***ELOisat toiveikkaina torstaihin***

että tiputit minut takaisin maantasalle :). Niinhän se on, ettei koskaan pitäisi asennoitua siihen, että vauva syntyy etuajassa. Muuten voi olla aika ahdistava loppuraskaus. Odottavan aika kun on luonnollisesti tooosi pitkä :).



Onnittelut myöskin raivotarjonnassa olevasta ja laskeutuneesta vauvelista :). Suuntana siis sinullakin edelleen Haikaranpesä... :).



Pepper

Niin, toivotaan, ettei mentäisi yliajalle. Valmis pitää olla, muttei ylihysteerinen. Valmistelut on tehty täälläkin, nyt saatiin pinnasänkyynkin patja. Olen myös tehnyt ostokset, paitsi eväät on hankkimatta synnytyskassiin ;-) Ne tärkeimmät...ELi vauvaeli saa tulla sitten kun HP:n raja on ylitetty, mutta kiirusta ei ole vielä.



Juu, todellakin nyt voi taas ajatella Haikaraankin pääsyä. Tosin alkoi nuo vaatimukset synnytyksen paikasta jne. vähenemään, pääasia että tulisi normaalisti vaikka syntyisi sitten marjamättäälle mökkisaaressa...



Ystäväni, joka eilen siis sai vauvelinsa, minulle kyllä terästi, että kaikkihan on hyvin kun vauvalla on kaikki hyvin. AIVAN! Oli todella ahdistavaa vielä tajuta, että hermoilin vaan omaa tilaani: perätila ei ole vaaraksi vauvalle ja saan olla todella onnellinen, etä kaikki on vauvalla kunnossa. Syyllistin vielä sitten itseäni tästä ahdistuksestani sektiota ja perätilasynnytystäkohtaan, pääasiahan on, että vauva tulee ulos.



Jännä muuten, miten ihmiset suhtautuivat kertoeassni asiasta. Vanhemma tihmiset, kuten anoppi, olivat tyyliin " Herranaika, leikkaukseen, voi kamalaa, kun nyt vaan kääntyisi oikein päin" . Pari kaveria taas oli " Toihan on tosi hyvä, voi mennä leikkaukseen tuntematta supistuksen supistusta ja mikä parasta, syntymäajankohtaa ei tarvii pähkäillä vaan kaikki on selvää, kun suunnitellun sektion päivääärä on lyöty lukkoon" . Sitten mieheni lohdutti, että sektioitahan tehdään joka päivä isot määrät, turha on pelätä. No en pelkääkään, että leikkaus epäonnistuisi, vaan lähinnä sitä toipumista. Surin jo poikienikin puolesta, etten voi heitä täyspainoisesti hoitaa...jne jne. No, nyt voin toivoa paremmalla edellytyksellä, että päästään taas Haikaran ihanaan tunnelmaan vastaanottamaan tätäkin poikasta ;-)



Kaikille elokuisille jaksamisia helteiden kanssa!

Moni täällä odottelee jo selvästi vauvaa syntyväksi. Itselläni kävi esikoisen kanssa niin, että jo jouluna rupesin odottelemaan, mutta vasta tammikuun lopussa syntyi yliaikaisena. Olin ihan kypsä. Toinen syntyi sitten kiltisti ja yllätyksellisesti laskettuna päivänä. Minä en siis vielä ole edes alkanut odottaa vauvaa syntyväksi, koska on heinäkuu ja tämä vauva tulee mitä todennäköisimmin elokuussa (laskettu 10.päivä). Ajattelin alkaa odotella sitten elokuun puolella!



Perätila: Tosin tämä pitää jännityksessä kun on niin liikkuvainen vielä ja perätilassa kai edelleen. Jos loppuun asti perätilassa niin otan varmasti sektion, minusta ei ole perätilasynnyttäjäksi kuuna päivänä ja olen jo päättänyt kieltäytyä käännytyksestäkin. Mutta uskon vauvelin vielä kääntyvän oikein päin.



Syntymä: Ihanaa on tietysti se, että oikeasti vauva tulee pian ja olen alkanut tehdä loppuja hankintoja: katson vaunut valmiiksi ja ostan sitten tytön tai pojan mukaan (olen niin turhamainen värien mukaan) ja muutakin pientä on ihana hankkia. Jotenkin tämä loppukin on ihan mukavaa, tämä jännittävä odotus ja ajatus synnytyksestä. Onhan se aina kova urakka, mutta minulla on oikeastaan vain positiivisia kokemuksia, vaikka kyllähän se tekee taas niin kipeää!



Mukavia loppuhetkiä muille odottajille!

pikkuodessa: mulla esikoinen tullu sektiolla perätilan takia ja ei ne ainaskaan mulle ees ehotellu perätilavaavia synnytettäs alakautta.

onko täällä muita jotka ois jorvissa käyny pelkopolilla? mä oon kerran käynny juttelee ja viimenenpvä ois synnytystapa arvio/pelkopoli samassa :S mua joteski pelottaa/jännittää ku en oo kokenu normaalia synnytystä ja jos nyt joudun synnyttää :S pelkään niin niitä kipuja ja repeemiä sun muuta,oon aika pikkanenki et sekin mietityttää kuinka voisin punnertaa vauva ulos?!.

Menen Jorvin pelkopolille. Oli helpotus saada tuo lähete, kun alkoi tosissaan kummittelemaan se synnytys. Huomasin, että olin sulkenut koko synnytyksen muistilokeroon Ö. Kipeät muistot siellä. Odotan todella saavani luottamusta tulevaan koitokseen tuolta keskustelulta!!! Mukava kuulla, että sinua auttoi ainakin.

PEPPER: miule terkka sano että synnyttämään lähdettävä viimestään sitten kun supistukset tulee säännöllisesti tunnin ajan.... ja tosiaan olen kuullu just tuon että kun tulevat 10min välein ni sitten on mentävä, tuo 5min oli sillon ohjeena kun ekaa odotin, eli kai tää sitten riippuu siitää onko ensari vaiko jo vähintään kerran synnyttäny. Ja minnuu kans jännittää että millon sitä pitää lähteä koska ekahan käynnistettiin rv 41+6, jotenki ei yhtään tiedä että mitä sitä on edessä, olo on kuin ensisynnyttäjällä :)...



PUMPULI: yök mikä ultrakokemus siula!!! Meillä terkka aina välillä haluaa harjotella ultraamista, olen ite ollu nyt 2x koekaniinina ja kyllä se on oikeesti ihan erilaista sillon kun sen tekee kokenu konkari. Kuvat on paljon tarkempia jne... Tää terkka kun ultraa ni tuntuu että alhaalta ja ylhäältä löytyy molemmista varpaat :)... mutta en valita, mukava on ollu nähä vilaus kaverista.



YLIAIKAISUUS: minnuu rassaa se ihan hirveesti jo nytten... ehkä lähinnä siksi, että alussa taas puhuttiin lyhyistä paikoista ja pakkolepoa jne ja nyt ei enää tapahdu mitään (ei kyllä ole vielä tietysti tarveskaan).. ja kun esikoinen meni yli ja jotenkin on semmonen tunne että tämäkin menee.... mulla on päässä vaan kaksi päivämärää 6.8 (la) ja 15.8.... jompana kumpana tulee :).. olen varmaan aika outo. Mutta esikoisen odotusaikana n kk ennen syntymää miule iski päähän päivämäärä 5.1. (la oli tuolloin 23.12) ja sillonhan se sitten synty :), saa nähdä osunko nytten oikeaan.



Ekaan raskauteen nähden tää kulkee aikalailla samal taval... painoa on nyt vähän enemmän (n 500g) ja sf-mitta oli nyt 32,5, esikoisella tuo mitta oli huipussaan rv 35 ja sillon se oli 34 ja tän jälkeen laski 33 ja siinä pysy loppuun asti... Maha vaan on kyllä nyt minusta suurempi..



jaa menen nyt pois turhia turinoimasta :)



hanneli

Tultiin tänään kotiin viikon mittaiselta mökkireissulta. Viikot vierivät niin nopeaan että hätähän tässä vielä tulee, kun huomenna on mittarissa tasan 36 viikkoa. Ensi viikon tiistaina mulla on sitten lääkärineuvola, ja onkin ihan kiva tietää mm. kohdunsuun tilannetta ja mahdollista painoarviota.



Olo on kaikinpuolin hyvä helteestä riippumatta. Ei turvota, ei pukamia, ei suonikohjuja, ei väsytä, verenpaineet kohdallaan jne. Kunhan tämä hyvä olo jatkuisi vielä mahdollisimman pitkään. Vauvakin on niin aktiivinen ettei liikkeiden seuraamiseen tarvitse käyttää juuri energiaa. Vaatehankintoja tein vauvalle niin, että ainoastaan parit alaosat, puuvillamyssy ja muutamat sukat pitää hankkia + jotain apteekkitavaraa, sänky ja imetysliivit. Sitten pitäisi vielä joku päivä raivata tuota tulevaa lastenhuonettakin.



Vaunut eivät ole vielä Saksasta tulleet, laitoinkin jo " hieman kärsimättömän" viestin asiakaspalveluun, sillä lupasivat että tavara lähtee heiltä viime viikolla - no eipä ole lähtenyt. Äitiyspakkaus on sentään tullut - hypistelin juuri tavaroita ja pakkasin ne sitten takaisin laatikkoon odottamaan yhden lipaston tyhjennystä.



Mutta nyt pitää mennä leikkaamaan nurtsi ja kastelemaan henkitoreissaan olevat kukat.



Mukavaa jatkoa kaikille!

Ihanan vilkasta keskustelua tänään =)



REISIEN sisäpinnan kivut: Tulipahan mieleeni, että ne voivat olla myös supistuksia. Joskus supparit voivat tuntua sisäreisissä kipuna, näin luin jostain oppaasta ja varmistin aikoinaan vielä neuvolastakin. Mulla on samanlaisia tuntemuksia aina välillä ja olenkin miettinyt, että onko ne suppareita vaiko vain jotain hermon jumituksia.



Helteet lisää turvotusta. Ikävää. Öisinkin on niin hitsin kuuma. Olen harkinnut muuttoa parvekkeelle. Jaksamista kaikille niille, jotka lasten takia joutuvat öisin valvomaan.



YLIAIKAISUUDESTA: Esikoinen meni yli, ja kyllä ne viimeiset päivät oli tuskallisia. Silloin oli sentään talvi, niin ei tarvinut kärvistellä kuumuudessa. Kun sitten odotin toista, siirsin mielessäni lasketun ajan 2 viikkoa myöhemmäksi ja tsemppasin itseni odottamaan sinne saakka. Kun tyttö sitten syntyikin käynnistyksellä rv 40+2, oli se lähinnä positiivinen yllätys. Nyt yritän ajatella samoin, eli että 7 viikkoa vielä jäljellä... Uudelleensynnyttäjillähän on yleistä, että kohdunsuu alkaa aueta, vaikka kohdun kaulaa olisi vielä reilusti jäljellä. Ja monesti auki voi olla vain ulkosuu.



Mun piti tähän vielä kommentoida kaikkien teidän juttuja, mutta niin vaan dementia iski, enkä muista enää, että kuka sanoi ja mitä. Nyyh. Taidanpa lukea uudelleen, jos muistiin jäisi edes pieniä palasia...



ERIALLE: hienoa kuulla noin hyviä uutisia. Ihanaa, että Taateli voi hyvin ja kasvaa.



Jamssa rv34+5