Lue keskustelun säännöt.
IS: Joonaksella on seksiä puolisonsa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa – ”hyvällä tuurilla”.
24.05.2020 |
– Se riippuu omasta jaksamisesta ja mielenkiinnosta, että jaksanko lähteä yrittämään vai toteanko vain, että on helpompi käydä nukkumaan.
Miten tällainen parisuhde voi toimia?
Kommentit (779)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 40-vuotias mies eikä meillä ole enää muutamaan vuoteen ollut seksiä kuin parhaimmillaan kerran kuussa. Nykyään ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Viimeisin kerta oli tammikuussa, sitä ennen jouluna ja sitä ennen viime syksynä. Kun 99/100 kertaa tulee torjutuksi niin ei sitä itsekään viitsi enää jossain vaiheessa edes ehdottaa, koska siitä tulee vain paha mieli. Vaimo joskus suutuspäissään sanoi, että voisi kyllä elää kokonaan ilman seksiä, mutta minua mielyttääkseen juo pari lasia viiniä, että viitsii sekstailla. Alkuaikoina seksiä oli melkein joka päivä ja siitä se sitten hiipui.
Olen ottanut asiakseni hoitaa seksihaluni oman käden voimin. Olen myös miettinyt, että jos kotona ei ole ruokaa niin pitää sitten mennä muualle syömään, mutta vielä en ole sitä tehnyt. Ehkä joskus, jos sama meno jatkuu ja miksi ei jatkuisi, koska vaimolta ei tule aloitetta ja jos tulee niin kommentilla "no tehdäänkö se nyt sitten pois tieltä, että pääsee nukkumaan". Ei siinä itseäkään enää oikein kiinnosta. Jos en hoitaisi hommia itse niin hulluksihan sitä tulisi.
Ja jos meillä voisi olla mahdollisesti suunnitellusti seksiä, koska vaimo on vaikka aamulla sanonut, että saunan jälkeen voidaan vähän sekstailla niin viimeistään seitsemältä illalla alkaa kiukuttelu mitättömistä asioista ja se johtaa sitten vielä isompaan riitaan, jonka päätteeksi seksistä ei ole tietoakaan vaan vaimo nukkuu olohuoneen sohvalla.
Näissä on muutenkin aina melkein sama kaava.
Seurustelu- ja tutustumisaikana seksiä on melkein päivittäin, koska se oikeasti vähemmän seksuaalinen ihminen yrittää saada sen toisen katiskaan kiinni. Sitten kun muutetaan yhteen niin seksi vähenee ja viimeistään naimisiinmenon jälkeen ja sen oikean arjen koittaessa tämä vähemmän seksuaalinen osapuoli alkaa inhota seksiä sen puolisonsa kanssa.
Sen jälkeen tulee se 40:n villitys kun toinen osapuoli tapaa esim. töissä jonkun toisen nelikymppisen, joka on juuri eronnut ja jonka elämä sinkkuna vaikuttaa mahtavalta. Jossain vaiheessa kettu käy vaivihkaa kolossa vaikka pikkujouluissa kun ensin on vuodatettu, että kotona ei ole seksiäkään enää ja se jonkun uuuden ja jännittävän asian viehätys vie voiton.
Surullista, ja taitaa olla aika tavallistakin :/ Onko vaimosi valmis lähtemään terapiaan? Jotain syitähän siihen on, miksi on noin seksikielteinen.
Jotain me uskovaiset sentään tehdään oikein, ja se on se, että seksiä ajatellaan myös Raamatun ja hengellisyyden näkökulmasta. Isossa kirjassa sanotaan mm. että miehen ruumis ei ole hänen vaan vaimon vallassa, ja toisin päin. Eli siis seksi ilman muuta kuuluu avioliittoon tärkeänä osana. Yhdeksi tuleminen on pyhää, lähes hengellinen kokemus, ja yhteyttä tulee vaalia, paitsi jos hetkeksi sovitaan tauosta vaikka paaston vuoksi. Mutta muuten, seksi on tärkeä osa avioliittoa ja rakkautta, ja Jumala on sen tarkoittanut niin.
Toki sekin ehkä vaikuttaa, että meillä ei (yleensä) ole kokemuksia muista partnereista, ja seksielämä aloitetaan vasta avioliitossa. Siispä jos muilla se vähenee silloin, meillä määrät kohoavat exponentiaalisesti =) Emme mekään tietenkään ole immuuneja ongelmille, mutta lähtökohta on se, että eroa vältetään viimeiseen saakka, eli tehdään kaikkemme suhteen eteen, käydään terapiassa ja käännetään kivet.
Tsemppiä kaikille <3
Jos raamattua katsellaan niin seksi kuuluu avioliittoon, ehkäisy ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta joko täällä trollataan kunnolla tai sitten ei ole kaikki inkkarit kanootissa.
Ovatko täällä muutamat ihan aikuisten oikeasti sitä mieltä, että jos parisuhteessa ovat (A) 'Haluton' + (B) halukas niin (B) 'Halukas' on syypää skismoihin ja ongelmiin, koska hän haluaa seksiä? B:ltä pitäisi leikata munat ja B:n pitää hyväksyä, että A:ta ei nyt vain seksi kiinnosta (ainakaan B:n kanssa)? B:n pitäisi siis elää ainutkertainen elämänsä A:n ehdoilla ja vetää vaikka viisi kertaa päivässä käteen, jos seksiä haluaa. Muuten voidaan kyllä elää parisuhteessa ja maksaa velat yhdessä, mutta sukupuolielimet eivät saa koskettaa toisiaan? B ei myöskään saa haluta seksiä missään muodossa ja jos sitä jossain vaiheessa menee harrastamaan niin on rikkonut parisuhteen ja tuhonnut kaiken.
B tuskin on mennyt A:n kanssa parisuhteeseen tietäen, että A:ta ei koko touhu oikeasti kiinnosta. A on siis valehdellut B:lle, mutta B on perheenrikkojasika, jos sen huomattuaan haluaa muuttaa elämäänsä?
Välttämättä A ei ole valehdellut Blle vaan on lähtenyt suhteeseen optimistisesti ja ajatellut että tällä kertaa kaikki on ihanaa ja järjestyy. Pikkuhiljaa käykin ilmi että B ei olekkaanniin ihana vaan itsekäs ja haisee pahalle. Bllä on myös muutamia tapoja joista A ei pidä. Bn painostus ja ahdistelu ja seksiin pakottaminen saa An pitämään etäisyyttä ja vetäytymään epämiellyttävistä tilanteista pois. B ei tajua omaa osuuttaan tilanteeseen -hänhän vaan osoittaa rakkauttaan ja miehuuttaan tökkimällä Ja ahdistamalla Ata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma siinä on jos molemmat haluavat olla ilman?
Ei se tee suhteesta silti mitään kaverisuhdetta! Kyllä minulla on kaverit erikseen ja mies erikseen ja suhde mieheni kanssa on "perhesuhde" jossa tehdään asioita perheen eteen ja perheen puolesta vaikka viimeiseen hengenvetoon. Tätä en tee yhdenkään kaverin kanssa!
Ei kukaan voi sivusta huudella, että kyllä teillä on vain kämppissuhde, ei todellakaan ole!
Viimeiseen hengenvetoon, kunhan siihen ei liity seksi mitenkään
Pikkuhiljaa kannattaisi hyväksyä se, että ihmiset toteuttavat seksuaalisuuttaan tai ovat toteuttamatta sitä eri tavalla kuin sinä. Jotkut kokee seksissä kolmannenasteen yhteyden ja toisille se on vaan limakalvojen hinksutusta yhteen, eikä edes erityisen miellyttävällä tavalla. Kaikki yhtä luonnollinen olotila. Kysymys on siitä että tuntee ja hyväksyy itsensä. Toki olisi suotavaa että pariskunnat ovat viritetyt suunnilleen samalle aallonpituudelle tässä asiassa. Ettei tarvitse pimpanpuutteesta rutista. On biologinen fakta, että miehet haluavat seksiä enemmän ja kokevat saavansa sitä aina liian vähän. Naiset taas joutuvat harrastamaan seksiä enemmän kuin haluaisivat. Tämä ero johtuu erilaisista testosteronitasoista miehillä ja naisilla. En ymmärrä miksei miehet vaan voi vetää käteen tai hankkia fleshlightin. Lisäksi miehet näyttävät uhriutuvan seksin vähyydestä tunnistamatta ollenkaan omaa osuuttaan parisuhteen dynamiikkaan. Naiset usein haluaisivat muuta läheisyyttä enemmän. Miehet ja väestöliitto keskittyvät pyörimään yhdyntöjen ympärillä.
Väestöliitto finsex https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/sek…
No naisilta jää taas yleensä ymmärtämättä se että miehille se seksin saaminen on se suurin hyväksynnän saaminen miehenä. Kun nainen haluaa seksiä miehen kanssa, mies kokee itsensä hyväksytyksi miehenä. Se on kuule aika perustavaa laatua oleva tarve tuntea itsensä hyväksi ja hyväksytyksi. Tämän kun naiset tajuaisivat miehistä niin päästäisiin paljon eteenpäin. Toki miehilläkin on paljon oppimista naisista, en sitä sanoa. Mutta ei se ymmärtämättömyys siis ole vain yksipulista vaikka naiset usein niin kuvittelevatksin.
Ethän sinä tule hyväksytyksi miehenä, mikäli onnistut haluttoman kumppanin pakottamaan harrastamaan seksiä kanssasi. Miehiltä on nähtävästi täysin turha odottaa mitään kykyä henkiseen kehittymiseen ja parempaan käsitykseen omasta itsestään. Ei. Hyväksytyksi voi tulla vaan survomalla palikkaa toiseen halusipa tai ei tämä sitä.
Kuka täällä on pakottamisesta puhunut? Jos rakastaa ja toisen tarpeista välittää, niin joskus voi harrastaa sitä seksiä ihan pelkkänä hellyyden ja rakkauden osoituksena vaikka se nuoruusvuosien kiihkein kiima puuttuukin. Ihan itse ja omana valintana. Jos tämä ei kiinnosta, niin voi miettiä onko koko suhteessa järkeä. Tai voisiko toiselle edes antaa sen luvan käydä vieraissa.
-eri
Miksi vain käydä vieraissa? Miksi ei siten painu helvettiin ja pysy vieraissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
Joonas on toimittajan mielikuvitushenkilö joka on lainattu ulkomaisen lehden sivustolta.
Ei olisi ensimmäinen kerta IS-toimittajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parisuhde on tavallaan lupaus myös seksistä. Muuten kyseessä on kämppäkaveruus. Siksi seksiä ei aina voi olla vain silloin, kun itseä tosi paljon haluttaisi.
Jokaisen halut on omalla vastuulla. Omille haluilleen voi tehdä jotain, jos haluaa. Itseään voi sytytellä eri tavoin, ei haluttomuuteen tarvitse jäädä olemaan. Ei se kuitenkaan ole ihmisen normaali olotila.
Muuten tietysti haluja on joskus enemmän, joskus vähemmän. Meillä välillä mies ehdottelee enemmän, välillä itse. Yritetään olla sanomatta ei, pikapanot käy silloin.
- yli 20 vuotta yhdessä
Miksi haluttomuudelleen pitäisi tehdä mitään jos ei nää koko touhua tarpeellisena? Tässäkin ajatellaan, että haluttomassa on jotain vikaa, joka pitää korjata. Eikö siinä seksissä ja sen tarjoajassa ole enemmän vikaa jos siinä ei ole mitään haluttavaa? Korjausta kaipaa se vonkaaja.
Siis mitä helvettiä?
"Koska minulla ei ole nälkä niin sinäkään et saa syödä!"
Syö ihmeessä mutta älä vaadi minua kokkaamaan sinulle
-eri
Mutta kun kotona on pelkkää riisiä. Saako mennä ravintolaan syömään tai kaverin luokse, jolla on paremmat ruuat?
Saat tietysti mutta takas ei ole tulemista. Opettele kokkaamaan ja hankkimaan ruokatarvikkeita.
Eli kuten aiempi kirjoittaja sanoi, "jos minulla ei ole nälkä sinäkään et saa syödä." Tuotahan se juuri tarkoittaa. Erolla uhkaamalla pakotetaan puoliso selibaattiin kun itseä ei satu seksi huvittamaan.
No tavataan asia: runkkaa
seksi ei ole ihmisoikeus
Aika monelle, myös naiselle, seksi on lähes perustarve kuten ruoka ja uni. Jos ei erota runkkaamista ja hyvää kahdenkeskistä seksiä toisistaan on jotain vialla ja parempi pysyäkin sinkkuna.
ja suurimmalle osalle se ei ole "lähes" perustarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi tällainen vastavuoroinen toisten syytteleminen (haluton vs halukas) auttaa. Jotkin perusperiaatteet olisi hyvä muistaa seksiin liittyvissä parisuhdeongelmissa eli olit sitten kumpi vain osapuolista:
- Kunnioita toista.
- Muista, että tuossa on ihminen, jota rakastat ja hänen toiveensa, tarpeensa ja vaikeutensa ovat sinulle lähes yhtä tärkeitä kuin omasi.
- Haluttomuus on yhteinen ongelma.
- Haluttomuus ei ole vain päänsisäinen asia, vaan voi tuntua fyysisenä kipuna ja oksettavana olona sekä pakokauhuna seksin aikana.
- Ongelmat ovat ratkaistavissa, mutta voi vaatia aikaa.
- Keskity kertomaan, miltä itsestä tuntuu, miltä toisen haluttomuus tuntuu ja miltä se tuntuu, ettei halua (ainakin haluttomuus satutti minua itseäni aikanaan: olisin kovasti halunnut haluta)
- Miettikää yhdessä, miten lähdette ratkaisemaan asiaa, mistä haluttomuus johtuu ja mitä kumpikin toivoo toiselta.
- Silloin, kun seksin määrä vähenee parisuhteessa haluttomuuden takia, hellyyden ja läheisyyden tarve kasvaa. Keskittykää siihen ilman paineita.Sen halukkaan voi vain olla vaikea ymmärtää miksi saa kyllä kovasti helliä kunhan sen tekee "oikealla tavalla". Ja se "oikea tapa" on se mitä se toinen haluaa, ei se mitä itse haluaa.
Ehkä voisitte kokeilla jotain uutta? Oletko kysynyt haluaisiko vaimosi vetää sinua perseeseen straponilla? Sellaisella mustalla, isolla, nystyröidyllä? Ehkä se on mitä hän haluaa ja viestisi perusteella olisit epäitsekkäästi heti valmis ?
Esimerkkisi meni kyllä nyt vähän metsään. Minun kuvaamani tilanne on kyllä ennemmin se että nälkiintyneelle ehdottaa yhteistä ruoanlaittohetkeä mutta muistuttaa että valmistettuja ruokia ei sitten saa syödä. Ei se helliminen poista seksin tarpeita mitenkään ja voi tuntua haluavasta enemmänkin kidutukselta kuin mukavalta hetkeltä.
Mutta jos se oikea tapa olisi vaimosi mielestä tuo ja sinun pitää vähän joustaa? Saisit seksiä, sehän sinua kiinnostaa.
Vai tarkoitatko nyt että sinun tulee saada seksiä, silloin kun haluat, miten haluat?
Mikä ihmeen halu tässä on mennä ääripäästä toiseen? Tietenkin parisuhde tarvitsee myös hellimistä ilman seksiä eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Pidän itse myös siitä paljon. Mutta ehdotus että parisuhteessa olisi vain ja ainostaan hellyyttä on kohtuuton jos edes jompi kumpi joskus haluaisi myös sitä seksiä välillä.
Enkä ole ehdottanut että minun pitäisi saada seksiä aina kun haluan. Mutta edelleenkään runsaan hellyyden ehdottaminen seksin korvikkeeksi ei toimi.
Joissakin tilanteissa runsas hellyys ja ihokosketus voi korvata seksin.
Tällaisissa tilanteissa voisi ratkaisu olla esimerkiksi sellainen, että seksiä haluamaton puoliso joustaisi sen verran, että hyväilisi kumppanin vartaloa tämän masturboidessa, eli läheinen ihokosketus olisi yhdistettynä kumppanin itse toteuttamaan sooloseksiin. Tässä huomioitaisiin molempien tarpeita, ja haluton voisi tulla sen verran vastaan, että voisi olla ainakin läsnä toisen viedessä itse homman loppuun.
Tällainen ei mielestäni olisi vähemmän haluavallekaan mikään kohtuuton ratkaisu, tietenkin kompromissihalua pitäisi olla.
Minuista ei ole kohtuuton vaatimus että pystyisi myös koskemaan sen kumppanin sukupuolielimiin hellivästi vaikka ei itseä niin kauheasti seksi huvittaisikaan. Jos minun puolisoni kokisi minun vartaloni niin vastenmieliseksi että ei pysty sen jokaista paikkaa koskemaan niin kyllä se aika musertava tunne olisi.
Minkä ihmeen takia sinun sukupuolielimiä pitäisi toisen räplätä? Räplää itse jos siltä tuntuu.
Koska se tuntuu hyvältä. Seuraava kysymys...
Aivan eli itsekkäästi minä, minä, minä. Entäpä kun se toisesta tuntuu epämiellyttävältä ja oksettavalta? Edelleen mikset räplää itse?
Olen eri, mutta jos kumppanin keho tuntuu oksettavalta, niin on korkea aika erota eikä jäädä mussuttamaan siitä miksi se ilkeä kumppani kehtaa haluta seksiä.
Jos tämä joka väliin miehistä rutkuttaja, jolle vastasit, on sama joka tuolla aiemmin haukkui halukkaita miehiä inceleiksi ja jonneiksi niin on kyllä itse ihan teinin tasolla/kokematon. Itse olin joskus parikymppisenä vielä aika estoinen eikä neuroottisuuteen taipuvainen matalalibidoinen kumppani auttanut siinä yhtään.
Eron jälkeen kolmekymppisenä seksistä alkoi aukeamaan ihan uusi maailma hyvän fwb:n kanssa ja seuraava parisuhteeni tulee olemaan täysin erilainen ja antoisampi, jos sellaiseen vielä ryhdyn.
N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma siinä on jos molemmat haluavat olla ilman?
Ei se tee suhteesta silti mitään kaverisuhdetta! Kyllä minulla on kaverit erikseen ja mies erikseen ja suhde mieheni kanssa on "perhesuhde" jossa tehdään asioita perheen eteen ja perheen puolesta vaikka viimeiseen hengenvetoon. Tätä en tee yhdenkään kaverin kanssa!
Ei kukaan voi sivusta huudella, että kyllä teillä on vain kämppissuhde, ei todellakaan ole!
Viimeiseen hengenvetoon, kunhan siihen ei liity seksi mitenkään
Pikkuhiljaa kannattaisi hyväksyä se, että ihmiset toteuttavat seksuaalisuuttaan tai ovat toteuttamatta sitä eri tavalla kuin sinä. Jotkut kokee seksissä kolmannenasteen yhteyden ja toisille se on vaan limakalvojen hinksutusta yhteen, eikä edes erityisen miellyttävällä tavalla. Kaikki yhtä luonnollinen olotila. Kysymys on siitä että tuntee ja hyväksyy itsensä. Toki olisi suotavaa että pariskunnat ovat viritetyt suunnilleen samalle aallonpituudelle tässä asiassa. Ettei tarvitse pimpanpuutteesta rutista. On biologinen fakta, että miehet haluavat seksiä enemmän ja kokevat saavansa sitä aina liian vähän. Naiset taas joutuvat harrastamaan seksiä enemmän kuin haluaisivat. Tämä ero johtuu erilaisista testosteronitasoista miehillä ja naisilla. En ymmärrä miksei miehet vaan voi vetää käteen tai hankkia fleshlightin. Lisäksi miehet näyttävät uhriutuvan seksin vähyydestä tunnistamatta ollenkaan omaa osuuttaan parisuhteen dynamiikkaan. Naiset usein haluaisivat muuta läheisyyttä enemmän. Miehet ja väestöliitto keskittyvät pyörimään yhdyntöjen ympärillä.
Väestöliitto finsex https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/sek…
No naisilta jää taas yleensä ymmärtämättä se että miehille se seksin saaminen on se suurin hyväksynnän saaminen miehenä. Kun nainen haluaa seksiä miehen kanssa, mies kokee itsensä hyväksytyksi miehenä. Se on kuule aika perustavaa laatua oleva tarve tuntea itsensä hyväksi ja hyväksytyksi. Tämän kun naiset tajuaisivat miehistä niin päästäisiin paljon eteenpäin. Toki miehilläkin on paljon oppimista naisista, en sitä sanoa. Mutta ei se ymmärtämättömyys siis ole vain yksipulista vaikka naiset usein niin kuvittelevatksin.
Ethän sinä tule hyväksytyksi miehenä, mikäli onnistut haluttoman kumppanin pakottamaan harrastamaan seksiä kanssasi. Miehiltä on nähtävästi täysin turha odottaa mitään kykyä henkiseen kehittymiseen ja parempaan käsitykseen omasta itsestään. Ei. Hyväksytyksi voi tulla vaan survomalla palikkaa toiseen halusipa tai ei tämä sitä.
Kuka täällä on pakottamisesta puhunut? Jos rakastaa ja toisen tarpeista välittää, niin joskus voi harrastaa sitä seksiä ihan pelkkänä hellyyden ja rakkauden osoituksena vaikka se nuoruusvuosien kiihkein kiima puuttuukin. Ihan itse ja omana valintana. Jos tämä ei kiinnosta, niin voi miettiä onko koko suhteessa järkeä. Tai voisiko toiselle edes antaa sen luvan käydä vieraissa.
-eri
Miksi vain käydä vieraissa? Miksi ei siten painu helvettiin ja pysy vieraissa?
No miksi et itse eroa, jos olet sitä mieltä että se oksettava kumppani ällöine haluineen voi painua helvettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Miten hyvin itse pystyt rentoutumaan ja heittäytymään jos sinusta tuntuu ettei sinun tarpeitasi ja itsemääräämisoikutta kunnioiteta vaan joku henkisesti pakottaa tekemään jotain sinulle vastenmielistä jota et halua tehdä? Miksi tässäkin on ongelma haluttomassa ,eikä siinä joka haluaa väärään aikaan väärällä tavalla haluttoman kannalta. Missä on se halukkaan kunnioitus kumppaniaan kohtaan kun kumppania käytetään runkkumattona.
Parisuhteessa on jo valmiiksi paljon mennyt pieleen jos ollaan tilanteessa jossa toista käytetään vain hyväksi. Eikä se pieleen mennyt asia liity enää suoranaisesti seksiin mitenkään.
Jos suhde on hyvä ja molemmin puolin kunnioittava, toista voi oikein hyvin helliä ja huomioida tuntematta itseään hyväksikäytetyksi. Tuskin moni tuntee itseään hyväksikäytetyksi tehdessään puolisolleen tämän mieliruokaa vaikka se ei itselleen se suosikki olisikaan. Mutta miksi se hyväksikäyttö tulee heti monille mieleen kun kyse on seksistä?
Ihmettelen aina ihmisiä, jotka vertaavat jotain ruuanlaittoa ja kotitöitä seksiin.
Useimmille seksi on varsin intiimi ja henkilökohtainen kokemus, jossa itsestään antaa paljon. Siksi se loukkaa, että kumppani ei koe sitä samalla tavalla (=haluaa henkistäkin yhteyttä, ei vain mekaanista suoritusta, koska sitähän seksi ilman halua ja yhteyttä on). Pelkkä sukuelinten hinkuttaminen ei yleensä ole kovin tyydyttävää, itselle ainakaan, vaan siinä pitää olla tunnetaso mukana.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi siinä ei voisi olla myös tunnetaso mukana jos hellin puolisoani? Ei sen tunnetason edellytys ole että kaikki on aina täydellisen molemminpuolista. Myös nautinnon tuottaminen toiselle voi olla tunnetasolla hyvin tyydyttävää. Itse asiassa minusta se on juuri suuri rakkauden osoitus että pystyy myös pyytettömästi ja ilolla antamaan.
Toki tämä edellyttää että sama pyytettömyys koskee molempia ja kaikissa parisuhteen asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?
Moni kirjoittaa täällä kovin subjektiivisesti, omiin parisuhteisiin peilaten ja omista kokemuksista. Asiaa pitäisi kuitenkin osata tarkastella sen oman loukkaantumisen ulkopuolelta (oli sitten se enemmän tai vähemmän haluava). Halukkuutteen vaikuttavat niin monet asiat: hormonit, parisuhteen tila, elämäntilanne, terveys, itsetunto, aiemmat kokemukset, mieltymykset seksin suhteen jne. Valtaosa ihmisistä on seksuaalisia, mutta voivat arvottaa myös eri asioita miten seksuaalisuuttaan ilmentävät.
Aina pitäisi pyrkiä asettumaan sen toisen asemaan, mutta sekin on vaikeaa, jos toinen ei näin tee.
Ja lopulta kaikenlainen pakottaminen, tai sellaiseen rinnastettava (esim mökötys, jos ei saa) on väärin sekin.
Lopulta pariterapiasta varmaan hyötyisi todella moni pariskunta, joka on jumissa tämän asian kanssa. Jo se, että tulee kuulluksi avaa nimittäin niin monia lukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
En kyllä ihmettele että joillekin seksi on niin vaikea asia kun se on näin helkutin monimutkaista. Kuinka monesta elämän asiasta pystyisit nauttimaan jos vaatimus olisi aina että joko täydellistä tai sitten ei ollenkaan?
Aidosti hyvän ja täydellisen väliin mahtuu vielä paljon. Mutta huono seksi on masentavaa, ja minulle sellainen "no ihan kiva" on seksin suhteen huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oksana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä
muistaakseni noin viiteen vuoteen. Olen 45-vuotias nainen. Kerran tuossa alkuvuodesta halusin sitä miehelle ehdottaa, mutta homma tyssäsi jälleen lerpahtamiseen.
En enää tiedä miksi edes asun samassa talossa: Korona-tilanteen laannuttua aion lähteä.
Mies on vuosikausia ollut kykenemätön minkäänlaisiin alotteisiin seksin saralla. Selitykset vain muuttuvat. Milloin on liian myöhä, milloin liian varhaista, milloin on paha mieli riidoista tai nalkuttamisesta. Suhteemme alussa meillä oli ehkä puolisen vuotta seksiä, kunnes tajusin että aloittwen tein aina vain minä. Oli erektiohäiriötä joka latisti tunnelmaa, mies suostui sille asialle tekemään jotoan vasta vuosien vaatimisen jälkeen, itseään asia ei tuntunut niin vaivaavan. Kun fyysinen haitta sitten hoitui, kertaakaan seksiä ei edelleenkään saanut.En tiedä miksi mies roikkuu samassa taloudessa. En tiedä mikä on hänen todellinen seksuaalisuutensa, onko miehiin päin vai mitä ihmettä. Ei kykene puhumaan asiasta eikä halua. Alotteita ei tee koskaan. Päätin aikanani että en viitsi enää yksin yrittää asialle mitään. Olen niin turhautunut, pettynyt, vihainen ja surullinen, että en kykene puhumaan asiasta kellekään ja puran vihani sisäänpäin. Miehelle olen tyly ja katkera, kommunikaatio ei pelaa millään tasolla, riitelemme joka asiasta. Tietty passiivisuus ja aloitekyvyttömyys vaivaa ja leimaa kaikkea joka päivä, olen kuormittunut enkä saa apua.
Pariterapiaan mies ei ole lämminnyt ehdotuksistani huolimatta. Kun kysyn, mitä hän tällaisesta elämästä saa, hän sanoo vihaisena "En kuule itsekään tiedä!". Silti hän ei tee elettäkään muuttakseen mitään, suuttuu uhkaavasti kun sanon että talo myyntiin ja minä lähden. Olen pettynyt itseeni, elämääni ja valintaani. En olisi uskonut että tällaisia miehiä voi edes olla olemassa. Ja ei, hän ei käy vieraissa. Kävisipä edes joskus jossain edes talon ulkopuolella...
Miksi olet katsonut tuollaista itsekkyyttä noin kauan? Miehesi on joko homoseksuaali, saamaton vässykkä tai aseksuaali ja mitä ilmeisimmin pysyy talossanne joistain aivan käytännön syistä. Eikö hän edes välitä sinun tuskastasi asian suhteen? Millä tavoin hän hoitaa omat seksuaaliset tarpeensa vai hoitaako edes niitä (sinun vastaavistasi ei kuulosta olevan kiinnostunut...)?
Jätä itsekäs urpo, ja etsi itsellesi mies, joka on normaali, kiinnostunut muustakin kuin naisesta kyökkkipiikana ja asuntolainan maksajana ja ylläty. Elämä voi olla kivaakin!
Aion lähteäkin. Miestä rassaa ainoastaan se, että asuntoa myydessä "otetaan nyt takkiin", muuten ongelma tuntuu olevan vain minulla. Olisi pitänyt jo alussa ymmärtää, että mies ei tehnyt yhtään aloitetta seksiin vaan se olin minä. Kun lopetin aloitteet, tulos oli vuosia ilman mitään. Emme ole edes halanneet.
Puhuminen tai mikään asian esille nosto ei ole auttanut, miestä ei vaan kiinnosta. Voi olla että hän on hieman reppana, arka ja saamaton muutenkin. Ehkä hän on jäänyt kämppiksekseni koska tietää että muut naiset eivät tuollaista miestä riesoikseen ottaisi. Huraa, hieno onnistumisen tunne itsellä. No, viisi vuotta meni hukkaan.
Parasta tässä tosiaan on se, että ihan itse olet parisuhteesi valinnut
Miksi muuten lopetit aloitteet? Kieltäytyminen alkoi vìtuttaa? Ai kuin suloista, niin tuttu tunne monille miehille.
Mitä iloa tilanteeni muuten sinulle tuottaa? Ihan itse valitsin aikanaan suhteen juu, en tiennyt ettei mainos vastaakaan todellisuutta. En valitsisi miestä enää uudelleen. Ja kerroin jo miksi lopetin aloitteet, ei minullekaan pelkästään yksin seksielämän virittely kuulu. Ihan mielelläni olisin suhteessa, jossa molemmat haluavat ja suht. samalla frekvenssillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma siinä on jos molemmat haluavat olla ilman?
Ei se tee suhteesta silti mitään kaverisuhdetta! Kyllä minulla on kaverit erikseen ja mies erikseen ja suhde mieheni kanssa on "perhesuhde" jossa tehdään asioita perheen eteen ja perheen puolesta vaikka viimeiseen hengenvetoon. Tätä en tee yhdenkään kaverin kanssa!
Ei kukaan voi sivusta huudella, että kyllä teillä on vain kämppissuhde, ei todellakaan ole!
Viimeiseen hengenvetoon, kunhan siihen ei liity seksi mitenkään
Pikkuhiljaa kannattaisi hyväksyä se, että ihmiset toteuttavat seksuaalisuuttaan tai ovat toteuttamatta sitä eri tavalla kuin sinä. Jotkut kokee seksissä kolmannenasteen yhteyden ja toisille se on vaan limakalvojen hinksutusta yhteen, eikä edes erityisen miellyttävällä tavalla. Kaikki yhtä luonnollinen olotila. Kysymys on siitä että tuntee ja hyväksyy itsensä. Toki olisi suotavaa että pariskunnat ovat viritetyt suunnilleen samalle aallonpituudelle tässä asiassa. Ettei tarvitse pimpanpuutteesta rutista. On biologinen fakta, että miehet haluavat seksiä enemmän ja kokevat saavansa sitä aina liian vähän. Naiset taas joutuvat harrastamaan seksiä enemmän kuin haluaisivat. Tämä ero johtuu erilaisista testosteronitasoista miehillä ja naisilla. En ymmärrä miksei miehet vaan voi vetää käteen tai hankkia fleshlightin. Lisäksi miehet näyttävät uhriutuvan seksin vähyydestä tunnistamatta ollenkaan omaa osuuttaan parisuhteen dynamiikkaan. Naiset usein haluaisivat muuta läheisyyttä enemmän. Miehet ja väestöliitto keskittyvät pyörimään yhdyntöjen ympärillä.
Väestöliitto finsex https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/sek…
No naisilta jää taas yleensä ymmärtämättä se että miehille se seksin saaminen on se suurin hyväksynnän saaminen miehenä. Kun nainen haluaa seksiä miehen kanssa, mies kokee itsensä hyväksytyksi miehenä. Se on kuule aika perustavaa laatua oleva tarve tuntea itsensä hyväksi ja hyväksytyksi. Tämän kun naiset tajuaisivat miehistä niin päästäisiin paljon eteenpäin. Toki miehilläkin on paljon oppimista naisista, en sitä sanoa. Mutta ei se ymmärtämättömyys siis ole vain yksipulista vaikka naiset usein niin kuvittelevatksin.
Ethän sinä tule hyväksytyksi miehenä, mikäli onnistut haluttoman kumppanin pakottamaan harrastamaan seksiä kanssasi. Miehiltä on nähtävästi täysin turha odottaa mitään kykyä henkiseen kehittymiseen ja parempaan käsitykseen omasta itsestään. Ei. Hyväksytyksi voi tulla vaan survomalla palikkaa toiseen halusipa tai ei tämä sitä.
Kuka täällä on pakottamisesta puhunut? Jos rakastaa ja toisen tarpeista välittää, niin joskus voi harrastaa sitä seksiä ihan pelkkänä hellyyden ja rakkauden osoituksena vaikka se nuoruusvuosien kiihkein kiima puuttuukin. Ihan itse ja omana valintana. Jos tämä ei kiinnosta, niin voi miettiä onko koko suhteessa järkeä. Tai voisiko toiselle edes antaa sen luvan käydä vieraissa.
-eri
Miksi vain käydä vieraissa? Miksi ei siten painu helvettiin ja pysy vieraissa?
No miksi et itse eroa, jos olet sitä mieltä että se oksettava kumppani ällöine haluineen voi painua helvettiin?
Koska seksi ei sille ole kaikki kaikessa ja hän on täysin tyytyväinen elämäänsä, kunhan ei tarvitse täyttää sairaita halujasi silloin kun herraa sattuu huvittamaan.
Etätöissä on mukava olla. Tänäänkin oon jo runkannut pari kertaa. Ei tarvitse illalla miettiä olisiko vaimoa huvittanut vai ei :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että kyllä se seksin jatkuva haluaminen tuntuu omasta näkökulmasta oudolta. Itseä haluttaa lähinnä ovulaation aikaan, silloin haluttaa sitten oikein kunnolla. Kaikkina muina aikoina seksi on yhdentekevää - joskus miehen mieliksi suostun, mutta itselle tulee vain tyhjä ja kurja olo silloin. Läheisyydestä pidän kyllä.
Ikä tuo myös hormonaalisia muutoksia. Naisella ne ovat selvempiä varmasti kuin miehellä, mutta miehilläkin alkaa kyllä keski-iässä hormonitoiminta muuttua. Muutokset ovat yksilöllisiä, mutta turha niitä on kiistääkään. Jos sitten jollakulla katoaa halukkuus näiden myötä, mitäpä se syyllistäminen auttaa?
Loppujen lopuksi halukkuus tai haluttomuus on hyvin pitkälle hormonitoimintaa. Psyykkeessä voi olla seikkoja, jotka edistävät tai vähentävät halukkuutta, mutta valtaosan selittää hormonitoiminta.
Hormonitoiminta selittää paljon siitä että miten paljon tulee spontaanisti niitä tunteita että haluaa. Mutta hormonitoiminta ei ole ollenkaan niin suuressa roolissa siitä, voiko sitä nauttia seksistä jos siihen ryhtyy. Siinä se henkinen puoli on avainasemassa. Kauhean monesti tilanne on se että kun (yleensä nainen) ei ole jo valmiiksi halukas, hän ei edes anna mahdollisuutta sille että voisi kuitenkin nauttia. Eli ei edes lähdetä mukaan avoimin mielin ja katsota että mitä tästä tulisi jos vain kokeiltaisiin. On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita. Seksistä nauttiminen vaatii rentoutumista ja heittäytymistä ja niitä voi kyllä jokainen myös vähän opetella ja ihan tietoisesti lisätä positiivisella ajattelulla.
Höps. Ei haluaminen tai haluamattomuus ole mikään päätös. Kyllä se kumpuaa sieltä biologiasta.
Suhtautuminen on jossain määrin valinta, ja tietysti rentoutumisella ja mahdollisuuden antamisella pääsee suurella todennäköisyydellä parempaan lopputulemaan kuin jännittämällä ja vetäytymällä, mutta siltikin se lopulta nousee sieltä hormoneista. Esimerkiksi itse kykenen kyllä jossain määrin nauttimaan seksistä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, mutta pohjimmiltaan kokemus jää ontoksi, vaikka kuinka on mahdollisuutta antamassa ja yrittämässä ja heittäytymässä. Se vaan on eri tunne. Orgasmi on laimeampi, mieltä on vaikea pitää mukana, kun ei aidosti halua... ja lopulta täytyy vain myöntää itselleen, että tämä on nyt vain seksiä toisen mieliksi (ja sitten taas oikeastaan se seksin pohjimmainen idea henkisestä yhteydestä ja yhteisestä hyvästä olosta vesittyy).
Enkä hetkeäkään epäile, etteikö yksilöllisiä eroja olisi, mutta on melkoista vähättelyä väittää "On vain päätetty että ei haluta ja silloin ei tietenkään myöskään haluta eikä nautita."
No ehkäpä tässä on myös se ero mitä kukin siltä seksiltä aina haluaa. Itse koen kyllä seksin monesti samalla tavalla kuin sinä eli että se on laimeampaa kuin silloin kun oikein kovasti tekee mieli. Mutta en minä osaa sitä pitää pahana. Minusta seksi on kuitenkin aina ihan mukavaa ja antaa mukavan rentoutumisen tunteen vaikka se ei niin maailmaan räjäyttävää olisikaan. Ja minusta on vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin mukava nähdä kuinka puolisoni nauttii ja antaa hänelle nautintoa. Meillä seksiin sisältyy myös lähes aina paljon hellimistä sekä ennen että jälkeen joten koen saavani paljon sellaista läheisyyttä seksin yhteydessä jota en muuten niin intensiivisesti saisi. Ja kun olemme rentotuneet niin juttelukin luistaa seksin jälkeen hyvin ja tuntuu että se henkinenkin yhteys on läheisempi.
Eli kyllä sillä seksillä on paljon erilaisia funktioita ja positiivisia vaikutuksia pelkän orgasmin tai suuren nautinnon lisäksi ja se voi olla hyvää vaikka niin suurta halua ei aina olisikaan mukana.
Voi olla, voi olla olematta.
Meitä on moneksi ja suhtautumisia on erilaisia. Minäkin nautin siitä, että kumppanille tulee hyvä olo, mutta samalla itselleni tulee tyhjä ja ärtynyt olo ja haluan vetäytyä kauemmas, eli lopulta se "yksipuolinen" seksi vie minua kauemmas puolisostani. Olen miettinyt kovasti miksi näin käy, mutta mitään selitystä en asialle keksi muuta kuin hormonitoiminnan - mielihyvähormonit jäävät puutteellisiksi tai jotain.
Ehkäpä voisitte jotenkin lisätä seksihetkiinne sellaisia asioita joista myös sinä saat paljon? Nautit kuitenkin toivottavasti hellyydestä, hellistä sanoista, hyvästä juttelusta toisen kainalossa tms.?
Sehän se on hyvän seksielämän resepti että siinä on molemmille riittävästi hyviä asioita eikä ole mitään sääntöjä että mitä niiden asioiden pitäisi olla.
Nautin ja saankin näitä. Mutta se ei auta, kun pohjimmiltaan silloin kun ei tosissaan haluta, seksi on yhdentekevää, vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi ja heittäytyisi. Lisäksi mielestäni hellät sanat jne eivät saisi olla sidottuja seksiin (eivätkä ne meillä olekaan, mutta tiedä, että monilla on).
Jos miehelleni riittäisi se, että ovulaation aikaan hän saa hyvää seksiä monena päivänä putkeen, ja muina aikoina läheisyys, minä olisi onnellisimmillani ja pystyisin antamaan eniten tälle parisuhteelle. Mutta tämä ei ole hänelle mieluisa malli, mikä aiheuttaa taas omalla kohdallani sitä erilleen vetäytymistä - se ajatus että hän haluaa haluttoman kanssa seksiä.
Niin JOS. Mutta parisuhde on aina kompromissi. Et voi olettaa että asiat menisivät juuri niin kuin sinulle on mieluisinta. Eikä miehesikään voi olettaa että mennään vain hänen hlunsa mukaan. Mutta se kompromissi löytyy jostain sieltä väliltä ja se pitäisi vain onnistua löytämään.
Niin. Mutta seksi ei ole kompromissi. Se joko on aidosti hyvää ja tyydyttävää tai ei ole. Kaikki välimuodot ovat huonoa seksiä. Ja siksi siitä on vaikeaa lähteä tekemään kompromisseja hajottamatta jotain muuta. Ymmärrän toki täysin sen toisenkin osapuolen näkemyksen, ei siinä mitään, se vaan ei muuta faktoja.
Minusta sulla on nyt joku ajatushraha. Mistä olet oppinut/ päätellyt, että kompromissi-seksi olisi huonoa seksiä? Jos se on miehellesi ihanaa ja hän tulee siitä onnelliseksi, miksi sinun uhrauksesi (vaikka 5min pikapanoon) olisi huono asia?
Rakkauteen kuuluu aina toisen ajattelu, toisen parhaan miettiminen, välillä uhrautuminen ja jos Raamattua sanaa mietitään, niin suurinta rakkautta on antaa jopa henkensä toisen puolesta. Siihen verrattuna 5min siitä että mies on onnellinen ei kuulosta minusta asialta, josta voi katkeroitua. Jos katkeroidut, sinulla on ongelmia jotka vaatisi terapiaa.
Tsemppiä solmujen avaamiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi tällainen vastavuoroinen toisten syytteleminen (haluton vs halukas) auttaa. Jotkin perusperiaatteet olisi hyvä muistaa seksiin liittyvissä parisuhdeongelmissa eli olit sitten kumpi vain osapuolista:
- Kunnioita toista.
- Muista, että tuossa on ihminen, jota rakastat ja hänen toiveensa, tarpeensa ja vaikeutensa ovat sinulle lähes yhtä tärkeitä kuin omasi.
- Haluttomuus on yhteinen ongelma.
- Haluttomuus ei ole vain päänsisäinen asia, vaan voi tuntua fyysisenä kipuna ja oksettavana olona sekä pakokauhuna seksin aikana.
- Ongelmat ovat ratkaistavissa, mutta voi vaatia aikaa.
- Keskity kertomaan, miltä itsestä tuntuu, miltä toisen haluttomuus tuntuu ja miltä se tuntuu, ettei halua (ainakin haluttomuus satutti minua itseäni aikanaan: olisin kovasti halunnut haluta)
- Miettikää yhdessä, miten lähdette ratkaisemaan asiaa, mistä haluttomuus johtuu ja mitä kumpikin toivoo toiselta.
- Silloin, kun seksin määrä vähenee parisuhteessa haluttomuuden takia, hellyyden ja läheisyyden tarve kasvaa. Keskittykää siihen ilman paineita.Sen halukkaan voi vain olla vaikea ymmärtää miksi saa kyllä kovasti helliä kunhan sen tekee "oikealla tavalla". Ja se "oikea tapa" on se mitä se toinen haluaa, ei se mitä itse haluaa.
Ja tämä halukas on tietysti yhtä kykenemätön ymmärtämään, että haluttomasta tuntuu pahalta joutua pakotettuna harrastamaan seksiä. Ei kuule henkistä psykofyysistä yhteyttä muodostu mikäli tulee aina painostetuksi seksiin syyttelyllä, bonkauksella ja kiukuttelulla. Osa porukasta käyttäytyy kuin pikkulapset kun ei saakaan sitä tikkaria.
Se pointti onkin siinä että miksi se seksiin ryhtyminen tuntuu niin helposti aina pakottamiselta? Parisuhteissa (ainakin hyvässä parisuhteessa) huolehditaan yleensä sen toisen tarpeista hyvinkin laajasti. Ja monesti se tehdään nimenomaan ilolla, ei vastenmielisyydellä. En ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi toisen huomioimisen seksuaalisesti pitäisi olla vastenmielistä vaikka itseä ei niin aina huvittaisikaan kamalasti? Mikä on se kauhea kynnys joka saa varsinkin naiset ajattelemaan että on jotenkin väärin helliä sitä puolisoa välillä vaikka yksipuolisestikin? Jos ilahdutan puolisoa vaikka synttärinä tai jouluna niin en taatusti tee sitä hampaat irvessä vaikka se puolisolle annettu tai tehty asia ei minua itseäni kiinnostaisi pätkääkään.
Mutta kun se seksi on nostettu johonkin ihmeelliseen jumalaiseen asemaan jota ei koske lainkaan samat säännöt kuin muuta elämään. Minusta seksi on osa elämää ja osa ihmisyyttä ja se siitä. Ei sitä tarvitse aina tehdä niin helkutin monimutkaista.
Seksi on eri asemassa koska se on ihmisen herkin ja intiimein alue. Sinne puolelle heijastuu myös kaikki muu parisuhteessa. Esim. Jos tuntuu ettei kumppani arvosta eikä anna läheisyyttä jota kaipaa muuten kuin saadakseen seksiä niin ei ole ihme ettei seksi maistu. Sitten kun vielä itse ei saa mitään iloa seksistä niin tilanne vaan pahenee. Tässä pitäisi se halukkaamman ymmärtää että myös hänen muulla käytöksellään on vaikutusta siihen haluttomuuteen. Monesti nämä syyt haluttomuuteen ovat monisyisiä, eikä haluamaan ryhdytä käskemällä tai päättämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oksana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä
muistaakseni noin viiteen vuoteen. Olen 45-vuotias nainen. Kerran tuossa alkuvuodesta halusin sitä miehelle ehdottaa, mutta homma tyssäsi jälleen lerpahtamiseen.
En enää tiedä miksi edes asun samassa talossa: Korona-tilanteen laannuttua aion lähteä.
Mies on vuosikausia ollut kykenemätön minkäänlaisiin alotteisiin seksin saralla. Selitykset vain muuttuvat. Milloin on liian myöhä, milloin liian varhaista, milloin on paha mieli riidoista tai nalkuttamisesta. Suhteemme alussa meillä oli ehkä puolisen vuotta seksiä, kunnes tajusin että aloittwen tein aina vain minä. Oli erektiohäiriötä joka latisti tunnelmaa, mies suostui sille asialle tekemään jotoan vasta vuosien vaatimisen jälkeen, itseään asia ei tuntunut niin vaivaavan. Kun fyysinen haitta sitten hoitui, kertaakaan seksiä ei edelleenkään saanut.En tiedä miksi mies roikkuu samassa taloudessa. En tiedä mikä on hänen todellinen seksuaalisuutensa, onko miehiin päin vai mitä ihmettä. Ei kykene puhumaan asiasta eikä halua. Alotteita ei tee koskaan. Päätin aikanani että en viitsi enää yksin yrittää asialle mitään. Olen niin turhautunut, pettynyt, vihainen ja surullinen, että en kykene puhumaan asiasta kellekään ja puran vihani sisäänpäin. Miehelle olen tyly ja katkera, kommunikaatio ei pelaa millään tasolla, riitelemme joka asiasta. Tietty passiivisuus ja aloitekyvyttömyys vaivaa ja leimaa kaikkea joka päivä, olen kuormittunut enkä saa apua.
Pariterapiaan mies ei ole lämminnyt ehdotuksistani huolimatta. Kun kysyn, mitä hän tällaisesta elämästä saa, hän sanoo vihaisena "En kuule itsekään tiedä!". Silti hän ei tee elettäkään muuttakseen mitään, suuttuu uhkaavasti kun sanon että talo myyntiin ja minä lähden. Olen pettynyt itseeni, elämääni ja valintaani. En olisi uskonut että tällaisia miehiä voi edes olla olemassa. Ja ei, hän ei käy vieraissa. Kävisipä edes joskus jossain edes talon ulkopuolella...
Miksi olet katsonut tuollaista itsekkyyttä noin kauan? Miehesi on joko homoseksuaali, saamaton vässykkä tai aseksuaali ja mitä ilmeisimmin pysyy talossanne joistain aivan käytännön syistä. Eikö hän edes välitä sinun tuskastasi asian suhteen? Millä tavoin hän hoitaa omat seksuaaliset tarpeensa vai hoitaako edes niitä (sinun vastaavistasi ei kuulosta olevan kiinnostunut...)?
Jätä itsekäs urpo, ja etsi itsellesi mies, joka on normaali, kiinnostunut muustakin kuin naisesta kyökkkipiikana ja asuntolainan maksajana ja ylläty. Elämä voi olla kivaakin!
Aion lähteäkin. Miestä rassaa ainoastaan se, että asuntoa myydessä "otetaan nyt takkiin", muuten ongelma tuntuu olevan vain minulla. Olisi pitänyt jo alussa ymmärtää, että mies ei tehnyt yhtään aloitetta seksiin vaan se olin minä. Kun lopetin aloitteet, tulos oli vuosia ilman mitään. Emme ole edes halanneet.
Puhuminen tai mikään asian esille nosto ei ole auttanut, miestä ei vaan kiinnosta. Voi olla että hän on hieman reppana, arka ja saamaton muutenkin. Ehkä hän on jäänyt kämppiksekseni koska tietää että muut naiset eivät tuollaista miestä riesoikseen ottaisi. Huraa, hieno onnistumisen tunne itsellä. No, viisi vuotta meni hukkaan.
Parasta tässä tosiaan on se, että ihan itse olet parisuhteesi valinnut
Miksi muuten lopetit aloitteet? Kieltäytyminen alkoi vìtuttaa? Ai kuin suloista, niin tuttu tunne monille miehille.
Mitä iloa tilanteeni muuten sinulle tuottaa? Ihan itse valitsin aikanaan suhteen juu, en tiennyt ettei mainos vastaakaan todellisuutta. En valitsisi miestä enää uudelleen. Ja kerroin jo miksi lopetin aloitteet, ei minullekaan pelkästään yksin seksielämän virittely kuulu. Ihan mielelläni olisin suhteessa, jossa molemmat haluavat ja suht. samalla frekvenssillä.
Täällä about samanikäinen mies vähän samantyyppisessä tilanteessa. Olisipa hauskaa jos täällä voisi vaihtaa yhteystietoja! ;)
Meillä vaimo edelleen pihtaamisen ohella kuvittelee saavansa muut parisuhteen edut. Istuu mässyä syömässä katsoen sarjoja, tilaa matkoja, haluaa jakaa harrastukset, ruokapöydän, saunahetket ja muut. Totesin rouvalle tuossa taannoin, että ei rusinoita pullasta. Kerran tässä on kyse lähinnä yhteisasumisesta, sitten muutkin asiat kuin seksi tehdään itsekseen tai ei lainkaan.
Niinkuin joku osuvasti totesi: eikö toinen saa syödä jos toisella ei ole lainkaan nälkä?
Minusta on yllättävää, miten paljon vihaa näiden haluttomien kirjoituksissa on kumppania kohtaan. Ihmettelen, miksi näissä suhteissa edes halutaan roikkua. Mutta ketju valaisee sitä miksi lupaa muualta hakemiseen ei heru - pihtaaminen nähdään oikeutettuna rangaistuksena sille oksettavalle kumppanille. Eihän se nyt vetele, että tarpeet tulisi tyydytettyä muualla, silloinhan rangaistus menettää merkityksensä. Kostetaan sitä, että ollaan itse onnettomia suhteessa eikä uskalleta lähteä. Ehkä toivotaan, että se kumppani kyllästyy ja lähtee itse? Ei tämä toki kaikkien haluttomien kommentteja koske, mutta yllättävän monessa pohjasävy on tyyliä "hyi yök ällö kumppani, painuisi jo hittoon haluineen päivineen".
Kuka täällä on pakottamisesta puhunut? Jos rakastaa ja toisen tarpeista välittää, niin joskus voi harrastaa sitä seksiä ihan pelkkänä hellyyden ja rakkauden osoituksena vaikka se nuoruusvuosien kiihkein kiima puuttuukin. Ihan itse ja omana valintana. Jos tämä ei kiinnosta, niin voi miettiä onko koko suhteessa järkeä. Tai voisiko toiselle edes antaa sen luvan käydä vieraissa.
-eri