiktiota. Mainitsin Tuulen viemään siksi, että se ajoittuu melko lähelle Pieni talo preerialla -kirjojen ja -sarjan tapahtuma-aikaa.
Noita kirjoja ei voi järkevästi vertailla. Tuulen viemää kirjoitettiin yli 70 vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen ja tarina on täysin fiktiivinen eikä kirjailija ollut edes syntynyt kirjojen tapahtuma-aikaan. Laura Ingalls Wilder kirjoitti omasta lapsuudestaan.
Suuret ikäerot ei olleet erityisen tyypillisiä uudisraivaajilla. Laurahan muutti kirjoissaan Almanzon nuoremmaksi, koska pelkäsi lukijoiden kauhistelevan 10 vuoden ikäeroa.
Tuulen viemään ajankuva oli kyllä ihan kohdillaan.
Ja monesti mies kyllä oli vanhempi koska hänen piti ensin hankkia ammatti, talo jne ennen kuin voi kosia.
Tuulen viemää kertoo ihan eri yhteiskunnasta ja yhteiskuntaluokasta. Yläluokat ovat aina harrastaneet enemmän isoja ikäeroja kuin rahvas.
Naisten aikaikkuna avioitumiselle oli 15-22 vuotta kaikissa yhteiskuntaluokissa suunnilleen 1900-luvun puoliväliin saakka. Tätä vanhempia pidettiin vanhoinapiikoina. Suuri ikäero ei ollut välttämättä normi, mutta ei sitä myöskään paheksuttu yhtä paljon kuin nykyään.
Tämä ei ole totta. Kuten kirjoitin, Suomessa avioiduttiin keskimäärin yli 22-vuotiaana.
Lauran siskoista yksi meni naimisiin 24-vuotiaana ja toinen yli 40-vuotiaana. Laura oli tuon ajan mittapuunkin mukaan nuori 18-vuotiaana.
Ja nyt olis kiva saada jonkinlaista lähdettä näihin väitteisiin... ainakin oman sukuni naimakaupoissa naiset ovat olleet nuoria, hyvin nuoria.
Sinun sukusi ei ole koko maailma. Olen itse lukenut aiheesta ja ihan googlaamalla löytyi tieto, että esim. Länsi-Suomessa naiset avioitui 1800-luvulla keskimäärin 25-vuotiaana, mutta vaihtelu oli hyvin suurta.
No kun olet niin lukenut ja Googlekin on kaverisi pistäppä jotain lähdettä...
Löytämäsi teksti käsittelee 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tamperelaisia työläisiä.
Se oli vastaus viestiin, jossa väitettiin että avioitumisikä on ollut kaikissa yhteiskuntaluokissa 15-22 vuotta ja tätä vanhempi olisi ollut vanhapiika. Lisäksi myöhemmässä viestissä vedottiin oman suvun naimisiinmenoikiin.
Mutta kun Yhdysvalloissa avioitumiselle keski-ikä naisilla oli 22 vuotta, ei 15-22 anna myöskään oikeaa kuvaa, todennäköisemmin 20-24.
Jospa pitäydyttäisiin lähteissä, joissa käsitellään nimenomaisesti uudisraivaajien avioliittoja. Tamperelaiset työläiset ja sisällissodan aikaiset rintamakirjeet tuskin antavat tarkkoja vastauksia. Löytämäni lähteen perusteella tilanne uudisraivaajien keskuudessa ei vastannut tuolloista yhdysvaltalaista keskiarvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'Vanha länsi' kirjoitti:
Muistaako kukaan vielä sitä 'Waltonin perhe' nimistä (vastaavaa) , Yhdysvaltain 1920-30 lukujen pula-aikaan (muka) sijoittunutta tv-sarjaa. Siinä noita vastaavia järjettömyyksiä oli varmasti jopa kaksinkertainen määrä 'Pieneen taloon preerialla' verrattuna. >se toki sentään perustuu ihan oikeasti, 1800-luvun loppuvuosikymmeninä eläneiden ihmisten elämästä kertoviin, Laura Ingallsin kirjoihin. (kirjat ovat varmaankin parempia ,kuin tuo tv-sarja. )
Pidin kyllä sinänsä, näyttelijänä, perheen isää esittäneestä Michael Londonista ( esitti toisessa, Bonanza-nimisessä,1960-luvun lännen sarjassa Joe Cartwright nimistä hahmoa. )
Nimi on Landon.
Charles Ingallsia näyttelevällä Michael Landonilla on yhdessä jaksossa unohtunut rannekello ranteeseen. Taisi olla vielä Tissot.
Vierailija kirjoitti:
Asuvat vuodesta toiseen lautahökkelissä jota ei ole edes vuorattu. Miten ne selviää talvesta kun siellä parvella missä tytöt nukkuu, seinät on niin harvat että lumi ja sade pääsee sisään.
Näin niillä ilmeisesti oli todellisuudessakin, ainakin jos uskoo kirjoihin. Lapset nukkuvat lämmittämättömällä ullakolla, jossa paras lämpöeriste on yön aikana tilkkupeiton päälle satanut lumi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjan loppupuolella Laura on jo aikuinen ja opettaa lapsia kylällä. Yksi Lauran oppilaista on Willie, vaikka hänen ei pitäisi olla kuin joitakin vuosia Lauraa nuorempi.
Oikeassa elämässä Laura oli vähän alle 16, kun hän meni ensimmäiseen työpaikkaansa opettajaksi. Hänellä oli viisi oppilasta, joista kolme oli häntä vanhempia, 16-17-vuotiaita.
Ikäkausiin suhtauduttiin muutenkin eri tavoin kuin nykyään. Teini-ikää tai nuoruutta ei nähty erillisenä elämänvaiheena, vaan lapset olivat lapsia noin 15-vuotiaiksi, ja tämän jälkeen heti aikuisia. Seurustelu saatettiin aloittaa ja naimisiin mennä tuossa iässä, eivätkä vanhemmat välttämättä paheksuneet, jos 25-vuotias mies piiritti 15-vuotiasta tyttöä. Kun naimisiin mentiin ja lapset saatiin nuorina, tultiin isovanhemmiksikin jo alle 40-vuotiaina. 50-vuotiasta pidettiin vanhuksena.
Tämä näkyy hyvin myös Tuulen viemää -kirjassa ja -elokuvassa, joissa Scarlettin äiti kuvataan arvovaltaisena vanhana rouvana, vaikka tämä on vasta 32-vuotias. Vanhemmat patistavat 16-vuotiasta Scarlettia naimisiin, eikä 15-vuotiaan Suellenin heilastelu yli 30-vuotiaan Frank Kennedyn kanssa häiritse ketään.
Ja sitten jos muistaisimme, että Tuulen viemää oli fiktiota.
Miksi tästä pitäisi muistuttaa? Elokuva ja kirja kuvaavat näiltä osin tarkasti tapahtuma-aikaansa, samoin kuin vaikkapa Jane Austenin tuotanto, joka sekin on kokonaan fiktiota. Mainitsin Tuulen viemään siksi, että se ajoittuu melko lähelle Pieni talo preerialla -kirjojen ja -sarjan tapahtuma-aikaa.
Noita kirjoja ei voi järkevästi vertailla. Tuulen viemää kirjoitettiin yli 70 vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen ja tarina on täysin fiktiivinen eikä kirjailija ollut edes syntynyt kirjojen tapahtuma-aikaan. Laura Ingalls Wilder kirjoitti omasta lapsuudestaan.
Suuret ikäerot ei olleet erityisen tyypillisiä uudisraivaajilla. Laurahan muutti kirjoissaan Almanzon nuoremmaksi, koska pelkäsi lukijoiden kauhistelevan 10 vuoden ikäeroa.
Tuulen viemään ajankuva oli kyllä ihan kohdillaan.
Ja monesti mies kyllä oli vanhempi koska hänen piti ensin hankkia ammatti, talo jne ennen kuin voi kosia.
Tuulen viemää kertoo ihan eri yhteiskunnasta ja yhteiskuntaluokasta. Yläluokat ovat aina harrastaneet enemmän isoja ikäeroja kuin rahvas.
Naisten aikaikkuna avioitumiselle oli 15-22 vuotta kaikissa yhteiskuntaluokissa suunnilleen 1900-luvun puoliväliin saakka. Tätä vanhempia pidettiin vanhoinapiikoina. Suuri ikäero ei ollut välttämättä normi, mutta ei sitä myöskään paheksuttu yhtä paljon kuin nykyään.
Tämä ei ole totta. Kuten kirjoitin, Suomessa avioiduttiin keskimäärin yli 22-vuotiaana.
Lauran siskoista yksi meni naimisiin 24-vuotiaana ja toinen yli 40-vuotiaana. Laura oli tuon ajan mittapuunkin mukaan nuori 18-vuotiaana.
Ja nyt olis kiva saada jonkinlaista lähdettä näihin väitteisiin... ainakin oman sukuni naimakaupoissa naiset ovat olleet nuoria, hyvin nuoria.
Sinun sukusi ei ole koko maailma. Olen itse lukenut aiheesta ja ihan googlaamalla löytyi tieto, että esim. Länsi-Suomessa naiset avioitui 1800-luvulla keskimäärin 25-vuotiaana, mutta vaihtelu oli hyvin suurta.
No kun olet niin lukenut ja Googlekin on kaverisi pistäppä jotain lähdettä...
Löytämäsi teksti käsittelee 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tamperelaisia työläisiä.
Se oli vastaus viestiin, jossa väitettiin että avioitumisikä on ollut kaikissa yhteiskuntaluokissa 15-22 vuotta ja tätä vanhempi olisi ollut vanhapiika. Lisäksi myöhemmässä viestissä vedottiin oman suvun naimisiinmenoikiin.
Mutta kun Yhdysvalloissa avioitumiselle keski-ikä naisilla oli 22 vuotta, ei 15-22 anna myöskään oikeaa kuvaa, todennäköisemmin 20-24.
Jospa pitäydyttäisiin lähteissä, joissa käsitellään nimenomaisesti uudisraivaajien avioliittoja. Tamperelaiset työläiset ja sisällissodan aikaiset rintamakirjeet tuskin antavat tarkkoja vastauksia. Löytämäni lähteen perusteella tilanne uudisraivaajien keskuudessa ei vastannut tuolloista yhdysvaltalaista keskiarvoa.
Laura ja Almanzo ei olleet uudisraivaajia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtäkkiä mr. Edwards perheineen vain häviää sarjasta. Missä kohtaa näin tapahtui ja oliko selitystä minne menivät?
Oliko Edwardsilla perhekin? Siis kuolleen vaimon ja tyttären lisäksi?
Uusi vaimo js kolme adoptoitua lasta
Ok. Oliko tää vaimo se postineiti jonka kanssa heilasteli?
Oli js he yhdessä adoptoi syöpään kuolevan lesken kolme lasta. Joista vanhin oli hetken aikaa kihloissa Maryn kanssa.
Aika ihana. 🥰
Vierailija kirjoitti:
'Vanha länsi' kirjoitti:
Muistaako kukaan vielä sitä 'Waltonin perhe' nimistä (vastaavaa) , Yhdysvaltain 1920-30 lukujen pula-aikaan (muka) sijoittunutta tv-sarjaa. Siinä noita vastaavia järjettömyyksiä oli varmasti jopa kaksinkertainen määrä 'Pieneen taloon preerialla' verrattuna. >se toki sentään perustuu ihan oikeasti, 1800-luvun loppuvuosikymmeninä eläneiden ihmisten elämästä kertoviin, Laura Ingallsin kirjoihin. (kirjat ovat varmaankin parempia ,kuin tuo tv-sarja. )
Pidin kyllä sinänsä, näyttelijänä, perheen isää esittäneestä Michael Londonista ( esitti toisessa, Bonanza-nimisessä,1960-luvun lännen sarjassa Joe Cartwright nimistä hahmoa. )
Nimi on Landon.
Yllättäen tai vähemmän yllättäen Maikkelin komealta kalskahtava nimi oli syntymätodistuksessa Eugene Maurice Orowitz.
Eli näitä Itä-Euroopan juutalaisia taisi suku olla.
Ok. Kiitos. En olekaan niin pitkälle päässyt sarjan katsomisessa.