Lue keskustelun säännöt.
Miksi pettäminen muka on niin kauhea asia?
25.05.2020 |
Mua ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa vaikka toi mun mies vähän antais munaa jollekin toiselle naiselle. Sehän on vaan seksiä ja useimmiten se ei (ainakaan miehelle) merkitse mitään kassien tyhjennystä kummempaa. Miksi mun pitäisi se henkilökohtaisesti ottaa olettaen, että mies haluaa jatkaa parisuhteessa mun kanssa eikä se pettäminen ole niin usein toistuvaa, että se muhun tai meidän suhteeseen vaikuttaisi? En tosiaan osaa nähdä yksittäistä pettämiskertaa parisuhteen turmiona. Ja kun tietenkin mietitte, niin ei, en ole pettänyt itse eikä mieli teekään. Mutta tosiaan, kertokaa toki miksi annatte suhteenne kuolla pettämiseen.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Olen myös miettinyt sitä, että miksi se pettäminen on meidän kulttuurissamme juuri se pahin. Millaiset juuret sillä asialla on kulttuurissamme? Luottamuksen voi pettää niin monella tavalla, kuitenkin vain pettäminen on se, johon liittyy vahvasti parisuhteen päättymisen uhka.
Mutta mähän olenkin avoimessa suhteessa. Harvoin käytetty optio, mutta tuo vapautta pitää sekin mahdollisuus avoimena. Ja on kiva voida flirttailla ja ihastuakin hyvällä omallatunnolla. Rakastan miestäni, mutta seksuaalisuus on vielä erikseen.
En ymmärrä, miten niin vain pettäminen on tuomittavaa? Mitä avoimeen suhteeseen tulee, minullekin se olisi käynyt oikein hyvin, mutta miehelleni se ei sopinut. Kuulin sitten jälkeenpäin että hänellä olikin ollut yksipuolisen avoin suhde viitisen vuotta, vaimolleen hän ei vain halunnut suoda samaa. Olin kyllä aika loukattu asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös miettinyt sitä, että miksi se pettäminen on meidän kulttuurissamme juuri se pahin. Millaiset juuret sillä asialla on kulttuurissamme? Luottamuksen voi pettää niin monella tavalla, kuitenkin vain pettäminen on se, johon liittyy vahvasti parisuhteen päättymisen uhka.
Mutta mähän olenkin avoimessa suhteessa. Harvoin käytetty optio, mutta tuo vapautta pitää sekin mahdollisuus avoimena. Ja on kiva voida flirttailla ja ihastuakin hyvällä omallatunnolla. Rakastan miestäni, mutta seksuaalisuus on vielä erikseen.
Pettämiseenhän liittyy vahvasti luottamuksen rikkominen.
En oikeasti tiedä, arvailen vain. Itelle pettäminen olisi tosi iso kolaus omanarvontunnolle, etenkin, kun seksi on mulle hyvin sidoksissa parisuhteeseen ja tietynlaiseen henkiseen yhteyteen. Henkisellä yhteydellä nyt tarkoitan lähinnä sitä, etten pystyisi harrastamaan seksiä jonkun tuntemattoman tai satunnaisen tutun kanssa.
Sitten yhtenä asiana tulee mieleen mahdolliset lehtolapset ja pienissä yhteisöissä se, ettei tiedä kuka on kenenkin lapsi. Riski pariutua läheisen sukulaisen kanssa kasvaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt uskollisuuden tärkeyttä.
Olen pettänyt molemmissa avioliitoissani, enkä kadu.Hetkinen. Olet tietoisesti loukannut toista ihmistä, jonka pitäisi olla sinulle tärkeä?
Ei se pettäminen tee omasta puolisosta yhtään vähemmän tärkeää. On mahdollista rakastaa ja haluta useampaa ihmistä yhtäaikaa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt uskollisuuden tärkeyttä.
Olen pettänyt molemmissa avioliitoissani, enkä kadu.Hetkinen. Olet tietoisesti loukannut toista ihmistä, jonka pitäisi olla sinulle tärkeä?
Ei se pettäminen tee omasta puolisosta yhtään vähemmän tärkeää. On mahdollista rakastaa ja haluta useampaa ihmistä yhtäaikaa.
Eri
Joo, mutta kannattaisko olla asiasta sitten rehellinen, että se toinenkin tietää, missä mennään ja voi tehdä omat ratkaisunsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kasvattaa lapset myös pettäjiksi niin iloa riittää pitkään.
Ei kukaan tässä mitään lapsista puhunut
Miksi et halua opettaa lapsillesi parhaaksi katsomaasi moraalikäsitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt uskollisuuden tärkeyttä.
Olen pettänyt molemmissa avioliitoissani, enkä kadu.Hetkinen. Olet tietoisesti loukannut toista ihmistä, jonka pitäisi olla sinulle tärkeä?
Ei se pettäminen tee omasta puolisosta yhtään vähemmän tärkeää. On mahdollista rakastaa ja haluta useampaa ihmistä yhtäaikaa.
Eri
Joo, mutta kannattaisko olla asiasta sitten rehellinen, että se toinenkin tietää, missä mennään ja voi tehdä omat ratkaisunsa?
Tämän ketjun perusteella ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös miettinyt sitä, että miksi se pettäminen on meidän kulttuurissamme juuri se pahin. Millaiset juuret sillä asialla on kulttuurissamme? Luottamuksen voi pettää niin monella tavalla, kuitenkin vain pettäminen on se, johon liittyy vahvasti parisuhteen päättymisen uhka.
Mutta mähän olenkin avoimessa suhteessa. Harvoin käytetty optio, mutta tuo vapautta pitää sekin mahdollisuus avoimena. Ja on kiva voida flirttailla ja ihastuakin hyvällä omallatunnolla. Rakastan miestäni, mutta seksuaalisuus on vielä erikseen.
Pettämiseenhän liittyy vahvasti luottamuksen rikkominen.
En oikeasti tiedä, arvailen vain. Itelle pettäminen olisi tosi iso kolaus omanarvontunnolle, etenkin, kun seksi on mulle hyvin sidoksissa parisuhteeseen ja tietynlaiseen henkiseen yhteyteen. Henkisellä yhteydellä nyt tarkoitan lähinnä sitä, etten pystyisi harrastamaan seksiä jonkun tuntemattoman tai satunnaisen tutun kanssa.
Sitten yhtenä asiana tulee mieleen mahdolliset lehtolapset ja pienissä yhteisöissä se, ettei tiedä kuka on kenenkin lapsi. Riski pariutua läheisen sukulaisen kanssa kasvaa?
En minäkään halua tuntemattomien kanssa panna. Lehtolapsikuvio on jo aika pitkälle viety uhkakuva 😊
Tarkoitin sitä, että mitä jos kumppani pettää luottamuksen vaikka ottamalla salaa velkaa ja ajaa molempien talouden sillä pilalle? Tai jos mies juo salaa? Niihin ei liity yhtä vahva Stigma, että suhteen on nyt pakko päättyä, vaan on yleisempää ja hyväksytympää lähteä yhdessä ratkaisemaan asiaa.
Seksi toisen kanssa ei sekoita kumppanin elämää samalla tavalla kuin vaikka kätketty peliongelma tai huumeriippuvuus voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös miettinyt sitä, että miksi se pettäminen on meidän kulttuurissamme juuri se pahin. Millaiset juuret sillä asialla on kulttuurissamme? Luottamuksen voi pettää niin monella tavalla, kuitenkin vain pettäminen on se, johon liittyy vahvasti parisuhteen päättymisen uhka.
Mutta mähän olenkin avoimessa suhteessa. Harvoin käytetty optio, mutta tuo vapautta pitää sekin mahdollisuus avoimena. Ja on kiva voida flirttailla ja ihastuakin hyvällä omallatunnolla. Rakastan miestäni, mutta seksuaalisuus on vielä erikseen.
Pettämiseenhän liittyy vahvasti luottamuksen rikkominen.
En oikeasti tiedä, arvailen vain. Itelle pettäminen olisi tosi iso kolaus omanarvontunnolle, etenkin, kun seksi on mulle hyvin sidoksissa parisuhteeseen ja tietynlaiseen henkiseen yhteyteen. Henkisellä yhteydellä nyt tarkoitan lähinnä sitä, etten pystyisi harrastamaan seksiä jonkun tuntemattoman tai satunnaisen tutun kanssa.
Sitten yhtenä asiana tulee mieleen mahdolliset lehtolapset ja pienissä yhteisöissä se, ettei tiedä kuka on kenenkin lapsi. Riski pariutua läheisen sukulaisen kanssa kasvaa?
En minäkään halua tuntemattomien kanssa panna. Lehtolapsikuvio on jo aika pitkälle viety uhkakuva 😊
Tarkoitin sitä, että mitä jos kumppani pettää luottamuksen vaikka ottamalla salaa velkaa ja ajaa molempien talouden sillä pilalle? Tai jos mies juo salaa? Niihin ei liity yhtä vahva Stigma, että suhteen on nyt pakko päättyä, vaan on yleisempää ja hyväksytympää lähteä yhdessä ratkaisemaan asiaa.
Seksi toisen kanssa ei sekoita kumppanin elämää samalla tavalla kuin vaikka kätketty peliongelma tai huumeriippuvuus voi tehdä.
No ei se samalla tavalla sekoita elämää, mutta kyllähän se syö luottamusta puolisoon, mutta myös omaan arvoon. Varsinkin, jos itse mieltää seksin parisuhteeseen kuuluvaksi. On iso shokki, jos se puoliso ei yllättäin jaakaan samoja arvoja. Talous voi olla helpompi saada kuntoon, mutta jääkö suhteeseen aina epäilys siitä, että pettääkö puoliso toisen kerran?
Tuota lehtolapsikuviota mietin lähinnä ajalta, jolloin ehkäisy yms. ei ollut niin yleisesti saatavilla. Yhteiskunnan asenteet ja arvot muuttuu tosi hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Sovitteko te suullisesti kumppanienne kanssa, että yhdessä oleminen tarkoittaa sitä, että muita ei panna? Jos asia perustuu "sanattomaan sopimukseen", eli toisin sanoen oletteluun, mitään lupausta ei käytännössä rikota ainakaan sillä ensimmäisellä kerralla.
Kyllä. Olemme sopineet, että muiden kanssa ei harrasteta seksiä. Tai oikeammin olen ilmaissut puolisolleni, että mikäli hän haluaa sitoutua minuun, en halua hänen harrastavan seksiä muiden kanssa, ja hän on vastannut että hän ei harrasta yhden yön suhteita muutenkaan. Eikä se ollut minulle yllätys, sen verran pidättyväinen hän oli meidänkin seurustelumme alkuaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt uskollisuuden tärkeyttä.
Olen pettänyt molemmissa avioliitoissani, enkä kadu.Hetkinen. Olet tietoisesti loukannut toista ihmistä, jonka pitäisi olla sinulle tärkeä?
Ei se pettäminen tee omasta puolisosta yhtään vähemmän tärkeää. On mahdollista rakastaa ja haluta useampaa ihmistä yhtäaikaa.
Eri
Ei ole mahdollista.
Rakkauden määritelmä on se, että tahtoo toiselle pelkkää hyvää.
Jos tietää pettämisen loukkaavan, ja silti pettää, niin toiselle ei tahdo pelkkää hyvää. Eli ei rakasta.
Tämän langan kommentit maalaa avoimet ja polyamoriset suhteet tosi huonossa valossa. Tän takia ihmiset ei halua edes kuulla asiasta, kun monet polyt käyttäytyy niinkuin heidän suhdemallinsa olisi ainoa oikea ja he olisivat jotenkin valaistuneempia kuin monosuhteissa olevat.
Pettäminen ja avoimet suhteet ovat eri asioita. Myös avoimissa ja polysuhteissa voi pettää. Pettäminen on LUVATTA ja kumppanin selän takana tehty teko/teot. Esimerkkinä voisi olla avoin suhde, jossa on sovittu, että tuntemattomien kanssa ei harrasteta seksiä. Jos toinen siitä huolimatta tekee sen, pettäminen on tapahtunut. Kumppani on rikkonut toisen luottamuksen ja yleensä siitä ei voi toipua, koska teko on täysin itsekäs ja sellainen, jota ei ollut pakko tehdä. Se paljastaa kunnioituksen puutteen kumppania kohtaan.
Monogamisissa suhteissa on toksisia normeja ja niistä pitää pystyä myös puhumaan, mutta toksisuutta on myös polysuhteissa. Seksuaalinen pettäminen on iso asia yleensä aina, koska on kyse todella henkilökohtaisesta ja haavoittuvaisesta asiasta. Empatiakyvyttömyys tätä asiaa kohtaan ei tarkoita sitä, että pettämisestä loukkaantuminen olisi luonteen heikkoutta.
Olen itse ollut avoimessa suhteessa, joten turha huudella siitä myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt uskollisuuden tärkeyttä.
Olen pettänyt molemmissa avioliitoissani, enkä kadu.Hetkinen. Olet tietoisesti loukannut toista ihmistä, jonka pitäisi olla sinulle tärkeä?
Ei se pettäminen tee omasta puolisosta yhtään vähemmän tärkeää. On mahdollista rakastaa ja haluta useampaa ihmistä yhtäaikaa.
Eri
Ei ole mahdollista.
Rakkauden määritelmä on se, että tahtoo toiselle pelkkää hyvää.
Jos tietää pettämisen loukkaavan, ja silti pettää, niin toiselle ei tahdo pelkkää hyvää. Eli ei rakasta.
Totta kai haluan toiselle pelkkää hyvää, mutta en oman onneni kustannuksella. Samoin myös rakastan toista, mutta rakastan itseäni enemmän. Jokainen rakastaa viime kädessä itseään enemmän kuin puolisoaan, ja niin sen pitää ollakin.
Pettäminen ei ole hyvä juttu, on se sitten minkälaista pettämistä tahansa. Suhteessa tai raha-asioissa tai missä vaan
Sen sijaan ihmettelen mistä kumpuaa tämä yksiavioisuuden suppea ilmapiiri. Miksi ihmiset tuomitsee ne, joilla on useita suhteita tietämättä tilanteesta sen enempää? Olen joskus kommentoinut johonkin vastaavaan aloitukseen ja minut leimattiin lut kaksi, huo raksi ja petturiksi ilman että kukaan edes kysyi olenko parisuhteessa tai onko suhteessani sovittu asioista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kasvattaa lapset myös pettäjiksi niin iloa riittää pitkään.
Ei kukaan tässä mitään lapsista puhunut
Esimerkin voimalla oppii.
Kerrotko lapsellesi seksielämästäsi vai näytätkö peräti esimerkin voimin?
seksi ja seksuaalisuus on yksi ihmisen herkimpiä asioita, ja monet haluavat jakaa niin intiimin asian vain puolison kanssa. totta kai se sattuu, jos sellaisessa asiassa rikotaan luottamus.
Eihän se ole pettämistä jos annat puolisolle luvan käydä vieraissa kun huvittaa. Se on vapaa suhde. Ap käyttää termiä väärin.
Mistähän muuten mieleeni tuli yhtäkkiä sellainen putkiaivoinen mulkosilmäinen nauta.. ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt uskollisuuden tärkeyttä.
Olen pettänyt molemmissa avioliitoissani, enkä kadu.Hetkinen. Olet tietoisesti loukannut toista ihmistä, jonka pitäisi olla sinulle tärkeä?
Ketään ei loukata kunhan ei kerro sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt uskollisuuden tärkeyttä.
Olen pettänyt molemmissa avioliitoissani, enkä kadu.Hetkinen. Olet tietoisesti loukannut toista ihmistä, jonka pitäisi olla sinulle tärkeä?
Ei se pettäminen tee omasta puolisosta yhtään vähemmän tärkeää. On mahdollista rakastaa ja haluta useampaa ihmistä yhtäaikaa.
Eri
Ei ole mahdollista.
Rakkauden määritelmä on se, että tahtoo toiselle pelkkää hyvää.
Jos tietää pettämisen loukkaavan, ja silti pettää, niin toiselle ei tahdo pelkkää hyvää. Eli ei rakasta.
Näytätkö vielä että missä rakkaus on määritelty yksiselitteisesti noin? Minä rakastan pizzaa, mutta en minä sille mitään hyvää tahdo, vaan syödä sen.
Itsekin olen sitä mieltä, että liian moni hyvä parisuhde lopetetaan ihan turhaan pettämisen tultua ilmi. Meidän kulttuuri opettaa meille tosi ahdasta kuvaa rakkaudesta. Pitäisi olla vain ja ainoastaan yksi kumppani, jota palvotaan ja joka palvoo meitä. Tunteet jotka kohdistuvat muihin pyritään tukahduttaa ja siinä sitä kitkutellaan hautaan saakka. Tai sitten jompikumpi päätyy vieraaseen sänkyyn ja siitäkös helvetti repeää. Sivusuhteetkin on niin moneen kertaan demonisoituja, ettei nähdä, haluta nähdä, että niissäkin voisi olla jotain kaunista. Miksi kaunis on kivuliasta? Miksi on helpompaa ajatella, että sivusuhde on ollut pelkkää tunteetonta jyystöä, eikä vaikkapa ystävyyden ja rakkauden kokemista?
Elämä on lyhyt. Olen sanonut puolisolleni, että jos hän haluaa joskus seikkailla niin siitä vaan. En halua estää häntä kokemasta harvinaisia huuman hetkiä. Saman hän on sanonut mulle.
Ei tietenkään ole. Eihän kellään ole automaattisesti valtaa päättää toisen ihmisen seksuaalisuudesta. Lähtökohtaisesti jokainen on vapaa tekemään siten kuin itse haluaa ja muusta sovitaan yhteisellä suostumuksella erikseen. Ja kyllä, olen jo polyamorisessa suhteessa.