Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ohjailee minua kuten lasta!
24.05.2020 |
Tämä on raivostuttavaa! Ollaan oltu naimisissa jo 10 vuotta ja lapsikin on! Yhtäkkiä hän on alkanut ohjailemaan minua kuten meidän lasta ja sekin on jo 6v!!
Esimerkiksi kun olin jättänyt vahingossa jonkun pöydän kohdan pyyhkimättä niin, hän sanoi: "Kaikki kohdat pitää pyyhkiä, et ollut pyyhkinyt tätä kohtaa." Noh, kipaisin, että se oli vahinko, kun oli kiire töihin. Hän ei vastannut eikä pyyhkinyt sitä, lähti vaan töihin. Jouduin pyyhkimään sen ja melkein myöhästyin itse töistä.
Kun olin sohvalla ja katsoin telkkaria, hän sitten tuli sanomaan, että "etköhän sä ole katsonut tota televisiota jo tarpeeksi, onko työhommat muka jo tehty?" Noh, vastasin siihen: "Älä sinä tule minulle sanomaan, mitä minä teen vapaa-aikana". Hän sitten otti kaken, sammutti television ja lähti lenkille. Todella kiva!!
Meillä on kuitenkin 6v lapsi, miten saisin tämän pelleilyn loppumaan ilman eroa?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia ne kontrolloivat miehet ovat. En vain usko, että se olisi vasta nyt alkanut. Kyllä se alkaa jo parin vuoden yhdessäolon jälkeen, vaikkakin pahenee ajan myötä.
Itseasiassa en ole huomannut, töitä on paljon. Nyt kun kotona on ollut, alkanut näköjään tökkimään. Ap[/
Kuka siellä kotona nyt on? Työkiireitä, ei aikaa puhua...
Sekavaa settiä tämäkin provo.Minä olen ollut koronan takia kotona nyt, mies vieläkin töissä. Siksi ei aikaa hänellä. 24/5 töissä, kun on palomies ja minä hätänumeropalvelija. Ap[/
Justiinsa kerroit, miten olit töissä ma-la.
Yötäpäivää mies töissä viitenä päivänä viikossa? Häkessä käsittääkseni ollaan töissä, oli koronaa tai ei, mutta sinä nyt kotona koronan vuoksi?Juu, etätöitä teen ma-la.
Mies ei tee töitä yötä päivää vaan joka päivä, mutta yöt tulee kotiin ja sitten taas menee. Eli 24/5. Ap[/
24 on vuorokausi. Yö ja päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia ne kontrolloivat miehet ovat. En vain usko, että se olisi vasta nyt alkanut. Kyllä se alkaa jo parin vuoden yhdessäolon jälkeen, vaikkakin pahenee ajan myötä.
Itseasiassa en ole huomannut, töitä on paljon. Nyt kun kotona on ollut, alkanut näköjään tökkimään. Ap[/
Kuka siellä kotona nyt on? Työkiireitä, ei aikaa puhua...
Sekavaa settiä tämäkin provo.Minä olen ollut koronan takia kotona nyt, mies vieläkin töissä. Siksi ei aikaa hänellä. 24/5 töissä, kun on palomies ja minä hätänumeropalvelija. Ap[/
Justiinsa kerroit, miten olit töissä ma-la.
Yötäpäivää mies töissä viitenä päivänä viikossa? Häkessä käsittääkseni ollaan töissä, oli koronaa tai ei, mutta sinä nyt kotona koronan vuoksi?Juu, etätöitä teen ma-la.
Mies ei tee töitä yötä päivää vaan joka päivä, mutta yöt tulee kotiin ja sitten taas menee. Eli 24/5. Ap[/
Ai, aloitusviestissä kerroit, miten tahran pyyhintään meni aikaa niin, että olit myöhästyä töistä. Jos kotona olet, niin ihan sama koska sen tahran siitä poistat.
Vierailija kirjoitti:
IKINÄ en huomauttaisi mun kumppanille mistään tuollaisesta. IKINÄ.
Jos kumppani jättää pöydän pyyhkimättä aivan totaalisen törkyiseksi niin ok. Jos minulla on aikaa niin minä pyyhin sen. Jos ei ole aikaa niin sitten pöytä jää likaiseksi, kunnes jollakulla on aikaa pyyhkiä se.
Jos kumppani jumiutuu telkkarin ääreen niin ok. Hän päättää kuinka paljon katselee, hän on aikuinen.
Jos huomaan että kumppanilla jää paljon kaikkea tekemättä niin en hänelle suutu, en huomauta, en käske. Huolestun, että kenties hänellä on paha olo, että kenties hänella on jokin masennuskausi tai burnout meneillään, joten koitan auttaa häntä, koitan tarvittaessa järjestää hänelle tavallista enemmän vapaa-aikaa, lepoa ja lomaa.
Mutta ai niin, minulla ei ole kumppania, koska naiset eivät halua minunlaistani kilttiä auttavaista tylsimystä, vaan naiset tahtovat tuollaisen pomottajakakkapään kuin aloittajalla.
Muutamat kerrat minulla oli kumppani. Kaikista ilmeni myöhemmin että olivat piloille lellittyjä prinsessoja. He valittivat minulle että minun täytyy olla suhteen POMO. Kysyin että mitä ihmettä?, että mikä ihmeen pomo, että minä olen aikuinen ja sinä olet aikuinen joten ei me mitään pomoja tarvita, ei me olla työpaikalla, me eletään ihan normaalia elämää, aivan sairasta alkaa puhua jostain pomoista. Vastaukseni ei kelvannut prinsessoille. Heitä harmitti ihan sikana kun en alkanut pomottaa heitä. Siitä he sitten nalkuttivat ties kuinka pitkään ja lopulta alkoivat pomottaa minua.
Ja he huomasivat että jos he jättävät kotityöt tekemättä niin minä teen ne. Joten pitihän minua sitten alkaa käyttää hyväksi. He päättivät jättää kaikki työt tekemättä jotta minä tekisin ne kaikki jotta he voisivat vain loikoilla sohvalla ja valittaa siitä että teen työt huonosti. Ilmeisesti he päättivät että jos en ole pomo niin sitten minun tulee olla palvelija, tai orja, jota kohdellaan mahdollisimman surkeasti. Kun minulle riitti ja häivyin niin he saivat aivan karmean raivarin kun eivät voineet tajuta miten minä saatoin olla niin sydämetön että hylkäsin heidät. Tulivat siihen tulokseen että olin vain käyttänyt heitä hyväksi.
Eli haista*kaa kuk*kanen, perh*ana. Monesta normaalin oloisesta naisesta paljastuu lellitty prinsessa kun suhde etenee niin pitkälle että nainen luulee ettei voi enää menettää miestä. Loput naiset eivät minua alunperinkään huoli koska tarkoin valikoivat itselleen pomottajakakkapään.
En vihaa naisia. Vihaan vain parisuhteita. Kummasti kaikki normaalin sosiaalisen vuorovaikutuksen säännöt heitetään romukoppaan parisuhteessa, silloin aletaan käydä jotain sairasta nalkutus- ja orjuutuspeliä. Ei voi tajuta mikä parisuhdeihmisten päässä oikein vinksahtaa.
Mielenkiintoinen teksti. En tiedä mistä on kyse, mutta spekuloin hieman. Ehkä meidät naiset on opetettu siihen, että parisuhteessa on "pomo" ja miellyttäjä. Ja se miellyttäjä useasti on tietenkin nainen. Jos naista ei "määrätäkään" miellyttäjän rooliin, nainen alitajuisesti ottaa itse pomon roolin, jotta parisuhteesta löytyisi ne opitut roolit. Tai sitten olet tavannut vain kusipäisiä naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IKINÄ en huomauttaisi mun kumppanille mistään tuollaisesta. IKINÄ.
Jos kumppani jättää pöydän pyyhkimättä aivan totaalisen törkyiseksi niin ok. Jos minulla on aikaa niin minä pyyhin sen. Jos ei ole aikaa niin sitten pöytä jää likaiseksi, kunnes jollakulla on aikaa pyyhkiä se.
Jos kumppani jumiutuu telkkarin ääreen niin ok. Hän päättää kuinka paljon katselee, hän on aikuinen.
Jos huomaan että kumppanilla jää paljon kaikkea tekemättä niin en hänelle suutu, en huomauta, en käske. Huolestun, että kenties hänellä on paha olo, että kenties hänella on jokin masennuskausi tai burnout meneillään, joten koitan auttaa häntä, koitan tarvittaessa järjestää hänelle tavallista enemmän vapaa-aikaa, lepoa ja lomaa.
Mutta ai niin, minulla ei ole kumppania, koska naiset eivät halua minunlaistani kilttiä auttavaista tylsimystä, vaan naiset tahtovat tuollaisen pomottajakakkapään kuin aloittajalla.
Muutamat kerrat minulla oli kumppani. Kaikista ilmeni myöhemmin että olivat piloille lellittyjä prinsessoja. He valittivat minulle että minun täytyy olla suhteen POMO. Kysyin että mitä ihmettä?, että mikä ihmeen pomo, että minä olen aikuinen ja sinä olet aikuinen joten ei me mitään pomoja tarvita, ei me olla työpaikalla, me eletään ihan normaalia elämää, aivan sairasta alkaa puhua jostain pomoista. Vastaukseni ei kelvannut prinsessoille. Heitä harmitti ihan sikana kun en alkanut pomottaa heitä. Siitä he sitten nalkuttivat ties kuinka pitkään ja lopulta alkoivat pomottaa minua.
Ja he huomasivat että jos he jättävät kotityöt tekemättä niin minä teen ne. Joten pitihän minua sitten alkaa käyttää hyväksi. He päättivät jättää kaikki työt tekemättä jotta minä tekisin ne kaikki jotta he voisivat vain loikoilla sohvalla ja valittaa siitä että teen työt huonosti. Ilmeisesti he päättivät että jos en ole pomo niin sitten minun tulee olla palvelija, tai orja, jota kohdellaan mahdollisimman surkeasti. Kun minulle riitti ja häivyin niin he saivat aivan karmean raivarin kun eivät voineet tajuta miten minä saatoin olla niin sydämetön että hylkäsin heidät. Tulivat siihen tulokseen että olin vain käyttänyt heitä hyväksi.
Eli haista*kaa kuk*kanen, perh*ana. Monesta normaalin oloisesta naisesta paljastuu lellitty prinsessa kun suhde etenee niin pitkälle että nainen luulee ettei voi enää menettää miestä. Loput naiset eivät minua alunperinkään huoli koska tarkoin valikoivat itselleen pomottajakakkapään.
En vihaa naisia. Vihaan vain parisuhteita. Kummasti kaikki normaalin sosiaalisen vuorovaikutuksen säännöt heitetään romukoppaan parisuhteessa, silloin aletaan käydä jotain sairasta nalkutus- ja orjuutuspeliä. Ei voi tajuta mikä parisuhdeihmisten päässä oikein vinksahtaa.
Mielenkiintoinen teksti. En tiedä mistä on kyse, mutta spekuloin hieman. Ehkä meidät naiset on opetettu siihen, että parisuhteessa on "pomo" ja miellyttäjä. Ja se miellyttäjä useasti on tietenkin nainen. Jos naista ei "määrätäkään" miellyttäjän rooliin, nainen alitajuisesti ottaa itse pomon roolin, jotta parisuhteesta löytyisi ne opitut roolit. Tai sitten olet tavannut vain kusipäisiä naisia.
Kirjoitin tuon mitä lainasit. En tosiaan tiedä miksi minulla on noin huono säkä.
Mutta sana ROOLIT on tosiaan tärkeä. Minun aivoissani ihmisillä ei ole rooleja. Minun aivoissani kukin ihminen on ihan itsenäinen ihminen, ihan oma itsensä, en määrittele ainuttakaan ihmistä jonkun muun ihmisen kautta. Mutta monilla ihmisillä sosiaaliset suhteet, erityisesti parisuhteet, vaikuttavat roolipeleiltä. On jotkin kummalliset ennalta määrätyt roolit jotka tulee täyttää. En tiedä mistä nuo tuollaiset roolit oikein tempaistaan, kuka hullu keksii että mitä rooleja oikein on olemassa, mutta jotain ihmeen rooleja nyt kuitenkin on. Jos henkilö 1 ei täytä hänelle määrättyä roolia niin sitten henkilön 2 pitää täyttää se rooli, koska mikään rooli ei saa jäädä täyttämättä. Tosi omituista.
Eli kun nainen pettymyksekseen huomaa että mies ei täytä johtajan roolia niin naisen täytyy se rooli täyttää, koska hänen mielestään parisuhteessa välttämättä täytyy olla johtaja. Mutta ei se nainen sitten johtajana enää pettyneeltä vaikuta, vaan päinvastoin hurjan riemukkaalta (sadistiselta) siitä että pääsi johtamaan. Ensin ei valtaa halunnut, mutta kun valtaan päätyi niin hänestä tulee tyranni. Valta sokaisee ja sitä vallankäyttöä aina vain hullun kiilto silmissä lisätään kunnes ollaan tuhottu koko suhde. Eikä mies todellakaan voi yrittää korjata ongelmaa sovittelemalla ja keskustelemalla, koska kritiikki naista kohtaan on siinä vaiheessa kritiikkiä diktaattoria kohtaan, eikä diktaattoria ikimaailmassa saa kritisoida, ei saa kyseenalaistaa, häntä tulee vain totella ja miellyttää. Sairasta.
Mies on kyllästyny olemaan sun kotiorja ja miettii eroa. Voisit tehdä edes jonku asian kunnolla loppuun asti eikä vaan sutasta äkkiä.
Toivottavasti mies lähtee niin saat hoitaa kodin ja lapsen yksin niin opit arvostamaan mitä mies tekee kotona sillä aikaa kun oot töissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aihe on tärkeä! Saako kysyä?
Miten voisin alkaa ohjailemaan rouvaa, kun hän käyttäytyy kuin 6-vuotias? Tärkeät asiat jäävät aina viime tinkaan vaikka koko päivä olisi aikaa tehdä, mutta sitten ollaan ainoasta pakollisesta asiasta myöhässä kun oli pakko vielä tehdä se tärkeä asia. Tai, vähintään minä myöhästyn kun ennen lähtöäni pitää viime hetkillä vahtia vartti lapsia (jotka kyllä jo pärjäävät ilman valvontaa) kun hän tekee sen itselleen tärkeän asian, jota ei voinut lomautettuna hoitaa päivän aikana sillä välin kun lapset olivat hoidossa ja minä töissä. Tai minä teen sen itse klo 23 illalla hänen puolestaan. Pitäisi olla kiitollinen ruoasta kun kanasuikalegurmeeta saadaan monta päivää putkeen ja rahaa olisi vaikka mihin pihveihin tai kalafileeseen, mutta kun en kerran itse sitä ruokaa ehdi laittamaan, jos haen kaupasta niitä (joo tietenkin käyn kaupassakin 80% kerroista) niin pilaantuu jääkaappiin jos en erityisesti pidä huolta että hei nämä pitää laittaa nyt (ja se on kuulemma piilokettuilua). En ehdi yleensä laittamaan ruokaa kun on ensin työt ja sitten lapset hoidosta ja lasten kanssa leikkiminen ja lemmikkien hoito- ja miksi en sitten siivoa tarpeeksi ja kokkaile ja askartele. Ja hänenkö se ruoka pitää pöytään kantaa kuin ajatusten lukija, olenpa pilalle hemmoteltu. Heti jos koitan tehdä jotain omaehtoista niin vartin päästä ihmetellään että mihin olen karannut. Itse kokattuani siivoan lähes aina heti jälkeni mutta minulle jätetään järkyttävä kaaos melkein joka kerta, tyyliin valuvat kananmunankuoret keskelle pöytää eikä mitään puhettakaan että mitään pakkauksia laitettaisiin kaappeihin tai riskejä koneeseen. Olen kuulemma piilokettuileva jos huomautan aiheesta ihan suoraan ja enhän mä koskaan laita ruokaa tai imuroi kuulemma.
Kuullostaapa elämäni kauhealta. Arki on silti enimmäkseen ihan OK, muksut ovat kivoja mutta en jaksa enää kiinnostua mistään kun vaan väsyttää kaikki illat. Pitääkö tässä alkaa pomottajaksi että saa itsekin jotakin ihan itseä kiinnostavaa tehtyä? Sitäkö naiset kaipaavat?
Vierailija kirjoitti:
Aihe on tärkeä! Saako kysyä?
Miten voisin alkaa ohjailemaan rouvaa, kun hän käyttäytyy kuin 6-vuotias? Tärkeät asiat jäävät aina viime tinkaan vaikka koko päivä olisi aikaa tehdä, mutta sitten ollaan ainoasta pakollisesta asiasta myöhässä kun oli pakko vielä tehdä se tärkeä asia. Tai, vähintään minä myöhästyn kun ennen lähtöäni pitää viime hetkillä vahtia vartti lapsia (jotka kyllä jo pärjäävät ilman valvontaa) kun hän tekee sen itselleen tärkeän asian, jota ei voinut lomautettuna hoitaa päivän aikana sillä välin kun lapset olivat hoidossa ja minä töissä. Tai minä teen sen itse klo 23 illalla hänen puolestaan. Pitäisi olla kiitollinen ruoasta kun kanasuikalegurmeeta saadaan monta päivää putkeen ja rahaa olisi vaikka mihin pihveihin tai kalafileeseen, mutta kun en kerran itse sitä ruokaa ehdi laittamaan, jos haen kaupasta niitä (joo tietenkin käyn kaupassakin 80% kerroista) niin pilaantuu jääkaappiin jos en erityisesti pidä huolta että hei nämä pitää laittaa nyt (ja se on kuulemma piilokettuilua). En ehdi yleensä laittamaan ruokaa kun on ensin työt ja sitten lapset hoidosta ja lasten kanssa leikkiminen ja lemmikkien hoito- ja miksi en sitten siivoa tarpeeksi ja kokkaile ja askartele. Ja hänenkö se ruoka pitää pöytään kantaa kuin ajatusten lukija, olenpa pilalle hemmoteltu. Heti jos koitan tehdä jotain omaehtoista niin vartin päästä ihmetellään että mihin olen karannut. Itse kokattuani siivoan lähes aina heti jälkeni mutta minulle jätetään järkyttävä kaaos melkein joka kerta, tyyliin valuvat kananmunankuoret keskelle pöytää eikä mitään puhettakaan että mitään pakkauksia laitettaisiin kaappeihin tai riskejä koneeseen. Olen kuulemma piilokettuileva jos huomautan aiheesta ihan suoraan ja enhän mä koskaan laita ruokaa tai imuroi kuulemma.
Kuullostaapa elämäni kauhealta. Arki on silti enimmäkseen ihan OK, muksut ovat kivoja mutta en jaksa enää kiinnostua mistään kun vaan väsyttää kaikki illat. Pitääkö tässä alkaa pomottajaksi että saa itsekin jotakin ihan itseä kiinnostavaa tehtyä? Sitäkö naiset kaipaavat?
Jätä se ja etsi parempi.
Ei aikuista ihmistä tarvii kenenkä palvella.
Muksut on kivoja ja kun muutat omaan asuntoon niin voit tulla työpäivän jälkeen samaan puhtaaseen kotiin minkä olet itse siivonnu ja pääset lataamaan akkuja ja rentoutumaan.
Jaksat sitte vapaalla enemmän leikkiä lasten kanssa.
Eiköhän lapsetki viihdy sitte enemmän sun luona kun olet virkeämpi ja sun luona saa hyvää ruokaa kun äiti ei jaksa tehdä muuta ku jotain samaa tai valmisruokaa.
Tuskin lapsetkaan nauttii sotkun keskellä elämisestä kun et ole siellä siivoomassa.
Ei kenenkään tarvii kestää semmosta työtöntä marttyyria.
Arvaan että se on netissä kaiket päivät haaveilemassa millon mistäki sisustus jutusta ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset nyt ovatkin kuin isoja lapsia joita tulee ohjata ja tarvittaessa myös kurittaa.
no kaikki naiset käyttätyy niikuin lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IKINÄ en huomauttaisi mun kumppanille mistään tuollaisesta. IKINÄ.
Jos kumppani jättää pöydän pyyhkimättä aivan totaalisen törkyiseksi niin ok. Jos minulla on aikaa niin minä pyyhin sen. Jos ei ole aikaa niin sitten pöytä jää likaiseksi, kunnes jollakulla on aikaa pyyhkiä se.
Jos kumppani jumiutuu telkkarin ääreen niin ok. Hän päättää kuinka paljon katselee, hän on aikuinen.
Jos huomaan että kumppanilla jää paljon kaikkea tekemättä niin en hänelle suutu, en huomauta, en käske. Huolestun, että kenties hänellä on paha olo, että kenties hänella on jokin masennuskausi tai burnout meneillään, joten koitan auttaa häntä, koitan tarvittaessa järjestää hänelle tavallista enemmän vapaa-aikaa, lepoa ja lomaa.
Mutta ai niin, minulla ei ole kumppania, koska naiset eivät halua minunlaistani kilttiä auttavaista tylsimystä, vaan naiset tahtovat tuollaisen pomottajakakkapään kuin aloittajalla.
Muutamat kerrat minulla oli kumppani. Kaikista ilmeni myöhemmin että olivat piloille lellittyjä prinsessoja. He valittivat minulle että minun täytyy olla suhteen POMO. Kysyin että mitä ihmettä?, että mikä ihmeen pomo, että minä olen aikuinen ja sinä olet aikuinen joten ei me mitään pomoja tarvita, ei me olla työpaikalla, me eletään ihan normaalia elämää, aivan sairasta alkaa puhua jostain pomoista. Vastaukseni ei kelvannut prinsessoille. Heitä harmitti ihan sikana kun en alkanut pomottaa heitä. Siitä he sitten nalkuttivat ties kuinka pitkään ja lopulta alkoivat pomottaa minua.
Ja he huomasivat että jos he jättävät kotityöt tekemättä niin minä teen ne. Joten pitihän minua sitten alkaa käyttää hyväksi. He päättivät jättää kaikki työt tekemättä jotta minä tekisin ne kaikki jotta he voisivat vain loikoilla sohvalla ja valittaa siitä että teen työt huonosti. Ilmeisesti he päättivät että jos en ole pomo niin sitten minun tulee olla palvelija, tai orja, jota kohdellaan mahdollisimman surkeasti. Kun minulle riitti ja häivyin niin he saivat aivan karmean raivarin kun eivät voineet tajuta miten minä saatoin olla niin sydämetön että hylkäsin heidät. Tulivat siihen tulokseen että olin vain käyttänyt heitä hyväksi.
Eli haista*kaa kuk*kanen, perh*ana. Monesta normaalin oloisesta naisesta paljastuu lellitty prinsessa kun suhde etenee niin pitkälle että nainen luulee ettei voi enää menettää miestä. Loput naiset eivät minua alunperinkään huoli koska tarkoin valikoivat itselleen pomottajakakkapään.
En vihaa naisia. Vihaan vain parisuhteita. Kummasti kaikki normaalin sosiaalisen vuorovaikutuksen säännöt heitetään romukoppaan parisuhteessa, silloin aletaan käydä jotain sairasta nalkutus- ja orjuutuspeliä. Ei voi tajuta mikä parisuhdeihmisten päässä oikein vinksahtaa.
Mielenkiintoinen teksti. En tiedä mistä on kyse, mutta spekuloin hieman. Ehkä meidät naiset on opetettu siihen, että parisuhteessa on "pomo" ja miellyttäjä. Ja se miellyttäjä useasti on tietenkin nainen. Jos naista ei "määrätäkään" miellyttäjän rooliin, nainen alitajuisesti ottaa itse pomon roolin, jotta parisuhteesta löytyisi ne opitut roolit. Tai sitten olet tavannut vain kusipäisiä naisia.
Kirjoitin tuon mitä lainasit. En tosiaan tiedä miksi minulla on noin huono säkä.
Mutta sana ROOLIT on tosiaan tärkeä. Minun aivoissani ihmisillä ei ole rooleja. Minun aivoissani kukin ihminen on ihan itsenäinen ihminen, ihan oma itsensä, en määrittele ainuttakaan ihmistä jonkun muun ihmisen kautta. Mutta monilla ihmisillä sosiaaliset suhteet, erityisesti parisuhteet, vaikuttavat roolipeleiltä. On jotkin kummalliset ennalta määrätyt roolit jotka tulee täyttää. En tiedä mistä nuo tuollaiset roolit oikein tempaistaan, kuka hullu keksii että mitä rooleja oikein on olemassa, mutta jotain ihmeen rooleja nyt kuitenkin on. Jos henkilö 1 ei täytä hänelle määrättyä roolia niin sitten henkilön 2 pitää täyttää se rooli, koska mikään rooli ei saa jäädä täyttämättä. Tosi omituista.
Eli kun nainen pettymyksekseen huomaa että mies ei täytä johtajan roolia niin naisen täytyy se rooli täyttää, koska hänen mielestään parisuhteessa välttämättä täytyy olla johtaja. Mutta ei se nainen sitten johtajana enää pettyneeltä vaikuta, vaan päinvastoin hurjan riemukkaalta (sadistiselta) siitä että pääsi johtamaan. Ensin ei valtaa halunnut, mutta kun valtaan päätyi niin hänestä tulee tyranni. Valta sokaisee ja sitä vallankäyttöä aina vain hullun kiilto silmissä lisätään kunnes ollaan tuhottu koko suhde. Eikä mies todellakaan voi yrittää korjata ongelmaa sovittelemalla ja keskustelemalla, koska kritiikki naista kohtaan on siinä vaiheessa kritiikkiä diktaattoria kohtaan, eikä diktaattoria ikimaailmassa saa kritisoida, ei saa kyseenalaistaa, häntä tulee vain totella ja miellyttää. Sairasta.
Ihmisillä on kahdenlaista maailmankuvaa.
Toisille elämä on voittamista. Ja jotta voi voittaa, niin jonkun toisen pitää hävitä.
Toiset etsivät win-win-tilannetta.
Jotta löydät jälkimmäisen, tulee sinun tarkkailla, miten toinen käyttäytyy, kun olette eri mieltä asioista. Etsiiko hän konsensusta korostaen niitä asioita, joista olette samaa mieltä, vai yrittääkö hän murskata sinun mielipiteesi ja voittaa väittelyn.
Sääli, että sinulla on tuollaisia kokemuksia. Stereotyyppisesti win-win on yleisempää naisten maailmassa kuin miesten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ovat isoja lapsia.Pitää sanoa että teidän oikeuksia pitää rajoittaa kovalla kädellä itsenne parhaaksi
IKINÄ en huomauttaisi mun kumppanille mistään tuollaisesta. IKINÄ.
Jos kumppani jättää pöydän pyyhkimättä aivan totaalisen törkyiseksi niin ok. Jos minulla on aikaa niin minä pyyhin sen. Jos ei ole aikaa niin sitten pöytä jää likaiseksi, kunnes jollakulla on aikaa pyyhkiä se.
Jos kumppani jumiutuu telkkarin ääreen niin ok. Hän päättää kuinka paljon katselee, hän on aikuinen.
Jos huomaan että kumppanilla jää paljon kaikkea tekemättä niin en hänelle suutu, en huomauta, en käske. Huolestun, että kenties hänellä on paha olo, että kenties hänella on jokin masennuskausi tai burnout meneillään, joten koitan auttaa häntä, koitan tarvittaessa järjestää hänelle tavallista enemmän vapaa-aikaa, lepoa ja lomaa.
Mutta ai niin, minulla ei ole kumppania, koska naiset eivät halua minunlaistani kilttiä auttavaista tylsimystä, vaan naiset tahtovat tuollaisen pomottajakakkapään kuin aloittajalla.
Muutamat kerrat minulla oli kumppani. Kaikista ilmeni myöhemmin että olivat piloille lellittyjä prinsessoja. He valittivat minulle että minun täytyy olla suhteen POMO. Kysyin että mitä ihmettä?, että mikä ihmeen pomo, että minä olen aikuinen ja sinä olet aikuinen joten ei me mitään pomoja tarvita, ei me olla työpaikalla, me eletään ihan normaalia elämää, aivan sairasta alkaa puhua jostain pomoista. Vastaukseni ei kelvannut prinsessoille. Heitä harmitti ihan sikana kun en alkanut pomottaa heitä. Siitä he sitten nalkuttivat ties kuinka pitkään ja lopulta alkoivat pomottaa minua.
Ja he huomasivat että jos he jättävät kotityöt tekemättä niin minä teen ne. Joten pitihän minua sitten alkaa käyttää hyväksi. He päättivät jättää kaikki työt tekemättä jotta minä tekisin ne kaikki jotta he voisivat vain loikoilla sohvalla ja valittaa siitä että teen työt huonosti. Ilmeisesti he päättivät että jos en ole pomo niin sitten minun tulee olla palvelija, tai orja, jota kohdellaan mahdollisimman surkeasti. Kun minulle riitti ja häivyin niin he saivat aivan karmean raivarin kun eivät voineet tajuta miten minä saatoin olla niin sydämetön että hylkäsin heidät. Tulivat siihen tulokseen että olin vain käyttänyt heitä hyväksi.
Eli haista*kaa kuk*kanen, perh*ana. Monesta normaalin oloisesta naisesta paljastuu lellitty prinsessa kun suhde etenee niin pitkälle että nainen luulee ettei voi enää menettää miestä. Loput naiset eivät minua alunperinkään huoli koska tarkoin valikoivat itselleen pomottajakakkapään.
En vihaa naisia. Vihaan vain parisuhteita. Kummasti kaikki normaalin sosiaalisen vuorovaikutuksen säännöt heitetään romukoppaan parisuhteessa, silloin aletaan käydä jotain sairasta nalkutus- ja orjuutuspeliä. Ei voi tajuta mikä parisuhdeihmisten päässä oikein vinksahtaa.