Lue keskustelun säännöt.
Tapailumies ja hyväksikäytetty olo :/
26.05.2020 |
Hei! Haluaisin saada vähän näkökulmaa tilanteeseen, kiitollinen jos viitsitte heittää mielipidettä asiaan. Eli!
Olen tapaillut pari kk ajan miestä joka on todella mukava, tasapainoinen, oikein lottovoitto monelta eri kantilta katsottuna. Järkevä ja keskusteleva, syvällinen henkilö. Mulla on oikein ihana ja mukava fiilis muilta osin mutta taloudellinen epätasa-arvo nyppii ja kovasti, en nyt tiedä onko vika minun päässä?
Olen siis meistä huomattavasti varakkaampi, minulla on perittyä omaisuutta sekä olen ollut jo hyvät tovit nk. hyvillä ansioilla. Miehellä on duunarityö jonka lisäksi opiskelee,vuokrayksiö,ei säästöjä eikä mitään omaisuutta. Runsaasti opintolainaa. Kummallakaan meistä ei lapsia, olemme 30-40 väliltä.
Tilanne nyppii siis siltä osin että me hengaillaan aina minun luona. Minulla on toki 100 neliötä isompi kämppä kuin hänellä hyvällä sijainnilla, iso piha ja merenranta tuossa kivenheiton päässä. Hänellä on vuokrayksiö joten tämä on jotenkin luonnostaan kai kääntynyt näin? Silti toivoisin ettei hän tulisi tänne aina tyhjin käsin ja osallistuisi edes jotenkin esim. ruokakuluihin, ei ole vielä näin tehnyt. Viimeksi vihjailin että viikonlopun ruokiin meni minulta 100e, ei kommentoinut mitenkään.
Muutaman kerran lainannut autoani (ei omista autoa, pk-seudulla ei tarvitse kuulemma eikä ole koskaan omistanut) ja silloin tankkasi kyllä. Esim. Ulkona ei olla käyty syömässä kun on korona-aika, en tiedä tarjoaisiko silloin? Nyt myös muutto tulossa, olettaa automaattisesti että tulen autoineni jeesaamaan. On myös usein kyytiä vailla.
Nyt kesäloma häämöttää ja ollaan keskusteltu lomasuunnitelmista, varaamani loma ulkomaille peruuntui joten olen menossa mökille (n. 2h päässä täältä pk-seudulta) ja mies olisi innoissaan lähdössä mukaan, tokihan tämä tarkoittaa että tulisi ja menisi kyydilläni minun omistamalle mökille ja olisi siellä niin kutsutusti minun piikkiin.
Oma pää lyö tyhjää, jos mies muuten mahtava mutta tyhjätasku niin opinko katsomaan nk sormien läpi tätä touhua vai mitä tekisitte tilanteessani? Jos tilanne olisi niin että minä olisin mies ja hän nainen, huutaisi kaikki täällä kuorossa gold diggeriä.
Juttelin miehelle josko varattaisi matka syksyn pimeille, hänellä ei ole varaa ja tämä surettaa. Ikävä tosiasia on että monet suunnitelmat vaativat rahaa.
Mietin onnistuisiko pidemmän päälle tämä tapailu, itselläni ei tarvetta muuttaa yhteen, ottaa lainoja tai lisääntyä hänen tai kenenkään kanssa. Kiitos mielipiteistä!
Kommentit (106)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama tilanne, mutta toisinpäin, olen siis ihan ok tuloinen nainen, omaisuutta ja autokin löytyy ja pieni asunto. Mies on kuitenkin todella varakas, asuu isossa talossa ja ajaa hulppealla autolla. Tämä häiritsee, mutta tiedä, että hän ei lähtisi mökille minun japanilaisella autolla, vaan aina mennään hänen saksalaisella, koska hän ajaa ja se on suurempi jne.
Myöskin hengaamme hänen luonaan lähes kokonaan, koska talo on suurempi, paremmalla alueella jne. Yleensä vien kyllä sinne mennessäni jotain, teen ruokaakin ja käyn kaupassa, mutta kyllä tämä häiritsee siis tämä varallisuuseromme.
Vaikea asia ottaa puheeksi. ja olen myös huomannut, että vaikka mies on todella varakas, on hän myös todella nuuka. Rahaa olisi vaikka kuinka, mutta saattaa silti kytätä tarjouksia jostain lohesta. No, samaa teen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuo on mieheltä vain hienovarainen yritys häivyttää sinut elämästään loukkaamatta sinua.
Voin kuvitella kuinka ap on kertonut varakkuudestaan ja peritystä omaisuudestaan. Ensin ohimennen, sitten uudestaan ja loppujen lopuksi asiaa on sivuttu päivittäin. Viimeistään siinä vaiheessa tapailumies on oivaltanut apn psyykkisten ongelmien muodostuvan esteeksi tasapainoiselle parisuhteelle.
Hän ei tiedä varakkuudestani mitään, olen väittänyt (=valehdellut) olevani todella velkainen vaikka tosiasiassa minulla on velkaa vain yhdestä sijoitusyksiöstä verotuksellisista syistä.
Väkisinkin on varovainen kun on paljon hävittävää.
Ap
"Toivoisin", "vihjailin", "hän olettaa" - tuossa ongelmanne ydin. Älä toivo ja vihjaile vaan kerro. Älä mieti, mitä hän olettaa, vaan kysy.
Isojen taloudellisten erojen suhteesta tuskin tulee toimivaa, siksi itselleni oli tärkeää löytää elämänkumppani, jonka kanssa on suunnilleen sama taloudellinen tilanne ja samanlainen tapa käyttää rahaa. Me molemmat pidämme matkustamisesta, kulttuurista, ulkona syömisestä ym. asioista, jotka ovat yhteisiä harrastuksiamme. Matkustelemme ja harrastamme kyllä myös erikseen. En haluaisi kuitenkaan olla suhteessa, jossa vietetään lähes kaikki vapaa-aika erikseen siksi, että on erilaiset elämäntavat.
Älä osta satasella ruokaa ja oleta että mies maksaa puolet. Sen koko viikon ruokabudjetti saattaa olla vain muutama kymppi. Ota asia reilusti puheeksi ja kysy etukäteen millainen ruokabudjetti teillä voisi olla vaikka mökille yhteensä. Sitten joko pysytte siinä budjetissa tai sinä maksat. Tai tosiaan jätät miehen jos asia on liian monimutkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksan meidän kaikki menot kun tyttis pienituloinen ja itse olen hyvätuloinen
Vierailija kirjoitti:
Olet saita ihminen, ja materialistinen. Iloitse niissä lukaaleissasi ja mökeissäsi ihan yksin vaan äläkä ala tapailla ketään ettei kukaan vahingossakaan pääsisi osalliseksi sinulle tuurilla sattuneeseen elintasoon. Itselleni on itsestäänselvää jakaa vähästänikin ystävien ja rakkaiden iloksi, sinun sydämesi tilalla on laskukone.
Kun minä olin lapsi, oli lama ja me oltiin niin köyhiä että välillä meni useampi päivä ilman että oli oikein mitään ruokaa. Koulussa ei uskaltanut ahmia herkullista kouluruokaa kun tuli huono olo, kerran kävin oksentamassakin ruokailun päätteeksi. Muistan sen koko aamun kylmän hien ja huimauksen kun on niin nälkä että taju meinaa lähteä. Kun on kerran tuntenut sellaista nälkää niin kieltämättä, raha on minulle nykyään melko tärkeää. En sitä kiellä missään nimessä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkijänä kommentoin:
- miehellä kiire siis eli huijari!
Tosimies itseää ja muita arvostava ei todellakaan kehtaisi ottaa vastaan sun tarjoamia juttuja ja lisääntyvissä määrin.
- varoitan sinua huijarista joka on voinut jo ottaa selville sun tietoja esim
Pankkitunnuksia, tilitietoja ja jopa tunkeutunut koneeseesi.
Nyt rauhallisesti alat tipittamaan sen elämästäsi.
Älä usko sydämesi juttuihin tai vetoa tunteisiin, NIIHIN HUIJARIT HALUAVAT VEDOTA J ENSIN RAKENTAVAT LUOTTAMUSTA.......
Osallistuuko mies yhteisellä ajallanne kotitöihin kuten ruoanlaittoon? Tarjoaako apuaan? Jaatteko siis muuta kuin taloudellista vastuuta? Tämä on oleellisempaa. Ajattelen, että jos nämä ovat kunnossa, voi varakkaampi rahoittaa toisenkin elämää. Sehän on vain yksi osoitus rakkaudesta. Piheys ja laiskuus ovat molemmat tuhoavia ominaisuuksia parisuhteessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lähisukulaiseltani jättisumman kavaltanut esitti myös tasapainoista luotettavaa, keskustelevaa mutta se loppui seinään kun rahat oli imetty.
Sen jälkeen ei näkynyt enää sitä psykopaattia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuo on mieheltä vain hienovarainen yritys häivyttää sinut elämästään loukkaamatta sinua.
Voin kuvitella kuinka ap on kertonut varakkuudestaan ja peritystä omaisuudestaan. Ensin ohimennen, sitten uudestaan ja loppujen lopuksi asiaa on sivuttu päivittäin. Viimeistään siinä vaiheessa tapailumies on oivaltanut apn psyykkisten ongelmien muodostuvan esteeksi tasapainoiselle parisuhteelle.
Hän ei tiedä varakkuudestani mitään, olen väittänyt (=valehdellut) olevani todella velkainen vaikka tosiasiassa minulla on velkaa vain yhdestä sijoitusyksiöstä verotuksellisista syistä.
Väkisinkin on varovainen kun on paljon hävittävää.
Ap
Kai sen nyt väkisinkin huomaa sun elintasosta ettet voi olla kovin köyhä tai pienituloinen? Ja jos suhteen alussa joutuu valehtelemaan noin isosta asiasta, niin ei kuulosta kovin hyvältä pohjalta jatkon suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä, miksi näinkin isoja asioita hilloaa päässään sen sijaan, että ottaisi asian puheeksi. Tai se on mun tapani toimia. Jos joku mietityttää, niin avaan suuni, sillai asiat yleensä ratkeaa suuntaan tai toiseen. "Hei, mulla meni tosiaan se satku ruokiin, maksatko vaikka puolet."
Ei.
Silloin kun tietää, että toinen ei ole yhtä varakas niin silloin suunnitellaan yhdessä mitä syödään ENNEN kuin käydään ostoksilla. Siis siinä tapauksessa, että haluaa toisen maksavan puolet. Se 50 e kun voi olla sen toisen koko kuukauden ruokabudjetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet saita ihminen, ja materialistinen. Iloitse niissä lukaaleissasi ja mökeissäsi ihan yksin vaan äläkä ala tapailla ketään ettei kukaan vahingossakaan pääsisi osalliseksi sinulle tuurilla sattuneeseen elintasoon. Itselleni on itsestäänselvää jakaa vähästänikin ystävien ja rakkaiden iloksi, sinun sydämesi tilalla on laskukone.
Kun minä olin lapsi, oli lama ja me oltiin niin köyhiä että välillä meni useampi päivä ilman että oli oikein mitään ruokaa. Koulussa ei uskaltanut ahmia herkullista kouluruokaa kun tuli huono olo, kerran kävin oksentamassakin ruokailun päätteeksi. Muistan sen koko aamun kylmän hien ja huimauksen kun on niin nälkä että taju meinaa lähteä. Kun on kerran tuntenut sellaista nälkää niin kieltämättä, raha on minulle nykyään melko tärkeää. En sitä kiellä missään nimessä.
Ap
Aika outoa, että et tuossa tapauksessa tuntisi empatiaa tai sympatiaa samaa nälkää kokenutta kohtaan. Olet siis mies, koska miehet ovat kykenemättömiä tuntemaan empatiaa saman kohtalon kokeneita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet saita ihminen, ja materialistinen. Iloitse niissä lukaaleissasi ja mökeissäsi ihan yksin vaan äläkä ala tapailla ketään ettei kukaan vahingossakaan pääsisi osalliseksi sinulle tuurilla sattuneeseen elintasoon. Itselleni on itsestäänselvää jakaa vähästänikin ystävien ja rakkaiden iloksi, sinun sydämesi tilalla on laskukone.
Kun minä olin lapsi, oli lama ja me oltiin niin köyhiä että välillä meni useampi päivä ilman että oli oikein mitään ruokaa. Koulussa ei uskaltanut ahmia herkullista kouluruokaa kun tuli huono olo, kerran kävin oksentamassakin ruokailun päätteeksi. Muistan sen koko aamun kylmän hien ja huimauksen kun on niin nälkä että taju meinaa lähteä. Kun on kerran tuntenut sellaista nälkää niin kieltämättä, raha on minulle nykyään melko tärkeää. En sitä kiellä missään nimessä.
Ap
Mitenkäs sulla tuossa aloitusviestissä kumminkin oli perittyä omaisuutta? Ja silti olitte niin köyhiä ettei edes ruokaa ollut?
No kyllä noista asioista ja siitä että saa osallistua kustannuksiin, pitää puhua ihan suoraan. Kyllähän mies ilman seurustelusuhdettakin joutuu ruokansa ostamaan. Mitähän mies opiskelee, onko hyvin työllistävä ala? Minä sain tarpeekseni omasta äijästä, kun työttömyyttä kesti varmaan yhdeksän vuotta, eikä oikein tikkua pannu ristiin työllistyäkseen.
Kerrot olevasi niukoista oloista, muttet silti vaikuta ymmärtävän yhtään, kuinka tiukilla tuo mies mahdollisesti on. Oman puolison kanssa periaatteena on aina ollut "se maksaa, jolla on varaa". Välillä minun taloudellinen tilanteeni on ollut parempi, välillä hänen. Jos ero tulee, kumpikaan tuskin harmittelee niitä menetettyjä rahoja, vaan mielen päällä on ihan muita asioita. Oletko oikeasti valmis suhteeseen, välttämättä kenenkään kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Minua naurattaa aina nämä samalla kaavalla kirjoitetut stoorit, mutta kommentoin silti XD. Minun luonani on käynyt (täällä erillistalossa) aika monta miekkosta, mutta en koskaan ala passaamaan ketään liikaa. Rakastan kyllä tarjota herkkuja ja ruokaa ja laittaa pöydän koreaksi XD mutta minulla on ihan tarpeeksi laskuja muutenkin ja itsekin haluan syödä jotain. Joten monesti miekkoset ovatkin osallistuneet kauppakuluihin, aika paljonkin. Enkä sinänsä tunne huonoa omatuntoa siitä, koska onhan minun kotini kuin jokin hotelli verrattuna vuokra-asuntoihin. Kyllähän täällä kelpaa chillata. Mutta siihen en lähde, että tarjoan chillailumestan, autokyydit ja ruuat ja herkut, ehkä juomatkin päälle.
Ja sinä olet tämän palstan miekkos-tyyppi, joka kirjoittaa aina miekkosista. :D Että kyllä täällä suht nopeasti oppii jokainen tunnistamaan nämä vakioprovoajien maneerit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet saita ihminen, ja materialistinen. Iloitse niissä lukaaleissasi ja mökeissäsi ihan yksin vaan äläkä ala tapailla ketään ettei kukaan vahingossakaan pääsisi osalliseksi sinulle tuurilla sattuneeseen elintasoon. Itselleni on itsestäänselvää jakaa vähästänikin ystävien ja rakkaiden iloksi, sinun sydämesi tilalla on laskukone.
Kun minä olin lapsi, oli lama ja me oltiin niin köyhiä että välillä meni useampi päivä ilman että oli oikein mitään ruokaa. Koulussa ei uskaltanut ahmia herkullista kouluruokaa kun tuli huono olo, kerran kävin oksentamassakin ruokailun päätteeksi. Muistan sen koko aamun kylmän hien ja huimauksen kun on niin nälkä että taju meinaa lähteä. Kun on kerran tuntenut sellaista nälkää niin kieltämättä, raha on minulle nykyään melko tärkeää. En sitä kiellä missään nimessä.
Ap
Mitenkäs sulla tuossa aloitusviestissä kumminkin oli perittyä omaisuutta? Ja silti olitte niin köyhiä ettei edes ruokaa ollut?[/
Vanhemmat saivat varmaan myöhemmin lottovoiton ja blaablaa...
Olenpa yllättynyt, että tuot asiasi palstan kautta esiin. Olisit voinut kertoa suoraan, niin olisi ollut mahdollista lähteä eri tielle, tai sitte eri teille. Suru.
Itselleni ihan itsestäänselvyys! Omassakin suhteessani toinen osapuoli on huomattavasti varakkaampi ja on mökkiä etelässä ja pohjoisessa, oma auto ym. Yleensä ollaan kyllä minun asunnossani, koska mukavampi sijainti, mutta ihan alussa jos sovittiin, että viikonlopun kulut (bensat mökille, ruoka- ja juomaostokset) maksetaan puoliksi.