Tapailumies ja hyväksikäytetty olo :/
Hei! Haluaisin saada vähän näkökulmaa tilanteeseen, kiitollinen jos viitsitte heittää mielipidettä asiaan. Eli!
Olen tapaillut pari kk ajan miestä joka on todella mukava, tasapainoinen, oikein lottovoitto monelta eri kantilta katsottuna. Järkevä ja keskusteleva, syvällinen henkilö. Mulla on oikein ihana ja mukava fiilis muilta osin mutta taloudellinen epätasa-arvo nyppii ja kovasti, en nyt tiedä onko vika minun päässä?
Olen siis meistä huomattavasti varakkaampi, minulla on perittyä omaisuutta sekä olen ollut jo hyvät tovit nk. hyvillä ansioilla. Miehellä on duunarityö jonka lisäksi opiskelee,vuokrayksiö,ei säästöjä eikä mitään omaisuutta. Runsaasti opintolainaa. Kummallakaan meistä ei lapsia, olemme 30-40 väliltä.
Tilanne nyppii siis siltä osin että me hengaillaan aina minun luona. Minulla on toki 100 neliötä isompi kämppä kuin hänellä hyvällä sijainnilla, iso piha ja merenranta tuossa kivenheiton päässä. Hänellä on vuokrayksiö joten tämä on jotenkin luonnostaan kai kääntynyt näin? Silti toivoisin ettei hän tulisi tänne aina tyhjin käsin ja osallistuisi edes jotenkin esim. ruokakuluihin, ei ole vielä näin tehnyt. Viimeksi vihjailin että viikonlopun ruokiin meni minulta 100e, ei kommentoinut mitenkään.
Muutaman kerran lainannut autoani (ei omista autoa, pk-seudulla ei tarvitse kuulemma eikä ole koskaan omistanut) ja silloin tankkasi kyllä. Esim. Ulkona ei olla käyty syömässä kun on korona-aika, en tiedä tarjoaisiko silloin? Nyt myös muutto tulossa, olettaa automaattisesti että tulen autoineni jeesaamaan. On myös usein kyytiä vailla.
Nyt kesäloma häämöttää ja ollaan keskusteltu lomasuunnitelmista, varaamani loma ulkomaille peruuntui joten olen menossa mökille (n. 2h päässä täältä pk-seudulta) ja mies olisi innoissaan lähdössä mukaan, tokihan tämä tarkoittaa että tulisi ja menisi kyydilläni minun omistamalle mökille ja olisi siellä niin kutsutusti minun piikkiin.
Oma pää lyö tyhjää, jos mies muuten mahtava mutta tyhjätasku niin opinko katsomaan nk sormien läpi tätä touhua vai mitä tekisitte tilanteessani? Jos tilanne olisi niin että minä olisin mies ja hän nainen, huutaisi kaikki täällä kuorossa gold diggeriä.
Juttelin miehelle josko varattaisi matka syksyn pimeille, hänellä ei ole varaa ja tämä surettaa. Ikävä tosiasia on että monet suunnitelmat vaativat rahaa.
Mietin onnistuisiko pidemmän päälle tämä tapailu, itselläni ei tarvetta muuttaa yhteen, ottaa lainoja tai lisääntyä hänen tai kenenkään kanssa. Kiitos mielipiteistä!
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama tilanne, mutta toisinpäin, olen siis ihan ok tuloinen nainen, omaisuutta ja autokin löytyy ja pieni asunto. Mies on kuitenkin todella varakas, asuu isossa talossa ja ajaa hulppealla autolla. Tämä häiritsee, mutta tiedä, että hän ei lähtisi mökille minun japanilaisella autolla, vaan aina mennään hänen saksalaisella, koska hän ajaa ja se on suurempi jne.
Myöskin hengaamme hänen luonaan lähes kokonaan, koska talo on suurempi, paremmalla alueella jne. Yleensä vien kyllä sinne mennessäni jotain, teen ruokaakin ja käyn kaupassa, mutta kyllä tämä häiritsee siis tämä varallisuuseromme.
Vaikea asia ottaa puheeksi. ja olen myös huomannut, että vaikka mies on todella varakas, on hän myös todella nuuka. Rahaa olisi vaikka kuinka, mutta saattaa silti kytätä tarjouksia jostain lohesta. No, samaa teen itsekin.
Lohen ostaminen onkin pihin miehen merkki, se kun on niin helkkarin edullista...
Vierailija kirjoitti:
Mun lähisukulaiseltani jättisumman kavaltanut esitti myös tasapainoista luotettavaa, keskustelevaa mutta se loppui seinään kun rahat oli imetty.
Sen jälkeen ei näkynyt enää sitä psykopaattia.
epäkohteliasta kutsua aivan tavallista suomalaista naista psykopaatiksi. Yleensä ne ei lopeta muuten tuohon, vaan homma jatkuu elareiden kautta.
Minun suhteessani mies on isotuloisempi, mutta olemme aina minun luonani lasteni takia. Pääsääntöisesti maksan ruoat, mutta mies korvaa se tekemällä talossani töitä, remontoi ja korjailee paikkoja. Tekee myös ruoat. Ostan edulliset aineet tarjouksista.
Ymmärrän huolesi. On eri asia jakaa talous parisuhteessa kuin että huomaa jo tapailuvaiheessa, että toinen yrittää hyötyä. Jos kerran olet jo huomauttanut asiasta miehelle ja hän ei ottanut kantaa, tai ehdottanut miten jatkossa toimitaan, on se mielestäni huono merkki. Fiksu ihminen pystyy puhumaan rahasta ja omasta taloudestaan, ja miettimään toisen kanssa että miten homma saadaan toimimaan.
Hyvä ap.
Älä vaan enää osta miehelle mitään, äläkä tarjoa hänelle mitään. Älä ota häntä kalliiseen asuntoosi, kalliille mökillesi, kalliiseen autoosi, ettei hän vaan käyttäisi sinun rahojasi, hyötyisi sinun hankinnoistasi tai kuluttaisi piloille arvokkaita kestokulutustuotteitasi.
Koska sinähän saat kaiken tämän omaisuutesi hautaan mukaan, sarkofagisi ympärille, auttamaan sinua ikuisessa elämässä vielä maanpäällistä parempaan asemaan.
Tämänhän sinä halusit kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap.
Älä vaan enää osta miehelle mitään, äläkä tarjoa hänelle mitään. Älä ota häntä kalliiseen asuntoosi, kalliille mökillesi, kalliiseen autoosi, ettei hän vaan käyttäisi sinun rahojasi, hyötyisi sinun hankinnoistasi tai kuluttaisi piloille arvokkaita kestokulutustuotteitasi.
Koska sinähän saat kaiken tämän omaisuutesi hautaan mukaan, sarkofagisi ympärille, auttamaan sinua ikuisessa elämässä vielä maanpäällistä parempaan asemaan.
Tämänhän sinä halusit kuulla.
Parempaa olisi hankkia varakas mies, ei olisi pelkoa että mies lokkeilee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet saita ihminen, ja materialistinen. Iloitse niissä lukaaleissasi ja mökeissäsi ihan yksin vaan äläkä ala tapailla ketään ettei kukaan vahingossakaan pääsisi osalliseksi sinulle tuurilla sattuneeseen elintasoon. Itselleni on itsestäänselvää jakaa vähästänikin ystävien ja rakkaiden iloksi, sinun sydämesi tilalla on laskukone.
Kun minä olin lapsi, oli lama ja me oltiin niin köyhiä että välillä meni useampi päivä ilman että oli oikein mitään ruokaa. Koulussa ei uskaltanut ahmia herkullista kouluruokaa kun tuli huono olo, kerran kävin oksentamassakin ruokailun päätteeksi. Muistan sen koko aamun kylmän hien ja huimauksen kun on niin nälkä että taju meinaa lähteä. Kun on kerran tuntenut sellaista nälkää niin kieltämättä, raha on minulle nykyään melko tärkeää. En sitä kiellä missään nimessä.
Ap
Mitenkäs sulla tuossa aloitusviestissä kumminkin oli perittyä omaisuutta? Ja silti olitte niin köyhiä ettei edes ruokaa ollut?
Kyllä mekin olimme ihan helvatan köyhiä ysärilaman aikaan kun vanhemmat jäivät työttömiksi. Tulen kuitenkin saamaan heiltä suurehkon perinnön, onhan tuosta toivuttu jo hyvän aikaa sitten ja käyneet töissä 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuo on mieheltä vain hienovarainen yritys häivyttää sinut elämästään loukkaamatta sinua.
Hän on se aktiivisempi osapuoli tapailussa. Haluaisi nähdä joka päivä, esitellä minut ystävilleen jne, itselleni riittäisi kerran viikossa näkeminen ja mielestäni mihinkään ei ole kiire.
Ap
Sua ei nyt vaan taida kiinnostaa ko. mies tarpeeksi ja keksit väkisin syitä jättää tapailu sikseen. On ihan ok sanoa vaan, ettei nyt kemiat kohtaa. Kun rakastuu oikeasti, niin ei pieni tuloero mitään haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuo on mieheltä vain hienovarainen yritys häivyttää sinut elämästään loukkaamatta sinua.
Hän on se aktiivisempi osapuoli tapailussa. Haluaisi nähdä joka päivä, esitellä minut ystävilleen jne, itselleni riittäisi kerran viikossa näkeminen ja mielestäni mihinkään ei ole kiire.
Ap
Sua ei nyt vaan taida kiinnostaa ko. mies tarpeeksi ja keksit väkisin syitä jättää tapailu sikseen. On ihan ok sanoa vaan, ettei nyt kemiat kohtaa. Kun rakastuu oikeasti, niin ei pieni tuloero mitään haittaa.
Pieni tuloero? Jos ap omistaa sadoilla tuhansilla ja on hyvä palkkaisessa työssä, kun taas mies on velkainen ja ei omista mitään. Ja kyllä, itsekin ajattelen niin että vakaassa suhteessa varat on yhteisiä eikä niistä nipoteta. Siksi suunnilleen sama omaisuus- ja tulotaso on tärkeää, ettei kumpikaan joudu maksumieheksi tai ala lokkeilla.
Olen itse opiskelija, ja meillä meni viideltä opiskelijanaiselta tuo sama summa viime kesän mökkireissun ruokiin, alkoholit laskettuna mukaan. Voiko tosta sun viestistä vielä päätellä että oot mahdollisesti vain yksin käynyt sielä kaupassa, jos tosiaan huikkasit miehelle että sulla on mennyt satanen? Mäkään en varmaan tohon osais sanoa mitään koska mulla olis rahaa puolittaa ruokakuluja just joku 15-20e ihan maksimissaan ja menisin varmaan vähän lukkoon. En ees tajua miten kaks ihmistä saa viikonlopun ruokiin 100e.
Ei mies nyt mun mielestä kuulosta mitenkään hyväksikäyttäjältä, onko tossa autonkaan lainaamisessa nyt niin pahaa jos maksaa tosiaan ne bensat aina kuitenkin? Voittehan te keskustella siitä että lainaa sitten vain viime kädessä jos julkisilla ei pääse yms. Isoon tarpeeseen.
Ja samaa mieltä kuin jotkut kommentoijat että mun mielestä tässä nyt pitäis ensisijaisesti ap:n madaltaa se elintaso sinne miehen kanssa samaan, koska valitettavasti tässä tilanteessa vain ap voi joustaa. Jos et kestä sitä ettei mies voi maksaa itselleen ulkomaanmatkoja, niin sitten kannattaa etsiä sellainen jolla on varaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tää on taas näitä ” mies muuten täydellinen ja ihana, mutta” provoja.
0/5Ei vaan tämä on tätä VARAKKUUS-jankkausta taas XDDDD Aina samalla sanalla, VARAKAS. XD
Varakas on paras sana kuvaamaan naisten pohjatonta ahneutta miehiä kohtaan, sillä isot tulot eivät kerro koko kokonaisuutta (omaisuuttahan voi olla pienilläkin tuloilla), ja "rikas" on toisaalta liian jyrkkä sana, jolloin naiset voivat syyttää liioittelusta. Siksi varakas kuvaa parhaiten sitä, mitä vähintään 80% naisista miehessä tavoittelee, tarkoituksena golddiggeröidä aivan samoin kuin rikkaan miehenkin rahoilla.
M/40 ei-varakas vaikka ei köyhäkään
Meillä yleensä miehen kanssa viikonlopun kauppalasku 10-20e. Ollaan vähävaraisia, ja toi on jo iso summa jos 20e menee.
Vierailija kirjoitti:
On ihan kohtuullista odottaa, että mies maksaa oman osuutensa - mutta sitten sinun täytyy olla valmis elämään sellaisella budjetilla, mikä sopii miehelle. Miehellä tuskin on varaa käyttää 50 € ihan normiviikonlopun ruokiin. Eli vaihtoehdot:
1) mennään sun budjetin mukaan ja sä maksat
2) elätte pienellä budjetilla ja maksatte puoliksi
3) dumppaat miehen
Meillä hyvin samantapainen alkuasetelma kuin ap:llä. Näistä vaihtoehdoista olemme eläneet tuon kakkosen mukaan ja hyvin on mennyt :)
Itseäni harmittaa myös varakkaan ystävän seurassa. Kun ostetaan viikonlopun ruokia niin hänen pitää saada kallis 20e viinipullo ja aitoa kreikkalaista fetaa ja viiden euron tuorepuristettua mehua ja seitsemän euron marjarasia vaikka itse menisin sillä kuuden euron kyykkyviinillä, salaattijuustolla, euron appelsiinituore mehulla ja rainbow kirsikkatomaateilla 1,45. Ei millää ymmärrä tätä. Minulle tärkeintä on saunominen ja seurustelu ja yhdessäolo. Silti kauppalasku puoliksi ja kyllä kirpaisee minun lompakossa, koska tiedän että yhtä kivaa olisi vaikka ruokiin menisi 50e vähemmän.
Jos menemme hänen mökilleen niin en kyllä ole maksanut siitä vuokraa, bensat on pistetty puoliksi. Mielestäni en ole hyväksikäyttäjä? Hän kuitenkin minua kutsuu.
Jotenkin joskus tuntuu että varakkaille rahalla on joku itseisarvo, itse ajattelen että raha on vain vaihdannan väline.
Mielestäni mitään hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut ellei mies itse ole latonut niitä 100e ostoksia ostoskoriin. Siitä voisi kyllä huomauttaa että ei tulisi tyhjin käsin ja bensat on maksettava, niin kun maksaakin.
Jos mies rupeaa pummaamaan tai maksattamaan juttuja niin tilanne on eri.
Itselleni mies ja aiemmin poikaystävät ovat olleet perhettä ja perheessä tuetaan toisia myös taloudellisesti tiettyyn pisteeseen asti. Itse elätin poikaystävää kaksi vuotta. Maksoin vuokrat ja ruoat ja sähköt. Poikkiksesta tuli mies joka maksoi yksin kulut viideltä vuodelta kun olin kotiäitinä. Nykyään rahaton ja velkaantunut piskelijapoikkis on maisteri ja tienaa 75000vuodessa.
Nyt vaikuttaa siltä, ettei ap tajua kuinka vähällä monen pitää tulla toimeen. Miehen tulotaso ei välttämättä riitä alkuunkaan yhteisten menojen rahoittamiseen. Esim 50€ yhden viikonlopun ruokaostoksiin on monelle vähätuloiselle utopiaa. Nyt kissa rohkeasti pöydälle ja yhteinen elintaso tapaamisiin on löydyttävä.
Vaihtoehtoja on kolme:
1. Kumpikin maksaa tulojen suhteessa esim. ap 70% ja mies 30% kuluista
2. Kumpikin maksaa 50% mutta toiminto tehdään miehen tulotason puitteissa
3. Ap maksaa kaiken ja toiminto tehdään hänen tulotason puitteissa
Voisitte kokeilla myös vuoroin vieraissa systeemiä siten, että vietätte viikonlopun toistenne luona vuorotellen. Viikonlopun isäntä/emäntä maksaa viikonlopun viulut, mutta myös viime kädessä päättää menun ja toiminnot. Tällöin molemmat voivat säätää tapaamiset omalle kukkarolle sopivaksi.
Loisimista ja pahaa mieltä tapahtuu tasan niin kauan kuin raha on tabu välillänne. Se on kuitenkin asia joka määrittää suhdettanne hyvinkin paljon koska olette tottuneet erilaisiin elintasoihin.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni harmittaa myös varakkaan ystävän seurassa. Kun ostetaan viikonlopun ruokia niin hänen pitää saada kallis 20e viinipullo ja aitoa kreikkalaista fetaa ja viiden euron tuorepuristettua mehua ja seitsemän euron marjarasia vaikka itse menisin sillä kuuden euron kyykkyviinillä, salaattijuustolla, euron appelsiinituore mehulla ja rainbow kirsikkatomaateilla 1,45. Ei millää ymmärrä tätä. Minulle tärkeintä on saunominen ja seurustelu ja yhdessäolo. Silti kauppalasku puoliksi ja kyllä kirpaisee minun lompakossa, koska tiedän että yhtä kivaa olisi vaikka ruokiin menisi 50e vähemmän.
Jos menemme hänen mökilleen niin en kyllä ole maksanut siitä vuokraa, bensat on pistetty puoliksi. Mielestäni en ole hyväksikäyttäjä? Hän kuitenkin minua kutsuu.Jotenkin joskus tuntuu että varakkaille rahalla on joku itseisarvo, itse ajattelen että raha on vain vaihdannan väline.
Mielestäni mitään hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut ellei mies itse ole latonut niitä 100e ostoksia ostoskoriin. Siitä voisi kyllä huomauttaa että ei tulisi tyhjin käsin ja bensat on maksettava, niin kun maksaakin.
Jos mies rupeaa pummaamaan tai maksattamaan juttuja niin tilanne on eri.Itselleni mies ja aiemmin poikaystävät ovat olleet perhettä ja perheessä tuetaan toisia myös taloudellisesti tiettyyn pisteeseen asti. Itse elätin poikaystävää kaksi vuotta. Maksoin vuokrat ja ruoat ja sähköt. Poikkiksesta tuli mies joka maksoi yksin kulut viideltä vuodelta kun olin kotiäitinä. Nykyään rahaton ja velkaantunut piskelijapoikkis on maisteri ja tienaa 75000vuodessa.
Minulla oli selvästi itseäni varakkaampi ystävä silloin, kun olin taloudellisesti ahtaalla. Oli itsestäänselvää, että hän tiesi ahdinkoni ja se otettiin huomioon, kun tavattiin. Koska en tykkää olla kiitollisuudenvelassa, teimme vain asioita, joihin minulla oli varaa.
Suurten varallisuuserojen suhteet eivät yleensä toimi ja ihmiset pariutuvat siksi samojen tulo/älykkyystasojen sisällä.
Erityisesti, jos on lapsia ja ero tulee, varallisuusero aiheuttaa paljon ongelmia ja rikkaampi joutuu elättämään köyhempää, että lasten elintaso säilyy.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni harmittaa myös varakkaan ystävän seurassa. Kun ostetaan viikonlopun ruokia niin hänen pitää saada kallis 20e viinipullo ja aitoa kreikkalaista fetaa ja viiden euron tuorepuristettua mehua ja seitsemän euron marjarasia vaikka itse menisin sillä kuuden euron kyykkyviinillä, salaattijuustolla, euron appelsiinituore mehulla ja rainbow kirsikkatomaateilla 1,45. Ei millää ymmärrä tätä. Minulle tärkeintä on saunominen ja seurustelu ja yhdessäolo. Silti kauppalasku puoliksi ja kyllä kirpaisee minun lompakossa, koska tiedän että yhtä kivaa olisi vaikka ruokiin menisi 50e vähemmän.
Jos menemme hänen mökilleen niin en kyllä ole maksanut siitä vuokraa, bensat on pistetty puoliksi. Mielestäni en ole hyväksikäyttäjä? Hän kuitenkin minua kutsuu.
Eikö tässä voi tehdä niin että jakaa ostokset ja molemmat hankkivat tahoillaan ne. Silloin voi valita oman budjetin mukaiset tuotteet? eli suuta auki vaan ja avoimesti sanomaan kaverille että haluat ostaa osaltasi edullisemmat tuotteet.
Eli olet itse perustanut suhteenne valheelle ja nyt olet kuitenkin eniten huolissasi siitä että sinua ei vain käytetä hyväksi?